Eihän kukaan mua ymmärrä – suomalaisen harhakuvitelmat ulkomailla

koh lanta24.jpg

koh lanta22.jpg

Tiedätte varmasti sen ilmiön, kun ulkomailla alkaa melko vapautuneesti puhua suomea, kun ajattelee, ettei kukaan ymmärrä mitä sä sanot. Tämä on ajanut varmasti meistä jokaisen helvetillisiin tilanteisiin.

Itse olen esimerkiksi prahalaisessa hostellissa huutanut ystävälleni kaikuvassa porraskäytävässä: ”Miltä laneilta nuo ukkelit ovat karanneet?!”

Eivät olleet kuulemma karanneet laneilta.

koh lanta23.jpg

koh lanta25.jpg

Tikin kanssa puhuttiin tästä ilmiöstä, ja hän sanoi sen menneen omalla kohdallaan jo kohtuuttoman pitkälle.

Hän kuulemma saattaa alkaa jopa kuvitella, että kuilu muiden ihmisten ja hänen ymmärryksensä välillä on niin suuri, että julkisessa tilassa saattaa pieraista, koska hei, eiväthän ne täällä sitä tajua, että piereskely on aika kiusallista.

koh lanta26.jpg

koh lanta21.jpg

Semmosta tänään. Pyöri mielessä. Pieru. Ainahan se pikku pörisijä mielessä möyrii. Ja vähän jossain muuallakin.

 

Ja sitten on iiiihan pakko vielä yrittää tiristää teiltä vähän näitä klassisia megamokia:

Mitä olet sanonut ulkomailla suomeksi niin, että joku onkin ymmärtänyt?

 

Kuvat: Käytiin Matkalla kaiken aikaa -blogin Ellan kanssa Koh Lantalla viidakon siimeksessä hauskalla vesiputouksella.

 

Lue myös: 

Tikin kanssa luotu Nihilistin matkaopas 

 

 

Kommentit (20)
  1. Auts. Monta kertaa käynyt lähellä, mutta vain kerran oikeasti käynyt näin.

    Käveltiin kavereiden kanssa normaalia vauhtiamme, eli aika paljon nopeammin kuin perus turistitaapertajat, joita meni edessä kaksi kappaletta. Olivat sellaisia leveämmän puoleisia vanhempia ihmisiä. No meikähän sitten siinä kohtalaisen äänekkäästi kommentoi, että ”v***uako tarvii lyllertää koko tien leveydeltä, ettei varmasti pääse kukaan ohi” – ohituksen jälkeen takaa kuuluu: ”Pekka, pääseekö sinne Eiffelille nyt tosta seuraavasta risteyksestä?” ja tulivat jonottamaan kyseiseen torniin meidän peräämme… Ups. Tästä eteenpäin olen pitänyt mölyt mahassani.

    1. Hahahah pilkka ja oma nilkka jne. 🙂

  2. Äh, mulle tuli tästä mieleen yksi ihan kauhea tilanne jostain melkein 20 vuoden takaa. Olin Milanossa yhden ruokapaikan yleisövessassa. Sinne pukkasi kaksi mua vähän vanhempaa suomalaista naista, jotka alkoivat isoon ääneen, suomeksi tietenkin, päivitellä ulkonäköäni, kuinka laiha olin ja tolla on varmaan syömishäiriö ja yäk onko toi muka kaunista, hyi helvetti miten ruma. En ujona, teini-ikän juuri vasta taaksejättäneenä epävarmana hongankolistajana sanonut mitään, vaikka olisi tietysti pitänyt. En vain osannut, mulle tuli niin paha mieli. Tuon tapauksen jälkeen olen itse varonut sanomisiani ihan joka paikassa, kun koskaan ei voi tietää…

    1. No oli kyllä mautonta shaissea tuommoinen kommentointi, ei kyllä pitäisi millään kielellä päivitellä nuoren naisen ulkonäköä tuolla lailla.

      Mutta joo, en itsekään ole erityisen ylpeä lanituskommentistani – joskin tuhon aikaan kävin itse välillä laneilla hengailemassa, joten mun suusta se ei ollut tarkoitettu niin ilkeämieliseksi kommentiksi 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *