Huvilan portaat ovat unelmien täyttymys

Jos mietitte, millaiset portaat johtavat taivaan porteille niin minä voin kertoa, että tämmöiset. Nyt on syksyn suuri porrasprojekti tullut päätökseen ja ainoa mikä puuttuu on se, että minä ylpeilen näillä portailla kaikelle kansalle.

Ja sehän hoituu tässä kätevästi seuraavaksi.

Olen aivan järjettömän tyytyväinen näihin portaisiin. Nämä ovat huvilamme kruununjalokivi, haaveideni täyttymä, onnen ja autuuden näyttämö.

Huvilan remontoinnissa oli nimittäin yksi vähän psykologisesti ärsyttävä asia: Tarkoitus oli remontoida kaikki mahdollisimman samanlaiseksi kuin miltä 1970-luvun huvilalla näytti.

Teimme huvilalle täydellisen peruskorjauksen: pohja, sähköt, putket, pihan salaojitus, porakaivo, terassi – kaikki nämä uusittiin siten, että lopputulos olisi mahdollisimman sama kuin alkuperäinen. Olemme fiilistelleet nimenomaan tuota 1970-luvun tunnelmaa, ja halusimme säilyttää sen mahdollisimman muuttumattomana.

Mutta sitten ihmiselle tulee sellainen tunne, että kun laittaa remonttiin reilusti yli 100 000 euroa rahaa ja ottaa pankista jäätävän lainan, niin olisi kiva, jos jokin asia olisi jotenkin vähän uutta. Että tulisi sellainen olo, että tässä ikään kuin saa rahalleen vastinetta. (Koska se että lattia ei ole laho ja pistorasioista ei saa sähköiskuja ei ilmeisestikään tunnu sielun syövereissä vastineelta.)

Ja tällöin kuvaan astuu portaat!

Huvila seisoo kalliorinteen päällä, ja siitä on noin 25 metrin pudotus järvelle. Aiemmin olemme käyneet uimassa noin sadan metrin päässä olevalla saunakompleksilla, mutta enoni ottaa tuon saunanrannan käyttöönsä ja me alamme käyttää huvilan omaa saunaa.

Pääsy järvelle on olennainen osa mökkeilyn hurmiota.

Pappani oli pyytänyt joskus 1970-luvulla kirvesmiehiä rakentamaan portaat järvelle, mutta silloin kukaan ei ollut suostunut tekemään niitä. Reitti on niin haastava. Mutta nyt tekniikka on kehittynyt, ja huvilan urakoitsija suostui tekemään myös nuo puiset portaat aina huvilan terassilta, saunan etuovelta, järvelle asti.

Ne kulkevat vähän siksakkia, koska muuten niistä olisi tullut todella jyrkät. Nyt niihin tuli muutama kiva tasanne, jolla voi seisoskella ja katsella maisemaa.

Materiaaliltaan nämä ovat sitä samaa Accoyaa, josta terassikin tehtiin. Ne eivät tikkuunnu ja ovat ihanan pehmeän ja sileän tuntuiset paljaan jalan alla.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että portaat kestävät luultavasti seuraavat 50 vuotta tällaisinaan. Ajan myötä ne harmaantuvat kauniisti ja sulautuvat vielä paremmin ympäristöön. Minusta on tärkeää olla suuremmin rikkomatta maisemaa järveltä katsottuna, mitä luonnontilaisemman näköistä, sen parempi.

Portaat ovat valtavan hienoa käsityötä, kulmat on niin tarkkaan sirkkelöity. Suosikkiyksityiskohtani on se, miten tuolle yhdelle männylle on jätetty kasvutilaa. Katsotaan pitääkö kaidetta hioa seuraavien vuosikymmenten aikana.

Nämä olivat hirmu kauniit ennen kaiteita, mutta vaikka joku sanoikin, että lapsia voi tehdä aina lisää, kaunis maisema on ikuinen, niin päädyimme sitten kuitenkin tähän turvallisempaan ratkaisuun. Kaiteet laitettiin portaiden molemmille puolille. Nyt ei tarvitse sitten sydän syrjällään miettiä, että koska 5-vuotias horjahtaa kallionkielekkeeltä tuhoonsa.

Ensi kesästä tulee luultavasti vahtimisen kesä, pitää tehdä lapsille selväksi, ettei portaille mennä ilman aikuisten seuraa.

Järvelle avautuva ranta on äkkisyvää kalliorantaa. Siihen pitää vielä rakennuttaa laituri,olen kuolannut tällaisia Suomen Laiturikaupan erikoisratkaisuja, joissa ei tarvitsisi erikseen nostaa ponttonilaituria syksyn tullen ylös jäätä pakoon.

Olen kohdistanut nyt kaikki fantasiani näihin portaisiin. Mehustelen sillä, miten ensi kesänä lämpiminä kesäaamuina käpöstän paljain jaloin kahvikuppi kädessä näitä pitkin alas järvelle. Katselen maisemaa ja vain hengitän.

Tai miten paahtavina iltapäivinä istuskelemme terassilla, ja kun kaikki ovat tarpeeksi hiessä, käymme pulahtamassa alhaalla.

Elokuun pimeinä iltoina, kun saunomme ystävien kanssa, laitamme lyhtyjä portaisiin ja käymme juomassa saunaoluet tuolla alhaalla.

Ekä roudaamme johonkin kohtaan pihatuolit,jossa voi istuskella ja katsella metsää tai järveä.

Ja jos vain kortsu-korona sallii, haluan pitää valtavat huvilan tupaantuliaiset kaikille ystävilleni, ja se tarkoittaa sitä, että portailla istuskellaan rennosti ja juodaan viiniä aina auringonnousuun asti.

Nämä portaat tyydyttivät täysin uutuudenhimoni, ne loivat huvilalle uuden tilan, missä viettää aikaa. Ja kun suunnitelmissa on alkaa asua huvilalla toukokuusta syyskuuhun, niin neljän ihmisen perheessä erilaisia paikkoja ja tiloja tarvitaan.

Nonni! Nyt on portaat esitelty!

Huvilan remonttia ja sen tunnelmaa voi käydä fiilistelemässä huvila-avainsanan takana.

Kuvat: Kävimme joululomalla piipahtamassa huvilalla, silloin ei ollut vielä lunta Turun seudulla.

Kommentit (13)
  1. Hienot on! Ja sivuhuomiona myös, miten hieno yksinkertainen, perinteinen yrityksen nimi: Suomen laiturikauppa!

  2. Aivan mielettömät portaat!! Onneksi lapset kasvaa ja järki alkaa pikkuhijaa tehdä tehtävänsä.

    Meillä on ehkä kaksi mökkisääntöä, joista toinen on tosiaan se, että rantaan mennään vain aikuisen kanssa. Toimii yllättävän hyvin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *