Epäonnistumisen CV

Bongasin tämän Princetonin professori Johannes Haushoferin epäonnistumisten CV:n kaverin fb-seinältä (alun perin idea on peräisin neurobiologi Melanie Stefanilta).

Idea oli minusta freesi: Aina nähdään vain ihmisten onnistumiset, mutta epäonnistumiset jäävät pimentoon. Yleensä niitä on kuitenkin paljon enemmän kuin onnistumisia.

En tietenkään muista kaikkia työepäonnistumisiani, mutta tässä näin pikaisesti muisteltuna muutama sellainen. (Olen tietenkin hakenut kymmeniä paikkoja mol.fin kautta, mutta sellaisia, joihin ei koskaan edes vastattu, ei jaksa listailla, enkä edes muista niitä.)

Työpaikat, joita en saanut:

2005

Hesburgerin kassa

Mielestäni työhaastattelu meni ihan hyvin, mutta kaduttaa edelleen, kun yritin vitsailla haastattelun lopussa: ”Saanko lisäpisteitä siitä, että osaan laulaa Hesen kastike -laulun?”

Haastattelija katsoi minua murhaavasti eikä sanonut mitään. Ilmeisesti en saanut.

2006 ja 2007

Turun Sanomat

Salon seudun sanomat

Kaikki muut alueen paikallislehdet

Opiskelin alaa, ja monet tutut olivat päässeet alueen maakuntalehtiin kesätoimittajaksi. Hain itse vaikka mihin kahtena ensimmäisenä opiskelukesänä, mutten päässyt mihinkään edes haastatteluihin. Tokana kesänä aloin jo ajatella, että urani on täysi fiasko, eikä minusta tule koskaan mitään. No, näin jälkikäteen se oli hyvä juttu, sillä päädyin sitten majakkaoppaaksi Bengtskärille, mitä kautta sain elämääni suuren osan minulle rakkaimmista ihmisistä.

(Sitten sainkin Demi-lehdestä töitä ja siirryin sanomalehdistä aikakauslehtien maailmaan.)

2015

Image-lehden toimittaja/toimituspäällikkö

Tiesin koko haastattelun ajan, etten todellakaan tule saamaan tätä työpaikkaa (koska sitä haki esimerkiksi huippujournalisti Lari Malmberg, joka sitten saikin kyseisen duunin). Minual oli kuitenkin pakko haastatella siihen ihan vain kohteliaisuudesta, sillä olin A-lehdissä töissä, eli saman konsernin sisällä.

2016

Cosmopolitanin päätoimittaja

Headhuntteri soitti ja pyysi hakemaan Cosmon päätoimittajaksi. Olin aivan uskomattoman ylpeä ja mehustelin tätä viikkoja. Myöhemmin kävi ilmi, että käytännössä kaikki ystäväni olivat saaneet saman soiton ja käyneet samassa haastattelussa. Ei tullut sitä paikkaa ei!

Apurahat, joita en saanut:

2015

Koneen säätiön apuraha

Haimme rahaa Image-lehden ja Väestötutkimuskeskuksen yhteisprojektiin Koneen ”rohkeat avaukset” -haussa. Laitoimme hakemuksen kirjoittamiseen tunteja, mutta siitä ei seurannut yhtikäs mitään.

2016

Kordellinin säätiön apuraha

Koneen säätiön apuraha

Hain apurahaa lastenlorukirjalleni, mutta sitä ei todellakaan herunut yhtään mistään. (Mutta en ole täysin vielä haudannut ajatusta!)

Muita CV-tason epäonnistumisia:

2005

En päässyt autokoulun jälkeen ensimmäisestä inssistä läpi. Itkin tätä katkerasti Wiklundin vieressä olevassa kiinalaisessa ravintolassa.

1999

En päässyt viidennellä luokalla elämäni ensimmäisestä ruotsin sanakokeesta läpi. Itkin sitä melko hysteerisesti koko illan.

Nykyään:

Olen yrittäjä, joten saan melkein viikottain sähköpostiini viestejä, joissa kerrotaan, että tarjous ei mene läpi, juttuideani ei ole tarpeeksi kiinnostava ja no, usein ei tule minkäänlaista vastausta.

Olen kuitenkin huomannut, että enää tämä ei tunnu juuri missään. (Sitä paitsi kaikki yrittäjäkaverit sanovat, että jos kaikki tarjoukset menevät läpi, ihminen myy liian halvalla.)

Hehe, tekisi mieli tehdä vastaavanlainen CV ihmissuhde-epäonnistumisistani, mutta harmillisesti siihen liittyy niin paljon muita ihmisiä ja heidän yksityisyytensä, etten kehtaa. Mutta niitä vasta löytyisikin. Ja sijoitusepäonnistumisista pitää kanssa tehdä (tosin tällä hetkellä yksi epäonnistuminen tuntuu vielä niin karvaalta, etten ihan vielä pysty kepein mielin siitä puhumaan julkisesti, hahaha).

Lue myös:

Työhistoriani pikakelauksella

Aikakauslehden tuottaja kertoo: free-toimittaja, näin tarjoat juttua lehteen

Kommentit (13)
  1. Huomaan painavani sydäntä jokaikisen postauksesi jälkeen. En tiedä, seuraanko vain vääriä blogeja, mutta blogisi aihepiiri tuntuu hyvällä tavalla erilaiselta kuin kellään muulla ja tavallisiinkin aiheisiin onnistut aina löytämään uuden näkökulman niin että homma pysyy mielenkiintoisena ja hauskana. Eli you rock ja jatka samaan malliin!

    1. Voi miten mielettömän ihanasti sanottu, kiitos.

  2. Mä oon tutkija (ainakin vielä vuoden loppuun, sitten on työsuhde katkolla ja pitänee keksiä uusi identiteetti) ja tämä uravalinta on ollut kyllä yhtä hylkäämisten sietämisen harjoittelua. Epäonnistumisen CV olisi loputon litania hylättyjä projektirahoitushakemuksia, apurahahakemuksia, työpaikkahakemuksia ja hylättyjä artikkeleja. En tiedä yhtään muuta työtä, jossa tekemällä parhaansa (ja menestymällä suhteellisen hyvin…koska 15+ vuoden tasapainottelu pätkärahoitusten kanssa, ei onnistu ihan nollameriitein) saa niin paljon **skaa niskaan. Huomaan kyllä, että tässä kohtaa lievähkö katkeruus nostaa päätään, kun jokainen reject iskee entistä syvemmälle (huijarisyndrooma, best friends foreva), mutta silti, kun korporaatiomaailman portteja kolkuttelen (ja ylläri, vähemmän rejectejä), silti eniten maailmassa haluaisin vaan saada tähän hetkeen yhden lisäonnistumisen CV:hen ja jatkaa pääni hakkaammista seinään. Ei tätä järjellä tajua, mutta toden totta, jokaisen onnistumisen takana on lukuisia epäonnistumisia.

    1. AAAAAAA, taiteilija on toinen vastaava ammatti. Tiedän niin hyvin, mistä puhut. On pakko todella rakastaa työtään, että ottaa sitä **skaa vastaan saadakseen tehdä työtään. Välillä jopa ilmaiseksi, suurimman osan ajasta hyvin pienillä tuloilla. Eikä lahjakkuudesta ja ahkeruudesta todellakaan suoraviivaisesti seuraa mitään, ne ovat vasta alku!

      1. Joo, ehdottomasti uskon että taide menee samaan kategoriaan kuin tiede. Ehkä jopa rankemmin, eli respectit taiteilijoille multa!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *