Biologia mahdollistaa, kulttuuri kieltää

Juliaihminen

Sain vasta nyt käsiini Yuval Noah Hararin Sapiens Ihmisen lyhyt historia -teoksen (jonka on suomentanut Jaana Iso-Markku, huomaatteko, muistin mainita!). Teos on puhdasta kultaa, jokainen sivu tarjoaa oivalluksia ihmisen historiasta, ja veikkaan, että palaan tähän tietokirjaan blogissa vielä uudestaankin. 

Näin Pride-viikon kunniaksi nostan yhden erinomaisen ihmisyyttä koskevan nyrkkisäännön kirjasta:

"Biologia tarjoaa tilaisuuden, kulttuuri kieltää."

Harari puhuu siitä, mikä on luonnollista ja epäluonnollista, ja tulee siihen tulokseen, että biologisesta näkökulmasta katsoen mikään ei ole epäluonnollista. Eli se mikä on mahdollista, on myös luonnollista. Aidosti epäluonnollista käyttäytymistä, eli sellaista, joka uhmaisi luonnonlakeja, ei ylipäänsä voi olla olemassa, joten sitä ei tarvitse erikseen kieltää. Voisi olla epäluonnollista, jos minä juoksisin valoa nopeammin tai joku toinen ihminen yhteyttäisi, mutta näin ei vain tapahdu, koska luonnonlait ohjaavat meitä niin. 

Kulttuureilla on usein tapana väittää, että ne kieltävät epäluonnollisia asioita. Tyyliin "homoseksuaalisuus on epänormaalia, koska samaa sukupuolta olevien ihmisten suhteista ei synny lapsia, joten sen täytyy olla luonnotonta eli se pitää kieltää". Oikeasti tällaiset käsitykset eivät tule millään lailla biologiasta, vaan täysin teologiasta, kuten kristinuskosta tai islamista. 

Harari selittää, miten kristityssä teologiassa ajatellaan, että Jumala on luonut ihmiskehon ja suunnitellut, että jokaisella ruumiinjäsenellä ja elimellä on tietty tarkoitus. Jos me käytämme ruumiinosiamme ja elimiämme Jumala aikomaan tarkoitukseen, kyse on luonnollisesta toiminnasta. Jos taas käytämme niitä muuhun, se on epäluonnollista.

Harari jatkaa, että evoluutiolla ei kuitenkaan ole tarkoitusta. Elimet eivät ole kehittyneet tiettyyn tarkoitukseen, ja tavat, joilla niitä käytetään, ovat jatkuvassa muutostilassa. Ihmiskehossa ei ole yhtäkään elintä, joka tekisi vain sitä, mitä sen prototyyppi teki saadessaan alkunsa satoja miljoonia vuosia sitten. Otetaan esimerkiksi suu. Se sai alkunsa, koska ensimmäiset monisoluiset eliöt tarvitsivat keinon saada ravintoa. Nykyään sillä edelleen lapotaan ruokaa sisään, mutta suutä käytetään myös puhumiseen ja suutelemiseen.

Harari ottaa toisenkin esimerkin: Erään teorian mukaan siivet kehittyivät lentokyvyttömien hyönteisten ulkonemista. Ulkonevat kasvoivat, koska näin hyönteinen pystyi imemään enemmän auringonvaloa sisään ja pysymään lämpimänä. Ja sitten yhtäkkiä niillä pystyikin myös lentämään. 

Sitten tullaankin seksiin. Myös sukupuolielimemme ja -käytöksemme ovat monitehtäväisiä. Seksi kehittyi kyllä suvun jatkamista varten, mutta monet eläimet käyttävät sitä myös muihin tarkoituksiin kuin pienten kopioiden tuottamiseen itsestään. Esimerkiksi simpanssit käyttävät seksiä poliittisten liittoutumien lujittamiseen, läheisyyden luomiseen ja jännityksen laukaisemiseen. Miksi se ei olisi luonnollista?

 

Ihanaa ja luonnollista pride-viikkoa kaikille!

 

 

Kuvat: Otettiin juhannuksena yhden mun vanhimman ystävän, Katarinan eli Kapukapun kanssa potretteja

 

Lue myös:

Lapsen voi hyvin hankkia yksin

Tyttövauva ei flirttaile

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Kommentit

annams (Ei varmistettu)

Haluaisin niin kovasti jo lukea tämän kirjan! Viimeksi kun katsoin, olin kirjaston varausjonossa sijalla 427. Nyyh!

Juliaihminen
Juliaihminen

Ai että, you are in for a treat! Se on vaan niiiin hyvä. Avaa mun silmiäni yhtä paljon kuin ikuinen suosikkini:

TYKIT TAUDIT JA TERÄS!

Innan (Ei varmistettu)

Oi, kuulostaa mielenkiintoselta! Pitää koittaa löytää jostain.

Nyt ku asiaa sivutaan niin oon miettinyt monta kertaa et kirjottaisin sulle tästä. Mulla on postaustoive! Kristinusko, kirkko ja homoseksuaalisuus. Jos oon ymmärtänyt oikein niin kuulut kirkkoon ja oot kristitty? Mua kiinnostais mitkä sun mietteet on kirkosta ja sen asenteista mm. just honoseksuaalisuutta kohtaan? Virallinen linja on kuitenki edelleen aika... negatiivinen. En missään nimessä tarkoita, että uskovaisena sä olisit jotenkin henkilökohtaisesti vastuussa kaikesta kirkon piirissä tapahtuvassa. Tiedän myös, että kirkon sisällä on aika paljon eriäviä mielipiteitä tähänkin liittyen.

Mutta oot tollai fiksu ja hyvin artikuloiva tyyppi niin jos vaan löytyy inspistä niin mä mielellää lukisin sun ajatuksista!

Juliaihminen
Juliaihminen

Hyvä postausaihe, josta voisin mielelläni kirjoittaa. Olen itse kasvanut lapsuuteni sellaisessa herätysliikkeessä, jossa homoseksuaalisuuteen ja myös naispappeuteen suhtaudutaan hyvin penseästi. Juurikin tällaiset liikkeet ovat niitä vastavoimia, jotka vielä estävät kirkossa homoparien vihkimisen, mitä suuri osa kirkon työntekijöistä kuitenkin olisi valmis tekemään. Itse sanoudun tällaisesta syrjinnästä täydellisesti irti, ja siksi en olekaan enää juuri missään tekemisissä kyseisen ahdasmielisen herätysliikkeen kanssa.

Toisaalta mulla on myös ymmärrystä sitä kohtaan, että näitä herätysliikkeitä ei haluta potkia kirkosta ulos, sillä niissä tapahtuu paljon myös hyvää ja aktiivista toimintaa. Toisaalta, voi olla että jos niistä päästäisiin, kirkkoon uskaltautuisivat useammatkin vapaamieliset tyypit. 

Omassa päässäni usko tasa-arvoon ja kristinuskoon eivät ole ristiriidassa, sillä Raamattu on todellakin aikansa tuote, vaikka sieltä paljon hyvää löytyykin.

Pride2018 (Ei varmistettu)

Mä en kuulu seksuaalivähemmistöön, mutta minuakin ahdistaa kirkon vanhoillinen suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin. Maksan edelleen kirkollisveroa, vaikken olekaan mikään aktiivinen uskon ihminen. Uskon hyvään. Ja siihen että heikompien puolta tulee pitää. Ja ulkomaanapuun. Mutten usko esim lähetystoimintaan, miksi ihmisiä pitää käännyttää kristinuskoon? En ymmärrä.
Ja uskon että kirkko tekee paljon hyvää, mutta niin tekevät muutkin järjestöt.
Tekisi mieli erota, mutta sitten pitäisi valita joitain muita hyväntekeväisyyskohteita (Helsinki Mission, Ice Heartsin ja Plan kummilapsen lisäksi)

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse en varmaan jaksaisi lukea tuollaista "oivaltavaa" filosofista opusta, joka keskittyy selittämään auki itsestäänselvyyksiä. Tai siis... eikö se siis olekaan kaikille itsestään selvää, että kaikki asiat ovat periaatteessa luonnollisia eikä mitään absoluuttista oikeaa ja väärää tietenkään ole? :D
Että ei tietenkään ole mahdollista määrittää mitään luonnonvakioita tuollaisille asioille. Ja että erilaiset moraalisäännöt, lait ym. ovat täysin ihmisen itsensä luomia ja toisaalta tarpeen, jos maailmassa haluaa elää ns. sivistyneesti. Plus toki eläimilläkin on samanlaisia malleja, ihmisillä nämä vain sattuneesta syystä ovat kehittyneet ihan omalle tasolleen.

Olen sen verran jaksanut filosofisesti ajatella, että se mihin missäkin asiassa oikean ja väärän raja vedetään, on ihan vain yhteisestä päätöksestä kiinni. Ja että enemmistön tuntemukset asiasta määräävät nuo päätökset. Enemmistön mielipiteeseen toki on mahdollista vaikuttaa monin eri tavoin... Mutta lopulta ihan luonnolliset tapahtumaketjut johtavat siihen, että yhteiskunnan säännöt muodostuvat sellaisiksi kuin ne ovat. Ja that's it, mitä muuta jauhamista asiassa voi olla? :D No tämä nyt kärjistetysti ilmaistu, mutta vain osaa kuvitella että joku on saanut jaariteltua kokonaisen kirjan aiheesta haha!

Olenkohan jotenkin erityisen epäfilosofinen ja pinnallinen ihminen, kun suhtaudun asiaan näin tylsästi ja yksioikoisesti... Joskus 12v totesin myös uskonnot turhaksi hölynpölyksi ja myöhemmin kaikenlaisen muustaki henkisyydestä höpötyksen turhaksi, enkä oikein ole jaksanut näitä moraalikeskusteluja yms kun koin ne aina vain samojen asioiden toisteluksi monella eri tavalla. Ehkä vain olen luonteeltani nuiva eikä filosofointi oo mun juttu. :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Noo, ei se kirja nyt ihan pelkästään tuosta kerro, vaan kepeästi ihmiskunnan synnyn historiasta. Tuo oli vain yhden sivun sisältö, joka oli mielestäni oivaltava. Mutta taidan olla sinua taukimpi ihminen, kun pidin tätä ajatusta blogipostauksen arvoisena :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ah aivan tietysti. Luin postauksen huolimattomasti ja käsitin, että koko kirjan pääpointti oli tuo. Pahoittelut jos onnistuin loukkaamaan tuolla kommentillani, se ei ollut tarkoitus laisinkaan. Enhän minä sanonut, että olisi jotenkin taukkia pyöritellä näitä asioita ja filosofoida - se ei vain sovi minulle.

Äbä (Ei varmistettu)

Sinulla on valtavan optimistinen elämänkäsitys, kun uskot, että enemmistön tuntemukset määrittelevät päätökset. Maailmanhistoria surullisesti osoittaa, että valta harvoin on enemmistöllä. Suurin osa maailman ihmisistä on vähemmistön vallan alla. Edustuksellinen demokratia ja vapaa keskustelu ovat tiettyjen länsimaisten valtioiden etuoikeus. Jopa EU:iin kuuluu valtioita, joissa näin ei ole, vaan vallan vastustajat vaiennetaan.

Ja jos äänekkäin enemmistö sitten pääsee määrittelemään vähemmistön puolesta, mikä on sopivaa, ollaan taas asetelmassa, jota en voi pitää humanismina.

Suosittelen sinullekin filosofeihin perehtymistä. Usein asiat ovat pintaa syvemmältä aivan eri näköisiä kuin ensivilkaisulla. Vaikea kuvitella, että monen viisaan ajattelijan suosittelema teos olisi pinnallista itsestäänselvyyttä.

Mutta jokainen tietysti käyttää lyhyen elämänsä hetket parhaaksi katsomallaan tavalla. (Senecan ”Elämän lyhyydestä” käsittelee tätä hienolla tavalla (suom. Juhana Torkki).

Vierailija (Ei varmistettu)

Juu ihan oikeassa olet, olihan tuo hölmösti yleistetty lausahdus että enemmistön mielipide olisi muka aina (moraali)päätösten taustalla, vaikka se moniin asioihin täällä Suomessa päteekin.

Sen haluaisin kuitenkin korjata, että missään nimessä minäkään en sanonut, että se äänekäs enemmistö olisi mielestäni aina oikeassa tai että nämä enemmistönkään mielipiteeseen pohjautuvat säännöt olisivat aina humaaneja. Mutta oikean ja väärän rajanveto tehdään kuitenkin usein sen enemmistön (puhdas demokratia) tai sitten jonkun valtaapitävän tahon toimesta. Eli ihmisten. Oikean erottaminen väärästä on siis vain inhimillinen tapa hallita ja pitää järjestystä yhteiskunnassa, eikä mikään ihmistä suurempi ennalta määrätty asia - tämä on minulle se itsestäänselvyys. Monille muille varmasti ei ole, kuten toinenkin kommentoija huomautti.

On nyt loppuun vielä todettava, että alkuperäisen kommenttini "eikö tämä olekaan kaikille itsestään selvää" sisälti myös annoksen ironiaa. Ymmärrän kyllä oikeasti, että oman kuplani ulkopuolella on myös erilaista elämää, vaikka naiivisti toivoisinkin muuta.
Kiitos joka tapauksessa hyvistä vastauksista kommenttiini.

T. Se sama Vierailija, olisi varmaan kannattanut käyttää nimimerkkiä niin myös nuo muut vastaukset alkuperäiseen viestiini tulleihin kommentteihin olisivat olleet helpommin tunnistettavissa.

Ilargia (Ei varmistettu)

"Tai siis... eikö se siis olekaan kaikille itsestään selvää, että kaikki asiat ovat periaatteessa luonnollisia eikä mitään absoluuttista oikeaa ja väärää tietenkään ole?"
Kenelle tahansa, joka on yhtään seurannut keskustelua esim. tasa-arvoisesta avioliittolaista tai mistä tahansa edes etäisesti uskontoon liittyvästä, luulisi olevan itsestään selvää, että kaikille ei ole itsestään selvää.
Mutta saahan sitä olla optimisti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Myönnän kyllä nämä vastaukset luettuani olevani optimisti ja naiivi tässä kokemuksessani. Minulla on todennäköisesti tällainen hyväosaisen henkilön yksioikoinen maailmankatsomus, koska minun ei ole henkilökohtaisesti tarvinnut kohdata muulla tavalla toimivaa maailmaa. Olen siis ottanut kaiken irti omasta kuplastani, jossa ihmiset eivät usko tuomitseviin jumaliin ja säännöt luodaan enemmistön etua ajatellen, hyvää tarkoittaen. Mutta kai tämä on vain minun tapani vältellä maailmantuskaa ja elää itsekkäästi mukavuutta tavoitellen, suotakoon se minulle.

Ann. (Ei varmistettu)

Olen just kohta saanut kuunneltua BookBeatista loppuun. Jostain syystä meni ikuisuus, että sain aloitettua, mut on kyllä ollut kuuntelemisen arvoinen!

Ippe (Ei varmistettu)

Luin tuon kirjan Kuuban lomalla ja oli kyllä paras viime vuonna lukemani kirja. Nyt on kesken Hararin seuraava kirja Huomisen lyhyt historia, joka myös on loistavan oivaltava. Vaikkei noissa kirjoissa sinänsä mitään uutta ole sisällöllisesti, laittavat ne silti ajattelemaan asioita vähän laajemmassa mittakaavassa ja eri näkökulmista kuin mihin itsekin usein jumiutuu. Ainakin itse tulee aika vähän ihan arkielämässä filosofoitua kovin syvällisesti niin tykkäsin kyllä paljon tuosta helposta kirjoitustyylistä ja tavasta käsitellä eri aiheita, kuten uskontoja ja ismejä. Toivoisin niin monen ahtaasti ajattelevan ihmisen lukevan tuon. :D

Ihmisenlyhythistoria (Ei varmistettu)

Hei Julia,

Avunpyyntö!

Luin Hararin kirjan, ja siitä asti minua on ahdistanut todella paljon.

Kirjassa ei periaatteessa ollut itselleni mitään uutta, mutta jotenkin tuo sokea evoluutio ja kaiken ns. merkityksettömyys juuri tämän kirjan myötä iskeytyi tietoisuuteeni eri tavalla kuin ennen.

Sain esikoiseni noin 4 kuukautta sitten ja voi olla, että näin suuri elämänmuutos ja uusi arki (aikaa ajatella elämän ns. suuria filosofisia kysymyksiä (elämän tarkoitus) on nostanut nämä kysymykset pinnalle. No, onhan sitä ennenkin pohdittu, mutta nyt hieman irrallaan muusta yhteiskunnasta (Olen tähän asti viihtynyt äitiysvapaalla erinomaisesti!) omat tutut arjen rutiinit (työjutut) eivät pidä samalla tavalla omassa tutussa elämässä kiinni.

Ehkä myös omien vanhempien isovanhemmuus (vanheneminen-->kuolema) tullut tässä elämäntilanteessa esiin, ja ihmisen kuolevaisuus alkanut ahdistamaan eri tavalla. Ja siten myös kuolemanjälkeinen elämä mietityttänyt. Samoin ajan kuluminen saanut osaltaan erilaisen merkityksen lapsen myötä.

Nyt kuitenkin tämä ahdistus on kestänyt jo hetken, enkä oikein enää löydä mielihyvää tutuista asioista, kokoajan vähän hukassa.

Ja jumalkysymys ei ole aikaisemmin häirinnyt minua ollenkaan, tämä ahdistus on itselleni aivan uutta.

Ja tosiaan rehellisesti pyydän apua, jotain helpottavaa näkökulmaa/ajatuksia.

Juliaihminen
Juliaihminen

Moikka!

En ole todellakaan unohtanut tätä kommenttia. Olen vain miettinyt sitä paljon, ja yrittänyt kelata jotain, millä vähän purkaisin sun ahdistusta. 

Mä ehkä ajattelen asian niin, että oikeastaan on aika lohdullista, ettei tällä kaikella ole niin suurta ja valtavaa merkitystä. Että täällä me vain ollaan, tehdään kaikenlaista, ja jonain päivänä meitä ei enää ole. 

Mutta olen myös aika hyvä sysäämään ahdistavat asiat pois mielestä, ja aika usein esimerkiksi juuri uskonnon kohdalla mietin, että "ehdin järkeillä tätä asiaa lisää vähän vanhempana, sitten kun minulla on aikaa ajatella asiaa". Kuolemanjälkeinen elämä käy aina välillä mielessä, etenkin kun pikkusiskoni ja muita läheisiä on kuollut, eikä tuollaiset Hararin kirjat tietenkään erityisetsi voimista uskoa, kun niissä niin seikkaperäisesti todistetaan, miten uskonto on vain ihmisen luoma konstruktio.

Mutta lapsen tulo on kyllä sellainen eeppinen identiteettikriisi, että vähemmästäkin ahdistuu. Ahdistus menee taatusti kyllä pois, ja asiat helpottavat. Ehkä nyt kun syksy alkaa, sun pitää vähän integroitua jonnekin vauvakerhoon tai yhteiskuntaan, koska sellaiset hommat kyllä ovat aika tehokkaita pitämään ahdistuksen poissa. 

Haluan vain sanoa, että en tiedä oikein mistään, mutta toivon paljon hyviä hetkiä ja ahdistuksen hälvenemistä ja uskon, että ikä tuo mukanaan vastauksia näihin hommiin. Onnea vielä vauvasta! <3

Kommentoi