Flirtin ja ahdistelun välinen ero

Juliaihminen

Naiset hokevat aina, että flirtin ja ahdistelun välinen ero on selvä. No, minä liityn tähän kuoroon. Se on!

Mutta ymmärrän myös sen, että miltei kaikki sosiaaliset säännöt ovat sellaisia, että ne pitää opetella. Yleensä ihminen oppii jo pienenä, missä kulkevat omat ja muiden rajat, mutta jos kukaan ei ole näitä opettanut, niitä ei niitä välttämättä tajua. Ymmärtämättömyys päätyy kevyimmillään kömpelöihin tilanteisiin, pahimmillaan ahdistavaan nurkkaan ajoon. Lisäksi olen pitkään miettinyt, että länsimainen populaarikulttuuri antaa aivan järjettömän väärän käsityksen siitä, missä tämä raja kulkee. Väitän oikeastaan, että monissa Hollywood-elokuvissa on kohtauksia, jotka olemme tottuneet lukemaan flirttailuksi, vaikka todellisuudessa ne ovat ahdistelua. 

Niinpä yritän nyt avata tätä asiaa omasta näkökulmastani. Toivon, että ihmiset jatkavat rajan määrittelyä kommenttiboksissa.

Sanoista: flirtin ja ahdistelun välinen ero

Jos alkaa flirttailla entuudestaan tuntemattomalle ihmiselle, vaikkapa baarissa, niin kannattaa tehdä niin sanottu mummotesti (josta tuolla Me myös -ryhmässäkin puhuttiin). Mieti, voisitko sanoa saman mummollesi?

Erinomainen bissevalinta, minäkin tilaan usein tuota. Kyllä, ainakin minun mammani olisi tykännyt tällaisesta kohteliaisuudesta.

Haluaisin panna sainua väkivaltaisesti. Ei. Tästä mamma ei tykkäisi.

Olipa kiinnostava mielipide. Kyllä.

Haluaisin upottaa naamani noihin valtaviin meijereihin. Ei. 

Ja niin edelleen. Huomaatteko, että oikeastaan noiden ei-tapausten viestien pointtina ei ole imarrella toista vaan nöyryyttää häntä. Minusta on nöyryyttävää, jos tuntematon ihminen kommentoi sääriäni, peräpeiliäni tai vartaloani ylipäänsä. Tällaisella puheella hän altistaa minut objektiksi, ikään kuin vartaloni olisi olemassa siksi, että hän voisi katsoa sitä. Silloin hän ei pidä minua subjektina, joka on olemassa ihan vain itsensä takia, ei kenenkään muun mielihyvää varten.

Koskemisesta: flirtin ja ahdistelun välinen ero

Flirttailua: Oletteko huomanneet, että loistavin flirtti perustuu aika lailla katseille, ilmeille, sanoille ja äänensävylle, joilla ne sanotaan? Elämäni parhaat flirttailukokemukset ovat olleet sellaisia, että ensin on puhuttu, hymyilty, naurettu toisen vitseille, katsottu toista silmiin vähän liian pitkään tai laitetttu messengerissä toiselle älyllisiä, ystävällisiä, ehkä hieman kiusoittelevia kommentteja. Ja sitten vasta, kun tuntuu että täydellinen yhteisymmärrys on löydetty, kun jännite on käynyt miltei käsin kosketeltavaksi, vasta silloin kosketaan ensimmäisen kerran. Ehkäpä hipaistaan olkapäätä, kysytään voiko kokeilla, millaista kangasta toisen kivan näköinen paita on, ojennetaan vaikkapa puhelin toiselle niin, että muka vahingossa koskee toisen sormenpäitä. Kosketaan niin kevyesti, että tästä voisi vielä perääntyä ja vakuutella itselleen, että ei tässä mistään flirttailusta ollut kyse, ihan vain vahingossa törmättiin. (Esimerkiksi berberoosan, boobsien tai reisien koskeminen ei kuulu tälle alueelle.) 

Ah, alkaa ihan mieltä kutkuttaa, kun miettii tällaisen flirttailun jännittävyyttä ja hyvää tunnelmaa! Voitte myös kuvitella, millaiseen intohimoon tilanne voi johtaa, kun sitä on kasvatettu näin pitkään. Koskemisvaiheeseen voidaan päätyä toki hyvin jo ensimmäisellä tapaamiskerralla, mutta tärkeintä on se, että molempien välillä vallitsee yhteisymmärrys siitä, missä mennään.

Ahdistelua: Tässä muutama oma kokemukseni, jotka lasken ahdistelun puolelle: Tuntematon mies alkaa hinkata etumustaan tanssilattialla minuun takaapäin. Hyi olkoon. Tuntematon mies kysyy baarissa, seurustelenko. Sanon, että olen naimisissa. Ilman ennakkovaroitusta hän upottaa huulensa kaulalleni. What the actual fok?! Kävelen askartelukaupassa ja mietin, mitä koristeita ostaisin juhliin. Yhtäkkiä satunnainen poika läppäsee minun pyllyäni ja tirskahtaa perään kavereilleen. Mikä on tämän kouraisun pointti?!

Jälleen kerran: noiden ei-esimerkkien tarkoitus ei ole imarrella minua tai olla kiva minua kohtaan, vaan ihan vain toteuttaa omaa mielihalua koskea toiseen – ilman lupaa. Tämä on nöyryyttävää ja ahdistavaa.

Lisäksi näissä koskettamishommissa on sellainen juttu, että ei tarkoittaa aina, joka jumalan kerta ei. Tämä voi olla hankala sisäistää, kun populaarikulttuurimme tosiaan opettaa, että nainen lämpenee sillä, että mies vonkaa ja pakottaa fyysiesti naista epämiellyttäviin tilanteisiin. Katsokaa vaikkapa YouTubesta tämä loistava pätkä: Predatory Romance in Harrison Ford Movies

Tarjoamiskulttuuri: flirtin ja ahdistelun välinen ero

Bissen tai drinkin tarjoaminen voi olla kiva juttu. Mutta jos ajatuksena on, että tällä drinkin ostamisella voi vaatia toiselta oikeuden seksiin, niin kyse ei ole enää flirtistä vaan ahdistelusta. Etenkin jos toinen vihjailee tai sanoo, että minähän tarjosin sinulle juotavaa, miksei heru, kyse on ehdottomasti ahdistelusta.

Yllättämisestä: flirtin ja ahdistelun välinen ero

"Eikö tässä enää kehtaa edes suudella ihmistä ilman, että täytyy kysyä lupaa?" "Se, että mies kyselee lupaa suudella, on epäseksikästä ja junttia." Väärin. 

Ainakin omalla kohdalla tilanne on aina mennyt niin, että jos on yhtään epäselvää, haluaako toinen suudella, vaikka ilmassa olisi ollut omasta mielestä sähköä, niin kannattaa kysyä. Joskus merkit voi kyllä lukea, mutta jos on sellainen tunne, ettei osaa lukea toista tarpeeksi hyvin, niin suosittelen kysymään kivasti. Itse asiassa kysyminen voi olla suloista ja romanttista: "Tässä kohdassa minun tekisi mieli suudella sinua."

Kerran esimerkiksi eräs tuttu vain melko yllättäen hyökkäsi pussaamaan minua baari-illan jälkeen. En kokenut sitä mitenkään traumaattisena, mutta vetäydyin välittömästi ja ajattelin, että olisi ollut kiva jos hän olisi kysynyt. Sitä paitsi: jos molemmat eivät ole valmistautuneet siihen, että nyt suudellaan, lopputulos on usein kömpelö viritelmä, josta jää molemmille nolo fiilis.

Valta-asemasta: flirtin ja ahdistelun välinen ero

Jos ihminen on toiseen auktoriteettiasemassa (pomo, opettaja, valmentaja, työhaastattelija, elokuvaohjaaja, pankkivirkailija, potilasta hoitava lääkäri) sanoisin yleiseski ohjenuoraksi, että älä flirttaile. En suosittele. Siinä on liikaa pelissä. Flirtin kohde voi luulla, että hän on velkaa toiselle jotain, että hän saa työpaikan, roolin elokuvasta, asuntolainan hyvällä marginaalilla tai parempaa lääkärin konsultaatiota, jos hän flirttailee takaisin. Lisäksi alisteisessa asemassa oleva ihminen voi pelätä tai kunnioittaa toista niin paljon, että hän suostuu johonkin, mihin ei muissa olosuhteissa suostuisi.

Ja sitten vielä yksi asia, joka on väännettävä rautalangasta: flirtin ja raiskauksen välinen ero

Jos joku on sammunut tai nukahtanut esimerkiksi bileissä tai jatkoilla, häneen ei kosketa. Hänen päällensä voi laittaa peiton lämmikkeeksi, mutta häneltä ei oteta vaatteita pois, hänen rintojen väliin ei tungeta makkaraa ja oteta siitä valokuvia, (hänestä ei muutenkaan oteta valokuvia,) hänen penistään ei kaiveta esiin, hänen vaginaansa ei tungeta sormia, hänen vaginaansa tai anukseensa ei tungeta penistä tai mitään muutakaan ja häneen sisäänsä ei laueta ilman kondomia. Voidaan ottaa vaikkapa nyrkkisäännöksi se, että jos toinen on lähes tai täysin tiedottomassa tilassa, se on sama kuin ei.

Tämä on hyvin yksinkertaista. Mutta kun lukee näitä kertomuksia, tulee sellainen olo, että joku on jättänyt kertomatta tämän suurelle joukolle ihmisiä. Lisäksi elämäni varrella on tullut vastaan yllättävän iso joukko ihmisiä, joille haluaisin linkata tämän tekstin ja kysyä, pitävätkö he omia tekojaan edelleen oikeutettuina vai joko alkaa hävettää. Nämä teot ovat nimittäin absoluuttisen vääriä, ja ne ovat tietynlaista jatkumoa edellisille kohdille, joiden pointti on se, että jokaisen ihmisen rajoja pitää kunnioittaa, oli toinen missä tilanteessa tahansa.

 

Mutta hei, jatketaan keskustelua. Nyt myös ne saavat avata suunsa, jotka eivät ole varmoja jostain tilanteesta, onko tällöin tai tuolloin ok flirttailla, ja onko kyseessä flirtti vai ahdistelu. Voi kysyä täällä anonyymisti suoraan, niin uskon, että täältä löytyy ihmisiä vastaamaan ihan ystävällisestikin. Lupaan etten ilkeile, mikäli kommentit ovat hyväntahtoisia.

 

Missä menee flirttailun ja ahdistelun raja? Esimerkkejä? Pohdintoja? Kysymyksiä? Nyrkkisääntöjä? Kommentoikaa!

 

 

Lue myös:

Aletaan huutaa: seksuaalisesta väkivallasta aletaan puhua 

Näin siskoni esti raiskauksen

Lisäksi:

Jussi Kari kirjoitti hyvän tekstin siitä, mikä flirttailu ja seksuaalinen häirintä määritelmällisesti ovat

 

JULIAIHMINEN FACEBOOK

 

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuo (etenkin ulkomaalaisten, pakko sanoa) miesten baarin tanssilattialla suorittama takaapäinhinkkaus on nykyään sääntö joka jumalan kerta, kun yöelämään lähtee! En ole joutunut kokemaan koskaan mitään vakavampaa häirintää enkä ole kokenut itseäni noissakaan tilanteissa varsinaisesti uhatuksi, mutta silti se on vituttanut siinä määrin, että olen lakannut käymästä baareissa (johon vaikuttaa toki myös yleinen keski-ikäistyminen ja se, että arvostan nykyään sitä, että kavereiden kanssa kuulee keskustella ja voi ostaa hyvää viiniä).

Vierailija (Ei varmistettu)

Pakko vielä lisätä kommenttiini pikku huomio auktoriteettiasemaan liittyvästä ahdistelusta. Olen nuori naislääkäri ja lähes viikoittain joku miespotilas "flirttailee" ikävällä tavalla. Nuoret miehet eivät ikinä, he ovat hyvin asiallisia, mutta vanhemmat (60-v ->) miehet katsovat jostain syystä asialliseksi toiminnaksi kommentoida ulkonäköäni, ikääni tai puheitani. Tyypillinen tilanne voisi olla seuraava: minä: "voisitteko riisuutua, niin tutkitaan?" Potilas: "No tokihan, kun nätti tyttö pyytää, *vinkvink*". Ei siis mitään ns.vakavaa, mutta asiatonta kuitenkin ja täysin asiallisten kansalaisten toimesta (sairaustiloihin liittyvä epäadekvaatti puhe ja käytös on oma lukunsa, jolle potilas ei usein itse voi mitään, mutta puhun tässä tavallisista setämiehistä, jotka tulevat näyttämään vaikka ihottumaansa lääkäriin). En ole keksinyt parempaakaan toimintatapaa kuin jatkaa asiallisesti kuin en olisi kuullutkaan. Erittäin harvinaista onneksi, että tolkuissaan oleva potilas käy käsiksi ja siinä tilanteessa on helpompaa toimia.

Tiia S (Ei varmistettu)

Aikomukseni ei ole puollustella näitä lääkärille epäasiallisia kommentteja laukovia setämiehiä, mutta mietin vain, että voisiko osa heistä kätkeä häpeilyä noiden sanojen taakse? Jos täytyy riisutua ja kokee sen kiusalliseksi, niin laukookin "voinhan minä, kun nätti tyttö pyytää". Voisitko lääkärinä kuitata kommentin jotenkin, että "ei suotta tarvitse nolostella"?

Vierailija (Ei varmistettu)

Ehkä toisinaan kyseessä on yritys keventää tunnelmaa tai kätkeä häpeilyä, mutta ei se tee lipevistä kommenteista sen mukavamman tuntuisia eikä tunnelma tosiaankaan vastaanotolla parane. Miksi potilas-setämiehen olisi hyväksyttävää iskeä silmää housuja riisuessaan, vaikka tilanne häntä pohjimmiltaan ahdistaisi?

Vierailija (Ei varmistettu)

Nämä tilanteet taitaa olla sellaisia, että toiset pitävät ahdisteluna ja toiset taas ehkä huumorina, tapana keventää tilannetta tms. Itse kallistun jälkimmäisen puolelle, jos henkilö ei sitten muuten vie tilannetta jotenkin pidemmälle.
Minullakin on paljon kokemusta eri tasoisesta ahdistelusta aina väkivaltaan asti ja minulla mitta täyttyy, jos tiettyä seksuaalissävytteistä vitsiä vain jatketaan ja jatketaan, vaikka se ei enää naurata tai esim. tuollaisessa potilastilanteessa jutut vain jatkuisivat tuolla tasolla. Seksuaalissävytteistä läppää en itsessään pidä flirttinä.

Ronwe (Ei varmistettu)

Luulen myös, että kyse on jonkin sortin nolostelusta, joka peitetään typerään vitsiin. Tuohon voi vastata vaikka "juuri niin, minä lääkärinäsi pyydän nyt riisuutumaan, jotta voimme katsoa sitä ihottumaanne". Kun korostaa, että kyseessä tosiaan on lääkäri-potilas -suhde, niin voi ukkokin rentoutua, ettei tässä tarvitsekaan nolostella. Tai sitten tosiaan sanoo, että "ei tarvitse nolostella, olen nähnyt näitä (oireita) ennenkin lääkärinä". Jälleen tuo asiallisesti esille sen, että miehen ei tarvitse miettiä sinua nuorena tyttönä jolle vanha setä riisuutuu.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mutta siis inhottavaa tuo on. Itse en enää niinkään tytöttelyä kohtaa (ikä tekee tehtävänsä), aikoinaan paljonkin. Rasitti kun tuntui, että jatkuvasti minut nähdään vain nuorena tyttönä eikä alani ammattilaisena. Varsinkin työpaikan illanvietoissa korostui miten en todellakaan ole tasavertainen työkaveri, vaan aina ensisijaisesti nuori nainen (siis näihin setä miehiin verrattuna nuori, olin jo yli kolmenkymmenen silloin).

Vierailija (Ei varmistettu)

Teen työkseni kliinisiä tutkimuksia ja vaikka olen sukupuoleltani mies, törmään tällaiseen viikoittain. En ole keksinyt vielä mitä sanoisin takaisin. Puhetyylini muuttuu tällaisen jälkeen herkästi tiukemmaksi ja vähemmän lämpimäksi.

Juliaihminen
Juliaihminen

Yyh! Todella iljettävää. Vaikka kuinka yrittäisi keventää omaa häpeäänsä, niin ei sitä kyllä muiden kustannuksella saa tehdä. Ennen kaikkea tämä on mielestäni äärimmäisen huonoa käytöstä. Ehkäpä juuri tämän takia tästä koko seksuaalisesta häirinnästä pitää nyt jauhaa tovi niin kauan, että kaikki ovat aiheeseen lopun kyllästyneitä, sillä kyllä näille setämiehillekin (ja myös naisille, jotka heittävät irvokasta huumoria vaikkapa itseään nuoremmalle lääkärille) pitää opettaa, että tämä on epäkohteliasta, asiatonta ja tekee koko tilanteesta noin sata kertaa ahdistavamman kuin mitä se muuten olisi.

Äh, en itsekään keksi tähän ratkaisua. Asiallisuus ja hieman kylmempi tyyli kuulostaa järkevältä. Mutta ei se lääkärin vastuullakaan ole alkaa kouluttaa tällaisia ihme ukkeleita. Setämiesten pitäisi saada tietää tästä ihan muita reittejä (esim äidinmaidosta), koska sen pitäisi olla ihan yleistietoa, ettei kenellekään sanota mistään "nätti nuori tyttö / nuori mies" -vihjailua. :(

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen kyllä eri mieltä. Ei kaikkien mielestä tuollainen ole häirintää ja tee tilannetta ahdistavaksi, jos se on vain yksittäinen heitto. Tilannetajua tietenkin on hyvä olla, mutta eipä sitäkään voi etukäteen tietää mistä kukakin loukkantuu eikä minusta sekään vaihtoehto ole hyvä, että mietitään joka välissä mitä saa sanoa ja mitä ei (jos nyt puhutaan tämän tasoisesta puheesta eikä astetta rivommista jutuista).

SaaraCecilia

No en kyllä tiedä yhtäkään 30-vuotiasta naista, joka haluaisi töissä kuulla asiakkaalta tai keneltäkään muultakaan olevansa nätti tyttö ja että sen takia asiakas tai joku muu tekee jotain. Huumorin keinoja on oikeasti muitakin. Olin itse kanssa aikaisemmin semmoinen hurtin huumorin ystävä (ja olen sitä esimerkiksi poikaystäväni ja lähimmän ystäväpiirini kanssa edelleen), mutta työpaikoille se kuuluu vasta sitten, kun tietää sen olevan ok. Lääkärinsä ensi kertaa tapavaa setämies ei nähdäkseni voi olla kovin perillä siitä, mimmoinen huumori on juuri kyseisen lääkärin mielestä sopivaa.

Äitini on kohta 65-vuotias terveyskeskuslääkäri ja uskoisin, että hänelle setämiesten tämän kaltainen läpändeeros olisi lähinnä huvittavaa. Tosin setämiehet häntä tuskin kutsuvat nätiksi tytöksi, koska hän on kuitenkin jo kaunis frouva ja muutenkin ei taitaisi tulla setämiehille edes moinen kommentti mieleen.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Sepä se! Ja, näissä setämiesten kommenteissa on tavallaan myös sellainen alentava olettamus, että lääkäri pyytää potilasta riisuuntumaan jonkun oman kieron mielihalunsa johdosta eikä sen vuoksi, että diagnoosiin pääseminen vaatii asiallisen kliinisen tutkimuksen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tai sitten se "setämiehen" kommentti ei tarkoita sen enempää eikä sillä ole mitään salattuja ja kieroja taka-ajatuksia, Ette ole ilmeisesti tavanneet koskaan ihmisiä, jotka saattavat jopa vähän virallisemmissa tilanteissa heittää kevyttä small talkia ja joskus jopa vähän riskialtista ja usein mautontakin huumoria. Itse olen alle 30 eikä tuollainen yksittäinen kommentti kyllä menisi ihon alle.

SaaraCecilia

Small talk on käsittääkseni eri asia kuin riisutuessa lääkärille todettu "no kyllä tässä voi riisua kuin nätti tyttö pyytää". Vitsailisi mielummin saunomisesta. Mä rakastan huumoria, mutta minä olen tätänykyä sitä mieltä, että tämän tyyppiset vitsit eivät sovi kahden tuntemattoman välille kuvatunlaisessa tilanteessa.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kannattaa muistaa, että vaikka sinulle se olisi yksittäinen heitto, niin se toinen voi kuulla näitä "yksittäisiä kommentteja" päivittäin, joskus useita kertoja päivässä. Jossakin vaiheessa ne "yksittäiset" eli samat toistuvat vitsit ero asiakkailta alkaa vaan tympimään. Katso kun ne ei siinä vaiheessa enää olekaan enää yksittäisiä vaan toistuvia.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eli samat toistuvat vitsit eri asiakkailta muuttuvat ahdisteluksi? Asiakastyössä on lukuisia vitsejä, joita kuulee usein, mutta eri ihmisen suusta ja ne varmaan välillä ärsyttävät yhtä lailla.
Minua häiritsee näissä rajatapausjutuissa se, että jos toinen kokee asian x ahdisteluksi niin se on ehdottomasti sitä eikä toisella osapuolella ole mitään mahdollisuutta puolustaa itseään. Ja puhun siis näistä lievistä puheista, jotka osa ihmisistä mieltää ahdisteluksi ja osa ei. Varmaan jokainen on sanonut asioita, joista on toista loukannut tahtomattaan, mutta jos asiassa on pienikin seksuaalinen sävy niin asia muuttuu toisten silmissä jo rikokseksi.

Siguriina (Ei varmistettu)

Sama havainto, vaikka täysin eri ala - rakennustarvikeliikkeen naismyyjänä saa kuulla kaikenlaista. Ja 99% rasvaisen läpän heittelijöistä on 50+ -ikäryhmästä. Itsekin on jo 40 ylitetty, eli en vähästä hätkähdä, mutta tympii suuresti ja hämmästyttää, mitä nämä härskihartikaiset kuvittelevat jutuillaan saavuttavansa - kukaan nainen ei niistä innostu ja suurin osa miehistäkin tuntee vain myötähäpeää. Oisko se jotain hiipuvan miehisyyden pönkitystä?

The Nurse (Ei varmistettu)

Tämä! Ei ole todellakaan mitään asiallista läpän heittoa. Hoitajana tästä runsaasti kokemuksia. Kun yrität tehdä vain työtäsi, ei ole kivaa kuulla näitä "kevyitä heittoja" joilla oikeasti ole mitään tekemistä hoitotyön ja vielä vähemmän minun halujeni kanssa. Ei, en riisu potilaani housuja siksi, että suorastaan palaisin halusta nähdä hänen vehkeensä vaan koska se kuuluu työhöni. "Anna pillua", ja "onko sulla tiukka pillu?"-tyyliset "läpät" on myös valitettavan yleisiä. Yleensä itse sanon kaikkiin näihin "viattomiin läppiin" joilla muka yritetään keventää tunnelmaa, että tuollainen käytös on täysin asiatonta, eikä mun toimenkuvaan kuulu sitä sietää. Miettikääpä tän käytöksen puilustelijat samaa vaikka pankissa tai muilla aloilla? Olisiko ok ihan yhtäkkiä kesken lainaneuvotteluiden kysyä pankkivirkailijalta onko hänellä tiukka pillu? Tai kaupan kassalle sanoa "anna pillua". Tai käydä lääppimässä kirjastonhoitajaa?

Kiitos hyvästä kirjoituksesta :)

Tää kampanja on saanut mut miettimään omaa toimintaani työpaikalla. Olen nainen ja esimies ravintolan keittiössä, ja olen vuosien saatossa tottunut aika hurttiin heittelyyn, lähden aika helposti siihen mukaankin. Tässä vaaditaan herkkyyttä molemmin puolin - aina ekat pari viikkoa uudessa työpaikassa on vähän haistelua sen suhteen, mitä kenellekin voi sanoa, sen jälkeen kun yhteinen sävel alapääjuttujen tasosta on löytynyt niin voi heitellä tätä "joko pannaan"-läppää.

Muistan uran alusta pari tapausta kun kollega on mennyt liian pitkälle (esim suikannut poskisuudelman "vahingossa" puoliksi suulle, halannut ja "vahingossa" laittanut käden vyötärön sijasta rinnalle/pepulle), ja nämä on olleet kiusaannuttavia tilanteita. Itsevarmuutta ja ikää saatua ei ole kukaan enää vuosiin tullut hipelöimään.

Nyt olen miettinyt, että jos itse olen alkanut heittää nuoremmalle mieskollegalle tai harjoittelijalle tätä "annas kun täti näyttää miten sitä munaa vatkataan"-läppää niin olenko ehkä sillä loukannut jotakuta :/ Tietysti tilannetta yrittää lukea, enkä keneenkään tietenkään koske muuten kuin esim olkapäähän ohi mennessä, mutta silti. Onko nuorilla miehillä sen enempää uskallusta sanoa häiritsevästä käytöksestä esimiehelleen kuin mulla itselläni 10 vuotta sitten?

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, kaksimieliset läpät on tosi hankalia. Mäkin siis toki tykkään heittää sellaisia vitsejä, mutta juurikin silloin, kun olen täysin "turvallisessa" ympäristössä. Ehkä jos ne läpät eivät kohdistu minuun vaan johonkin yleiseen, niin ehkä sitten. Esim "minäpäs vaivaan nämä munkit tästä, höhöö" voi olla hauska, mutta "minäpäs vaivaan vähän sun munkkeja" taas ei ole hauska. Mutta joo! Tosi paljon vaatii tilannetajua, ja kai tässäkin on semmonen, että heti jos alkaa epäillä, niin sitten mieluummin jättää heittämättä läpän. 

Hyvää pohdintaa ja hyvä kommentti!

Elina K
Kulttuurikaljalla

Erittäin hyvä kiteytys!

Vauvantaisin (Ei varmistettu) http://vauvantaisin.wordpress.com

Olen niin onnellinen tästä kirjoituksesta. Minusta siinä on ihan konkreettisia esimerkkejä, ja sellaisia muistisääntöjä, joilla pystyy perustelemaan.

Olet pystynyt pitämään pään kylmänä tehdessäsi tätä kirjoitusta ja siinä oli oikein selkeät kohdat. Nyt tämä sinne peruskouluun oppimäärään mukaan, joohan!

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos! Joo, tämä on aihe, josta helposti tulen vihaiseksi, mutta kyllä tästä voi puhua ihan neutraalistikin, koska kuitenkin pitää muistaa, että suuri osa ihmisistä ovat täysin kuivilla vesillä tässä hommassa ja ne mätämunat ovat vain tiettyjä tyyppejä (tai tietyn ikäisiä tyyppejä, kuten oman kokemukseni mukaan yläasteikäiset pojat).

Tiia S (Ei varmistettu)

Loistava postaus esimerkkeineen!

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos! <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Vaikka sulla olikin tässä tosi hyvin kiteytetty koko asia niin erityisesti tuohon flirtin ja raiskauksen väliseen eroon tavallaan liittyen haluan linkata tämän Tea and consent -videon parin vuoden takaa https://www.youtube.com/watch?v=pZwvrxVavnQ koska se on vaan niin nerokas ja ansaitsee mielestäni taas nousta esiin.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahaha, toi oli aivan nerokas!

Vierailija (Ei varmistettu)

Jossain internetissä joku antoi miehille hyvän ohjenuoran: älä sano/tee naiselle mitään, mitä et toivoisi 120kg sellikaverin sanovan/tekevän sinulle. Ihan toimiva yksinkertaistus :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahaha, tämä on hyvä :D

Nannananna (Ei varmistettu)

Because what men fear most about going to prison is what women fear most about walking down the sidewalk.

Vierailija (Ei varmistettu)

Luin joskus Crackedista hyvän koosteen erilaisista kuuluisista leffakohtauksista, joissa vastustelevan naisen väkisin suuteleminen käänsi naisen mielipiteen suostuvaiseksi. Muistan itsekin pitäneeni näitä kohtauksia aikoinaan romanttisina, mutta ehkä niitä ei ainakaan nykyään otettaisi enää leffoihin. Mutta kenties ovat osaltaan vaikuttaneet käytösmalleihin? En löytänyt sitä alkuperäistä juttua, mutta tämä toinen Crackedin juttu valottaa hieman asiaa: http://www.cracked.com/blog/how-men-are-trained-to-think-sexual-assault-...

Sopa (Ei varmistettu)

Loistokirjoitus ja erittäin hyvä tuo elokuvapointti! Ihan mieletön määrä kulttuurihistoriaa legitimoi sitä ajatusta, että kyllä se vastahakoinen nainen siitä myöntyy kun vaan ei päästä irti/vähän läpsii &gt;:(

Ei tällaisia yleisiä sääntöjä voi laatia, koska ne ovat yksilö- ja kulttuurisidonnaisia. Meillä näin, teillä noin, Suomessa tällä tavalla, muualla muulla tavalla. Ei länsimainen käsitys asioista ole totta tai ainoa. Se on vain yksi käsitys muiden joukossa. Moniarvoisessa maailmassa on hyväksyttävä, että kaikki eivät noudata samoja sääntöjä eivätkä koe samoja sääntöjä noudattamisen arvoiseksi. Juuri se on monikulttuurisuutta ja moniarvoisuutta. Siis se, että ihmisillä on ihan oikeasti erilaisia arvoja ja moraalikäsityksiä. Ihan oikeasti. Ei siis niin, että on kivoja erilaisia pikku tapoja, vaan että asioiden perustat ilmenevät eri ihmisille eri tavoin.

Mitä enemmän maailma avautuu ja mitä enemmän kulttuurit sekoittuvat, sitä enemmän meidän tulee muiden kunnioittamiseksi ja ymmärtämiseksi hyväksyä myös käytöstä, joka rikkoo omaa moraaliamme. Muussa tapauksessa syrjimme erilaisia ja syylistymme suoranaiseen rasismiin ratsastamalla omalla kulttuurillamme ja moraalillamme muiden käsitysten yli.

Lopulta rajat vetää oikeuslaitos. Jos kokee kohdanneensa asiatonta kohtelua, kannattaa ottaa yhteyttä poliisiin. Sillä tavalla voidaan tehdä karkea jaottelu sallittuun ja kiellettyyn, mutta ei monikulttuurisessa maailmassa voi laatia listoja, jotka pätisivät joka paikassa tai kaikkien kohdalla.

Kunnioitetaan nyt vain sitä erilaisuutta eikä tehdä itsestämme oikean ja väärän mittaa. Suomessakin monet ulkomailta tänne tulleet elävät käsitystensä kanssa alistettuina ja piilossa, koska eivät saa niille valtaväestöltä tukea.

SaaraCecilia

Anteeksi, mutta mitä minä juuri luin?

"Ei tällaisia yleisiä sääntöjä voi laatia, koska ne ovat yksilö- ja kulttuurisidonnaisia. Meillä näin, teillä noin, Suomessa tällä tavalla, muualla muulla tavalla. Ei länsimainen käsitys asioista ole totta tai ainoa. Se on vain yksi käsitys muiden joukossa. Moniarvoisessa maailmassa on hyväksyttävä, että kaikki eivät noudata samoja sääntöjä eivätkä koe samoja sääntöjä noudattamisen arvoiseksi. Juuri se on monikulttuurisuutta ja moniarvoisuutta."

Ahaa. Okei. Olet siis sitä mieltä, että jokainen toimikoot omien mieltymystensä mukaisesti. Selvä homma. 

"Lopulta rajat vetää oikeuslaitos. Jos kokee kohdanneensa asiatonta kohtelua, kannattaa ottaa yhteyttä poliisiin. Sillä tavalla voidaan tehdä karkea jaottelu sallittuun ja kiellettyyn, mutta ei monikulttuurisessa maailmassa voi laatia listoja, jotka pätisivät joka paikassa tai kaikkien kohdalla."

Ahaa. Okei. Et ollutkaan sitä mieltä. Olet sittenkin sitä mieltä, että joku (tässä tapauksessa oikeusministeriö ja lopulta eduskunta) voi laatia yleisiä sääntöjä (tässä tapauksessa siis rikoslain pykälät lainvalmisteluteksteineen), jotka ovat kulttuurisidonnaisia (meidän rikoslaki näyttää eriltä kuin esimerkiksi Ranskan rikoslaki) ja joita sovelletaan vain Suomen alueella ja jotka soveltuvat jokaiseen ihmiseen Suomessa ja jotka esittävät länsimaista käsitystä? Lienet myös sitä mieltä, että moniarvoisessa maailmassa on hyväksyttävä, että samat säännöt pätevät kaikille, vaikka he eivät koe niitä noudattamisen arvoisiksi. Rangaistuksesta vapautumiseksi ei nimittäin kelpaa selitys siitä, että ei tiennyt lain olevan olemassa tai että ei kokenut rikoslain säännöstä noudattamisen arvoiseksi. Vielä vähemmin siihen kelpaa se, että esimerkiksi Espanjassa on tapana kosketella naisia salsaklubeilla sieltä, missä Suomessa tulee rangaistus seksuaalisesta häirinnästä.

Mietippä uudestaan.

 

SaaraCecilia

Ja jottet vastaisi tähän olkiukkoilulla (lempisanani tätänykyä), niin ei, en usko, että meidän tapamme ovat ainoa oikeat ja ei, en usko, että meidän tapamme olisivat eristyksissä muista. Käyttäytymisnormit muuttuvat ja niin muuttuu esimerkiksi rikoslain säännökset.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että kukaan ei voi perustella tekojaan pelkästään sillä, että ne ovat hänen omasta mielestään sallittuja. Silloin, kun ne kohdistuvat vieraaseen henkilöön, en oleta hänen standardiensa olevan minun standardejani. Näin ollen voinen myös vaatia, että ihmiset pitävät tämän mielessään heidän ollessaan minun kanssani kanssakäymisessä.

Julia totesi aivan kommentinsa aluksi, että "[n]iinpä yritän nyt avata tätä asiaa omasta näkökulmastani."  Lienee sanomattakin selvää, että nämä ovat hänen mielestään jonkinlaiset käyttäytymisen säännöt ja ne ovat myös minun mielestäni hyvät. Mikäli joku rikkoo niitä, on myös minun velvollisuuteni yleensä kertoa se hänelle, jos epäilen, että hän ei asiasta olisi muuten tietoinen tai jos asia on vähänkin vakava, kertoa se poliisille. Jälkimmäisessä tapauksessa ollaan kuitenkin jo sinun mainitsemassasi tilanteessa, jossa joku muu on sanaillut käyttäytymissäännöt, joita jokaisen on noudatettava. 

On myös kuitenkin niin, ettei kukaan voi tuntematonta ihmistä lähestyessään olettaa, että esimerkiksi hänen henkilökohtaiseen tilaansa liittyvät standardit olisivat samat kuin omat. Väärinkäsityksiä tulee ja niitä on hyvä korjata, mutta jokaisen tulisi lähtökohtaisesti kunnioitta juuri sen henkilön standardeja, johon käytöksensä kohdistaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiinnostaa tietää, että missä päin maailmaa naisille on sitten yleisesti ok, että heihin suhtaudutaan objekteina? Olet oikeassa siinä, että kulttuurieroja on, mutta toisten ihmisten kunnioittava kohtelu lienee arvo kaikkialla maailmassa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Naisille tuskin on ok, mutta joissakin kulttuureissa häirintää vain pidetään tavallisena, jota nainen voi omalla käytöksellään (esim. rajoittamalla liikkumistaan, pukeutumalla tietyllä tavalla) välttää. Ei toisten ihmisten kunnioittava kohtelu ole mikään arvo kaikkialla maailmassa. Saudi-Arabia lienee karuin esimerkki monella tavalla modernista maasta, jossa naiset kuitenkin ovat 2. luokan kansalaisia, joiden vapaata elämistä miehet rajoittavat ja onhan näitä naisille vaarallisia maita lukuisia muitakin. Toki näissä ko. maissa elämä voi olla myös miehille vaarallista, kun kulttuuri on usein hierakkinen myös miesten välillä.

Mä lisäisin vielä ohjeen tädeille ja sedille: jos toinen on 20 v nuorempi ettekä ole molemmat vähintään yli 40, niin flirtti koetaan todennäköisesti vähintään kiusalliseksi.

Ilargia (Ei varmistettu)

Pyydän jo etukäteen anteeksi sitä, että tästä kommentti on pitkä kuin nälkävuosi ja rönsyää tämän postauksen aiheen ulkopuolelle. Olen tietysti sitä mieltä, että seksuaalinen häirintä on väärin ja siitä pitäisi päästä eroon, mutta mun on todella vaikea ymmärtää saati hyväksyä näissä viimeaikaisissa kampanjoissa muutamaa väitettä (väitteet siis tulleet esiin eri lähteissä, eivät välttämättä tässä blogissa). Myönnän, että viimeaikainen häirintäkeskustelu herättää myös minussa voimakkaita tunteita, mutta vilpitön tarkoitukseni on käsitellä ihmetyksenaiheitani kenellekään veettuilematta - toivottavasti onnistuin.

1) Seksuaalisen häirinnän määritteleminen vain ja ainoastaan sen perusteella, minkä uhri kokee häiritsevänä.

Eikö tästä ihan loogisesti seuraa se, että mikä tahansa voi olla seksuaalista häirintää? Ja jos ei seuraa, niin millä perusteella ei? Ja eikö tämä nyt oikeasti ole vähän kohtuutonta? Tiedän esimerkiksi tapauksen, jossa amerikkalainen vaihtari syytti ahdistelusta, kun miesproffa sulki täysin läpinäkyvän lasioven ohjauskeskustelun ajaksi. Vaihtari ei itsekään väittänyt, että mitään muuta olisi tapahtunut tapaamisessa tai ennen sitä, mutta piti oven sulkemista (siis ei esim. avaimella lukitsemista) itsessään “uhkaavana eleenä, jota ei vaan voi tehdä”.

Mun mielestäni ei ole kohtuutonta, että tämän kaltaisissa “ahdistelutapauksissa” myös toisen osapuolen näkemyksellä tilanteesta on väliä. Mielestäni sama pätee näihin “omituisiin katseisiin” ja “vihjaileviin kommentteihin”, joissa ihan oikeasti täysin normaaleillakin ihmisillä tulee tulkintavirheitä – myös siellä uhripuolella. Seksuaalisesta häirinnästä syytetyksi tuleminen ei ole kuitenkaan ihan pikkujuttu sekään. Voi olla aika helvetin inhottava yllätys, jos syytös lävähtää naamalle esimerkiksi siksi, että on tullut sulkeneeksi oven, kun ei ole tapana pakottaa koko laitosta kuuntelemaan jokaista keskustelua. Mistä ihmeestä esimerkkitapauksen professorin olisi pitänyt tajuta, että hänelle täysin normaali käytäntö onkin toiselle häirintää? Ja olisiko oikeasti kohtuutonta vaatia, että tällaisissa tilanteissa myös "uhrilla" on vastuu kertoa, että "en ole tottunut oleskelemaan vastakkaisen sukupuolen kanssa samassa huoneessa ovi kiinni, voisimmeko avata sen"? Mistä saammekin aasinsillan kohtaan, joka jopa liittyy postaukseen.

2) Häirinnän ja flirttailun/vitsailun ero on itsestään selvä.

Millään muulla kanssakäymisen alueella ei ole universaalisti itsestään selvää, mikä on hyvää käytöstä ja mikä ei. Miksi seksuaalinen käytös on poikkeus? Todella usein tässä kohtaa aletaan aika raivokkaasti kertoa, että kyllä toiseen ei saa koskea ilman lupaa ja hintaa ei saa kysellä. No joo, mutta kun tässä flirttikeskustelussa nimenomaan on kyse niistä rajatapauksista, eikä jostain puristelusta.

Otetaan vaikka Puutalobabyn kuvaus espanjalaisesta zumbatunnista (http://www.puutalobaby.fi/5-1-eroa-zumbassa-suomi-vs-espanja/ ). Ihan satavarmasti jossain (Espanjassakin!) on joku nainen, jonka mielestä on ahdistelua, että tuntemattomat miehet tulevat oven raosta kurkkimaan zumbaamista ja huutelemaan, miten hyvältä näyttää. Kuitenkin ihan yhtä varmasti osa naisista on aidosti sitä mieltä, että viatonta ja hauskaa flirttiä/vitsailuahan tuo on. Mummotestin voi toki tehdä, mutta entä jos oma mummo ihan mielellään kuulee kehuja sheikkauksestaan?

Samoin esimerkiksi on joo hyvä neuvo, että suutelemiseen pitää kysyä lupa, mutta ihanko oikeasti aina ja kaikissa tilanteissa on absoluuttisen selvää, että nyt tätä voi kysyä ilman, että se ahdistaa toista? Ehkä mulla on poikkeuksellisen huono tuuri ihmissuhteissani, mutta kyllä mulle on läheistenkin ihmisten kanssa tullut vaikka mitä väärinkäsityksiä, ja tunnen myös ihmisiä, jotka tulkitsevat asioita niin eri tavoin kuin mä, että en edes vuosien kuluessa ole oppinut ymmärtämään heidän logiikkaansa täysin. En näe mitään syytä, miksi samaa ei tapahtuisi myös toisilleen suht tuntemattomien ihmisten välisen seksuaalisen kanssakäymisen kohdalla, vaikka onneksi henkilökohtaista kokemusta ei ole.

3) Seksuaalista häirintää/ahdistelua ei voi tapahtua vahingossa.

Edelleen, kaikessa muussakin kommunikaatiossa ihmisillä on erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on sopivaa, ja ihan normaaleilla sosiaalisen kanssakäymisen taidoilla varustetut ihmiset tulkitsevat välillä toisiaan väärin. En näe mitään loogista perustelua sille, että seksuaalisuuteen liittyvä kanssakäyminen olisi poikkeus. Toki esimerkiksi koskemattomuuden rikkominen (ainakin vähän kulttuurisesta kontekstista riippuen) ja suoran kiellon tottelematta jättäminen ovat selkeitä juttuja.

Kuitenkaan näissä kampanjoissa seksuaalista häirintää ei ole rajattu käsiksi käymiseen ja suoriin loukkauksiin, ja on todella absurdia väittää, että esim. sanallinen seksuaalinen ahdistelu ei voisi ikinä olla tahatonta. Etenkin, jos samaan aikaan seksuaalinen ahdistelu määritellään vain ja ainoastaan uhrin kokemuksen perusteella, eikä esimerkiksi tekijän aikomuksilla ole mitään vaikutusta asiaan. Ks. myös esimerkit kohdissa 1. ja 2. sekä aiemmissa komenteissa ollut keskustelu kaksimielisistä vitseistä lääkärissä ja ravintolan keittiössä. Jos ja kun joku kokee tuollaisen zumbatunnin ahdisteluna, ketkä kaikki siinä ovat ahdistelijoita, ja ovatko kaikki sitä varmasti tahallaan? Kuka näistä kärjistyksistä muka hyötyy ja miten?

4) Naiset eivät koskaan valehtele seksuaalisesta häirinnästä.

Mihin tämäkin väite perustuu? On kai aika yleisesti tunnustettu fakta, että seksi voi olla vallankäytön valine myös naiselle. Ihmiset valehtelevat mitä ihmeellisimmistä asioista, varsinkin, jos voivat hyötyä siitä jotenkin. Naiset eivät ole mitään pyhimyksiä, jotka tekevät tästä poikkeuksen. Olen itsekin ollut tilanteessa, jossa ryhmä nuoria kaivamalla kaivoi erään miehen käytöksestä jotain, minkä voisi tulkita seksuaaliseksi häirinnäksi. Hänestä ei muista syistä pidetty ja oli tiedossa, että pienikin epäily seksuaalisesta häirinnästä johtaa seurauksiin. Toki en voi olla varma, ehkä he lopulta itsekin alkoivat uskoa juttuun. Harmittaa silti yhä, että olin niin ujo ja kokematon, että en saanut kunnolla suutani auki ko. tilanteessa, sillä jälkikäteen tajusin, että kyseessä oli lähinnä muuhun riitelyyn liittyvästä kostosta todella inhottavan vallankäytön muodon avulla. (Tietenkään tämä ei tarkoita, että esim. raiskaustapauksessa voitaisiin lähteä siitä oletuksesta, että nainen valehtelee.)

5) Mieheen kohdistuva häirintä on jotenkin fundamentaalisesti erilaista kuin naiseen, ja siksi on ihan ok eriyttää keskustelu miehiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä näiden kampanjoiden ulkopuolelle. Sama näyttää pätevän naisten ja muunsukupuolisten harjoittamaan häirintään.

Jos puhutaan yksilöiden kokemuksista, niin mielestäni on todella tökeröä olettaa, että uhria jotenkin lohduttaa se, että hänen sukupuolellaan on jotain rakenteellisia etuoikeuksia, tai se, että tilastollisesti hänen kohtaamansa härintä on harvinaisempaa. Olisiko ok sanoa, että unohdetaanpa nyt hetkeksi valkoisiin naisiin kohdistuva häirintä, koska he ovat häirinnän uhreinakin etuoikeutetumpia kuin ei-valkoiset naiset, niin ei heitä varmaan oikeasti häiritse niin paljon? Jos ei olisi, niin miksi miesten kohdalla tämä on ok?

Lisäksi meillä on myös kulttuurisia oletuksia, jotka johtavat siihen, että miehen on vaikeampi valittaa hänen kohdistuvasta häirinnästä, ja toisaalta naisten tekemä häirintä kuitataan helpommin vitsailuna. Myönnän, että tämä on mulle henkilökohtaista, koska itse en naisoletetun statuksestani huolimatta ole juurikaan häirintää kohdannut, mutta olen ollut järkyttynyt kohtaamastani miesoletettuihin kohdistuneesta häirinnästä, ja siitä, miten siihen reagoidaan (tai usein ei reagoida). En siis ole mies, sikäli kuin sillä on väliä. Näissä kampanjoissa valitettavasti tuntuu kovasti olevan, mistä pääsenkin seuraavaan kohtaan.

6) Armon vuonna 2017 on ihan ok (ja jopa hienoa ja rohkeaa!) olettaa sukupuolen perusteella, että joku on häiritsijä, joka tekee tilasta turvattoman. Feministiksi itseään nimittävät ihmiset voivat huoletta toimia näin ja saada muiden feministien hyväksynnän.

Ihan oikeasti. Miltäköhän tämä asetelma tuntuu miehistä, jolla on raskaita kokemuksia tai jopa mielenterveysongelmia seksuaalisen häirinnän takia? Mihin hävisi ajatus siitä, että älä koskaan oleta kenestäkään mitään hänen oletetun sukupuolensa perusteella? Ja siitä, epätasa-arvoiset rakenteet, sortavat sekä miehiä että naisia? Siitä, että sukupuolet eivät ole tasa-arvoasioissa vastakkain, vaan samassa veneessä?

Mielestäni esimerkiksi oletus siitä, että miehet nyt vaan biologisista syistä on aina valmiina ja kykenemättömiä kontrolloimaan itseään, on vahingollinen sekä naisille että miehille. Se saa jonkun miehen kuvittelemaan oikeudekseen tanssilattialla lääppimisen, mutta yhtä lailla se näköjään saa naiset kuvittelemaan, että he voivat baarissa lupaa kysymättä mennä hinkkaamaan puolituntemattoman miehen sukuelintä. Oletuksen murtaminen olisi hyväksi kaikille, ja sen voisi ihan hyvin tehdä siitä lähtökohdasta, että seksuaalinen häirintä on väärin uhrin ja tekijän sukupuolista riippumatta.

Olen pettynyt ja surullinen siitä, että vuonna 2017 on näköjään todellakin mahdotonta puhua seksuaalisesta häirinnästä tekemättä siitä “naiset (ja muunsukupuoliset) vastaan miehet” -asetelmaa. (Ja jos yrität viedä keskustelua tähän suuntaan, niin saat pahimmillaan häiritsemisen puolustelijan leiman!) Mitä tulee #Memyös-ryhmään, jos en saa todella hyvää syytä muuttaa kantaani, niin kieltäydyn ehdottomasti liittymästä yhteenkään ryhmään, jossa ihan sääntöjen tasolla ihmisiä ei kohdella yksilöinä, vaan sukupuolensa edustajina. Erityisesti, kun kohtelu sisältää yhden sukupuolen kielteisen leimaamisen Ja ei, tarkoitus ei nyt pyhitä keinoja.

Kuulen ihan mielelläni asiallisia vastauksia esittämiini kysymyksiin, jos joku jaksoi lukea tänne asti:)

Kommentti kohtaan 2) eli häirinnän ja flirtin eroon. Luulen, että tässä on paljolti kyse siitä, että moni flirttaileva tavismies ei ole aiemmin - jos nytkään - tajunnut, että moni heidän lähipiirinsä nainen on kokenut myös sitä häirintää. Esimerkiksi isäni oli täysin hämmästynyt kun kuuli, että minuun on käyty keskellä kirkasta päivää käsiksi. Mieheni ei ollut hämmästynyt, koska oli kuullut vastaavia juttuja aiemmin. Mutta kumpikaan ei ole omassa elämässään (tietenkään) törmännyt tällaiseen. Pointtini siis on, että moni tajuaa eron varsin hyvin ja on aina käyttäytynyt sen mukaisesti, mutta on nyt hämmentynyt, koska ei ole tajunnut, että sellaista häirintää, joka ei jätä tulkinnan varaa, on varsin paljon.

Sopa (Ei varmistettu)

1. miehiin kohdistuva seksuaalinen häirintä on yksiselitteisesti väärin. Kuitenkin valtaosa häirinnästä ja seksuaalisesta väkivallasta tapahtuu miesten taholta ja kohdistuu naisiin. Kyseessä on rakenteellinen ongelma, jossa naiset ovat altavastaajina ja miehet valta-asemassa sukupuolensa perusteella. Tämä ei tarkoita, että miehiin kohdistuva häirintä olisi jollain tavalla erilaista, vaan kulttuuri, missä tämä kaikki tapahtuu, on erilainen miehille ja naisille.

2. Lisäksi, edelleen kulttuuristen rakenteiden takia käy helposti niin, että kun miehet ja naiset yhdessä tekevät jotain niin miehet alkavat dominoida keskustelua ja naiset eivät saa ääntään kuuluviin. Kun katsoo esimerkiksi pelkästään Hollywoodissa esiin tullutta ahdistelua, niin lienee selvää, että naisten ääniä ja kokemuksia ei ole vuosikymmeniin kuultu lainkaan. Tämän takia on tarvetta naisten tekemille kampanjoille. Ei se sulje pois sitä, että miehet eivät voisi puhua heihin kohdistuvasta ahdistelusta. Olisin mielelläni tukemassa kampanjaa, jossa miehet tuovat esiin kokemuksiaan.

3. Tutkimusten mukaan 2%-10% seksuaalisesta väkivallasta tehdyistä ilmoituksista on todettu vääriksi. Lisäksi väärät ilmoitukset eivät juuri koskaan johda tuomioon, vaikka ne tutkittaisiinkin. Sen sijaan 60-80% seksuaalisesta väkivallasta jää kokonaan ilmoittamatta. Tuosta voi miettiä, mikä tässä olikaan ongelma.

https://web.stanford.edu/group/maan/cgi-bin/?page_id=297
https://qz.com/980766/the-truth-about-false-rape-accusations/

SaaraCecilia

"1) Seksuaalisen häirinnän määritteleminen vain ja ainoastaan sen perusteella, minkä uhri kokee häiritsevänä.

Eikö tästä ihan loogisesti seuraa se, että mikä tahansa voi olla seksuaalista häirintää? Ja jos ei seuraa, niin millä perusteella ei? Ja eikö tämä nyt oikeasti ole vähän kohtuutonta? "

Tästä pitää ensinnäkin erottaa kaksi eri skenaariota: seksuaalinen häirintä, joka johtaa seuraamuksiin ja seksuaalinen häirintä, joka ei johda seuraamuksiin.

Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat ne tapaukset, joita käsitellään esimerkiksi tuomioistuinprosesseissa tai työyhteisöissä. Tällöin yhtälössä on aina kolmas objektiivinen toimija (kuten esimerkiksi tuomari tai työnantaja), joka katsoo asiaa kokonaisuutena. Tällöin ei ole pelkästään väliä uhrin kokemuksella, vaan myös yleisesti hyväksyttävilä käyttäytymissäännöillä. Esimerkiksi seksuaalisena ahdisteluna tuomittavaksi tulee teko, jossa "koskettamalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemäärämisoikeutta". Tuo "on omiaan" tarkoittaa objektiivista abstraktia arviota siitä, että aiheuttaako kyseinen teko yleensä kyisesen itsemäärämisoikeuden loukkauksen. Mainitsemasi esimerkki amerikkalaisesta vaihtarista tuskin on johtanut esimerkiksi työnantajan antamaan varoitukseen tai jonkinlaiseen viranomaisen päätökseen.

Toiseen kategoriaan kuuluvat sitten ne tapaukset, jotka eivät johda seuraamuksiin. Kyse voi siis olla teoista, jotka voisivat johtaa seuraamuksiin, mutta joista niiden kohde ei esimerkiksi ilmoita eteenpäin. Tällöin henkilön tuomitsee teon kohde ja mahdollisesti esimerkiksi hänen ystäväpiirinsä. Tämä taitaa olla aika tavallista eli että ihmiset tuomitsevat toisiaan ja toistensa sanomisia kuulematta toisen henkilön mielipidettä tai miettimättä, mitä he ovat tarkoittaneet. Siksi en näe ongelmallisena, että koen jonkin miehen kommentin seksuaalisena häirintänä, vaikka se ei objektiivisesti arvioiden olisi sitä. Raskasta se on toki tälle kokijalle, mutta tällaisia tilanteita emme voine välttää. Jos joku ystävä kertoo minulle tarinan teosta, jonka hän on kokenut seksuaalisena häirintänä ja joka ei minun mielestäni ole sitä, yleensä minun tulisi ystävänäni ehkä auttaa ystävääni näkemään myös asia toisilta kantilta. Toisinaan olen kuitenkin myös sellainen ystävä, joka ei yritäkään tehdä tätä, vaan ainoastaan tukee ystäväänsä.  

En tiedä vastasiko tämä ollenkaan kysymyksiisi, mutta nämä ovat minun mietteitäni. Pähkinänkuoressa siis ihmisillä on lähtökohtaisesti "oikeus" loukkaantua mistä tahansa (mikä on toki raskasta itselle), mutta ihmisille ei tulisi asettaa eikä asetetakaan seuraamuksia seksuaalisesta häirinnästä pelkästään kohteen subjektiivisen kokemuksen perusteella.

"2) Häirinnän ja flirttailun/vitsailun ero on itsestään selvä.

Millään muulla kanssakäymisen alueella ei ole universaalisti itsestään selvää, mikä on hyvää käytöstä ja mikä ei. Miksi seksuaalinen käytös on poikkeus? -- Ihan satavarmasti jossain (Espanjassakin!) on joku nainen, jonka mielestä on ahdistelua, että tuntemattomat miehet tulevat oven raosta kurkkimaan zumbaamista ja huutelemaan, miten hyvältä näyttää. Kuitenkin ihan yhtä varmasti osa naisista on aidosti sitä mieltä, että viatonta ja hauskaa flirttiä/vitsailuahan tuo on. Mummotestin voi toki tehdä, mutta entä jos oma mummo ihan mielellään kuulee kehuja sheikkauksestaan? Samoin esimerkiksi on joo hyvä neuvo, että suutelemiseen pitää kysyä lupa, mutta ihanko oikeasti aina ja kaikissa tilanteissa on absoluuttisen selvää, että nyt tätä voi kysyä ilman, että se ahdistaa toista? "

Itsestäänselväksi tätä tuskin kukaan väittääkään. Flirtti on kuitenkin sellainen käyttäytymisen osa-alue, jolla "erehtyminen" on helppoa ja siksi siihen tulisi kiinnittää huomiota. Sama on toki esimerkiksi mustan huumorin kanssa, ei sitäkään ihan kaikille heitellä ja varsinkaan kaikista aiheista. Zumba-esimerkki on mielenkiintoinen, sillä itse olen asunut Lattareissa ja kohdannut siellä tämän viheltelykulttuurin. Aluksi pidin siitä, mutta jossain vaiheessa ymmärsin sillä olevan myös yhteys siellä vallitsevaan machokulttuuriin. No okei, tästä minulla ei nyt ole ihan hirveästi sanottavaa, mutta olen varma, että viheltelyllä, machismolla ja sillä, että naiset tykkäävät viheltelystä, on joku yhteys. En vain pysty sanoittamaan sitä.

Suutelukysymyksen minulla ei nyt kyllä ole mitään vastausta.

Pähkinänkuoressa todettakoon siis, että flirtin ja ahdistelun välinen ero on vaikea ja on myös meidän velvollisuutemme tuoda esille, silloin kun pystymme, se, että kommentti on ollut epätoivottu. Samoin kuin esimerkiksi pimeiden vitsien kanssa, meidän on kuitenkin oltava tarkkoina siitä, kenelle sanamme kohdistamme ja että saako se aikaan toivotun reaktion.

"3) Seksuaalista häirintää/ahdistelua ei voi tapahtua vahingossa.

Jos ja kun joku kokee tuollaisen zumbatunnin ahdisteluna, ketkä kaikki siinä ovat ahdistelijoita, ja ovatko kaikki sitä varmasti tahallaan? Kuka näistä kärjistyksistä muka hyötyy ja miten?"

No tähän minulla ei myöskään ole vastauksia, sillä uskon kyllä, että se voi ollakin tahatonta. Tahallista on sen sijaan se, ettei ikinä ajattele tämän mahdollisuuden olemassaoloa, vaan ikään kuin olettaa, että ei voi ikinä tulla ahdistelleeksi ketään. 

"4) Naiset eivät koskaan valehtele seksuaalisesta häirinnästä.

Mihin tämäkin väite perustuu? "

No tähänkään minulla ei ole vastausta, koska olen myös sitä mieltä, että tällaista tapahtuu. Olen kuullut esimerkkejä perättömistä ilmiannoista, jotka ovat puolestaan johtaneet omiin oikeusprosesseihinsa. Ne naiset, jotka tästä valehtelevat, saisivat kyllä... No en halua sanoa mitä, mutta jokainen ilmitullut valehtelu vähentää taas hieman oikeiden tapausten uskottavuutta ja se on vahingollista.

Toisaalta, kuten nimimerkki Sopa tuossa yllä totesi, tämä on onneksi ainakin toistaiseksi vähäistä.

"5) Mieheen kohdistuva häirintä on jotenkin fundamentaalisesti erilaista kuin naiseen, ja siksi on ihan ok eriyttää keskustelu miehiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä näiden kampanjoiden ulkopuolelle. Sama näyttää pätevän naisten ja muunsukupuolisten harjoittamaan häirintään.

Olisiko ok sanoa, että unohdetaanpa nyt hetkeksi valkoisiin naisiin kohdistuva häirintä, koska he ovat häirinnän uhreinakin etuoikeutetumpia kuin ei-valkoiset naiset, niin ei heitä varmaan oikeasti häiritse niin paljon? Jos ei olisi, niin miksi miesten kohdalla tämä on ok?"

Kukaan ei ole varmaankaan halunnut ehdottomasti eriyttää keskustelua näiden eri ahdistelumuotojen välillä. Minusta on kuitenkin okei kiinnittää huomiota esimerkiksi yhteen ongelmaan kerrallaan eikä nämä #metoo-kampanjat mitenkään haittaa tietoisuuden lisäämistä esimerkiksi miehiin kohdistuvasta häirinnästä. Olisi liikaa vaatia, että kukaan ei aloita kampanjaa ilman, että ottaa kantaa kaikkiin asiaan liittyviin ilmiöihin. Sallittua on myös jostain aloittaa. Mielestäni olisi myös perusteltua nostaa esiin myös esimerkiksi pelkästään maahanmuuttajanaisiin kohdistuva häirintä, koska uskoisin, että tähänkin ilmiöön liittyyisi jokin erityispiirre, joka vaatisi yleisön huomiota.

Nimimerkki Sopa toikin tämän pointin tossa yllä jo esille, mutta tässä vielä omat viisi senttiäni. Yleisesti naiset kokevat häirintää paljon enemmän kuin miehet.Vähän yli 100 vuotta sitten naiset saivat vasta äänioikeuden, joten olemme tulleet todella pitkälle naisten aseman parantamisessa. Minun mielestäni me emme kuitenkaan ole vielä tasoissa ja juuri tämä on yksi asia, mikä vaatii huomiota. Naiset ovat tulleet esimerkiksi työpaikoille sankoin joukoin vasta viimeisen 50 vuoden aikana, mutta käytännöt eivät ole vieläkään muuttuneet. Kun olemme keskustelleet miespuolisten kollegoiden kanssa naisten kokemasta häirinnästä, ovat osa kokemuksista sellaisia, että heille ei tulisi mielenkään ajatella asiaa seksuaalisena häirintänä. Kuten esimerkiksi se, että jokin vanhempi kollega toteaa kokoushuoneessa, että "onpas kiva, kun Y on täällä, niin meillä on täällä kaunista katseltavaa koko kokouksen ajan". No oikei, varmaan miehetkin ajattelevat, ettei tuo ole okei, mutta he eivät välttämättä pahastuisi, mikäli joku toteaisi, että "onpas kiva, että X on täällä, niin meillä on komeaa katseltavaa koko kokouksen ajan". Lähtökohtaisesti miehen naiselle toteama kommentti sanotaan ja tulkitaan aivan eri kontekstissa kuin naisen miehelle toteama tai miehen miehelle tai naisen naiselle. Tämän takia on mielestäni perusteltua erotella näitä ilmiöitä myös toisistaan.

"6) Armon vuonna 2017 on ihan ok (ja jopa hienoa ja rohkeaa!) olettaa sukupuolen perusteella, että joku on häiritsijä, joka tekee tilasta turvattoman. Feministiksi itseään nimittävät ihmiset voivat huoletta toimia näin ja saada muiden feministien hyväksynnän.

Ihan oikeasti. Miltäköhän tämä asetelma tuntuu miehistä, jolla on raskaita kokemuksia tai jopa mielenterveysongelmia seksuaalisen häirinnän takia? Mihin hävisi ajatus siitä, että älä koskaan oleta kenestäkään mitään hänen oletetun sukupuolensa perusteella? Ja siitä, epätasa-arvoiset rakenteet, sortavat sekä miehiä että naisia? Siitä, että sukupuolet eivät ole tasa-arvoasioissa vastakkain, vaan samassa veneessä?

Mielestäni esimerkiksi oletus siitä, että miehet nyt vaan biologisista syistä on aina valmiina ja kykenemättömiä kontrolloimaan itseään, on vahingollinen sekä naisille että miehille. Se saa jonkun miehen kuvittelemaan oikeudekseen tanssilattialla lääppimisen, mutta yhtä lailla se näköjään saa naiset kuvittelemaan, että he voivat baarissa lupaa kysymättä mennä hinkkaamaan puolituntemattoman miehen sukuelintä.

Tähänkään minulla ei ole vastausta, sillä molemmat toimintatavat ovat yhtä väärin. Pohjimmiltaan kyse on toisen henkilökohtaisen tilan loukkaamisesta ja sitä ei saa tehdä kukaan.

JA LOPUKSI, mitä tulee tuohon #memyös-kampanjaan ja miehiin "turvallisuusuhkina", niin minulla ei myöskään ole vastausta. Valitettavasti kaikki ryhmässä lukemani tekstit ovat olleet siinä asetelmassa, että mies on ahdistellut naista ja ymmärrän, että tällaisia kokeneet eivät halua miehiä ryhmään, koska saattavat pelätä reaktioita. Miespuoliset ystäväni ovat myös ymmärtäneet tämän, joten tässä tilanteessa, kun tähän ei ole mitään tyydyttävää vastausta, koen, että tämän näkeminen fundamentaalisesti vääränä, on vähän tahallista mielensäpahoittamista. Uskon, että se ei ole tarkoituksesi, mutta keksitkö muuta tapaa taata sen, että ihmiset voivat jakaa kokemuksiaan? Jostain syystä naiset luottavat toisiin naisiin ja #memyös-ryhmä on mahdollinen. Voit tietysti kokeilla luoda samanlaisen ryhmän ja päästää sinne myös miehiä, reaktio saattaisi olla sama. Koska kyse on kuitenkin vapaaehtoisten tukiryhmästä en asettaisi kynnystä osallistumiselle ryhmään ja siellä kertomuksia jakavien naisten tukemiseen liian korkealle. Eli olen kanssasi eri mieltä siinä, etteikö tarkoitus tässä tapauksessa pyhittäisi keinoja.

Ilargia (Ei varmistettu)

"Pointtini siis on, että moni tajuaa eron varsin hyvin ja on aina käyttäytynyt sen mukaisesti, mutta on nyt hämmentynyt, koska ei ole tajunnut, että sellaista häirintää, joka ei jätä tulkinnan varaa, on varsin paljon."

Näin varmasti on, mutta en nyt ihan ymmärrä, miten tämä liittyy tuohon mun pointtiin 2, joka oli, että flirtin ja ahdistelun raja ei ole itsestäänselvä kaikissa tilanteissa.

Mitä taas tulee Sopan kommenttiin kulttuurisista eroista ja rakenteista, niin mitkä nämä miesten ja naisten kulttuurit sitten käytännössä ovat? Ja onko todella niin, että naisten ja miesten yhteistyön estävät kulttuuriset rakenteet murtuvat, jos perustetaan miehiltä suljettuja tiloja, joissa muut kuin miehet saavat kertoa kokemuksistaan? Ja pitäisikö järjestää myös cis-sukupuolisilta suljettuja tiloja, sillä ihan varmasti kulttuurissamme on rakenteita, jotka asettavat heidät vahvempaan asemaan kuin muut? Itse en usko, että erillisten karsinoiden luominen muuttaa yhtään mitään rakenteita.

"Tämän takia on tarvetta naisten tekemille kampanjoille. Ei se sulje pois sitä, että miehet eivät voisi puhua heihin kohdistuvasta ahdistelusta."

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että jokin kampanja on naisista lähtöisin. En silti hyväksy sitä, että #Memyös-kampanjassa kaikki miehet on luokiteltu automaattiseksi turvallisuusuhaksi pelkästään sukupuoleen perustuen.

Mitä tulee siihen, että naisten kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä ei ole esim. Hollywoodissa kuultu, niin itse en ole kyllä huomannut, että myöskään muiden kuin naisten kokemuksia olisi. Olen pikemminkin siinä käsityksessä, että ihan yleisesti ja kaikille sukupuolille seksuaalisen häirinnän kokemukset ovat pitkään olleet häpeällisiä ja sellaisia, ettei niistä paljon julkisuudessa huudella.

En väittänyt, että seksuaalisesta väkivallasta valehteleminen olisi isompi ongelma kuin toteutunut seksuaalinen väkivalta. Väitin, että näiden kampanjoiden yhteydessä levitelty väite "Naiset eivät koskaan valehtele seksuaalisesta ahdistelusta" ei pidä paikkaansa. Tosin olen kieltämättä sitä mieltä, että seksuaalisesta ahdistelusta valehteleminen on ongelma, eikä lakkaa olemasta sitä, vaikka maailmassa on isompiakin ongelmia.

""No joo, mutta kun tässä flirttikeskustelussa nimenomaan on kyse niistä rajatapauksista, eikä jostain puristelusta."

 
Kommenttini liittyi siihen, että mielestäni flirttikeskustelussa on kyse myös puristelusta, koska moni tuntuu luulevan, että #metoo on laaja kampanja nimenomaan väärinymmärretyn flirtin takia, eikä tajua sitä, että monella on ihan kiistattomia ahdistelukokemuksia. 

Elise M (Ei varmistettu)

"Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että jokin kampanja on naisista lähtöisin. En silti hyväksy sitä, että #Memyös-kampanjassa kaikki miehet on luokiteltu automaattiseksi turvallisuusuhaksi pelkästään sukupuoleen perustuen."

Missä siellä on noin sanottu? Lähdeviittauksen paikka.
Itse olen ko. kampanjasivulla/ryhmässä lukenut myös ketjua, jossa on kehuttu oikein toimineita miehiä. Siellä on tuomittu käytös, ei sukupuolta. Siellä on avauduttu myös naisten tekemästä seksuaalisestä väkivallasta.

Sopa (Ei varmistettu)

Jep. Ja lisäksi: kampanjan ja keskustelun kohteena ovat ennen kaikkea ne kulttuuriset rakenteet, jotka legitimoivat häirintää. Ei konkreettinen joukko jonka jäseniä ovat kaikki olemassa olevat miehet. Käytännössä vaan nämä rakenteet tekevät häirinnän, ahdistelun ja jopa raiskaamisen ilman seurauksia (valkoiselle, terveelle, heterolle) miehelle tällä hetkellä helpoksi. Tämän takia keskustelussa puhutaan miehistä ja naisista erikseen. Koska yhteiskuntarakenteet, jotka myötävaikuttavat ahdisteluun ja seksuaaliseen väkivaltaan, nimenomaan jakavat ihmiset miehiin ja naisiin ja antavat mieheksi luokitelluille enemmän valtaa ja oikeuksia.
Tietenkään suurin osa miehistä ei raiskaa, mutta sellainen yhteiskunta jossa miehet voivat halutessaan raiskata seurauksetta ei ole oikeudenmukainen. Ja tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti siltä, että elämme sellaisessa.

Sopa (Ei varmistettu)

Elämme kaikki samassa kulttuurissa, jossa miehillä on enemmän valtaa ja ihmisoikeuksia sukupuolensa takia.

Cis-ihmisiltä suljetuista tiloista: kyllähän transihmisillä on omia suljettuja keskusteluryhmiä ja aivan ymmärrettävistä syistä. En oikein ymmärrä ajatusta tän kommentin takana.

Eero (Ei varmistettu)

"Elämme kaikki samassa kulttuurissa, jossa miehillä on enemmän valtaa ja ihmisoikeuksia sukupuolensa takia."

Alati kasvava määrä nuoria syrjäytyneitä miehiä ei oikein jaksa uskoa tähän väitteeseen. Naisten kouluttamat naiset kapuaa vallan portaita ylös ehkä hitaasti mutta varmasti.

Sopa (Ei varmistettu)

Totta kai jotkut yksittäiset naiset ovat joillain tavoilla paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa kuin jotkut yksittäiset miehet. Näin on ollut jopa äärimmäisen patriarkaattisissa yhteiskunnissa (karkeasti: hallitsijan vaimo vs. orjan asemassa olevat miehet). Muutkin asiat kuin ihmisen sukupuoli vaikuttavat hänen etuoikeuksiinsa. Se ei kuitenkaan poista sitä, että miehillä on sukupuolensa perusteella etuoikeutettu asema meidänkin yhteiskunnassa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minustakin on hieman arjesta vieras ajatus tai oletus, että kaikki järkevät ihmiset erottavat milloin on kyseessä ahdistelu ja milloin ei, jos joku kokee läpinäkyvän oven laittamisen kiinni ahdisteluna, joku toinen taas jonkun yksittäisen lauseen (tyyliin myyjä kysyy "mitä laitetaan kauniille neidille").

Väärinymmärryksiä tapahtuu muutenkin jatkuvasti ja kun mietin omia deittailukokemuksiani niin monet tilanteet ovat olleet sellaisia, että toiset saattaisivat ilmeisesti mennä poliisin puheille. Esim. mies jonka kanssa olen jutellut pitkään ja flirttiä on ollut puolin ja toisin on sitten koskettanut ja itse olen pitänyt tätä liian nopeana vetona, joten olen siirtynyt tai sanonut jotain asiasta ja sen jälkeen olemme jatkaneet juttelua.
Minulla on myös kokemusta ahdistelusta ja häirinnästä niin tuttujen kuin tuntemattomienkin taholta, mutta varmasti joku kokee tämänkin kommentin sellaisena, että puolustelen ahdistelijoita.

Pages

Kommentoi