Jatkoon ja ei jatkoon vuodesta 2020

Sain juuri leikattua meidän perheen vuosivideon valmiiksi. Minulla on tapana tehdä semmonen kymmenenminuuttinen video, joka koostuu sadoista klpieistä vuoden varrelta. Niistä ei tule koskaan mitään mestariteoksia, mutta videoista näkee hauskasti, mitä me hommaillaan arjessa ja miten lapset kasvavat ja oppivat puhumaan. (Myös suosikkihokemat tulee usein tallennettua näille. Tänä vuonna tullee paljon pseudo- Red Hot Chili Peppers -ölinää.)

Ulkona sataa lunta, toivottavasti pysyvästi. Oltiin äsken pulkkamäessä Paavalinkirkon mäessä, siellä oli koko Hermanni-Vallilan lapsiperheaines, ja tunnelma oli mahtava!

Emme ole päässeet Raisan kanssa vielä perinteiselle uudenvuodenkävelylle (vuosi 2020 yllätti vielä kerran, ja Raisa joutui äkillisen sairauden takia sairaalaan uudenvuoden aatonaattona, ei tosin koronan). Odottelen, että päästään käppäämään, koska silloin saan kunnolla ajatuksen lentoon.

Mutta koska mulla on nyt aikaa (Alppu katsoo Tatu ja Patu – kanelia kainaloon ja Didi nukkuu päiväunia), listaan tänne jotain, ettei aivan unohtuisi.

Jatkan

Yksi syksyn onnistuneimpia päätöksiä oli lopettaa iltaisin töiden tekeminen. Olemme katsoneet Tikin kanssa joka ilta jotain sarjaa, Babylon Berlinin kolmatta tuokkaria, Le Bureauta (nyt meneillään viides kausi). Välillä vain makoilemme sohvalla ja lueskelemme. Tuntuu edelleen luksukselta, kun olen viimeiset neljä vuotta omistanut ajankohdan 21-23 työnteolle.

Huvila-hommien suunnittelemista. Nyt kun lattia ja seinät ovat kunnossa, on aika siirtyä yksityiskohtin, kuten miettimään lisää huvilan sisustushommia ja sitä, miten siellä saa kaiken mahdollisimman mukavaksi ja toimivaksi.

Meemien katselemista. Se antaa elämään joka päivä niin paljon iloa!

Siivousstandardien venyttämistä. Mun pitää kirjoittaa tästä ihan oma postaus, koska asia on elämässäni niin käänteentekevä. Viime keväänä aloitin tietoisen sotkun kestämisen. Kävin itseni kanssa vakavan keskustelun: Kumpi on tärkeämpää, hyvä fiilis kotona vai siisteys? Päädyin ekaan. Nykyään meillä on aivan todella sotkuista, ja olen alkanut kyseenalaistaa, miksi pitäisi olla siistiä, miksi lelujen pitäisi olla joka ilta paikallaan tai vaatteiden siististi kaapissa. Vain jos syy on käytännöllinen (esim että pitää löytää eteisestä lähtiessä kaikkien hanskat ja pipot), kannatan järjestystä. Mutta jos kyse on kulttuurisesta asiasta, niin olen ihan omaa mieltäni harjoituttamalla pääsemässä pikkuhiljaa eroon siisteysneuroosistani. Tämä on minulle oikeasti elämää mullistava asia, sillä olen riidellyt Tikin kanssa siivoamisesta satoja kertoja todella verisesti.

Aloitan

Mietin lenkillä, että jos pitäisi sanoa yksi sana, jota toivon ensi vuodelta, niin se olisi hyväntuulisuus. Haluaisin olla itse hyvällä tuulella, haluaisin että Tiki olisi kotona hyvällä tuulella. Yritän pitää arjen valinnoissani hyvää mieltä johtotähtenä ja prioriteettinä. Katsotaan, mitä tästä syntyy. Yritän siis tietoisesti yhä vähemmän mainita jostain kodin hommista muille, mieluummin olen hyvällä tuulella ja elän pellossa.

Hassujen asioiden kokeilemisen. Haluaisin esimerkiksi on kokeilla, minkälaista elämä olisi irtoripsien kanssa! Ajattelin, että why the hell not, ja suunnitelmani on tammikuun aikana ottaa sellaiset. Tai viimeistään helmikuussa, jos nyt on vähän kiire.

Lisäksi haluaisin käydä tänä vuonna akupunktiossa, nukketeatteriesityksessä, pörssiyhtiön yhtiökokouksessa (nämä kaksi viimeistä ovat olleet to do -listalla vaikka kuinka pitkään).

Haluaisin myös tehdä töissä jotain uusia juttuja. Olemme Merjan kanssa vähän miettineet jotain yhteisprojekteja, podcast-hommia ja jopa YouTube-kanavan perustamista. Rahahommista puhuminen on hauskaa, mutta nyt kun olemme hengailleet yhdessä enemmän, niin olen huomannut että meillä on hyviä keskusteluja kaikesta muustakin.

Olisi virkistävää tehdä tänne blogiin jotain uusia postaussarjoja. Haaveilen taloustieteilijät tutuksi – sarjan kirjoittamisesta. Toisaalta haluaisin taas laskea vähän rimaa täälläkin ja vain horinoida random-kuulumis-postauksia. Niitä on niin hauska ja paineetonta kirjoittaa.

Lopetan

Totaaaaa… ei tule mieleen nyt mitään erityistä lopetettavaa. En aio lopettaa vanukkaiden ja cocopopsien syömistä, en laiskottelua tai somen päämäärätöntä selailua, liian myöhään valvomista tai sitä, etten pese hiuksiani viikkoon. Tämä ei tarkoita, että elämäni olisi mitenkään täydellistä ja olisin ylpeä kaikesta toiminnastani. Olisi hyvä päättää, että lopetan lapsista ärsyyntymisen tai Tikin musiikkimaun haukkumisen (Abba, en voi sietää Abbaa!), mutta sitten kun en pystyisi siihen, tulisi vain paske fiilis. Nyt ei vain huvita asettaa itselleen mitään rajoituksia tai yrittää opetella jotain uusia hyviä tapoja. That’s bullshit, minä haluan sitä hyvää mieltä ja leppooisaa oloa.

Kuva: Meidän huvilalta, portaat ovat jo valmiit ja nyt alas rantaan pääsee ilman amok-kiipeilyä!

Täällä edelliset:

Jatkoon ja ei jatkoon 2017

Jatkoon ja ei jatkoon 2018

Jatkoon ja ei jatkoon 2019

 

Kommentit (15)
  1. 2021 on selvästi ripsien vuosi. En ole koskaan ennen ollut asiasta erityisen kiinnostunut, mutta vuodenvaihteen tienoilla huomasin yhä enemmän pohtivani ripsiä. En tiedä olisiko minusta pidennyksien kanssa eläjäksi (niitä kai pitää hoitaa ja kohentaa aika ajoin ja jotenkin huomioida suihkun yhteydessä?), mutta oon jotakuinkin vakuuttunut siitä, että voisin kokeilla ripsien kestovärjäystä.

    1. Mä oon varma, että tästä on syyttäminen kasvomaskeja! Kun on niin pitkään hillunut semmosen takana, niin tulee semmonen olo, että god damn, jotain kivaa tähän feissiin pitäis saada!

      Mullakaan ei ole mitään hajua, onko musta ripsien kanssa eläjäksi. Jos ne vaatii jotain kohennusta, niin tuskin. Olen niin järjettömän laiska, ikävä kyllä 😀

      1. No siis, huulipunan laittaminen nyt on todellakin itseään varten meikkaamista. (Ja silti teen välillä niin. Seurauksena punainen maski.)

  2. ripsimama87
    3.1.2021, 15:48

    Syytän kanssa maskeja ja koronaa ja ylipäätään sitä että ripsari on kuivunut kohta vuoden putkilossaan että kunhan vauva tuossa hetken pärjää yksin ja koronayskös ei ole ensimmäisenä mielessä jonkun vieraan ihmisen läheisyydessä niin menen heti ja värjään ripseni. Edellisestä kerrasta on kymmenen vuotta mutta vitsi se oli helppoa elämää! Suosittelen!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *