Jatkaisinko neljän päivän työviikkoa?

Juliaihminen

Olen nyt tehnyt nelipäiväistä viikkoa puolitoista vuotta. Minulla on ollut perjantait vapaat, jotka olen aina viettänyt Alpun kanssa. Lapsen toinen päiväkotivuosi käynnistyy elokuussa, ja tällainen taitekohta on hyvä hetki miettiä, että jatkanko näin vai tehdäänkö muutoksia.

Kannattaisiko jo alkaa tehdä viisipäiväistä työviikkoa vai olenko tyytyväinen nykyiseen systeemiin?

Tilanne on siitä mukava, että minun ei tarvitse kysyä tähän keneltäkään lupaa. Ei työnantajalta, valtiolta tai miltään muultakaan instanssilta. Koska olen yrittäjä, saan aivan vapaaasti määritellä, milloin teen töitä.

On myönnettävä, että nelipäiväinen työviikko on välillä tuntunut liian lyhyeltä. Töitä tuntuu riittävän aivan niin paljon kuin niitä vain jaksaisi tehdä, mikä on tietenkin vain upea juttu. Tämä on johtanut sellaiseen tilanteeseen, että teen aika usein ikään kuin tuplavuoroa: Päivällä puoli yhdeksästä neljään, ja sitten lapsen mentyä nukkumaan kymmenestä kahteentoista. Lisäksi etenkin tuo rahakirja on aiheuttanut sitä, että olen välillä joutunut tekemään sunnuntaisin töitä.

Sitten olen miettinyt, että olisiko elämä helpompaa, jos tekisin ihan rehellisesti viittä täyttä työpäivää.

Toinen miinuspuoli tässä on se, että lapsonen on välillä aika uhmaikäinen. Etenkin aamut ovat välillä kiukuttelua (ainakin omalta osaltani). Vaatteita pitää valita jumalattoman pitkään, ja lopulta kuitenkin joku sukka on väärän värinen. Tällaisina hetkinä mietin, että miksi minä nyt sitten pakolla hengailen sen yhden ylimääräisen päivän vielä lapsen kanssa.

Lapsen käytös tuntuu kohtuuttomalta, kun itse kuitenkin tässä yrittää järjestää sille kaikenlaista pientä kivaa elämystä.

Sitten kun tutkiskelen vähän työtapojani, huomaan, että vaikka minulla olisi viiden päivän työviikko, luultavasti ahnehtisin silti hommia niin, että tekisin niitä iltoina ja viikonloppuina. On ollut tapana jotenkin hamstrata kivoja duuneja. On niin palkitsevaa saada hommia tehtyä ja kerryttää oman yrityksen liikevaihtoa.

Mun äidin mies sanoi hyvin, että luultavasti tuo yksi ylimääräinen arkivapaa tasapainoittaa mun duuneja niin, että mun on ikään kuin pakko lomailla se päivä. Kun olen Alpun kanssa, en voi tehdä töitä, se ikään kuin suojelee minua liialta työn tekemiseltä.

Toisaalta nelipäiväisyys tarkoittaa myös sitä, että Tiki joustaa. Olemme sopineet, että jos mulla on tiukka aikataulu, saan ottaa sunnuntaina muutaman tehotunnin käyttöön niin, että Tiki hengailee Alpun kanssa. Tässä mielessä Tiki on joutunut myös sitoutumaan tähän nelipäiväisyyteen. Toisaalta hän on sitä mieltä, että perjantaiaamut ovat ihania, kun saa lähteä rauhassa ajoissa töihin ja vielä tullakin vähän myöhempään kotiin ilman, että tarvitsee miettiä viemisiä tai tuomisia. Neljän päivän päiväkotiviikko siis helpottaa myös hänen elämäänsä.

Toiseksi, kun kerran minä voin tehdä nelipäiväistä viikkoa, niin miksen tekisi. Olen siitä onnekkaassa tilanteessa, että mun ja Tikin tulot riittävät hyvin tällä työmäärällä elämiseen. Ei mun tarvitse nyt näitä vuosia käyttää ahnehtien lisää hommia ja lisää rahaa, työtä ehtii tehdä myöhemminkin. Minun kohdalla kyse on nimenomaan omasta valinnasta, jonka voi tiivistää siten, että valitsenko perjantaisin työn vai lapsen. 

Mun pitää edelleen välillä muistuttaa itseäni siitä, että olen yrittäjä, joka määrittelee itse aikataulunsa ilman kenenkään, edes yhteiskunnan luomaa painetta siitä, että pitäisi tehdä töitä viitenä päivänä viikossa. Miksi ylipäänsä ihmisen pitäisi olla viisi päivää töissä? Vielä 1960-luvulla ihmiset työskentelivät myös lauantaisin Suomessa. 

Kolmanneksi, musta nämä päivät Alpun kanssa ovat hirveän kivoja. Me tehdään joka perjantai kaikenlaista ihanaa, yleensä pikkusiskoni Sofian ja hänen äsken yksi vuotta täyttäneen pikku Tonttusen kanssa. Retkeillään pitkospuilla, piipahdetaan Hämeenlinnassa, vaellellaan museoissa ja syödään lounaita. 

Nämä ovat paitsi mun ja Alpun aikaa, myös mun ja Sofian aikaa, ja huomaan, että usein perjantaikeskusteluista lähtee mahtavalla tavalla ideat liikkeelle, mikä näkyy ihan konkreettisena duunina: mieleen nousee juttuideoita, joita voi myydä lehdille, tai sitten ihan vain blogipostausajatuksia. On huippua, että Sofia on nyt vielä syksynkin vanhempainvapaalla, joten perjantaiperinteet voivat jatkua.

Ja vaikka Alppunen saattaa olla hieman kärttyinen aamulla, niin yleisesti ottaen se on maailman hauskinta seuraa. Kun se jutustelee menemään koko ajan enemmän, sen kanssa käydyt keskustelut menevät ihan uudelle tasolle. Mä huomaan, että yksinkertaisesti pidän lapseni seurasta, en vain hänen olemassaolostaan. Lisäksi on sellainen fiilis, että sekin tykkää minun seurasta. 

Olen siis taas tehny hieman ajatustyötä, ja päättänyt jälleen kerran jatkaa ainakin nyt syksyn tätä neljän päivän viikkoa. Inan verran jopa pelottaa, että olen jäänyt tähän koukkuun. Mun piti nimittäin yhtenä viikkona tehdä viisi päivää töitä, ja olin ihan finaalissa sen jälkeen! Se oli yllättävän raskasta, ja perjantai töissä tuntui ihan sellaiselta tahmealta kivireeltä. (Omituinen mielikuva, miksi kivireki olisi tahmea?) 

Näin ollen voin jopa perustella tämän itselleni myös tehokkuuden kannalta, että minulle sopii paremmin neljä tehokasta päivää ja kolmen päivän loma kuin viisi vähän löysempää päivää, jolloin pikku paniikki ehtimisestä ei kiritä minua hyvään suoritukseen.

Nelipäiväistä viikkoa voi tehdä muuten myös ilman lasta, haastattelin taannoin monen teidänkin tuntemaa Lauraa nelipäiväisestä työviikosta. En voinut muuta kuin nyökytellä kaikille hänen pointeilleen, ja aloin jopa miettiä, että voisin tehdä nelipäiväistä vielä silloinkin, kun lapsi on jo eskarissa. ihan vain itseni vuoksi. Mutta siihen on toki vielä paljon aikaa, eli sitä ehtii miettiä myöhemminkin.

 

Lue aiempia pohdintoja neljän päivän työviikosta:

Puoli vuotta takana nelipäiväistä

Vuosi takana, vapaa on luksusta

 

Kuvat: Eräältä perjantairetkeltämme!

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit

Pauliina / A la Helvetia (Ei varmistettu) Http://Www.alahelvetia.com

Tutunkuuloista pohdintaa! Meillä on lähes täsmälleen Alpun ikäinen tyttö, joka myös aloittaa toisen päiväkotivuotensa elokuussa. Siirrymme nelipäiväiseen viikkoon, ja olen itse kotona perjantait. Teen yrittäjänä töitä, joten tuntuisi hullulta olla käyttämättä tätä mahdollisuutta, kun se on olemassa (ja lisäksi päivähoito täällä Sveitsissä on turkasen kallista, ja jo yhden päivän vähennys pienentää laskua 500:lla kuukaudessa). Silti hiukan myös jännittää, miltä nelipäiväinen viikko käytännössä tuntuu, ja mitä jos töitä onkin yhtäkkiä hurjasti, tai vaikka itse sairastan paljon? Uskon silti, että tyttöjen perjantaista tulee vielä hyvä juttu :) Ihanteellista olisi, jos mieskin voisi tehdä osa-aikaista viikkoa ja saisi oman päivän lapsen kanssa.

Äbä (Ei varmistettu)

Esimerkkisi innostamana minäkin aion ensi vuonna vähentää, jos vain työantaja suostuu. Vähemmän rahaa kulutukseen, enemmän aikaa vaikka valokuvaamiseen!

vs erikoistuva lääkäri (Ei varmistettu)

Jos yhtään itsestä tuntuu, niin kannattaa tarttua tilaisuuteen (tehdä vähemmän töitä ja etenkin viettää enemmän aikaa lapsen kanssa). Olen katkera, sillä minulla ei ole samanlaista mahdollisuutta. Koko Pohjois- ja Keski-Suomessa on tasan yksi työpaikka jossa pystyn olemaan töissä tällä hetkellä, koska työskentelyn pitää edistää erikoistumispalveluita. Tämä työnantaja ei mahdollista osa-aikaisuutta, joten se ei ole minulle mahdollista - vaikka laki sanoisi mitä. En voi myöskään vaihtaa työpaikkaa ennen valmistumista (tai voin, mutta sitten en koskaan valmistu alaltani erikoislääkäriksi). Tässä ei lohduta edes se, että valmistumisen jälkeen mahdollisia työpaikkoja on kotikaupungissani muutamia lisää, sillä lapseni on pieni nyt.

annepa (Ei varmistettu)

Minulla ei ole lapsia, mutta tekisin silti mielelläni 4-päiväistä työviikkoa, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Nyt kun teen normi 5-päiväistä, lauantai menee aina semmoiseen aivottomaan lööbaamiseen, kun ei vaan työviikon jälkeen kykene mihinkään tehokkaaseen (aivo)työhön. Sunnuntaisin saan yleensä aikaiseksikin jotain järkevää, kuten ompelua rai remontoimista.
TOSIN tuli tätä kirjoittaessa mieleeni, että syksyisin tätä ongelmaa ei ole, koska viikonlopun ohjelmat on aika pitkälle valmiiksi ohjelmoituna (metsästys). Silloin mennään lauantainakin, satoi tai paistoi. Että ehkä ois helpompaa, jos muodostaisi rutiinin, jossa lauantaiaamuna tai -aamupäivällä vaikkapa kävisi lenkillä. Kuulostaa kyllä hirveältä. Toisaalta mitä haittaa on lööbaamisesta?

Juliaihminen
Juliaihminen

Sama ongelma. Huomasin, että viittä päivää tehdessäni aloin aika nopeasti odottaa viikonloppua. Nyt taas ei tarvitse, kun se tulee niin nopeasti + olen aidosti levännyt kolmen päivän lomalla.

Kiinnostaisi nähdä laskelma siitä, mitä tapahtuisi, jos Suomi siirtyisi neljän päivän työviikkoon :)

4 päivää, 4 päivää (Ei varmistettu)

Mä olin ipanan kanssa kotona siihen saakka kun hän täytti 2 v ja 8 kk. Päiväkoti aloitettiin 4-päiväisenä ja minä tein vuoden verran lyhennettyä työviikkoa.
Nyt lapsen aloittaessa koulun, aloitan minäkin 4-päiväisen työviikon. Onnea on perjantait ja vapaapäivät. Mies on vastikään vaihtanut taas asiantuntijasta myyntiin ja hänen työtahtinsa on jenkkityyliin kokoaikaista ja hektistä, ja onneksi taloudellisesti erittäin kannattavaa, joten meitsin tonnin lovi palkassa ei onneksi häiritse pahemmin keinuta meidän taloutta.
En osaa sanoa kuinka hyvin työt 4-päiväisenä onnistuu, mutta kokeillaan.

BT (Ei varmistettu)

Mulla myös toiveena pystyä tekemään max nelipäiväistä viikkoa sitten kun lapsi tulee.
Olen yksin lapsen kanssa, mutta pyrin silti järjestämään asian.

Eihän kukaan määrää että töitä pitäisi tehdä juuri viisi päivää viikosta....

Innann (Ei varmistettu)

Mulla ei oo lasta ja oon opiskelun jälkeen niin pahasti miinuksella et pakko tehdä täyttä viikkoa, mutta ku tää tästä tasaantuu niin aion todellaki koittaa siirtyy neljään päivään! Lapsi tai ei. Kolmen päivän viikonloppu on melkein ku loma!

Piupali (Ei varmistettu)

Minä aion vasta ehdottoman pakon edessä luopua nelipäiväisestä työviikosta. Omalla alallani on tällä hetkellä työvoimapula, joten työntekijänä pystyy asettamaan jonkin verran ehtoja. Oma ehtoni on lyhennetty työviikko. Joustan työantajan suuntaan siinä, että tarvittaessa voin vaihtaa perjantaivapaan toiseen päivään, tämmöisiä tilanteita tulee muutama vuodessa.

A n n i (Ei varmistettu)

Terkut opetusalalta hei!

Osittain tuttujen taaperoiden vanhempien ja osittain Julia sun esimerkin innoittamana suunnittelen lyhennettyä työaikaa, kun palaan takas töihin.

Sellanen isohko märkä rätti lävähti päin näköä esimiehen luona, kun yli puoli _vuotta_ etukäteen kerroin suunnitelmastani.

Juuei, virkaehtosopimus ei velvoita työnantajaa järjestelemään oppituntejani 4 viikonpäivälle, vaan ne läväytetään lottolingosta eli lukujärjestyksenteko-ohjelmasta ulos ja avot, sillä mennään! Mitä väliä, että työelämäjoustot, tyhy, henkilöstö, iso talo, vuosi 2018 eikä 1800-luku: ai nelipäiväinen, heh heh, eihän se näin opetusalalla.

Ei auta, että kerron reissaavani tunnin yhdensuuntaisesti ja että päiväkodit eivät varsinaisesti löydy aina ihan kodin vierestä. Tai että tulen julkisilla, koska autoton ja kortiton.

Hauskaa kyllä, ihan useammassa pääkaupunkiseudun oppilaitoksessa on haastavammat speksit, joita siihen lukujärjestysohjelmaan syötetään ja kyllä, nelipäiväistä työviikkoa lingotaan silti ulos ja mikään virasto tai sääntö ei määrää, rajoita tai asetu poikkiteloin.

Asenteet, ne asenteet.

Ehkäpä juuri asenteiden vuoksi esimieheni vastaus jatkui "hauskalla heitolla" hankkia kortti ja auto tai muuttaa työpaikan lähelle.

Jäin sanattomaksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Itselleni palkinnoksi 25 v. työurasta aloitan syksyllä vuoden kestävän nelipäiväisen eli 80%:sen työnteon. Että mä odotan sitä. Kuten joku aiemmin osuvasti totesi, pe-su tuntuu lomaltta, 52 kertaa vuoden ajan, superupeeta! Kun kuitenkin lomatkin saa edelleen täytenä, voin kuvitella olevani yhtä hymyä koko ajanjakson. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Me tehdään ensi syksynä miehen kanssa molemmat 90%:sta työaikaa, eli lapsi 4 pv viikossa hoidossa, me vuorotellaan perjantait ”hoitovapaalla”. ”Hoitovapaalla” sitaateissa siksi, että Kelahan ei tällaista järjestelyä tunne, vaan meidän olisi taloudellisesti järkevämpää tehdä niin, että minä pienempituloisena olisin kotona perjantait ja saataisiin myös osittaisen hoitovapaan takia hoitoraha, mutta halutaan tasata sekä lapsen kanssa olemisaikaa että työntekoa tällaisella ratkaisulla. Kevät tehtiin molemmat 80%:sta työaikaa niin, että lapsi hoidossa 3 pv/vko. Onneksi molemmilla työ joustaa ja saadaan tehtyä tällaisia ratkaisua. Ilman näitä tasauksia olisin jatkanut hoitovapaata ainakin puoli vuotta pidempään.

Kommentoi