Häihin lapsia vai ei? Ihan sama.

rakkautta vain.jpg

rakkautta vain2.jpg

Olin toissa viikonloppuna Joensuussa ystävieni Antin ja Millan häissä. Vanhana Joensuun rakastajana jo pelkästään se, että juhlat sijaitsivat Joensuussa, sai mun sieluni laulamaan hoosiannaa. Mulla on tapana ajautua hääjuhlissa jonkinmoisiin tiloihin. Tunnelma on niin iloinen, ihmiset ovat niin kauniita, kaikki on niin suloista.

Nämä häät pidettiin vanhassa villassa, joka oli koristeltu pieteetillä. Mun oli vain pakko räpsiä kaikesta mahdollisesta valokuvia, koska en selvästikään ole mikään Nuuskamuikkunen, joka osaisi kätkeä kaiken sydämeensä. Mun pitää kätkeä kaikki muistikortille.

rakkautta vain3.jpg

rakkautta vain4.jpg

rakkautta vain5.jpg

Nykyään, kun on oma beebeli, sitä ajautuu aina käymään tämän (jo luultavasti monien mielestä väsyneen ja tuhat kertaa käydyn) keskustelun: Kutsutaanko häihin lapsia vai ei?

Näihin häihin Alppu oli tervetullut, mikä mahdollisti mun osallistumiseni (Antti ja Milla ovat inan verran enemmän Tikin kavereita, joten jos olisi ollut lapsettomat häät, Tiki olisi saanut etuajo-oikeuden).

Lapset oli huomioitu hirmu ihanasti, heille oli esimerkiksi tarjolla terveellisiä hedelmäkarkkeja, ja paikalla oli (tyylikkäitä) leluja. Huomasin kuitenkin, että yksivuotiaan kanssa häiden juhlimen koostui pitkälti siitä, että kavuttiin portaita ylös ja alas ja vähän ylös ja sitten alas. Näin koko ajan päässäni uhkakuvia siitä, kun joku tekee omatoimilävistyksen korkokengällään taaperon ihoon, joten Alppua ei voinut päästää hetkeksikään silmistään. 

Silloin, kun mulla ei ollut vielä lapsia, mä aina häissä katselin vähän säälien niitä äitiraiskoja, jotka tihkusateessa hytkyttävät lapsoaan ulkona. Nyt mä olin se mujer. Toisaalta, koska tunnelma oli niin mainio, olin koko ajan hyvällä tuulella, joten en kaivannut kenenkään säälivää katsetta.

rakkautta vain6.jpg

rakkautta vain7.jpg

rakkautta vain8.jpg

Silti on sanottava, että kun yksi parhaista ystävistäni menee nyt huhtikuussa naimisiin, ilahduin syvästi, kun kutsussa luki: ”Juhlimme aikuisten kesken.” Ah! Nyt ei ole pienintäkään painetta ottaa todleria juhlimaan. Alppu menköön vaarinsa luo hoitoon, ja me päästään Tikin kanssa nauttimaan molemmat aikuisten häistä.

Ennen kuin sain lapsen, ajattelin, että ”juhlimme aikuisten kesken” olisi jonkinmoinen loukkaus lapsiperheille. En ajattele enää. Mun mielestäni se on vain upea vastuuvapauslauseke lapsesta, se ulkopuolinen ääni, joka sanoo sille mielessä kuiskivalle Sirpa Selänteelle, että lapsi hoitoon, nainen juhlimaan. 

rakkautta vain10.jpg

rakkautta vain11.jpg

Kun me mentiin naimisiin Tikin kanssa vuonna 2014, meidän häät olivat myös pelkästään aikuisille (lukuun ottamatta mun alkaikäisiä pikkusisaruksia). Koin tästä suuria tunnontuskia, koska yhdet mun ystävät eivät esimerkiksi päässeet juhliin, koska he eivät voineet jättää tuolloin lastansa hoitoon. Onneksi nämä mun ystäväni eivät millään lailla harmiteleen tai ärsyyntyneet meidän lapsia syrjivästä kutsupolitiikasta.

Sinällään mä ymmärrän, kun sanotaan, että on häät ovat perhejuhla, ja lapsen nauru kuuluu sinne. Itsellänikin on lapsuudesta ihania muistoja häistä. (Sain esimerkiksi kahdeksanvuotiaana morsiuskimpun kiinni. Tuli varmasti toiveikas olo muille naisille!) 

Lapsen äitinä olen totta kai sitä mieltä, että lapset kuuluvat elämään ja heidän pitäisi olla tervetulleita miltei kaikkialle. Vauvojen ja lasten syrjintä on pohjimmiltaan äitien ja isien syrjintää, mistä olen paasannut aikaisemminkin.

rakkautta vain12.jpg

rakkautta vain13.jpg

rakkautta vain14.jpg

Mutta sitten taas, kun yhden häävieraan ”hinnaksi” tulee noin 40–50 euroa, ja jos ystävillä on monia lapsia, niin pitää oikeasti alkaa harkita lasten kutsumista. Lisäksi moniin juhlatiloihin mahtuu istumaan rajallinen määrä ihmisiä. Tällöin lapsen kutsuminen voi tarkoittaa sitä että on pakko jättää kutsumatta joku vanha ystävä.

Sitä paitsi joskus häät alkavat niin myöhään, että lasten nukkumaanmenoaika tulee nopeasti. Tällöin morisuspari ikään kuin missaa lapsen vanhempien bailupanoksen. Ja häissä tarvitaan kaikkien jorauspanosta!

Ja loppujen lopuksi mun mielestä on ihan ok, että on olemassa tilaisuuksia, joihin vauva tai lapsi ei istu. En mä töihinkään lastani ota (onneksi!).

rakkautta vain15.jpg

rakkautta vain16.jpg

Totta kai lapsen voi jättää kotiin, vaikka hänet olisikin kutsuttu juhliin. Mun horinan pointti on kuitenkin se, että mua itseäni ei haittaa tippaakaan se, jos saan kutsun häihin, jotka ovat vain aikuisille tarkoitetut. Itse asiassa saatan olla tästä oikein tyytyväinen. (Mua tosin ei haittaa myöskään se, jos hääkutsu on vaikka vain mulle eikä Tikille, oon aika liberaali näissä: jokainen kutsukoon ne tyypit, ketkä haluaa tai mahtuu jne.)

Jos postiluukusta tupsahtaa hääkutsu, siitä kannattaa olla pelkästään iloinen ja riemuissaan, oli kutsun ”ehdot” mitkä hyvänsä. Joten näin lapsen vanhempana annan ”siunaukseni” teille kaikille hääpareille, jotka mietitte, kehtaatteko olla kutsumatta lapsosia häihinne: kyllä kehtaatte!

 

Oletteko olleet enemmän lapsellisissa vai lapsettomissa häissä?

 

En olekaan pitkään aikaan mainostanut Juliaihmisen FB-sivua. Nyt mainostan: Mene ja tykkää!

 

Katso myös:

Kesähäiden fiilistelyä

 

 

Kommentit (43)
  1. Pidimme omat häämme viime kesänä lapsettomina, vaikka olen itse äiti eikä minua lapset millään tasolla haittaa. MUTTA ajattelin juurikin näin, että teen ”palveluksen” kaikille vanhemmille kieltämällä lapset häistä. (toki oma tyttömme oli mukana, mutta oman hoitajan kanssa). Jotenkin näin myös, että vilkas ohjelmatarjonta ja kaljahana olivat parempaa tarjottavaa pelkille aikuisille 😉 Mutta muuten aivan sama munkin mielestä. Molempi parempi 😉

    1. Juurikin näin! Mulla yhdet kaverit, joilla on kaksi alle 4-vuotiasta lasta, pitivät kanssa lapsettomat tuparit. Tietyllä tapaa se on oikeastikin palvelus lasten vanhemmille. Saa hyvän syyn hankkia se lastenvahti ja vähän humpuutella kerrankin 🙂

      1. Mä näkisin asian pikemminkin niin päin, että lapset on loistava tekosyy lähteä juhlista silloin kuin oikeasti huvittaa, muuten on paineita olla loppuun saakka, vaikka jo väsyttäisi. En muuten näe mitään ongelmaa olla häissä vaikka loppuun asti pienen lapsen kanssa, kunhan ne eivät ole mitkään ördäyshäät. Meillä vauva nukkui vaunuissa pareissakin häissä ja lähdimme ihan aikuisten nukkumaanmenoaikojen mukaisesti puolenyön aikoihin kotiin. Toisaalta isommat lapset voivat varmaankin valvoa vähän pidempään, jos juhlia ei ole ihan joka viikonloppu. Hankalin vaihe on varmaan joku 2-5, missä se rytmi ja rutiinit on aika tiukat.

    2. Mua suututtaa tällainen, että halutaan väkisin nähdä ihmisten elämän hankaloittaminen jonain palveluksena. Kyllä ne ihmiset, jotka haluavat juhlia ilman lapsia ja saavat lapsenvahdin, tulevat juhliin ilman lapsia, vaikka lapset olisivatkin tervetulleita. Sen sijaan kaikille niille, joille hoitopaikan saaminen on hankalaa, tällaisista kutsuista aiheutuu kauhea stressi, joko juhliin ei pääse tai sitten joutuu maksamaan itsensä kipeäksi hoitajasta ja pahimmillaan silti lähtemään jopa kesken ruokien päästämään hoitajaa kotiin, kun häiden aikataulu kuitenkin aina myöhästyy.

      1. Ei se lasten kutsumatta jättäminen toki mikään palvelus ole, mutta mä olen sitä mieltä, että tällaisissa tilanteissa pitää pystyä ajattelemaan oman navan tai perheyksikön ulkopuolelta. Se joka järjestää ja maksaa häät (tai tuparit tai mitä näitä nyt on), saa päättää keitä juhliinsa kutsuu – musta se on itse asiassa todella yksinkertaista. 

        Mutta joo, tätä voi toki aatella monelta eri kantilta. Mä itse ajattelen, että mun häät oli mun näköiset, jonkun toisen häät on hänen näköiset.

  2. Meillä oli aikuisille tarkoitetut häät yhdeksän vuotta sitten. Kutsuttavien piirissä ei ollut kovin montaa lapsellista mutta tiedän, että muutama lapsellinen pahastui tästä. Yksi tokaisi, että en ikinä keksisi moista rajoitetta jos minulla olisi omia lapsia. No nythän minulla on ja saattaisin silti järjestää lapsettomat häät. Ja menisin ihan erityisen mielelläni juhlimaan lapsettomiin häihin. En ymmärrä sellaista, että perheellisenä on pakko mennä joka paikkaan koko perheen voimin. Mun mielestä aikuiset voi ihan hyvin mennä juhliin kaksin. Hoitopaikka-asiat voi tietty olla haastavia, ymmärrän sen.

    On erilaisia juhlia ja koko perheelle suunnatut häät on ihana tapahtuma. Mutta aikuisten juhlat on nekin oikein käypä idea.

    1. Musta on ihan mukava huomata, että jotkut mielipiteet eivät muutu lapsen saamisen myötä – päinvastoin, ne vain vahvistuvat. 

      Nämä ovat jotenkin niin hirmu herkkiä juttuja. Siitä tulee ihan kaamea olo, jos omilla häillään loukkaa jotakuta ystäväänäs. Sitä haluaisi, että häihin liittyisi vain positiivisia asioita. Mutta sitten taas, on vain pakko vetää omat rajat ja toivoa, että ihmiset ovat ymmärtäväisiä.

    2. Mun mielestä aikuisten juhlat lakkaa olemasta hyvä idea siinä vaiheessa, kun ne aiheuttaa jollekin vieraalle ahdistusta ja mielipahaa. Toki omassakin kaveriporukassa voimme yhdessä sopia tyttöjen illoista, pariskuntailloista ja perhejuhlista, mutta jos häitään ei järjestä niin, että yhdessä kaikkien vieraiden kanssa mietitään kaikille kiva ilta, on aika iso riski, että kutsu aiheuttaa enemmän harmia kuin kutsumattomuus. Mikään ei ole pahempaa kuin epäkutsu (eli kutsussa jotain reunaehtoja, jotka tekevät osallistumisen mahdottomaksi).

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *