Yksi aivotärähdys ja sata pusua

”Moi vauva!”

”Vauva ei vielä osaa moikata.”

”Okei. Minä opetan. Vauva, avaat vain suun ja sitten sanot!”

Alppu on maailman paras isoveli tuolle pienelle vauvalle. Se on niin huolehtivainen, haluaa opettaa kaikenlaista ja kysyy koko ajan: ”Voinko nyt silittää vauvaa?” ”Missä vauva on?” ”Voinko kantaa vauvaa?” ”Voinko nyt antaa pusun?” ja tulee kertomaan: ”Äiti mene vauvan luo, vauva ikkee!””Äiti, nyt vauva haluaa sinut!”

Jokainen aamu alkaa sillä, että Alppu tulee kysymään innokkaasti, missä vauva on.

Uskomattoman luontevasti se on ottanut vauvan elämäänsä, innostuneena ja hirmu herttaisena. Ja sitten Alppu luettelee asioita, joita vauva ei osaa tehdä. Niitä on paljon. Isona poikana Alppu kyllä osaa.

Alpun ja vauvan suhde on muodostunut tähän mennessä paremmaksi kuin olisin ikinä voinut kuvitella.

Toisaalta, on myös toinen asia, jota en vain olisi voinut etukäteen kuvitella. On kuin meidän rauhalliseen ja suloiseen pikku ukkeliin olisi mennyt demoni. Jos eläisin keskiajalla, kutsuisin kyllä jotkut manaajat nyt vierailulle taikakalujensa kanssa. Tuo tyyppi käyttäytyy meitä vanhempia kohtaan niin kuin itse belsebuubi, siis aivan järjettömän raivostuttavaa meininkiä!!!!!

Oikein analysoitiin Tikin kanssa, mitkä kaikki asiat ärsyttävät ja mitkä eivät.

”Jostain syystä mua ei ärsytä ollenkaan, kun se kaataa maitoa vaikka leluämpäriin. Siinäpähän tuhoaa omat lelunsa, ei ole minun ongelmani.”

”Joo, ei muakaan. Se ei jotenkaan iske sellaiseen ärsyyntymispisteesen. Siinä joutuu vähän larppaamaan sellaista opettavaista vanhempaa, että soo soo, noin ei tehdä.”

”Mutta se, kun se ottaa vaatteet pois pukemisen jälkeen, se on mulle paha kohta.”

”Joo, se on pahinta. En myöskään kestä sitä, kun ollaan menossa johonkin kivaan paikkaan, jonka koko pointti on se, että nyt se järjestetään sille kivaa tekemistä ja sitten se yhtäkkiä kieltäytyy kategorisesti lähtemästä.”

”Ja se, kun se esittää, ettei kuulisi mitä sille sanotaan. Se vetää sen aivan överiksi.”

”Ja nämä illat, se on aivan selvästi väsynyt, mutta silti ei vain millään pysy sängyssä ja nukahtaa vasta yhdeltätoista. Mitä tämä on?!!”

On hetkiä, jolloin Alppu kutsuu itseään Siniseksi epeliksi tai liehuliksi (riehuli) ja silloin tapahtuu kaiken maailman rötöksiä, kolttosia ja metkuja.

Tiesin etukäteen kavereiden puheista, että isompi lapsi saattaa hakea kaikenlaisilla tavoilla huomiota ja testailla vanhempien rakkautta. Mutta kun on tottunut niin lunkiin ja helppoon tyyppiin, tällainen persoonan muutos vain yllättää. Sitten sitä hokee itselleen: Tämä on lapsen elämän suurin muutos, totta kai se reagoi siihen. Hän ei itse saanut valita tätä. Hän ei voi itselleen mitään. Näin hänen kuuluukin käyttäytyä. Tämä on täysin luonnollista. Minä olen aikuinen ja hän on kolme. Hän on minun rakas lapseni. Hän on oikeasti tosi pieni.

Mutta hän on myös aivan jumalattoman ärsyttävä, oikea pieni mulkvisti!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Jotkut neuvovat ajattelemaan, että ”miltä tuntuisi, jos taloon muuttaisi yhtäkkiä toinen vaimo miehellesi”. Miksi minä herra isä vielä tässä hetkessä alkaisin sellaista ajattelemaan? Tässä on niin paljon muutakin ajateltavaa!!!

Mutta kylä juu. On meidän pienellä esikoisella oikeasti raskasta, ja oikeastaan tämä rettelöitseminen vain kertoo, kuinka raskasta onkaan. Siksi olen nyt suht kiitettävästi pitänyt hermoni ja muistanut koko ajan sanoa ääneen, miten rakas ja tärkeä Alppu on. Meidän ykköspoju, kuten Tiki sanoo.

Torstaina Alppu kaatui pyörällä ja sai ison mustelman otsaansa. Se itki niin rajusti, että Tiki vei sen Mehiläisen tapaturmapäivystykseen. Lievä aivotärähdys, mutta muuten ok. (Ja bonarina vielä: herättäkää yöllä parin tunnin välein.)

Päivystyskäynnistä oli se ilo, että Tiki oli saanut vertaistukea mieslääkäriltä. Se oli valitellut, että ”meille syntyi sunnuntaina tytär, ja sen jälkeen on tuntunut siltä kuin pojan kuulossa olisi jotain vikaa”. Lääkäri oli alkanut nauraa ja sanonut, että hänellä on 3,5-vuotias ja 1-vuotias lapsi ja kuulostaa todella tutulta.

Että kyllä. Tämä on vain vaihe, tämä menee ohi. Minä olen aikuinen. Tärkeintä on, että sisarusten välit ovat hyvät, meihin voikin purkaa kaiken shaibulansa. Me kyllä kestetään se!

Ja sitten taas näkee, kun Alppunen silittää vauvan poskea (yllättävän hennosti, tai ainakin vähemmän rajusti kuin vielä viikko sitten), niin tulee sellainen olo, että hyvä tästä tulee.

Lue myös:

Ensimmäinen viikko vauvan kanssa

Kommentit (30)
  1. Tuo 3v3kk tulee olemaan tosi ihana ikäero myöhemminkin. Meillä nyt 7- ja 10-vuotiaat. 🙂

    Pakko muuten kysyä suoraan, että katso(i)tteko te MM-jääkiekkoa? Mä olen miettinyt, että meidän perheen täytyy olla ainoa, joka ei ole oikein syttynyt tähän MM-huumaan. Tulee jo olo, että onko ihan epäonnistunut vanhempi, kun ei tarjoa lapsilleen ”suurta sukupolvikokemusta”. Näköjään kaikesta voi repiä omantunnontuskia. 🙂

    1. Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina
      28.5.2019, 13:56

      Hei, tässä veratistukea: meidän ekaluokkalainen oli ihan ihmeissään, kun maanantaina yhden luokkakaverin poskeen oli piirretty mörkö. Että whaaaat? Että kyllä joku muukin on jäänyt tämän sukupolvikokemuksen ulkopuolelle… (Ja meillä siis kuitenkin myös seurataan urheiluakin…)

    2. Ihana kuulla että hyvä ikäero! <3

      Hahaha, itse olin sunnuntaina unten mailla kello kymmenen. Tiki oli ilmeisesti katsonut kolmannen erän, mutta ei vain oikein jaksa kiinnostaa. Toki olin ihan iloinen voitosta, mutta en nyt niin iloinen, että olisin voinut satsata aikaani tuollaisen toiminnan katsomiseen. Alpulle kerrottiin aiheesta aamulla, jotta ei olisi ihan pöljänä päiväkodissa. Sukupolvikokemus voi sitten tulla jostain muusta jutusta!

    3. no huh, kuulostaa että olette äärimmäisen huonoja vanhempia… Ei vaan. Itse olin 95 mm aikaan kolmevuotias enkä muista koko bailuista mitään vaikka isä vei torille asti seuraavana päivänä. Että kukaan tuskin tästä nyt traumatisoituu 🙂

    4. Meillä ei katsottu lätkää, mutta oletan että meidän 12 viikkoinen jäbä kärsi vaikka jäikin tästä kokemuksesta paitsi ;).

  2. Kiitos, helpottavaa kuulla! Jos Julian kulttuurikotikin pärjää ilman fanaattista lätkää, niin eiköhän mekin 🙂 (Toki iloittiin voitosta ja katsottiin maalikoosteet eilen).

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *