Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita

Juliaihminen

Juhlin toissa viikolla upeiden kavereideni Anna Karhusen ja Tiia Rantasen juuri ilmestynyttä kirjaa: Kaverin puolesta kyselen (Kosmos 2018). Ilta oli ihana, ja olin hirmu onnellinen ja iloinen siitä, että nämä järjettömän hauskat ja viisaat ystäväni olivat julkaisseet esikoisensa.

Kaverin puolesta kyselen -podcast on ollut supersuosittu, tuntuu että aivan kaikki puhuvat siitä. Vasta ilmestyneessä kirjassa on sama teema: k-18-mokat, joita ei voi lukea nauramatta ääneen.

Juhlien lomassa mun mieleni lähti vaeltelemaan memory lanea pitkin muutaman vuoden taakse, jolloin Kaverin puolesta oli vain pilke humalaisten mujerien silmäkulmassa.

Olen tutustunut Anna Karhuseen kymmenen(!) vuotta sitten. Tammikuussa 2008 olin juuri aloittanut Demi-lehdessä toimittajana, ja Anna oli siellä tuottaja. Kuten olen kertonut, tunsin oloni tosi yksinäiseksi uudessa kaupungissa, ja siksi oli aivan mieletön jättipotti, kun Anna pyysi mua jo heti ensimmäisen kuukauden aikana Bellyyn ystäviensä kanssa brunssille. Meillä klikkasi heti, ja tämän jälkeen on vaihdettu kymmeniätuhansia sähköpostiviestejä ja sittemmin FB-chat-viestejä, joiden sisältä on ollut no, aika sellaista kamaa, jota kaverit ehkä saattavat kysellä...

Ensimmäinen muistoni Tiiasta on kesältä 2013, kun hän tuli Trendiin töihin ja minä olin Apu-lehdessä. Hänet esiteltiin minulle A-lehtien käytävällä, mutta olin niin tohkeissani berberiapinoista tai finanssialan keskusliiton johtajasta (työnkuvaan kuului kumpienkin haastattelu), etten oikein vielä silloin tajunnut, millainen timantti tässä on kyseessä. Tutustuin Tiian vasta syksyllä, kun mentiin luonnollisesti jonnekin Annan ja Tiian kanssa ottamaan kupposta. Ja sehän oli tietenkin love at first beer. Tiia on niitä ihmisiä, joihin ei oikein voi olla muuta kuin ihastumatta aika nopeasti. Niitä harvinaislaatuisia hahmoja, jotka ovat yhtä hauskoja livenä kuin insta storyssä. (On ilmiselvää, että Tiia menee jonain päivänä telkkariin hasukuuttamaan meitä, she's like that.)

Pari vuotta sitten oltiin Annan kanssa molemmat inasen verran jumissa työelämän kanssa. Olimme yhä A-lehdillä, eri tehtävissä mutta samassa talossa. Mietittiin, että jotain pitäisi tehdä, mutta mitä, niin ei mitään hajua. Pitkin kevättä juotiin viiniä ja spekuloitiin tulevaisuuden suunnitelmia.

Yhtenä työpäivänä myös päätettiin huviksi nauhoittaa pari podcast-jaksoa omia horinoitamme. Speksattiin konsepti aika nopeasti kasaan, ja käsikirjoitettiin jaksot sähköpostiviesteillä. Muistaakseni ne käsittelivät sitä, miten erilaisilla paskoilla tavoilla jengi on jättänyt kumppaninsa ja toinen taisi liittyä jotenkin dokailuun. Ja nämä olivat tietenkin asioita, jotka sattuivat kavereille. Perus menoa siis! 

Sitten tapahtui rytinällä paljon kaikkea kivaa. Anna sai unelmiensa duunin Yleltä konseptisuunnittelijana, vähän sen jälkeen minä irtisanouduin, perustin yrityksen ja aloin kirjoittaa Kaikki rahasta -kirjaa sekä tammikuussa 2019 ilmestyvää seuraavaa kirjaani.

Annan kanssa tiedettiin, että podcastissa on oikeasti jujua, joten puhuttiin, että se pitäisi tehdä, mutta että Tiia pitää saada messiin, koska hää nyt on vaan maailman hauskin nainen. Tiia lähti mukaan innoissaan!

Anna alkoi kuumotella, että nyt oikeasti tehdään tämä. Mä lähettelin aikani viestejä, että "ihan pian, ihan pian", mutta koskaan en löytänyt aikaa, kun mulla oli työt ja kaksi kirjaa ja lapsi. Ja blaa blaa blaa. Lopulta tajusin, että olen tässä tukkeena, mun on pakko jäädä pois.

Se oli oikea päätös, sillä Anna ja Tiia laittoivat ranttaliksi, kehittivät podcastin konseptista aivan briljantin ja toteuttivat sen todella upeasti ja BOOM! Kaverin puolesta kyselen -podcastista tuli saman tein aivan sairaan suosittu. Totta kai osa minusta oli aluksi vähän sillee "mää oisin voinut olla tossa meiningissä mukana!!!" mutta samalla tiesin, että KPK:sta tuli mitä luultavimmin vain parempi, koska tuo kahden dynamiikka todella toimii ja Anna ja Tiia ovat tehneet homman juuri niin hyvin kuin vain podin voi tehdä.

Ja toiseksi, on vain niin siistiä seurata, kun hyville tyypeille tapahtuu hyviä asioita. Voi katsoa vierestä ylpeänä ja ajatella, että NOI ON MUN KAVEREITA!!!!!

Ja no, totta kai Anna sitten konseptoi mun kanssa uuden podcastin, joka tiukkojen pitchauskierrosten ja demon tekemisten jälkeen pääsi Ylelle toteutukseen. Nyt Melkein kaikki rahasta -podcastia on ilmestynyt kaksi jaksoa, ja sen tekeminen on taas ollut minulle aivan unelmien täyttymys. Ja sekin on lähtenyt itse asiassa vetämään aika kivasti. Ensimmäisellä palkkajaksolla on jo 9000 kuuntelukertaa, mihin olen oikein tyytyväinen. Niin että saat sen mistä luovut kyllä minäkin lopulta sitten pääsin jorinoimaan podcastille. Ja ehkä se on myös parempi, että en samaan aikaan puhu toisessa podissa dildoista ja toisessa debentuurilainoista. (Tai no, oikeastaan olisi ihan freesiä rikkoa rajoja: nainen voi ihan hyvin olla kiinnostunut molemmista, ja heittää aiheesta vielä läppää – myös niistä debentuurilainoista.)

Olin hirmu iloinen, kun Anna laittoi viime keväänä viestiä, että "ME SAATIIN KUSTARIDIILI!!!" Ja mikä parasta, kirjan kannen ja sisällön on kuvittanut kolmas erinomainen kaverini, Saara Helkala, johon olen niin ikään tutustunut missäpä muualla kuin tuolla A-lehdillä.

Tästä syystä oli tunteikasta juhlia kavereiden julkkareita: Olemme tulleet kauas niistä A-lehtiajoista, mutta jokaiselle on käynyt hyvin, olemme edelleen hyviä ystäviä keskenämme ja jeesaamme toisiamme aina kun mahdollista. Me horistaan Annan, Saaran ja Tiian kanssa usein siitä, miten aina kannattaa auttaa ja nostaa omia ystäviä (ja muitakin ihmisiä) kun vain voi. Se myös sataa omaan laariin, yleensä vielä melko nopeasti. 

 

Mutta siis, jos et ole vielä kuunnellut, niin KPK-podcast on täydellistä lääkettä ihmiselle, joka kuvittelee olevansa aina se kaikkein noloin tai tekevänsä typerimmät mokat (kuten minä itse), ja KPK-kirja samaten.

Railakkaan huumorin alla piilee viisaus: elämä ei ole niin vakavaa, noloimmille (ja kipeimmille) jutuille voi luultavasti joskus vielä nauraa. Kun on kaveri, jonka kanssa nauraa.

 

Onnea kirjasta hauskat, nerokkaat kaverini Anna ja Tiia!

 

Kuvat: Erinomainen tilanne- ja tapahtumakuvaaja Eino Nurmisto.

Juhlakuvissa myös hyvä kaverini ja tärkeä vertaistukeni Natalia Salmela eli Nata, johon olen tutustunut... missäs muualla kuin A-lehdillä.

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Kommentit

saarah
visual diary

Me horistaan Annan, Saaran ja Tiian kanssa usein siitä, miten aina kannattaa auttaa ja nostaa omia ystäviä (ja muitakin ihmisiä) kun vain voi. Se myös sataa omaan laariin, yleensä vielä melko nopeasti. 

JUST TÄÄ! Hitto näitä julkkareita en olisi halunnut missata mutta lohduttaa tietää et voidaan ottaa jotkut omat julkkarit kun tuun taas Suomeen. Eiköhän joku meistä taas jonkun opuksen väännä jossain vaiheessa :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Eiköhän sieltä JOKU OPUS taas jostain pullahda. Todellakin taas juhlitaan, kun ässä on maisemissa!!! <3

Saranda
Tyhjä ajatus

Vähän mulle tuli tästä postauksesta hyvä mieli! Alusta asti paistoi just sellainen tunne mistä puhuitkin tossa myöhemmin, kaveria jeesataan ja tuetaaan ja yleensä se tulee kyllä bumerangina takaisin asiaa yhtään miettimättä. KPK-podcast-fanina aion kyllä niin hakea tään kirjankin! :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Semmosella menolla pärjää kyllä elämässä huomattavasti helpommalla :) Ja ehottomasti KPK-kirjaa lukuun! <3

Bikinikuvagraafikko (Ei varmistettu)

Tutustuin Tiiaan opiskeluaikoina ja muistan miettineeni, että mitä tää nainen tekee tässä koulussa.
Taisi olla tutorkoulutus ja Tiia selitti jotain arkista asiaa ketsupista mutta kaikki nauroi niin paljon, että muistan vieläkin yhden tyypin kommentoineen "onneksi mulla on menkat ja side koska pissasin just vähän housuun"

Rakastan alaa johon me molemmat opiskeltiin mutta muistan jo silloin miettineeni että Tiian lahjat kyllä menee hukkaan tällä alalla :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahah, todella kuvaava esimerkki Tiiasta. Tiia on vain niin jumalaisen hauska! <3

 

Tiia Rantanen

BAHAHAHAHAHA :DDDDD

Anna-Kaveri (Ei varmistettu)

Voi vitsi miten ihana kirjoitus Julia, täyttä asiaa - kuten meidän ystävyyskin. On ollut onni ympäröidä itsensä näin hyvillä ihmisillä joiden kanssa on onni vielä tehdä yhdessä myös töitä!

Natawtd (Ei varmistettu)

JEP! Kaikelle. &lt;3

Ivy+++ (Ei varmistettu)

Olipa kiva kuulla tarinaa teidän ystävyydestä! Enpä tiennyt että taustalla on muutakin kun tarina blogikolleegoista :)

Mä yritin joskus kuunnella KPK-podcastia, mutta en oikein lämmennyt sille. Myöhemmin annoin sille uuden mahdollisuuden (en muista miksi?), mikä päätyi siihen, että latasin kuunneltavaksi kaikki vanhat podcastit (50kpl). Pari taitaa olla vielä kuuntelematta. Jäin koukkuun siihen, mikä ekaksi ärsytti (röhönauruun ja paskoihin juttuihin). Mahtavan ihana ja aina päivää piristävä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihanan piristävä kirjoitus!

"(Tai no, oikeastaan olisi ihan freesiä rikkoa rajoja: nainen voi ihan hyvin olla kiinnostunut molemmista, ja heittää aiheesta vielä läppää – myös niistä debentuurilainoista.)"

Joo ja ylipäätään sellainen ajatus, että vaikka olisit _asiantuntija_, niin aina ei tarvitse pönöttää jakkupuvussa viimeisen päälle laitettuna paasaamassa jotain PowerPoint-maratonillista tilastoja. Vaan voi myös kertoa asioista hauskasti...tai vaikka paasata välillä dildoista ilman, että se vie uskottavuutta niiltä muilta aiheilta:D

Esim. musta on hauskaa, että meidän alan isoissakaan konffissa ei ole pukupakkoa, ja edellinen tutkijayhteisömme johtaja on tämän konffan jälkeen erittäin tunnettu siitä, että hän lopettaa kaikki esitelmänsä dioihin, joista yhdessä on viinipullo ja seuraavassa Kermit-sammakko ("It's hard to be green", diat eivät kai liity toisiinsa).

Kommentoi