Hajaantuminen toi onnen Muumimaailmassa

Nyt kun lapsia on kaksi, sitä on alkanut optimoida mielessään: Kannattaako meidän mennä Muumimaailmaan tänä kesänä, kun teema kiinnostaa Alppua valtavasti ja toisaalta Didi ei ymmärrä siitä hölkäsen pöläystä vai tyyliin kahden vuoden päästä, jolloin voi olla, että aika on ajanut Alpun suurimman innostuksen ohi?

No, ehkä Muumimaailmassa voi käydä monta kertaa. Sen sijaan pohdin tätä samaa teemaa vaikkapa Legolandin kanssa. Olisi kiva junailla sinne jossain vaiheessa. Tosin juuri tällä hetkellä olen oikein tyytyväinen Suomen rajojen sisäpuolella.

Joka tapauksessa, teimme ihastuttavan retken Muumimaailmaan viime viikolla. Mukana oli Tikin veljen lapset, eli Alpun ja Didin serkut, ja meillä oli aivan super kivaa!

Olen käynyt lapsuudessa Muumimaailmassa muutamia kertoja. Enimmäkseen silloin, kun se on ollut talvella ”kiinni”, mutta sinne on oikeasti päässyt ilmaiseksi sisään käpystelemään ja ihastelemaan kaikkea. Silloin on tuntunut siltä, että muumit vain nukkuvat tuolla muumitalossa samalla, kun me täällä hortoillaan.

Kerran Muumimaailma myös järjesti sellaisen näytelmänkirjoituskilpailun, johon osallistuin siskoni kanssa. Me ei voitettu sitä, mutta koska oltiin kirjoitettu niin erinomainen näytelmä (kyllä vain!), ne lähettivät meille vapaalippuja, ja niin me päästiin hurvittelemaan. Se oli ihanaa!

Olemme koko kesän Tikin kanssa puhuneet sitä, miten pitäisi ehdottomasti hajaantua enemmän eikä vain viettää kaikkea aikaa neljästään. Hermo menee jossain vaiheessa itse kullakin. Silti ollaan vietetty neljästään miltei kaikki aika! Lol!

Nyt sitten vihdoin ymmärsimme tehdä niin, että aluksi Tiki ja hänen veljensä kävivät viettämässä Naantalissa laatuaikaa, ja me menimme Tikin veljen vaimon ja lasten kanssa Muumimaailmaan. Noin tunnin jälkeen laitoimme viestiä, että tulkaa hakemaan taaperot portilta. (Alle 2-vuotiaat pääsevät Muumimaailmaan ilmaiseksi, joten ei haitannut ottaa typyjä vain hetkeksi töpöttelemään muumitalon portaissa.)

Ja vitsit se oli hyvä päätös! Oli niin hauskaa viettää Alpun kanssa kahdestaan aikaa! Ei olla oikein koko kesänä oltu kaksistaan missään, mikä on ollut vähän traagistakin. Nyt päästiin kunnolla leikkimään, riekkumaan, juoksemaan ja tekemään kaikenlaista semmoista, mikä ei onnistu silloin, kun paikalla on 1-vuotias tapaturma-altis otus, joka hokee taukoamatta ”kakka”.

Juoksenneltiin metsän puisia polkuja ristiin rastiin, hassuteltiin Noidan labyrintissa (mikä nostalgia!), kurkistettiin Tuutikin uimakoppiin, leikittiin isossa kurpitsassa ja tutkittiin Muumitaloa.

Molemmat pojat käyttäytyivät hirveän kivasti, ei pieninpiäkään raivareita tai valitusta missään vaiheessa. (Vaikke sellaista on nyt kesällä ollut jos jonkin verran.)

Tuli jopa vähän huono omatunto siitä (koska totta kai pitää tulla huono omatunto, kun järjestää lapselleen superhauskan päivän!!!), etten ole kesällä ehtinyt olla Alppusen kanssa kaksistaan, ja nyt kun olin, niin huomasin, miten tärkeä juttu se hänelle on. Ja minulle myös.

No, kesä ei ole vielä ohi, joten kyllä tässä ehtii. Pitää oikeasti muistuttaa itseäni siitä, että hajaantuminen on välillä vain ja ainoastaan järkevää. Oikeastaan neljän hengen perheessä on se kivakin puoli, että erilaisia hajaantumiskokoonpanoja on monia!

Jopa sellainen on olemassa, jossa lapset ovat muualla ja minä ja Tiki olemme kahdestaan. (Tällaista luksusta koin syntymäpäivänäni, kun Tiki vei minut syömään ja lapset jäivät minun äidille.)

Oli suloista, miten paljon Alppua jännitti Muumipapan kättely, mutta silti se uskalsi tehdä sen! Pikku Myytä sen sijaan hän ei enää tohtinut lähestyä, vaan fanitti etäältä.

Takaisintulomatkalla hän kysyi: ”Oliko niiden muumien sisällä ihminen?” Mistä se saattoi tietää!

Kommentit (8)
  1. Meillä kannatetaan kans hajaantumista! 🙂 Vaikka 7v ja 4v menee ihan hyvänä pakettina yhdessä, niin on tilanteita kun paremmin sujuu erikseen. Esikoisen kanssa ollaan esim. aloiteltu kalastuksen opettelua ja ekan reissun jälkeen totesin, että ei oo vielä pienemmän juttu, kun ipana lähinnä keskittyi viskomaan kiviä veteen ja hokemaan ”Ihan tylsää….!” 😀 Ollaan sitten käyty sen jälkeen vaan esikoisen kanssa kahdestaan. Kumpikin muksu kun on omanlaisensa luonne, niin on kiva tehdä kummankin kanssa erikseen kivoja asioita. Eikä tuota kaks aikuista ilman lapsia -komboakaan sais kyllä tosiaan unohtaa!

  2. Hajaantuminen, siinäpä asia mitä todella kaipaan elämääni eron jälkeen. Arki kahden lapsen kanssa on melko intensiivistä ja riittämättömyyden tunne repii sielua. Aina sitä ei kaipaa edes sitä kuuluisaa omaa aikaa, vaan sitä että voisi tosiaan olla läsnä lapselle ja vain hänelle.

    1. Voi että, tuo on kyllä ihan totta.

      Tästä muistui mieleen oma lapsuus, kun vanhempani olivat eronneet ja meillä oli viikko-viikk- systeemi niin, että neljä lasta olivat aina viikon äidin ja viikon isän kanssa. Niin välillä tehtiin niin, että saatoin käydä vaikka isän luona keskellä sitä äiti-viikkoa ihan itsekseni, ja se oli jotenkin aivan luksus! Muistan jotenkin erityisen hyvin sellaisen, kun isä auttoi minua liuottamaan postimerkkejä irti vanhoista kirjekuorista (minulla oli hetkellinen sairas postimerkinkeräysvaihe).

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *