Ei:n sanomisesta ei voi puhua liikaa

hämeenlinna.jpg

Ystäväni oli seissyt kavereidensa kanssa Ruisrockissa taksijonossa. He olivat alkaneet kuunnella vieressä seisovien nuorempien mimmien keskustelua.

Yksi noin 18–20-vuotiaista tytöistä oli kysynyt kavereiltaan mieltä painavasta asiasta: ”Mitä mieltä olette, kun harrastin seksiä yhden pojan kanssa, ja sitten tämä ihan yhtäkkiä sanomatta mitään laittoikin peniksensä kakkoseen. Niin onko se niin kuin ihan ok? Että saako sellaista tehdä?”

Kaverit olivat siinä sitten pohtineen asiaa, ja miettineet ääneen, että ei se kyllä oikeastaan ole kovin hyvä juttu. Ystäväni ja hänen kaverinsa olivat sitten liittyneet keskusteluun (tilanne oli sellainen, että se oli luontevaa) ja vahvistaneet tälle mimmille, että ei se kyllä ole ok. Että noin ei saa tehdä, jos ei kysy ensin lupaa. Vaikka oltaisiin jo keskellä seksiä ja ilmassa olisi yhteinen suostumus, niin silti kuuluu aivan ehdottomasti kysyä, jos aikoo esimerkiksi tuupata yhtäkkiä peniksensä toisen anaaliin.

hämeenlinna2.jpg

Juttelin kesälomalla ystäväni kanssa tästä, ja tajusimme, että ei näistä hommista kyllä ole vieläkään puhuttu läheskään tarpeeksi. Vasta sitten, kun jokainen tyttö ja jokainen poika tajuavat kirkkaan selvästi, että tuollaisessa tilanteessa asiasta keskustellaan ennen tekoa, voidaan sanoa, että nyt asiasta on puhuttu sopivasti – eikä senkään jälkeen haittaa, vaikka keskustelu jatkuisi. (Ylipäänsä jorinat siitä, että jostain asiasta on puhuttu liikaa on aina vähän kyseenalaisia ja ajavat usein jonkun toisen ihmisen etua kuin niin sanotun altavastaajan.)

Puhuttiin ystäväni kanssa siitä, miten oltiin molemmat jotenkin ajateltu näin milleniaaleina, että meidän jälkeen tuleva z-sukupolvi, eli 1990-luvun puolivälin tai 2000-luvun jälkeen syntyneet, olisivat jotenkin näissä asioissa paljon meidän sukupolvea fiksumpia ja eivät tekisi samoja virheitä, mitä itse olemme tehneet. Olimme ajatelleet, että massiiviset #MeToo-keskustelut ja valistuksen parantaminen olisivat tavoittaneet kaikki ja että ihmisille olisi itsestään selvää että seksiin tarvitaan aina suostumus.

Mutta tämä keskustelu palautti meidät maan pinnalle. On olemassa paljon nuoria ihmisiä, jotka ovat aivan yhtä pihalla näissä asioissa kuin mitä me oltiin tuon ikäisinä. 

hämeenlinna3.jpg

Olen ollut ystäväni kanssa ala- ja yläasteella sekä lukiossa, ja ruvettiin oikein muistelemaan sitä, minkälaista valistusta itse saimme aikoinaan. Molemmat muistivat, että seksivalistus oli aivan älyttömän kaukana omasta elämästä. Se oli kuin olisi kuunnellut fysiikan kaavoja, joita ei osaa yhdistää omaan arkielämään.

Muistimme ”seksi on hauskaa selvinpäin, kännissä teet sen väärinpäin” -musiikkivideon näyttämisen jollain terveystiedon tunnilla ja sen, kun opettaja laittoi kondomin banaaniin. En tiedä montaa ystävääni, jotka eivät olisi harrastaneet seksiä noihin aikoihin nimenomaan humalassa, joten videon viesti ei sitten ihan tavoittanut.

Banaanikondomi taas ei millään lailla kuvannut konkreettisesti sitä hetkeä, kun tyttö ja poika ovat pussailleet tovin ja asiat etenevät siihen pisteeseen, että yhdyntä saattaisi olla kyseessä. Ongelma näissä tilanteissa on usein se, miten ottaa puheeksi, että by the way, käytetäänkö kondomia. Kun puhun melkein kenen tahansa ystäväni kanssa, kaikilla on jaettu kokemus siitä, että on ollut tilanteita, joissa ei ole kehdannut sanoa, että kortsu esiin. Tai toinen ospauoli on vängännyt niin päättäväisesti, että ei käytetä, jolloin korstu on jäänyt laittamatta. Aivan sairaan monet naispuoliset ystäväni ovat ottaneet jälkiehkäisypillerin (joka muuten ei edes toimi, jos ovulaatio on juuri silloin kohdillaan).

Seksivalistuksessa pitäisi pureutua juuri tähän henkiseen puoleen: Jutella auki se, että toinen saattaa painostaa kumittomuuteen tai ”unohtaa” sen, mutta sen vaatimisessa ei ole itse aisassa mitään noloa vaan päinvastoin, se vain kertoo siitä, että arvostat omaa vartaloasi. (Meni juttu kumminpäin: yhtä lailla miesten kuin naisten pitää vaatia sitä kortsua.) Pitäisi kehdata keskustella konkreettisista tilanteista eikä jättää hommaa ylätasolle. Jotenkin pitäisi saada ihmiset voimaantumaan ja ajattelemaan, että olen keholleni velkaa sen, että pidän siitä huolta näissä tilanteissa.

Olen kyllä sitä mieltä, että valistus on parantunut. MeToo on purrut ja asioista puhutaan yhä enemmän niiden oikeilla nimillä. Olen ollut itsekin Demi-lehdessä töissä, jossa näistä asioista kirjoitetaan ymmärrettävästi ja rohkeasti (toki usein vain tytöt lukevat Demiä, myös pojat pitäisi saavuttaa tällä asialla). En myöskään ajattele, että koulun pitäisi olla tästä kokonaan vastuussa (olen ylipäänsä allerginen sille, että koulua syytetään milloin mistäkin).

Oma suunnitelmani on keskustella näistä hommista lapseni kanssa sitten, kun hän ymmärtää aiheesta, mutta kuitenkin tarpeeksi ajoissa. Tiedän, että se saattaa olla hänelle kiusallista, mutta itselleni ei kyllä ole. Heheh, monta vuotta nuortenlehessä työskentely on avannut valistushanat niin, että mikään ei enää hävetä!

 

Oletteko osanneet sanoa aina tarvittaessa ei?

 

 

Lue myös:

Flirttailun ja ahdistelun ero

Me myös, aletaan huutaa!

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit (33)
  1. Väestöliitto suosittelee, että lasten seksuaalikasvatus aloitetaan, kun lapsi ymmärtää jotain. Siis tosi pienenä. Silloin ei varmaankaan kerrota yhdynnöistä ja muista, vaan oman kehon arvostuksesta. Siitä on sitten (toivottavasti) luontevaa jatkaa tätä seksikeskustelua ja oman kehon arvostamista siinä, sitten kun on sen aika.

    Minä kerroin mieheni 11-vuotiaalle kaksi vuotta sitten seikkaperäisesti kuukautisista, mitä ne on, miksi ne tulee, mitä voi tapahtua jos harrastaa seksiä ja koska seksiä voisi ja ei pitäisi harrastaa. Ei hänelle oltu mitään puhuttu, muuta kuin että tee ipponi, jos joku koskee niin, että se on epämiellyttävää. Olin vähän hämmästynyt.

    1. Hyvä että puhuit! Kyllä 11-vuotiaat ovat jo todella kiinnostuneita noista hommista ja ymmärtävät niistä paljon – ainakin oma kokemukseni on tällainen. 

      Oman kehon rajoja tulee opetettua koko ajan jo nyt. Olin viime viikonloppuna mökillä, ja siellä tuli hoettua tällaisia lauseita:

      ”Frida ei halua, että sitä halataan nyt, joten älä halaa.”

      ”Jos et halua, että Frida halaa sinua nyt, niin ei tarvitse halata.” 

      Eli sukupuolesta riippumatta homma menee molempiin suuntiin. Enkä sano esimerkiksi niin, että ”halaa nyt, kun toinen niin kivasti tulee halaamaan!” Vaan oman ja toisen fiiliksen mukaan. Sitten kun lapsi on vähän vanhempi, niin voin keskustella asiasta vähän lisää. 

      1. Raisa Cacciatore antoi hyvän esimerkin, miten tätä oman kehon rajojen asettamista voi opettaa lapselle jo pienenä. Lapselta voi jo pienenä kysyä, että saanko halata/pussata/taputtaa pepulle, ja jos lapsi sanoo ei, niin sitä pitää kunnioittaa. Tämä neuvo siis esimerkiksi vanhemmille tai isovanhemmille. Ja tämän kautta sitten voi opettaa lapselle, että kun toinen lapsi sanoo ei, niin sitä pitää kunnioittaa.

        Mä ainakin itse oon aikaisemmin ajatellut, että tottakai minä vanhempana saan halata ja pussata ja paijata lastani niin paljon kuin haluan, mutta en toisaalta ole tullut ajatelleeksi, että siinä lapsi ei tule oppineeksi sitä, että hänen kehonsa kuuluu vain ja ainoastaan hänelle itselleen.

  2. On kyllä niin totta, että tuosta henkisestä puolesta ei ole puhuttu, ikinä tai missään!

    Mä olen useamman kerran olllut mukana tilanteessa, jossa joku jäbä on kysynyt käytänkö pillereitä. Ihan kun se ois riittävää tuollaisissa satunnaisissa suhteissa?! Onneksi en ole käyttänyt ja olen myös pysynyt tiukkana, että kumi tarvitaan. Olen oikeasti todistanut tätä niin monta kertaa, että kiukuttaa. Toivon, että pilleritytöt myös uskaltaisivat sanoa, että ei, mutta en täysin usko tähän…

    1. En minäkään. Kaikki kunnia pillereille, mutta veikkaan, että juurikin tuollaisen sananvaihdon jälkeen seksitaudit leviävät aika tavalla.

      Hyvä että olet pitänyt pintasi!!!

    2. Mun naapurin poika luuli oikeasti, että pillerit suojaa myös seksitaudeilta. Tyyppi oli tuolloin jo reilusti yli parikymppinen.

    3. Opiskeluaikoina yksi säätö pettyi, kun pyysin laittamaan kondomin (ja kerroin etten käyttänyt pillereitä). Miekkonen sanoi turhautuneena, että kondomi tuntuu niin huonolta, ettei ole käyttänyt sitä kuin ehkä kaksi kertaa koko elämänsä aikana.

      Siis tämän jälkeenhän sitä vasta luottaa siihen, että tämä melkein 30-vee viriili, sinkkuna vuosia ollut tyyppi ei ole mikään seksitautiriski??!!? Joo. Se leikki jäi sitten kyllä kesken.

      1. Onnea hänen saastuneelle penikselleen.

        Uskomaton urpo!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *