Huljuta niitä sormias vauva!

auttaa syömään.jpg

tämä auttaa vauvaa syömään.jpg

Muistatteko, kun vähän ragesin siitä, miten vauva ei suostu syömään? No, nyt kun kymmenen kuukautta on lasissa, Alppu syö jo vähän mallikkaammin. Mutta ei se syöminen edelleenkään mitään smooth opertorin toimintaa ole.

Mä olen ottanut kaikki keinot käyttöön. Toisin sanoen usein harhautan lapsen syömään. Normaalisti me ruokaillaan niin, että mä syötän sille sosetta, minkä lisäksi se saa itse omin pikku kätösin napostella kurkkua, porkkanaa, avokadoa, mandariinia, mitä nyt on helposti käsillä. Haluan sormiruokailun lisäksi kuitenkin antaa sille soseita, koska pelkään että se ei muuten saa syötyä tarpeeksi. 

Usein kun se on syönyt muutaman lusikallisen, se alkaa kyllästyä koko ruokailuun. Sitten otan nämä omituiset keinot käyttöön. Pitää nimittäin kiinnittää huomio pois syömisestä.

1. Käsien huljuttelu lasissa. Kun Tiki ilmoittaa iltapalaa syöttäessään: ”Ei se enää suostu ottamaan enempää puuroa”, mä huikkaan: ”Ootko sä antanut sen huljuttaa sormiaan lasissa?! MIKSET?!” (Koska onhan ilmiselvää, että vauvan sormien huljuttelu hihat märkinä kuuluu kulttuurikodin illalliselle.)

2. D-vitamiinipullon jäystäminen. Kuka nyt ei haluaisi hinkata muovista pulloa hampaitaan vasten?

3. Vauvanruokapurkin kannen jäystäminen. Etenkin jos siinä on vielä vähän jotain makeaa sosetta mukana.

En ole varma, onko tämä tie turmioon. Luultavasti. Meidän isä nauroi mulle (nähdessään vedenhuljutteluepisodin): ”Kaikkeen sitä voi ihminen oman lapsensa ehdollistaa.”

 

Onko teillä jotain kummallisia konsteja saada lapsi avaamaan suu, kun lusikka lähestyy?

 

 

Kommentit (10)
  1. Kun esikoinen oli n. vuoden ikäinen, se alkoi temppuilla iltapuuron kanssa. Meillä sattui pöydällä olemaan Mariskooli ja siinä jotain tuliaispaperikarkkeja, joita mä tai mies keksittiin sitten ruveta pyörittelemään siellä kulhon pohjalla/reunoilla (siihen liittyi joku näppärä tekniikka, jonka vain univelkainen vanhempi pystyy kehittämään). Tämän harhauttamiskonstin avulla syötettiin sitten iltapuuro jonkin aikaa. Oi noita aikoja. 🙂 

     

    1. Ah, jotenkin lohdullista kun sanot ”oi noita aikoja”. Ilmeisesti nämä ajat ovat siis joskus loppumassa! 😀

  2. Meidän vauva saa ”itse” viedä puurolusikan suuhunsa, eli aikuinen lähestyy lusikalla vauvaa, vauva nappaa lusikan tyvestä kiinni ja vie lusikan suuhun. Toimii hienosti ja puuro on lempiruoka. Elättelen toivetta, että samalla vauva myös oppii hieman lusikan käyttöä ja Luulen, että tällä metodilla on helpompi havaita vauvan kylläisyys (hän lopettaa tarttumasta lusikkaan, kun on valmis). Varmaan tähänkin tulee jossain vaiheessa stoppi, jos yleistä vauvakarmaa on uskominen ja meilläkin aletaan houkutella jekuilla…:O
    Kiitti ruokailuaiheisesta postauksesta!

    1. Ooo, mutta tuohan on jo sivistynyttä ruokailua, ei muusta kysekään!

      Lisää ruokailuaiheisia postauksia on luvassa. 🙂 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *