Hälläväliälandia

kahvilat vaunujen kanssa2.jpg

Lilyssä on ollut tosi kivoja uraoivalluksia viime aikoina. Itsekin inspiratsuunin puuskassa kerroin oman viime aikojen oivallukseni (eli puhu toiveistasi ympäriinsä). Nyt haluan kuitenkin puhua vähän isommasta ja omaa elämääni huomattavasti parantaneesta oivalluksesta. Se on inasen verran kyynisempi kuin tuo unlemistaan veisaaminen. Olen antanut sille myös nimen:

Hälläväliälandia.

Hälläväliälandia on paikka, jonne kannattaa sukeltaa aina välillä. Isossa korporaatiossa työskennellessäni kävin siellä aika ajoin. Silloin, kun käytettiin viikko tolkulla aikaa ja energiaa joidenkin asioiden ideoimiseen ja suunnittelemiseen, joista mitään ei koskaan toteutettu. Silloin kun palasin talvilomalta Intiasta ja it-tuki oli deletoinut jostain jumalan syystä pysyvästi aivan kaiken, mitä koskaan vuosien varrella olin työkoneellani tehnyt (”Oho, sori siitä”). Silloin kuin asiat kosahtivat ilman, että pystyin itse vaikuttamaan niihin millään lailla.

Tällaisina hetkinä on syytä mennä käväisemään hälläväliälandiaan. Aivan sama mulle. Whatevers. Antaa olla. Ei paljoo kiinnosta. Vaihdan tässä työpisteellä istuskellessani aikaani rahaksi, millään ei ole mitään väliä. Tattadattadaa. 

Koska jos en menisi hälläväliälandiaan, niin menisin ”viiltelen sisäreisiäni jotta ajatukset pääsisivät tästä vitutuksesta” -landiaan, ja voin kertoa teille: Hälläväliälandia on parempi.

pullakahvit.jpg

Tunnen aivan liikaa ihmisiä, jotka eivät koskaan käy hälläväliälandiassa. He ovat hirveän tunnollisia ja hirveän hyviä työntekijöitä ja he oikeasti antavat jokaisena hetkenä kaikkensa, että hommat toimisivat ja menisivät eteenpäin. He joustavat ja ottavat vastaan kaikenalista shaissea, ja sitten he itkevät asiaa kotona, mutta jaksavat taas seuraavana päivänä olla innostuneina töissä. He vetävät kivirekeä harmaan kivenkin läpi (olipas aika hc kuluneiden kielikuvien yhdistelmä!). Toisin sanoen, he eivät koskaan kyynisty missään tilanteessa. Tällaiset ihmiset ovat varmasti aivan kullanarvoisia työntekijöitä. Joskin olen huomannut, että tällaisten tyyppien omistautuminen saatetaan ottaa itsestäänselvyytenä tai heidän oikeasti rakentavaa parannusehdotusta pidetään vain turhana valittamisena. Ja niinpä jonain päivänä sitten shit hits the fan.

Siksi valitsen hälläväliälandian. Tiedän kyllä, ettei nykyaikana kuuluisi sanoa ääneen, että suhtautuu välilllä joihinkin työhommiin täysin välinpitämättömästi. Kyllä ne hommat tulee tehtyä, mutta niitä ei tee mitenkään erityisen innostuksen vallassa, vaan ennemminkin ajatellen, että työ nyt on työtä. Ja välillä kun tulee suuria epäonnistumisia, niin sitä ei yhtäkkiä enää ajattelekaan, että voi ei mää kuolen tähän paikkaan, vaan ennemminkin tyynesti ajattelee: ”Ohhoh. No, pitää tehdä ensi kerralla paremmin, mutta enpä minä nyt jaksa tästä asiasta alkaa repiä vaatteitani ja ottaa käsilaukustani pienestä matkarasiasta tuhkaa, jota voisin ripotella päälleni.”

Kymmenen vuotta työelämässä on vähäsen kyynistänyt mua ja olen alkanut enemmän valita taistelujani (kuten myös Mari hyvin sanoi). Olen nykyään vähemmän idealisti, vaikka kaiken maailman ”be the change you want to be” -horinat pyörivätkin instafiidissä. On nimittäin hetkiä, jolloin byrokratialle, joka estää jonkun hyvän muutoksen tai it-uudistukselle, joka on mennyt alusta alkaen päin helvettiä, ei voi itse tehdä yhtään mitään.

kahvilat vaunujen kanssa.jpg

Mutta. Kannattaa olla varuillaan hälläväliälandian kanssa, koska se on nimenomaan hyvä paikka, jossa käydä (kuulostaa siltä kuin puhuisin jostain huumetripistä). Jos alkaa viettää enemmänkin aikaa sen tasaisessa ja monotonisessa maastossa, voi se alkaa vaikuttaa omaan olemiseen ikävällä tavalla (edelleen, kuulostaa huumevertaukselta). Siinä vaiheessa kun koko ajatus töihin menemisestä tuntuu hälläväliälandialta, niin sitä voi alkaa myös miettiä työpaikan vaihtamista, mikäli se on mahdollista omassa elämäntilanteessa.

Nykyään kun olen yrittäjä, en oikein voi enää niin paljon hengailla hälläväliälandiassa. Toisaalta mulla on tällä hetkellä myös se hyvä puoli, ettei mulla oikein ole ollut tarvetta sille. Tällä hetkellä kaikki on niin uutta ja innostavaa, ja pystyn aika hyvin itse päättämään miten haluan päiväni käyttää, ei ole tarvinnut möllöttää välinpitämättömyyden ohuessa seitissä. No, sen sijaan mulla on ollut kotona siisteiyden suhteen hienoista hälläväliälandiaa. Tosin sen jälkeen, kun mä ja Tiki luotiin kymmenen minuutin siivoussääntö (ja tilattiin kotiin siivooja), on alkanut usko kodin siisteyteen myös palata. Näin ollen ihan viime viikkoina hälläväliälandia on ollut aika etäällä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö siellä voisi jossain vaiheessa taas käväistä. Se on kuitenkin tuttu ja turvallinen paikka.

 

Viettääkö kukaan muu hälläväliälandiassa aikaansa?

 

Kuvat: Kahvila Vääksyssä on kaunis sisustus

 

Lue myös:

Puhu unelmistasi ympäriinsä

Kateus on hyödyllinen tunnetila

 

 
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN
 
 

 

 

Kommentit (32)
  1. Näillä on hyvä mennä tähän päivään. Yks päivä mulle huudettiin kun kysyin olethan sinä tuon 6 viikon 39 kuumeen kanssa käynyt jo lääkärissä (”Kuinka tyhmänä sä mua pidät senkin idioottii?!). Silloin oli vaikea mennä Hälläväliälandiaan.

    Mut tänään aion mennä sinne no matter what. En ole mikään robotti.

    http://Www.randomilla.com

    1. Voi ei! Todella kohtuutonta toimintaa! 🙁

  2. Hälläväliälandia on mielestäni nerokas nimitys tälle hetkelliselle asenteelle. Mä tutustuin siihen ekaa kertaa opintojen loppupuolella, kun kyllästyin suorittamiseen. Silloin annoin sille nimeksi ”ykkönen riittää” suhteessa yliopiston arviointiasteikkoon. Kun annoin itselleni luvan stressaamatta tuli ilman pingottamista parempaa jälkeä kuin olin kuvitellut niin löysin rantein tulevan. ”Ykkönen riittää” -asenteella tenteistä tuli yleensä arvosanaksi jotain 3 ja 5 väliltä ja opintopisteet tuli suoritettua ilman stressiä. Myöhemmin olen käyttänyt samaa asennetta menestyksekkäästi myös työelämässä ja kotona kun on ollut tarvetta, ilman nimeä tosin. Tästä lähtien voin kutsua sitä hälläväliälandiaksi ja näyttää keskaria turhalle stressaamiselle.

    1. Voi kyllä! Yliopistossa oli kyllä ihan pakko priorisoida joitain hommia ja släkkää toisista. Musta tuntuu, että ihan vain koko taidon oppiminen oli yksi tärkeä asia koko yliopistossa. 

      Kesoa stressille! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *