En pidä minään: han- ja hän-pääte

IMG_2485.jpg

Terveisiä Pohjois-Pohjanmaalta ja Lapista, eli Rukalta ja Sallasta. Olen täällä työmatkalla, ja meno on niin lungia, ettei täällä paljoa ehditä mitään blogeja päivitellä.

Semmonen pikainen asia tuli kuitenkin mieleen kertoa teille, että elämässäni suurta vaikeutta ja harmia aiheuttavat han- ja hän-päätteet. Mielestäni ne ovat passiivisaggressiivisuuden huipentumia, joista tulee sellainen olo, että tuo yrittää manipuloida minua tekemään jotain, mitä en todellakaan halua tehdä. Johan on markkinat!

Mieli tutisee ja järkkyy, kun minulle sanotaan:

Seuraathan jo somessa!

Tulethan toisetkin?

Asiahan on näin.

Minähän sanoin.

Ymmärräthän että…

Ollaan kilttejä toisiamme, joohan?

En ymmärrä, mitä noilla päätteillä tuossa halutaan hakea! Tai ymmärrän. Näennäsitä rentoutta ja kohtelisuutta, mutta pinnan alle piilotettua, vapaaksi rautakahleistaan havittelevaa aggressiota ja pakottamista. Joskus han/hän on myös pätemistä tai lässyttämistä, mitkä nekin ovat täyttä kielen ja mielen saastuttamista.

Paljon mieluummin otan asian suoraan ja rehellisesti imperatiivi- tai indikatiivimuodossa ilman han/hännää. ”Seuraa somessa” ja ”Asia on näin”. Tällainen puhuttelu tuntuu paljon selkeämmältä, mukavammalta, vähemmän hyökkäävältä. 

Han/hän-pääte saa mut joka kerta ahdistumaan. Mutta minähän en taivu. En koskaan. En seuraa, en tule, asia ei ole niin, minua ei kiinnosta mitä sanoit, en ymmärrä ja ei olla kilttejä, ollaan mulkkuja!

 

 

Olettehan samaa miletä!

 

 

Tiedä myös muut minun melko käsittämättömät ja kohtuuttomat mikrokaggression kohteeni.

Turha sanaväli on rienausta

Millainen sairas ihminen jättää veitsen näin?

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Kommentit (20)
  1. Itse käytän han/hän-päätettä lähinnä silloin, kun tunnen puhuvani itsestäänselvyyksiä, mutta en kuitenkaan ole varma, onko asia todellisuudessa selvä kaikille… ”Tässähän näkyy”, ”Mehän sovittiin” jne. Koen tuolla pienellä päätteellä osoittavani, että en pidä vastapuolta ymmärtämättömänä taukkina selitellessäni yleisesti tiedossa olevia asioita, mutta täytynee jatkossa ottaa huomioon juliamainenkin suhtautumistapa 🙂

    1. Hahaa! Totta tosiaan, tämä on minunkin mielestäni hyvä tilanne käyttää han/häniä. Olin vallan unohtanut sen. Kuulijalle tulee jopa hyvä mieli siitä, että puhuja ei pidä häntä typeryksenä, moukkana, joka ei tiedä mistään mitään!

      Ehkä han/hän pääte on alun alkaenkin luotu juuri tähän, kohteliaaseen ei-aggressiiviseen käyttöön, mutta sitten se on levinnyt kulovalkean tavoin muihin epäsopiviin yhteyksiin. Tiedä häntä.

  2. Han-hän on (uusien) radiojuontajien helmasynti. Kun selittää jotain asiaa, mutta on vähän epävarma olo, sitä tulee hoettua tuota han-häniä, jotta kasvattaisi sanottavalleen painoarvoa. Tyyliin ”Pharrell Williamshan on mukana jo Justin Timberlaken ensimmäisellä sooloalbumilla…” Vaikka tavallaan ideana on ottaa kuulija mukaan ekan kommentoijan mainitsemalla tavalla, siitä tulee todennäköisemmin suurelle osalle ihmisistä vain tärkeilevä fiilis. Jos joku asian on aidosti sellainen, että ”kakkihan me tämän tiedämme”, silloin sitä ei tarvitse tunkea spiikkiin.

    1. Totta!!!

      Sulkeeko han/hän muut ulos vai ottaako se sisään? Kas siinä suuri kysymys. Han/hänin kanssa on oltava tarkkana, ai ai ai.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *