Iso mies, älä töni

Voi kiitos hirmu ihanista kommenteista edelliseen postaukseen, jossa purin paniikkia lasten kanssa itsekseen olemisesta. Eilen Tikin isä ja hänen vaimonsa olivat meillä leikkimässä Alpun kanssa, tänään olen ensimmäistä päivää ihan itsekseni, ja tarkoitus on lähteä lounaalle ystävän kanssa hävikkiruokaravintola Looppiin (joka on yksi suosikkilounaspaikoistani Helsingissä, kannattaa käydä kauempaakin!)

Molemmat lapset ovat vielä unessa, joten minä voin hieman räntätä teille eräästä aiheesta, joka tuli tänä keväänä taas ikävän tutuksi. Nimittäin!

En muistanut, miten suojelevaiseksi sitä muuttuu oman raskausvatsansa suhteen, etenkin mitä pidemmälle raskaus menee ja mitä isommaksi vatsa kasvaa. Ensinnäkin siksi, että haluaa turvata sitä sisällään kasvavaa vauvaa, mutta myös vahvasti siksi, että tietynlainen kosketus saattaa olla tosi kivulias itselle. Minua ei ole missään vaiheessa haitannut, kun ystävät ovat kokeilleet vatsaa ja lapsen liikkeitä, se on mielestäni vain symppistä (tämä ei tarkoita tietenkään mitään yleistä lupaa, että ronkkikaa menemään raskaana olijoiden vatsoja). Tämä on siis vain oma kokemus.

Sen sijaan julkisilla paikoilla liikkuminen muuttui jossain vaiheessa jopa inan verran pelottavaksi. Käsittämättömin episodi tapahtui talvella, jolloin vatsa ei ollut onneksi vielä niin iso, mutta tapahtumaketju sitäkin kummallisempi:

Olimme Turussa Aboa Vetuksessa lasten kanssa. Meitä oli kolme naista ja kaksi lasta, ja odottelimme siinä eteisessä kärryjen kanssa, että joku lapsista (en muista enää kuka) tulisi vessasta ja pääsisimme lähtemään. Museon eteiskäytävä on melko leveä, siinä on sellaista tasaista kivetystä ja mukulakiveä, ja me seisoimme niillä tasaisilla kivillä.

Jossain vaiheessa tunsin töytäisyn selkääni vasten, mutten kiinnittänyt siihen kauheasti huomiota. Taisin ajatella, että joku tohelo ei osaa kävellä julkisella paikalla osumatta muihin ihmisiin. Jatkoin jutustelua kavereiden kanssa. Muutaman minuutin kuluttua tunsin uuden, melko rajun tönäisyn. Käännyin katsomaan, ja siinä oli noin viisikymppinen mies, joka kihisi raivosta.

Hän huusi: ”Tiedätkö, miksi tönäisin sinua äsken uudestaan?”

Olin vähän ihmetyksissäni, joten vastasin: ”En kyllä nyt yhtään tiedä.”

Hän karjui: ”Te seisotte tässä keskellä käytävää niin, että minä en pääse ohi!”

Minä osoitin metreittäin tilaa, joka siinä vieressä avautui ja kysyin, että etkö olisi voinut kulkea tuosta. Siitä tämä mies suuttui valtavasti ja otti muutaman askeleen minuun päin melko pelottavan oloisesti ja huusi, että ei hän siitä halunnut kulkea, vaan siitä missä me seisomme. Ookoo.

Tässä vaiheessa (onneksi) tajusin itsekin suuttua. Olen nimittäin huomannut, että tuollaiset viisikymppiset suht hyvin pukeutuvat miehet (ja toki naisetkin) saattavat olla tottuneita siihen, että maailma pyörii täysin heidän ehdoillaan ja muiden käytöksen korjaaminen on täysin ok, vaikkapa sitten fyysisellä väkivallalla – sillä sitä tuntemattomien ihmisten tarkoituksellinen töniminen on. Etenkin olen tajunnut, että kärryjen kanssa liikkuvia äitejä ja varsinkin raskaana olevia ihmisiä pidetään sellaisina rassukoina, että niille nyt voi purkaa minkä tahansa kiukun ilman mitään seurauksia. Mutta vähänpä tiesi ukkeli.

Korotin ääntäni kunnolla: ”Okei, vaikka haluaisit kulkea tästä, niin siitä voi ihan sanoa, että anteeksi, pääsenkö kulkemaan. Tuollainen töniminen on väkivaltaa, eikä koskaan hyväksyttävää.”

Miekkonen huusi takaisin, että ei se ole väkivaltaa, ja meidän pitäisi ymmärtää väistyä sanomattakin.

Johon minä sanoin, että kyllä on, ja että jos haluaa liikkua julkisilla paikoilla, niin sitten kannattaa opetella käytöstapoja. Tässä vaiheessa kaksi muuta ystävääni yhtyivät tähän miekkosen soimaamiseen, ja koska meillä oli määrällinen ylivalta ja koska ihmiset museon ravintolassa kääntyivät katsomaan välikohtausta, mies luikki naama punaisena lopulta pois paikalta.

Kunnon mulkku!

Minua jaksaa aina ihmetyttää joidenkin röyhkeys. Itselläni on sellainen periaate, että en juurikaan puutu muiden olemiseen ja tekemiseen (okei, joskus kun pojat ja miehet virtsaavat pitkin katuja, saatan heittää heille jonkun ivallisen kommentin siitä, miten tyylikästä menoa siinä harrastetaan). Mutta tuollainen töniminen ja kuvitelma siitä, että kaiken pitäisi toimia juuri niin kuin itse haluaa, on täysin käsittämätön.

Kaikenlainen tahallinen tarkoitus satuttaa fyysisesti ja tuon tyyppinen uhkaava käyttäytyminen on aina inhottavaa, mutta etenkin raskaana ollessa se on ihan kammottavaa. Julkisissa kulkuvälineissä ja ruuhkaisilla kaduilla joutuu välillä pelkäämään, että joku sohaisee tahattomasti tai peräti tahallaan. Tämä ei vain ole ok!

Muut ränttäykset tuntemattomien törkeydestä:

Helvettiin niiden vaunujen kanssa

Kaksi hyvää kohtaamista ja yksi huono

Kommentit (34)
  1. Hyi, kuulostaa inhottavalta. Myös minua on Helsingissä noin 50+ ikäiset miehet tönineet/hutkineet/lyöneet yhteensä kolme kertaa vuosien varrella. Se on ihan kauheaa. Nämä ovat kyllä olleet 2x alkoholisoitunut/syrjäytynyt mies ja 1x jonkun valtakunnan mielenterveysongelmainen (ei mitään museonkävijöitä sentään…). Eli ei ihan kaikki palikat kohdallaan muutenkaan noilla tyypeillä. Jää tosi ahdistava olo tuollaisesta, varmaan sata kertaa ahdistavampi kun on raskaana ja haluaa suojella omaa kehoa/vauvaa entistä enemmän. Onneksi olit kavereiden kanssa, ettet joutunut yksin kohtaamaan tuota sekopäämiestä. Tuollaisessa tilanteessa menee helposti ihan lukkoon.

    1. Mutta minunkin nämä ”kohtaamiset” oli ihan päiväsaikaan kaupan kassajonossa ja tavallisessa bussissa, ei mitään yöelämän sattumuksia. Onneksi yleensä kanssaeläjiä ei tarvitse erityisesti kuitenkaan varoa!

    2. Kyllä, ihan oma lukunsa ovat nämä perus deekut. On tullut vastaan bussipysäkillä reidelle tarttujaa ja irstaiden puhujaa vastaan jos jonkun verran. Haluaisin suhtautua alkoholiongelmaisiin ystävällisesti, ja usein jutustankin mukavasti takaisin, mutta sitten saattaa tulla yhtäkkiä jotain käsittämätöntä seksuaalista häirintää takaisin, ja tästä syystä suhtaudun vähän varoen näihin kohtaamisiin.

  2. Pelottavaa ja ikävä kyllä tuttua. Kun esikoiseni oli vauva, käsi yksi mies Tampereen Sokoksella vaunuihin käsiksi, kun jonotin kassalle – silloin todella pelkäsin nukkuvan vauvani puolesta. Ja ehkä oudointa oli, ettei muut ihmiset jonossa tai henkilökunta sen paremmin puttuneet tilanteeseen mitenkään.

    1. Apua! Tuo on pahinta, että muut eivät puutu. Siitä vasta turvaton olo tuleekin. 🙁

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *