Hävyttömän ihmisen säästövinkki

DSC_0111.jpg

Tuli mieleen kertoa teille sellaisesta ukkelista, johon tutustuin viitisen vuotta sitten. Olin Apu-lehdessä kesätoimittajana, ja piti kirjoittaa juttu vanhuksesta, joka halusi myydä asuntonsa mutta jäädä siihen vuokralle. Tyyppi asui Itä-Helsingissä, ja menin käymään hänen kotonaan. 

Kuten usein haastatteluja tehdessä, nytkin itse aihe oli nopeasti käsitelty, ja sitten siirryttiin vähän jorinoimaan muuta. Mies alkoi sitten kertoa siitä, miten hän on saanut kerrytettyä viekkaidella itselleen oikein mukavan omaisuuden. Hän oli juuri niitä ihmisiä, joilla on pestyt muoviset jogurttipurkit kaapissa, ja niistä voi sitten halutessaan vaikka juoda.

Yksi säästövinkki oli kuitenkin ylitse muiden, ja ajatukseni ovat usein vaeltaneet takaisin hänen pikku kikkailuunsa:

”Olen alkanut käydä hautajaisissa. Niissä saa syödä kunnon juhla-aterian, ja tämän ikäisenä se on helppoa. Katson vain lehdestä, missä ja milloin jonkun tuntemattoman ihmisen hautajaiset ovat ja ilmaannun paikalle. Jos joku tulee kyselemään, mistä tunsit vainajan, katson häntä surullisesti ja sanon: ”Sodasta. Mutta siitä en välitä puhua enempää.” Jos omainen sitten jatkaa vielä utelua ja sanoo, ettei hänen käsityksensä mukaan Pekka ollut sodassa, niin aina voi myös esittää, että en kuule mitään vanhoilla korvillani.”

Nauroin katketakseni, kun miekkonen kertoi näistä keplotteluistaan. Sittemmin ukkelista tuli minulle aikamoinen maanvaiva, ja hänellä oli tapana käydä A-lehdissä ja pyytää minua rakennuksen aulaan rupattelemaan milloin mistäkin. Lopulta jouduin valehtelemaan aulan henkilökunnalle, etten ole juuri nyt talossa, jotta minun ei tarvitsisi tulla enää pitämään seuraa tälle miekkoselle. Nyt en ole nähnyt häntä enää pariin vuoteen, mutta uskoisin, että tuolla elinvoimalla hän ei ole vielä itse päässyt omiin hautajaisiinsa kunniavieraaksi.

 

Tuleeko teille mieleen sukulaisten tai tuttavien opettamia muita erinomaisia säästävinkkejä?

 

 

Kuva: Oma säästövinkkini on käydä syömässä äidin luona. Ei tarvitse edes esittää, että tuntisi ketään sota-ajoilta.

 

Lue myös mitenkään aiheeseen liittymätön postaus:

Aikuiset ihmiset, jotka eivät ole vieläkään irtaantuneet tutin kaipuusta

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Kommentit (19)
  1. Kari Hotakaisen ”Ihmisen osa”, oletko lukenut :).

    1. En! Mutta olen käynyt katsomassa näytelmän Tampereen kaupunginteatterista. 🙂

    2. Hah! Just meinasin tulla kommentoimaan samaa 😀

  2. Mä kävin silloisen poikaystävän kanssa useammankin kerran vähän reilu parikymppisenä tuntemattomien kesähäissä syömässä ja juomassa. Ainoa kikka oli ovelasti saada selville, puhuiko morsiamen vai sulhasen puolelta tulevan kanssa, ja sitten kertoa tulevansa itse sieltä toiselta puolelta. Toimi hyvin isoissa häissä kun vaan pynttäytyi ns. vimpan päälle. 

    Käytiin myös usein isojen hotelliketjujen aamiaisilla talvisin, jätettiin talvitakit ulos jonnekin hankeen/puskaan ja käveltiin sisävaatteissa aamiaissaliin sen näköisinä, että oltiin käyty ensin aamutupakalla ulkona. Nykyään kai vaativat huoneen numeron, tuolloin (n. 20 vuotta sitten — ei prkl että olen vanha) eivät useinkaan vaatineet. 

    Sitä edellisen poikaystävän ollessa armeijassa (asuttiin jo yhdessä) pidin usein kotibileitä. Kaikki toi omat kaljat ja pullorahoilla sain sitten taas ostettua makaronia ja tonnikalaa. (Oli vähän tiukkaa rahasta.) 

    1. Saa olla aika isot juhlat, että sinne pystyy ujuttautumaan syömisen ajaksi ja myös sellaiset, joissa ei ole nimikoituja istumapaikkoja. 🙂 Itse asiassa melkoisen töykeä tyyli tunkeutua tuntemattomien ihmisten juhliin. Kaikki asiat ei oikeassa elämässä ole niin hauskoja kuin komediassa.
      Jos mennään tällä linjalla niin sitten yhtä mukavia säästövinkkejä on se, että menee kaverille kylään tai tämän mökille vieraaksi ilman, että osallistuu kuluihin millään lailla. Tai lähtee baariin ja lupaa tarjota seuraavan kierroksen, mutta sitten tuleekin soitto joltakin ja pitää pikaisesti poistua ekan tuopin jälkeen. Onhan näitä.

      1. Hyvä että tartuit nimenomaan tähän, etkä tuohon hautajaisissa kuokkimiseen. 😀

        1. Hän olikin jo semihöppänä vanhus…
          Eikä tuollainen kyllä oikeassa elämässä ole huvittavaa, typerää ja epärehellistä sitäkin enemmän. Aika paljon löytyy muitakin elokuvissa tai kirjallisuudessa toimivia näpsäköitä juttuja, jotka irl siirrettynä aiheuttaa ainoastaan äimistystä ja myötähäpeää 😀

        2. Mä ottaisin puumiksen koska vain mun juhliin kuokkimaan. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *