Haluan lapsia elämääni

taimi kolme2.jpg

taimi kolme.jpg

Juhlittiin eilen Mirjan ihanaa kolmevuotiasta Taimia. Kävellessä juhliin juteltiin, miten kevät nykyään alkaa aina tästä Taimin synttäriviikonlopusta. Siitä on tullut perinne. Paljon onneaavaan -laula laulaessa tunsin oloni hirväen onnelliseksi: mulla on elämässä nykyään tällainenkin pieni ihminen, jonka jokaisilla syntymäpäiväjuhlilla olen käynyt, ja johon olen saanut tutustua yhä paremmin koko ajan.

Miten ihanaa on, että pääsen kuulemaan kaikki Taimin läpät ja välillä vähän sekopäisetkin jutut: ”Sinä olet äiti, Raisa on isä, minä olen pikkuveli.” tai ”Sinä olet kuningatar, Pauli on maalari ja Mirja on narri.” 

taimi kolme3.jpg

taimi kolme8.jpg

taimi kolme10.jpg

En mä tiennyt kaksikymppisenä, että kolmekybäsenä mä saan paitsi uusia aikuisia ystäviä, myös koko joukon ihania lapsia elämääni. Sellaisia tyyppejä, joista välitän ja joita rakastan ihan niiden itsensä takia, ei vain sen takia, että ne ovat raisojen ja mirjojen lapsia. Jo yksivuotiaasta saakka ne ovat olleet täysin omia persooniaan, joiden temperamentin ja huumorin tunnistaa.

Siihen, että elämässä on paljon lapsia, ei vaadita erityisesti omia lapsia, sillä meilläkin on kyllä porukassa vaikkapa Manne, jolla ei ole omaa lasta, mutta joka on kaikkien meidän lasten suuri suosikki.

Mä olen aina toistellut ja ihastellut, miten tärkeää on, että oman lapsen elämässä on monia aikuisia. Pelkästään äiti ja isä ei riitä, vaan pitää olla muitakin luotettavia tyyppejä.

Eilen tajusin, että on myös hyvin tärkeää ja ihanaa, että minun elämässäni on monia lapsia. Se tekee minun elämästäni kivempaa. 

taimi kolme12.jpg

taimi kolme6.jpgSiisteintä on, että näitä tyyppejä tulee koko ajan lisää. Esimerkiksi mun pienempi kummityttö on vähän alle kahdeksan kuukautta, ja se on nyt jo aivan täysin vienyt mun sydämeni. Aina kun näen sitä, pää tuntuu hetkellisesti vähän hattaralta, kun se on niin älyttömän suloinen ainaisen naurunsa kanssa.

Mä vaihdan tosi mielelläni ison osan bailausilloista tällaisiin lastenkemuihin. Lasten juhlissa on iloinen tunnelma, armoton sekoilu ja övereimmät lahjat. (Miksei minulla ole omaa sateenkaarimekkoa?!) No, tietenkään en halua vaihtaa kaikkea bailandoa pois, mutta ei kukaan sellaista vaadikaan. 

Taimin kemut olivat ekstraupeat, sillä Mirja järkkäsi ne työpaikallaan, jossa on täydellisen paljon tilaa temmeltää ja leikkiä. Kiljuminen ei sattunut kenenkään korvia, kun kattokin oli korkealla.

taimi kolme16.jpg

potretti.jpg

taimi kolme 16.jpg

Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä paremmin näiden tyyppien persoonat tulevat esiin (esimerkiksi se auttaa, että puhuu kokonaisia lauseita). Sitä enemmän minä heihin tutustun. Ei ole yllättävää, että omien ystävien jälkeläiset paljastuvat myös mahtaviksi ihmisiksi. On siistiä, että mulla on niihin ihan henkilökohtainen suhde, ei pelkästään suhdetta heidän vanhempiensa kautta. Ja sama menee toisinpäin, myös Alppu on tärkeä omana itsenään mun ystäville. 

 

Lue myös:

Ihanaa, että lapsellani on ympärillään monta aikuista

Oma tapa olla

Lapsi ei tarvitse sisarusta

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Kommentit (19)
  1. Ällön ihanaa heti aamusta!

    Mullekin erityisesti yhden ystävän lapsi on ilon ja naurun lähde. Hassu pieni ihminen ja tuttavuus.

    Lapset on ihanan välittömiä ja niiden kanssa voi sekoilla päättömästi ja fiilisellä ääniä, liikettä, värejä ja maailmaa.

    Lasten kanssa on mielestäni tärkeää, että heidän rajoja ja koskemattomuutta arvostetaan. Halaamaan ei mennä suin päin, jos ei olla toviin nähty. Pakottaa ei saa kenenkään syliin eikä kainaloon kaapata ilman lupaa. Tätä tapahtuu aika paljon ja nimenomaan aikuisten suunnasta.
    Musta olisikin kivaa kuulla sun ajatuksia lapsen oikeudesta omiin rajoihin, kehoon, koskemattomuuteen ja tahtoon.
    Aika ajankohtaisia aiheita noin ihmisen koskemattomuutta ajatellen.

    Arvostan mielipiteitäsi ja ilmaisutaitoasi. Siksi näin röyhkeän toiveen uskallan heittää vesille.

    Ps. Kivan näköisen paardit ja sankari!

    1. Hei superhyvä postausidea! Me ollaan puhuttu aiheesta toimistolla paljon. Satun olemaan siitä mahtavassa asemassa, että mun toimistutyökaverina on Ekvalita-nimisen yrityksen perustaja Malin, jonka kanssa ollaan puhuttu nimemonaan näistä jutuista (ja joka on kirjoittamassa opasta koko hommasta). 

      Voisin mielelläni yrittää pohdiskella tätä asiaa tekstinäkin, koska asia ei todellakaan ole mikään selvä ja simppeli etenkään pikkulasten kohdalla.

    2. Halaamiskammoisena toivoisin, että myös aikuistenkin kesken haisteltaisiin tilannetta vähän enemmän. Itseäni kiinnostaa halata muita ehkä 5-10 % niiistä kerroista, kun joku avaa kätensä isoon halaukseen lähestyessään mua. Kättely vois mun puolesta tehdä comebackin tervehdyksiin ihan ystävienkin kesken! Tosin välillä sekin ällöttää… hmm.

      1. I feel you! Tai siis mä itse tykkään halaamisesta, mutta mun lähipiiriin kuuluu ihmisiä, jotka vihaavat sitä. Aluksi olin heille ihan että ”dude, ryhdistäydy ja halaa nyt vain!” mutta kun ajattelin asiaa vähän enemmän, olen tullut siihen tulokseen, että miksi hemmetissä jonkun pitäisi halata muita ihmisiä, jos ei halua. Kaikilla pitää saada olla omat rajat.

    3. Mun lapsi taas on tosi kova halaamaan ja pusuttelemaan muita, ja mietin jo kauhulla Suomeen muuttoa kun ihmiset suhtautuu niin kylmästi toisiinsa. Mun mielestä halaaminen on hyvä tapa ja tärkeä opettaa lapsille jo pienestä pitäen. Kulttuuriasiahan tämä myös on.

      1. Halaaminen on toki tärkeä taito oppia, mutta niin on ihmisten lukeminenkin. Halaaminen ei ole kaikissa tilanteissa hyvä tapa, vaan se saattaa halauksen kohteesta tuntua törkeältä tunkeutumiselta omaan tilaan.

      2. Mun mielestä on inhottavaa ja epäreilua rinnastaa halaamattomuus ja kylmyys toisiinsa 🙁

  2. Ihan timanttisia mietteitä! Pikkuväki on parasta seuraa

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *