Hetken Pariisi on meidän ja näiden naisten

Nyt seuraa kirjasuositusta kesälomalle!

Luin Pihla Hintikan Hetken Pariisi on meidän (Otava 2020) ja pidin siitä kovasti.

Kirja seuraa kolmen naisen elämää: Elena on nelikymppinen galleristi, jonka näyttelyihin kaikki kuumimmat taiteilijat haluavat saada työnsä. Elenalla on ihana koti ja upea parisuhde, mutta yhtäkkiä hän on alkanut haaveilla lapsesta. Ines on juorulehden muotitoimittaja, joka on hyvä työssään mutta häpeää sitä ja haluaisi olla jossain muualla. Alma taas on Hailuodosta maailmalle ponnistanut suomalainen, jonka mallin ura lähtee rakettimaiseen nousuun – mutta hän joutuu maksamaan siitä hinnan.

Kirjan hahmot ovat herkullisia, ja he kasvavat pitkin vetäväjuonista teosta. Ines päätyy feministipiireihin ja alkaa nähdä muotimaailman epäkohdat yhä tarkemmin. Elena taas joutuu muodostamaan hyvin henkilökohtaisen mielipiteen pakolaiskriisistä, ja Alma ottamaan vastuuta omasta elämästään.

Kirja kertoo eri ikäisten ja taustaisten ihmisten näkökulmasta siitä, minkälaista on olla nainen 2000-luvulla. Millaisia vaatimuksia naisille kasataan ja he kasaavat niitä itselleen, minkälaista törkeää käytöstä joutuu sietämään ja toisaalta myös siitä, että eivät naiset ole pelkkiä naiiveja uhreja. Asiat eivät yleensä ole niin mustavalkoisia.

Tuntuu freesiltä lukea kirjaa, joka ei ole autofiktiota vaan ihan puhdasverinen juonivetoinen romaani, jossa seurataan monen hahmon elämää. Juoni etenee mukavaa tahtia, ja siinä on myös yllätyksensä. Tykkään myös siitä, että esimerkiksi mallimaailmasta ei jäädä junnaamaan ongelmalliseen laihuusihannointiin, vaan puhutaan valtasuhteista ja hyväksikäytöstä. Myöskään Pariisia ei kuvailla kliseisesti, vaan elävänä nykyaikaisena kaupunkina, jossa ihmiset asuvat ja tekevät töitä.

Romaani on hyvin täynnä erilaisia teemoja ja asioita, joista periaatteessa voisi sukeltaa syvemmällekin, mutta tämäkin kyllä riittää lukijalle. On hyvä, ettei Hintikka esimerkiksi ala paasata liikaa feministiteoriaa, vaikka hänellä olisi siihen varmasti todella muskeleita. Hän on opiskellut mediatutkimusta Turun yliopistossa, kuten minäkin, ja ilahduin, kun mediatutkimuslaisuus puskee muutamasta kohdasta läpi. Kuten hän Hintikka HS:n jutussa kertoo, hän on toimittaja ja työskennellyt mallina, ja tätä kautta kirja on saanut paljon substanssia, eli kuvaukset tuntuvat aidoilta.

Suosittelen Hetken Pariisi on meidän -teosta kesälukemiseksi – etenkin nyt, kun meistä kukaan ei taida päästä Pariisiin tänä kesänä. (Heh, olisin muuten ollut siellä toukokuussa, jos kortsua ei olisi koskaan tullut.)

Muita kirjasuosituksiani:

Matkalla kotiin

Tulenarkoja asioita

Ääriviivat

Kohta voi vähän kirpaista

Ystäväni Natalia

Syvien pohdintojen jaosto

Venäläiset tilikirjani

Kommentit (3)
  1. ”Tuntuu freesiltä lukea kirjaa, joka ei ole autofiktiota vaan ihan puhdasverinen juonivetoinen romaani, jossa seurataan monen hahmon elämää.”

    Ja tällä lauseella kirja on myyty ja lisätty lukulistalle. Kiitos epäautofiktiovinkistä!

    https://astuharhaan.wordpress.com/

    1. Hahaa 😀 Eipä kestä!

  2. ”kortsu” voi plääh. Kortsu on kondomi, joka sinällään kokovartaloversiona suojaisi kyllä koronavirukseltakin..
    Säästä Pahan Tädin herkkää sielua ja jätä sikseen lempinimien vääntäminen viruksille!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *