Avoin suhde edellyttää rehellistä keskustelua

Olen sitä mieltä, että nykypäivänä aikuistumiseen kuuluu se, että jossain vaiheessa alkaa kyseenalaistaa ympäriltä tulevia normeja ja miettii, mitä itse oikeasti elämältään haluaa. Ajattelen, että tämä on tietyllä tapaa vastuun ottamista omasta elämästään ja onnellisuudestaan. Jotkut normit ovat nimittäin sellaisia, että yksilön kannattaa kyseenalaistaa ne. Olen ennenkin kirjoittanut siitä, miten vaikeaa normin rikkominen on, ja joitakin normeja ei tietenkään myöskään kannata rikkoa (tyyliin normi: älä lyö ketään).

Normien rikkominen on usein sekä vapauttavaa että raskasta, kirjoittaa Mirja Hämäläinen vasta ilmestyneessä Avoimet suhteet -kirjassaan (Kosmos 2020). Luin kirjan äsken, ja olen sitä mieltä, että oikeastaan kenen tahansa ihmissuhteista vähääkään kiinnostuneen kannattaisi lukea kirja. Minulla ei esimerkiksi ole tällä hetkellä ja tässä elämänvaiheessa minkäänlaista aikomusta avata parisuhdettani. Silti Avoimet suhteet -kirja kiinnosti valtavasti, sillä se nosti esiin sellaisia totuttuja ajattelutapoja, jotka olen ottanut tähän mennessä itsestäänselvyyksinä.

Nyt pieni disclamer: Mirja on paitsi nerokas kirjailija myös rakas ystäväni. Näitä kehuja hän ei kuitenkaan ole ystävyydellänsä ansainnut, vaan ihan vain siksi, koska on kirjoittanut niin hienon kirjan.

(Olen muuten vuosien varrella quottaillut täällä blogissa lukuisasti Mirjan sanomisia, koska hänellä on mielestäni aina niin loistavat pointit tilanteeseen kuin tilanteeseen. Taannoin esittelin hänet näin: ”Mirja on myös mun feministinen tuki numero yksi. Se on niitä karismaattisia tyyppejä, joihin ihan kaikki ihastuu ja joita tekee sitten mieli hännystellä.”)

Mirja on taitava ajattelija, ja se näkyy vahvasti tekstissä. Kirjan alkupuolella määritellään käsitteitä, kuten rakkautta(!), monogamiaa ja avointa suhdetta. Tämä on teoreettista mutta älyttömän kiinnostavaa. Termien avaaminen on sivistävää:

Monogamish: Pääosin monogaminen suhde, jossa joko leikitellään ajatuksella muista ihmisistä ja suhteista tai harrastetaan niitä satunnaisesti.

Avoin suhde: Yleensä avoin suhde viittaa suhteeseen, joka on tunnetasolla ja muiden silmin monogaminen, mutta suhteen osapuolet saavat harrastaa seksiä myös muiden kanssa. Avoimessa suhteessa ei yleensä toivota, että suhteen ulkopuolisia ihmisiä kohtaan kehittyy syviä tunteita tai vahvaa suhdetta ja tämä yritetään joskus taata säännöillä ja käytännöillä.

Polyamoria: Viittaa useisiin rakkauksiin. Se on ihmissuhde, jossa on mahdollista muodostaa useita samanaikaisia ja usean välisiä emotionaalisia ja seksuaalisia suhteita. Joillekin poylamorisuus on vahva identiteetti, jonka voi ajatella seksuaalisen suuntautumisen kaltaisena asiana, toisille taas vain sopiva kuvaus omista ihmissuhteista.

Swinger-suhde: Swingeriydessä keskeistä on seksin ajatteleminen harrastuksena. Monet swingerit käyvät seksibileissä ja tapaavat muita ihmisiä lähinnä yhdessä.

Ihmissuhdeanarkia: Ei arvoteta suhteita sen mukaan, ovatko ne romanttisia, seksuaalisia vai platonisia. Ihmissuhdemalliin kuuluu ajatus, että jokainen suhde saa kasvaa sellaiseksi kuin sen osapuolista tuntuu hyvältä, eikä ulkopuolelta pitäisi pakottaa niihin mallia tai tehdä oletuksia.

Kirjan loppua kohden siirrytään käytännön puoleen. Lukija voi miettiä, sopisiko avoin suhde hänelle ja jos, niin mitä kaikkea se vaatisi. Mirja on haastatellut kirjaa varten sekä ihmissuhteen asiantuntijoita että ihmisiä, jotka elävät itse avoimessa suhteessa. Näin ollen käytäntöosuus on erinomainen miksaus ammattilaisuutta sekä kokemusasiantuntijuutta.

Huvittavaa on, että neuvot suhteen avaamiseen ovat oikeastaan sellaisia, jotka sopisivat minkä tahansa ihmissuhteen ylläpitämiseen: Puhuminen. Keskustelu. Avoimuus. Mielestäni on hyvä pointti, että ”elämässä, jossa on paljon rinnakkaisia suhteita, kommunikaatiota tarvitaan jo pelkästään käytännön asioiden sopimiseen, sillä esimerkiksi aikataulujen yhteensovittaminen vaatii paljon”.

Siinä. Minun ykkössyyni miksi tällä hetkellä avoin suhde ei tunnu toimivalta vaihtoehdolta tähän elämäntilanteeseen. Vaikka konseptina asia kiinnostaa, niin tuntuu että jo nyt omaa aikaa on niin hiton vähän, ettei mikään seksihurjastelu jossain hotellissa sopisi mitenkään tähän aikatauluun, jos ymmärrätte.

Kirjassa kuitenkin sanotaan, että vaikka avoin suhde vaatii rehellisyyttä ja keskustelua, niin ei suhteen tarvitse mikään täydellinen olla, jotta voisi suhteen avata. Myös rehellisyyden tasoista voi puhua: ei kaikkia yksityiskohtia tarvitse kertoa, jos toinen ei halua kuulla.

Toisaalta, kyllä monogamisessakin suhteessa vain kannattaa olla rehellinen. Esimerkiksi yksi asiantuntijoista sanoo, että on ehkä luultua yleisempää, että kaksi suhteessa olevaa ihmistä kamppailee samanlaisten ajatusten kanssa, mutta kumpikaan ei halua ottaa niitä puheeksi.

Avoimessa suhteessa tunteistaan pitää puhua rehellisesti – myös mustasukkaisuudesta. Tästäkin tunteesta puhutaan kirjassa armollisesti ja oivaltavasti: mustasukkaisuudesta ei tarvitse päästä eroon eikä siinä lähtökohtaisesti ole mitään pahaa. Lähes kaikki kokevat mustasukkaisuutta joskus.

Loppuun vielä pitää heittää mielestäni hyvä pointti niin sanotusta toksisesta monogamiakulttuurista, johon törmää yhteiskunnassa koko ajan.

Siihen kuuluu esimerkiksi seuraavia piirteitä: Mikäli haluaa toista ihmistä kuin kumppaniaan, ei rakasta kumppania. Mustasukkaisuus on merkki rakkaudesta. Ihminen on vastuussa kumppaninsa tunteista ja epävarmuuksista.

Ei näin.

Kirja on kattava ja kiinnostava! Sen voi joko kuunnella tai lukea noista kirjapalveluista. Se herättää valtavan määrän ajatuksia, ja sen avulla voi käydä myös kiinnostavaa keskustelua puolison kanssa. Alkajaisiksi voi kuunnella vaikka tämän lyhykäisen podcast-jakson Leanlifepodia, jossa Sonja Rajala haastattelee Mirjaa.

Tämän kirjan pohjalta voi itse määritellä, mitä itse elämältään ja ihmissuhteiltaan haluaa. Se ei saarnaa tai painosta mihinkään avoimeen suhteeseen, vaan ennemminkin vain toteaa, että tällaistakin on – ja se on ihan ok.

Kuvat: Ystäväpiirissämme on puhuttu tänä vuonna tietenkin paljon ihmissuhteista ja avoimista suhteista, olen oppinut aiheesta valtavasti uutta.

Kommentit (5)
  1. Ihan super mielenkiintoinen postaus tosi mielenkiintoisesta aiheesta. Oon parin viimeisen vuoden aikana miettinyt tosi paljon juuri noita yhteiskunnan asettamia pari- ja ihmissuhdenormeja. Että tauko parisuhteessa on huono merkki ja johtaa eroon, kumppanille pitää kertoa kaikki jne… Mun pitää saada tää kirja käsiini. Hienoa, että yhä useampi uskaltaa kirjoittaa normeista poikkeavista aiheista. Hyvä Mirja ja hyvä myös sinä kun toit omia ajatuksiasi julki! 🙂

  2. Olemme kuunnelleet tätä mieheni kanssa työmatkalla autossa äänikirjana, ja tästä on herännyt upeita keskusteluja. Välillä jompikumpi on vähän ärsyyntynyt jostain kohdasta, ja sitten on ollut kiinnostava keskustella, että mikä tässä ärsyttää. Tämä on antanut mielenkiintoiset raamit jutella omasta parisuhteesta ja siitä, mitä siltä odottaa. Suosittelen siis pitämään tästä lukupiiriä kumppanin kanssa!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *