Helvettiin niiden vaunujen kanssa

emmaljunga_viking.jpg

Jos näen kadulla lastenvaunuja työntäviä äitejä, päässäni syttyy saman tein silmitön halveksunta noita yhteiskunnan iilimatoja kohtaan. Siinä ne taas mun verorahoillani viettävät lokoisaa elämää ja kuluttavat päivät pitkät mun verorahoillani maksettuja teitä.

Etenkin kun näen kaksi äitiä vierekkäin kuvottavinen vaunuineen, inhoni syttyy ilmiliekkeihin. Ovat tiellä! Eivät väistä ylempiarvoisiaan!!! Minun tie, miksen minä pääse tästä kulkemaan heti! Miksi helvetissä ne eivät osaa kulkea jonossa, samalla tavalla kuin muut alempiarvoiset ihmiset, kuten vaikka 1800-luvulla pelto-orjat tai pakkotyövangit kahleissaan?!! Sellaiseen muodostelmaan kuuluisivat nuo ihmissaastat, jotka äideiksi itseään kutsuvat. 

Tai no oikeastaan ne eivät kuuluisi katukuvaan ollenkaan. Kyllä, olisi huomattavasti parempi, jos pysyisivät nuo kevytkenkäiset naikkoset (jotka eivät siis selkeästi ole kyenneet pitämään himojaan kurissaan, kun kerran mikälie äpäräkin sieltä vaunusta löytyy) ihan vain kotonaan neljän seinän sisällä. Miksi ovat tulleet kakaroidensa kanssa tänne saastuttamaan maisemaa?!!! Yököttää ajatellakin. 

 

Yritän aina miettiä, mitä muiden ihmisten päässä liikkuu, koska semmonen edistää yhteisymmärrystä erilaisten ihmisten välillä. Mutta tänään en oikein kyennyt kovin ylevään mielikuvaharjoitteluun, kun olin kävelyllä Arabianrannassa.

Meitä oli kolme naista kävelemässä vierekkäin, kaksi vaunujen kanssa, yksi viimeisillään raskaana oleva. Hiekkatiellä oli hyvin tilaa ohittaa, ja aina silloin tällöin kun ohi meni pyöräilijä, se soitti kelloa ja me tietysti väistettiin. Paitsi tämän yhden setämiehen kohdalla. Koska se tuli takaa hemmetin kovalla vauhdilla eikä todellakaan soittanut kelloa. Sen sijaan se mumisi meidän kohdalla perkelettä ja saatanaa, ja kun se oli mennyt ohi, se vielä käänsi päänsä ja sylkäisi meitä päin. Tapani mukaan huusin perään, että mikä nyt on ongelma. Tyyppi karjui takaisin, että vaunut voisi painua helvettiin.

Tämmöstä käytöstä mun on vain äärimmäisen hankala ymmärtää. Ei siihen oikein voi reagoida kuin lainaten ystäväni sanoja: ”Vitusti pahaa karmaa sille!”

 

Kuvassa syvää aggressiota herättävä rikoksentekoväline.

 

 

**Edit: Jotta ei jäisi sellainen käsitys, että täällä sitä vain otetaan tuntemattomien raivoa vastaan kyynelsilmin, kirjoitin postauksen myös siitä, miten yleisesti ottaen mukavaa tuntemattomille horiseminen äitiyslomalla on.**

**Edit Vol 2. Hehheh, nyt kun tätä tekstiä on käynyt lukemassa yli 6000 ihmistä, niin ymmärrän, että kaikki heistä eivät ehkä tunne mua, vanhaa työmatkapyöräilijää. Mutta siis haluan vielä painottaa, että on sanomattakin selvää, että me ei todellakaan kävelty pyörätiellä (aiheesta on ollut spekulaatiota). Suhtaudun pyörätiellä kävelijöhin todella nihkeästi, ja musta se on täysin verrattavissa siihen, että menisi autotielle sompailemaan (tosin en siltikään huutelisi koskaan edes pyörätiellä kävelijöille kirosanoja tai sylje heidän päälleen).**

 

 

Kommentit (36)
  1. Setämies on vissiin itse kohdusta aikuisena ja kävelykykyisenä ulos pullahtanut, eikä varmaan koskaan itse vaunuissa vaan saanut lekotella toisten työnneltävänä, ja tästä on jäänyt iso-iso trauma ja siksi pitää avautua. 

    1. Hahah, nimenomaan. Ja oikeastaan kyseessä on Iso Vauva, jonka pitäisi ehkä mennä opettelemaan käytöstapoja takaisin mamman helmoihin.

  2. Toisaalta ihan samalla tavalla saimme kesällä huutoja Suomessa, kun pyöräilimme mieheni kanssa vierekkäin hiekkatiellä. Kävellen vastaantulevalle ei millään riittänyt se hänelle jäänyt yli metrin kaistale (koki kai olevansa oikeutettu puoleen tien leveydestä ja sen siis myös halusi saada). Joskus setä- ja täti-ihmisten pitää vissiin vaan päästä purkamaan aggressioitaan!

    1. Musta tuntuu että joitain vaan kyrpii se, että muilla näyttää olevan kiva elämä. En myöskään yhtään ymmärrä tota, miksei ihmiset sais nautiskella mukavasta pyörälenkistä ja jutustella vieretysten tiellä. Kyllä siitä aina nyt mahtuu menemään, ja tosiaan se soittokello on ihan pyörän vakivaruste, jonka käyttäminen ei ole sama kuin auton töötti, vaan ihan ystävällinen tapa ilmaista, että täältä tullaan.

      1. Ja miksi niin monen pyöräilijän on sitä kelloa vaikea käyttää. Täällä itäisessä Helsingissä on paljon yhdistettyjä kävely- ja pyöräteitä ja varsinkin silloin olisi kiva kuulla hyvissä ajoin se kellon kilautus, että voi ryhmittyä sivuun. Varsinkin meidän tapauksessa, kun ollaan liikenteessä rattaiden sekä sinne tänne sinkoilevan 2,5-vuotiaan kanssa. Soisi lapsen pysyvän hengissä, sen pikku rikollisen ;D

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *