Jatkoon ja ei jatkoon vuodesta 2018

Juliaihminen

Voi että miten iloiseksi tulin teidän kaikista onnitteluista ja sydämistä vauvauutiseen! <3 <3 Olette kyllä maailman ihanimpia tyyppejä, ja on niin kiva jakaa elämää teidänkaltaisten ihmisten kanssa. <3 !!!

Katse on vahvasti jo tulevassa, ja uudenvuodenaattona käveltiinkin Raisan kanssa perinteeksi muodostunut uudenvuodenkävely, jossa pohdittiin mennyttä ja tulevaa. Kuten viime vuonna, ensin juotiin kakkukahvit Kluuvin Fazerilla, sitte käveltiin rantoja pitkin kotiin päin. 

Lisäksi kävin näitä läpi ystäväni Marian kanssa aatonaattona, kun käytiin vesijuoksemassa Mäkerlänrinteeltä. Opin Marialta tällaisen hauskan yrityksen analysointityökalun, jota ajattelin soveltaa nyt omaan henkilökohtaiseen elämään. Pointti on sama kuin uudenvuodenkävelyssä: päätetään, mitä halutaan ottaa mukaan ja mitä jättää pois kuluneelta vuodelta. Tässä työkalussa vielä lisätään yksi asia: mitä aloitetaan.

Eli tässä minun Start Stop Continue -analyysiani.

Jatkan

Kivojen asioiden järjestämällä järjestäminen. Kuten vuoden 2018 kohokohdista huomasin, moni mieleenpainuva juttu oli sellaisia, että ne piti ihan itsse itselleen järjestää. Lähiseudun matkat, hotelliyöt, päiväkodin jälkeiset käynnit museoissa tai uimahallissa ystävien kanssa. Vaikka välillä uuvuttaisi, niin on syytä vain järjesttää ja mennä, koska siitä jää hyvä mieli. Ja lähteä myös spontaanisti, jos joku pyytää!

Lukeminen. Olen lukenut monia romaaneja tänä vuonna, ja se on tehnyt elämästä hirveästi rikkaampaa. Ja koska meille on tulossa toukokuuss Ankka (!), niin lukumaratonit luultavasti vain lisääntyvät. Mikäli uusi vauva on yhtään samanlainen kuin Alppunen oli pienenä, pääsen viettämään tuntikausia kirjan ja maitoa mussuttavan vauvelon kanssa ensi kesänä. Ihanaa!

Juoruilun vähentäminen. Kesällä kävi sellainen nihkeä homma, että olin kuullut yhdestä salaisuudesta, josta minun ei olisi pitänyt tietää, ja sitten kerroin sen eteenpäin toiselle kaverille sillä lailla ohimennen, ajattelematta asiaa. No, salaisuuden "omistaja" oli saanut kuulla tästä, ja siitä kehkeytyi inhottava juttu. Tuolloin päätin, että alan entistä tarkemmin miettiä, mitä asioita kerron muista eteenpäin. Tämä on ollut myös siitä hyvä juttu, että nykyään aina kun joku ystävä soittaa minulle, ensimmäinen reaktioni ei ole: mistäköhän se haluaa nyt konfronttaa? (Minulla on sairas suhtautuminen puhelimella soittamiseen, yleensä ajattelen, että vapaa-ajalla soitellaa ihmisille vain silloin, kun on tapahtunut jotain pahaa.)

Perjantait Alpun kanssa. Vaikka toisinaan tuntuu, etten ehdi tehdä kaikkia töitä, niin silti nuo perjantait Alpun (sekä Sofian ja Tontun) kanssa ovat tuntuneet niin arvokkailta ja hauskoilta, että aion jatkaa "nelipäiväistä" (eli tehdä töitä myös iltaisin ja viikonloppuisin). 

Siivoojan tilaaminen. Vuosi sitten haaveilin, että palkkaamme siivoojan, ja sen me teimme! Nyt tulojen pitäisi tipahtaa aivan järjettömän paljon, jotta luopuisin tästä palvelusta. Mieluummin pihistelemme tulevalla hoitovapaalla vaikka ruoasta, mutta parisuhdetyytyväisyys on noussut siivoojan myötä niin paljon, että joka toinen viikko käyvästä siivoojasta ei helposti luovuta.

Suht säästäväinen elämäntapa. Olen saarnannut niin paljon siitä, miten "älä osta mitään turhaa paskaa", että oppi on myös mennyt omaan päähän. Tänä vuonna olen ostanut ennätyksellisen vähän mitään tavaroita tai vaatteita. Rahani menevät nykyään käytännössä palveluihin, kuten siivoajan tilaamiseen tai kahvilassa käymiseen. Ja huomaan myös, että tällainen elämäntapa toimii tosi hyvin minulle. Ei ole niin huono omatunto ylikulutuksesta, rahaa on jäänyt taas hyvin säästöön ja kodissa on seesteinen tunnelma, kun tavaraa ei ole liikaa.

Syyllisyydeltä välttyminen. Minulla ei ole koskaan elämässä ollut näin monta eri kanavaa, jossa ihmiset voivat laittaa viestejä (puhelut, whatsapp, messenger, insta direct, sähköposti, tekstarit). Tämä tarkoittaa sitä, että myös viestejä on enemmän kuin koskaan aiemmin, mikä on enimmäkseen vain ihana asia. Yritän vastailla ihmisten viesteihin suht heti, mutta olen päättänyt, että jos en ehdi tai jaksa, niin sitten en vain vastaa heti, vaan vaikka parin päivän päästä. En ole edes aloittanut mitään viestiä anteeksi pyytäen siitä, etten ole vastannut, vaan pokkana jatkanut keskustelua siitä, mihin jäätiin. Eikä mitään pahaa ole tapahtunut!

Uusiin ihmisiin tutustumisen. Vuonna 2019 sain ainakin kaksi tosi mahtavaa uutta ystävää, ja toivon, että tänä vuonna elämään tulee taas lisää ihmisiä, joiden kanssa klikkaa täydellisesti. Etenkin kun jään huhtikuussa äikkärille, seura todella taas kelpaa!

Lopetan

Kehoni laiminlyömisen. Tänä syksynä olen laittanut aivan kaiken muun arvojärjestyksessä ennen kehon huoltamista. Tämä on johtanut jäiseen niskajumiin, jumalattomiin päänsärkyihin ja kokovartaloturpoamiseen. (Joka toki saattaa liittyä myös siihen seikkaan, että olen raskaana.)

Unelmoin siitä, etten tekisi enää kello 22 jälkeen töitä. 

Tikin kanssa riitelyn. Uuh, syksyllä oli välillä todella vaikeaa. Alpun uhma, minun (raskaudesta, töistä, who knows) johtuva väsymykseni ja tunne siitä, ettei toinen ymmärrä, miten rankkaa elämä on. Tuli riideltyä aika paljon, ja se laski yleistä mielialaa. Nyt joululomalla ei olla riidelty kertaakaan, ja kaikki tuntuu ihmeen kevyeltä.

Aloitan

Liikuntaharrastus. Pari viikkoa sitten tuli tunne, ettei tee mieli enää lenkkeillä, ja tuolla on muutenkin niin jäistä. Aion kliseisesti aloittaa nyt jonkun uuden hikiliikunnan uuden vuoden kunniaksi, nämä niskat on pakko saada ikibetonista vapaaksi.

Sosiaalisten suhteiden korjausprojekti. Tänä syksynä olen laiminlyönyt monia vanhoja ystäviäni, mutta nyt haluaisin taas nähdä heitä. Aloitin homman heti ja sovin jo ensi perjantaille boulderointi ja burger -treffit vanhan ystäväni Katan kanssa. Katsellaan, mitä blouderoinnista tulee näin viikolla 22. Lol.

Kun lueskelen viime vuoden listaa, niin aika monet asiat ovat toteutuneet. Sen sijaan jokut asiat ovat ottaneet myös takapakkia, kuten spontaanius, lööbaamisen arvostaminen ja ystävien tapaaminen.

Mutta! Ei hätää, sillä 4.4. minä jään äitiyslomalle, ja sen jälkeen eeppinen elbaaminen voi jatkua, ja elämä voi olla juuri niin spontaania, kuin 3- ja 0-vuotiaiden lasten äitiyslomalla oleva äiti sen itselleen voi järjestää.

Eli hyvinkin vapaata, uskoisin!

 

 

Lue myös:

Jatkoon ja ei jatkoon vuodelta 2017

Jatkoon ja ei jatkoon vuodesta 2016

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Kommentit

Villi yöelämä (Ei varmistettu)

Onnea raskaudesta ja ihania suunnitelmia tälle vuodelle!

Luin sun blogia paljon viime vuonna kun itse olin raskaana. Äitiysloman alku oli ihanaa ja ehdinkin olla 6 viikkoa kotona ennenkuin bebe päätti syntyä kesäkuussa. Mut apua, mun vauva nukkuikin 3h koko vuorokauden aikana ja vaan huusi! Ei tietoakaan mistään kirja- tai sarjamaratoneista... Eikä vauvan kanssa pystynyt lähtemään mihinkään kun se vaan itki. Edelleen nyt 6kk ikäisenä pisin unipätkä on 1,5h ja vaikka jatkuva itkeminen on lakannut niin todella vaativa hän on.

Muistelen kaiholla viime vuotta kun mun silmissä näkyi kuvitelmat vähän helpommasta vauva-arjesta... :D Mutta kiitos sun blogin, sentään raskausaika oli täynnä iloa ja onnellista odotusta!

Odotan kovasti sitä teidän parisuhdekirjaa (jos joskus ehdin lukea kauemmin kuin minuutin). Voit varmaan uskoa et meidän avioliiton parhaimmat päivät ei ole olleet tässä puolen vuoden sisään...

Niin ja mekin ollaan lähdössä viettämään isyyslomaa Thaimaahan. Sama kai se on missä päin maailmaa valvoo ja pomppuuttaa vauvaa!

Juliaihminen
Juliaihminen

Oi oi, valtavasti tsemppiä huonounisen vauvelssonin kanssa! Ymmärrän 100 % jos ärsyttää lukea suht hyvin nukkuvista vauvoista. Mulla ehkä taustana se, että itsellä on niin pahat unettomuusongelmat omasta takaa, että edes vauvan heräilyt eivät haitanneet, kun imetyksen tuoma oksitosiinihormoni tainnutti mut aina vauvan heräämisen jälkeen kanveeseen. Nyt on ollut taas aika pahoja nukahtamisongelmia, joten odotan taas yöimetyksiä, jotka toimivat kuin unilääkkeet :D Jokaisella ongelmansa.

Mutta toivon valtavasti, että tiedä bebeto muuttuu elämäänsä tyytyväisemmäksi pian! Tulevaisuudessa toki hyvä piirre, että hän vaatii elämältä paljon! 

Ja kyllä se on aika ihanaa pomputtaa sitä vavvelia altaan vieressä lämmössä vs pukea sitä kerrastoa päälle, eli hyvä valinta! Ja onnea vielä pikkuisesta! <3

LiisaL (Ei varmistettu)

Muuten, kun olet puhunut tuosta unettomuudesta niin minä sain kyllä unilääkkeet raskausaikana ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Syön opamoxia 7.5mg max kolme yötä putkeen ja sitten tauko. Se on varsinaisesti ahdistuslääke mutta määrättiin mulle unettomuuteen. Että ei se mahdotonta ole, pitää vaan punnita niitä haittoja ja hyötyjä vähän tarkemmin kuin muulloin. Jos haluaisit lääkkeet, niin suosittelen kysymään siitä toisen tai jopa kolmannenkin lääkärin mielipiteen.

paulahelena
ALUAP

Mäki sain raskaana reseptin tähän ku unet loppu ku seinään, en kuitenkaan hakenu lääkkeitä edes apteekista ulos. Mieluummin valvoin ja väritin mielenrauhaa. Mutta vauvan synnyttyä olin jopa kiitollinen keholle, koska muutama imetys yössä ei tuntunu miltään ton kuukausien unettomuuden jälkeen :D

LiisaL (Ei varmistettu)

Minäkin luulin aluksi, että raskaanaolevien ei kuulu tai koskaan kannata syödä unilääkkeitä, koska sitä niin monessa paikassa blogeissa tai forumeilla sanottiin niin. Sitten huomasin, että raskaana olevat vain yleisemmin kertovat mieluummin siitä, että ovat jättäneet syömättä lääkkeitä, kuin että olisivat niitä syöneet. Syntyy narratiivi tai jopa ihanne, jossa raskaana ei kuulu hakea lääkäristä hoitoa ongelmiinsa, tai jos hakee ja hoitoa saa, sitä ei kuulu ottaa vastaan.

paulahelena
ALUAP

Mmm joo, unohdin korostaa etten olis ottanut kyseistä lääkettä myöskään ilman raskautta, eli mulla pelko ei siis mitenkään liittynyt siihen. Ymmärsin, että tota lääkettä annetaan nimenomaan suht useinkin raskaanaoleville.

Vierailija (Ei varmistettu)

Annetaan kyllä, jos on ihan pakko (= unettomuus aiheuttaa niin suuren stressin, että sen arvioidaan haitaltaan ylittävän lääkkeen haitat). Mutta keskushermostoon vaikuttavilla lääkkeillä on negatiivinen vaikutus lapsen kehitykseen ja siksi niitä ei mielellään määrätä. Raskaus tai ei, niiden säännöllisen käytön pitäisi kuitenkin kestää max muutaman viikon.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hurjasti tsemppiä haastavaan vauva-aikaan! Tuollaisessa tilanteessa voi hyvin hakea apua myös sairaalan unikoulusta, lähetteen saa esim neuvolalääkäriltä pyytämällä. Neuvolassa ei aina muisteta tätä mahdollisuutta mainita, vaikka aihetta olisi.

nd (Ei varmistettu)

Niiiin paljon onnea Ankasta! Tällaiset on aina parhaimpia uutisia!

Tästäkin postauksesta huomaa kuinka rehellinen ja itsereflektoiva olet, kun uskallat tuosta juoruilustakin kirjoittaa. Arvostan! :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos! <3

norway (Ei varmistettu)

Hyvä tuo juorupointti. Ja kauhea huomata, miten helposti juoruilumoodi tarttuu, myös ikävässä mielessä. Esim. töissä saattaa huomata, että on sanonut jotain ikävää kollegasta, kun on joutunut sellaiseen keskusteluun mukaan. Vasta jälkikäteen tajuaa, ettei haluaisi olla ihminen, joka puhuu muista pahaa selän takana. Mutta jotenkin siihen helposti luiskahtaa. :( Taidan itsekin ottaa tavoitteeksi karttaa juoruilua ja juorupiirejä!

Ruupeli (Ei varmistettu)

Hauskaa boulderointia! Itse lopetin kiipeilyn rv 17 kun pelotti niin paljon... myös neuvolan th:n ja oman äidin napina ehkä vaikutti. Mutta onneksi kiipeilyhallilla on täysin luvallista istua patjalla ja valittaa liian pienistä tossuista!

Niin ja onnea Ankasta!

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahah, mun taidoillani hommat jää nimenomaan patjalla hengailuun. Jos saain vähän rannelihaksiin treeniä siellä patjan tunumassa "kiipeilystä", niin hyvä!

Ja kiitos! <3

SaaraCecilia

Voisin allekirjoittaa nää kaikki, mutta etenkin tuon juoruilun. Olen yrittänyt itsetutkiskelun myötä päästä selville siitä, että miksi möläyttelen eteenpäin asioita, jotka eivät minulle kuulu. Yksi syy on varmasti se, että omasta elämästäni kerron tutuille ja tuntemattomille (lähes) kaiken, joten minkäänlaista filtteriä ei ole. Olen melko varma, että tämä vaikeuttaa myös sen tajuamista, missä muiden ihmisten rajat menevät ja paljonko voin puhua muiden ihmisten asioista toisten kanssa. Joku toteaisi tähän varmasti, että "et yhtään", mutta olen tämän itsetutkiskelun myötä myös huomannut, että kyllä sitä aika moni puhuu itsensä lisäksi myös sukulaistensa, ystäviensä ja esimerkiksi julkkisten asioista. Päivitellään epäreiluja kohtaloita tai ihastellaan onnistumisia. Jossain määrin tällaisen informaation jakaminen siis kuuluu ihmisyyteen (?), mutta niiden rajojen löytäminen on vaikeaa. Toisaalta en myöskään ikinä kerro muille sellaisia asioita, joita minun on nimenomaisesti kielletty kertomasta. Joitain rajoja osaan siis kunnioitta. Mutta juu!

Oman kehon laiminlyönti on myös haaste! Ja se tapahtuu joka kerta, kun tulee kiire, vaikka aina tiedän, että se on nimenomaan juuri se asia, josta ei pitäisi tinkiä. Matalan kynnyksen urheilua on reippaat kävelylenkit (varsinkin puolison kanssa, tulee samalla jauhettua asioista ihan eri tavalla kun kotona istuessa!) ja pilates.

Ja asioiden järjestämällä järjestäminen on niin totta. Kaukana on ne ajat, kun tiedekunnan kahvilassa istuessa sovittiin kavereiden kanssa, että illalla tehdään tortilloja ja katsotaan joku leffa. Elämä oli niin helppoa sopia ja järjestää bäk then, kun koko elämä pyöri yhden neliökilometrin kokoisella alueella. Aikuistumisen myötä on opittava myös pitämään huolta ystävyyssuhteista, huhheijaa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Mulla siis täysin sama. Uskon kaikessa aika lailla sellaiseen radikaaliin avoimuuteen, että elämä on helpompaa, mitä vähemmän pitää omia hommiaan salaisuuksina tai ylipäänsä mitenkään noloina tai sellaisina, ettei niistä voi puhua. Siksi juoruilu ei useinkaan ole mitenkään pahaa tai ilkeää, vaan ihan vain sellaista tiedon vaihtoa, että "tällaista kävi sille tyypille ja tällaista tuolle". Nämä on hankalia hommia, koska haluaisin myös, että vaikka mielenterveysongelmat normalisoituisivat tässä maassa. En silti voi kertoa muiden ongelmista eteenpäin. 

Ja kiireessä nimenomaan oma keho tipahtaa ekana prio-listalta pois, ja sitten niskaa ja päätä särkee, ja sitten tulee huono fiilis. Lol!

SaaraCecilia

No niinpä! Kaikki on helpompaa sietää, jos tietää, ettei ole maailma ainoa ihminen, joka kärsii masennuksesta tai jolla on peliriippuvuus tai luottokorttivelkaa tai jonka kotona käytetään liikaa alkoholia tai jonka parisuhteessa voidaan olla kuukausi ilman seksiä tai jolla on joku sukupuolitauti tai joka on hakenut töitä, mutta ei ole saanut niitä tai jolla ei ole varaa brunssiin, mutta ei kehtaa kertoa sitä tai joka ei haluakaan sitä ammattia, jota varten on opiskellut miltei vuosikymmnen tai joka pohtii eroa kumppanistaan tai joka on epäonnistunut sijoituksissaan tai ... No näitä asioita on satoja ja uskon kanssa vakaasti siihen, että kaikesta pitäisi pystyä puhumaan. Chatham House Rules olisi hyvä sääntö arkaluonteisempiin keskusteluihin: saa kertoa myös muille, kunhan pitää lähteen salassa. 

kummitus (Ei varmistettu)

Mainioita suunnitelmia, ja suurensuuret onnittelut vielä Ankan vuoksi! &lt;3

Toivottavasti saadaan taas lukea odotus- ja muista mietinnöitä täällä. Löysin sun blogin kun odotin nyt yli vuosikasta bebeäni ja mieleen on niin jäänyt se "odotas, kohta se on vielä ihanampi" -juttu. Niin totta! Oma raskaus oli todella hanurista, mutta vauva ihana, ja vitsi mikä söpöliini touhottaja se nyt on. Ja kuin siistiä, kun se osaa ottaa mua kädestä ja viedä keittiöön kun haluaa maitoa! Kyllä sulaa maman sydän. Kaikkea ihanaa teille koko poppoolle :)

Mutta mitä ihmettä on elbaaminen? :D

Elsikki (Ei varmistettu)

Ihan vaan kaino kysymys, mutta onko teidän esikoinen hoidossa sun lukumaratonien aikaan? :) Kaksi vuotta sitten oli itsellä 0- ja 3-vuotiaat ja siitä oli lukumaratonit kaukana - säätömaratonia kyllä riitti :D.
Eka äitiysloma oli aika timanttista aikaa tässä mielessä, mutta oli se tokakin, erilailla vaan.

Juliaihminen
Juliaihminen

Tällä hetkellä suunnitelmana on, että eka lapsi jatkaa nelipäivisesti päikyssä :)

Elsikki (Ei varmistettu)

No sitten! Ihanaa! Saa vähän niinku ekan äitiysloman toisinnon, ehkä. Vaikka ei kai niitä ole kahta samanlaista. Hulluudessani itse täällä huomaan haaveilevani kolmannesta, että millaista se sitten olis, jos olis vielä kerran sellanen pieni kääryle meillä.

Onnea odotukseen!

Kommentoi