Elämä on rapujuhla

rapujuhlat.jpg

rapujuhlat3.jpg

rapujuhlat5.jpg

rapujuhlat6.jpg

rapujuhlat7.jpg

rapujuhlat23.jpg

rapujuhlat8.jpg

rapujuhlat9.jpg

rapujuhlat10.jpg

rapujuhlat11.jpg

rapujuhlat12.jpg

rapujuhlat13.jpg

rapujuhlat22.jpg

rapujuhlat14.jpg

rapujuhlat15.jpg

rapujuhlat16.jpg

rapujuhlat17.jpg

rapujuhlat18.jpg

rapujuhlat19.jpg

Kun elokuun illat pimenevät ja ilmassa on jo häivähdys syksyn koleutta, tietää, että nyt on aika juoda pari snapsia ja veisata arvokkaasti helan gåria. On kulttuurikodin perinteisten rapujuhlien aika.

Me ollaan Tikin kanssa pidetty vuodesta 2010 saakka rapujuhlat elokuussa. Kokoonnutaan melko samalla porukalla Turkuun Kakskertaan meidän vanhaan maataloon juhlimaan. Lauri, Maria, Tupi, Heikki ja Marta ovat jo useana vuotena rapurapu rallatelleet meidän kanssa. Tänä vuonna juhliin saapui ihan uusi kunniavieras, joka rapujuhlaetikettiin nojaten sammahtikin unosille ennen kuin ensimmäistäkään ravunpyrstöä ehdittiin keota paahtoleivän päälle. (En puhu nyt siskostani Sofiasta, joka oli niin ikään ensimmäistä kertaa kemuamassa tämän porukan kanssa.)

Aikaisemmin me on ostettu kaupasta pakasterapuja, mutta nyt ollaan jo kahtena vuotena ravustettu ja keitetty itse tilliliemessä illan tarjoilut. Ja kuulkaas, siinä semmonen lämmin omahyväisyyden hyrskäys täyttää sielun! Tässä sitä Turun saaristossa istutaan ja ruotsiksi lauletaan ja ollaan ihan just melkein suomenruotsalaisia. Mutta ei sitten kuitenkaan ihan, koska tölkistä juodaan Pirkka lageria ja loppuillasta vedetty viski on jostain Itä-Euroopasta tuotua tiukkaa myrkkyä. Usein myös pääruuaksi grillattu entrecôte onnistutaan tuhkaamaan, mutta tänä vuonna tapahtui ihme ja liha olikin täydellistä.

Juhlien kulku on aina samanlainen: saunotaan ja uidaan, koristellaan tupa, kaivetaan lauluvihot esiin, kerrataan oikeaoppinen ravun syöminen, heitetään snapsia naamaan, kerrotaan sivistyneitä kaskuja, kirjoitetaan terveisiä Valtsika veisaa -vihkoon (niitä on hauska lukea vuosien päästä) ja loppuillasta (kenties yösaunassa) lähtee tunteelliset tunnustukset käyntiin.

”Te kaikki olette niin rakkaita, niin ihanaa olla taas täällä!”

Ja niinhän se on.

 

Kuvat: minun ja nuo hienot salamalla otetut otokset hovikuvaajamme Lauri Hovin

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *