Jos menisin nyt uudestaan opiskelemaan, valitsisin tämän alan

trivial perseet5.jpg

En tiedä elänkö kuplassa, mutta tuntu että suurin osa lähipiiristäni miettii puolivakavasti alan vaihtamista. Kun on ehtinyt olla viidestä kymmenen vuotta työelämässä, realiteetit ovat iskeneet: Tajuaa, mikä työssä on hyvää, mikä huonoa, onko etenemismahdollisuuksia, voiko odottaa palkan nousemista, saako ”toteuttaa itseään” tai ylipäänsä, saako tarpeeksi vaihtelua työssään. Valitsinko alan, koska halusin olla kunnollinen vai siksi, että lukiossa minulla oli hurahtamisvaihe, joka eskaloitui opiskelupaikan valinnassa?

Oma pahin ammatillinen kriisini oli tuossa kaksi vuotta sitten, samalla kun kolmenkympin kriisi jylläsi päässä. Mietin kuumeisesti, mitä tekisin. Hakisinko opiskelemaan jotain kunnon alaa, kuten pyrkisin lääkikseen tai kauppakorkeaan? Vai pitäisikö vain tyytyä vallitsevaan olotilaan ja lopettaa jahkailu?

Tuolloin kriisi ratkesi vakituisesta työstä irtisanoutumisella ja oman yrityksen perustamisella. Itse asiassa sen jälkeen en ole enää ajatellut, että olisi edes niin elämää mullistavaa hakeutua opiskelemaan uutta alaa. Elämäni koostuu muutenkin nykyään niin pienestä eri palastesta, kun yrittäjänä asiakkaita on monia. Hyppy kasista neljään duunista opiskelijaksi olisi ollut paljon isompi valinta. Sen sijaan nyt sitä voisi tehdä vähän hommia ja vähän opintoja niin, että pysyisi leivän syrjässä kiinni, mutta pääsisi tekemään samalla jotain uutta.

trivial perseet2.jpg

trivial perseet1.jpg

Mun päähän onkin muodostunut pikkuhiljaa ajatus, että on melko selvää, että opiskelen jossain vaiheessa uutta alaa. Tällä hetkellä ajattelen, että kerrytän nyt vähän rahavarantoja tässä ja sitten jossain vaiheessa teen reilusti vähemmän töitä ja opiskelen. Tämä ajatus tuntuu jotenkin ihanan lohdulliselta: Elämä on pitkä, minä ehdin ihan hyvin vielä opiskella vaikka kokonaan uuden ammatin, en ole millään tavalla vankina tässä nykyisessä duunissani.

Hassua, miten vielä puolitoista vuotta sitten olin niin varma ajatteluni kanssa, että ”nyt kun olen kerran valtiotieteen maisteriksi valmistunut, niin tässä olen ja pysyn”. Tämä oli hirveän ahdistava kela, joka piti minua öisin hereillä. Nyt, kun olen viimeisen vuoden aikana kuullut niin monenlaisia uratarinoita ja täyskäännöksiä, on tullut semmonen olo, että eihän tämä elämä tai uran tekeminen nyt todella ole mitenkään vakavaa. Sitä voi vähän poukkoilla sinne tänne.

trivial perseet4.jpg

No mitäs mä sitten opiskelisin?

Ah, nyt tuo kysymys ei tunnu enää ahdistavalta, vaan sellaiselta ihanalta mahdollisuudelta, että vaikka mitä voisi opiskella! Jos mun pitäisi just nyt valita joku ala, niin hakisin luultavasti opiskelemaan taloustiedettä, tarkemmin sanoaen minua kiinnostaa erityisesti käyttäytymistaloustiede, joka on Suomessa suht uusi ala. Olen opiskellut taloustieteestä perusopinnot, ja niitä olisi kiva syventää. Ehkä ottaisin taloustieteen lisäksi psykologiaa, sillä minua kiinnostaa mekanismit, joilla ihmiset saadaan ostamaan asioita ja ne mekanismit, joilla ihmiset saataisiin olemaan ostamatta tavaroita. Älä osta mitään turhaa paskaa, tiedätte.

Oikeastaan unelmani olisi kehittää jonkinlaisia säästöpelejä tai -sovelluksia, joilla säästäminen tehtäisiin oikeasti innostavaksi, ja tätä varten pitäisi pureutua syvälle ihmisen päähän. Ottaisin siis tähän palettiin varmaankin vähän myös koodaamista (sen verran että ymmärtäisin hommasta jotain) ja ehkä jotain markkinointia. 

Toisaalta mun suuri haaveeni olisi opiskella Aallossa. Tällä hetkellä kaikki Aalto-meiningit tuntuu freeseiltä, olisi mahtava voida hengailla Aallon eri kampuksilla, ja kuunnella huippuproffien luentoja.

Mutta nämä nyt on tällaisia unelmia, jotka saattavat helposti muuttua ja joita voi vähän mietiskellä. Juuri tällä hetkellä, kun minulla on tuo 2-vuotias ukkeli, en aio mennä opiskelemaan. Mutta kuten sanottua, elämä on oikeasti tosi pitkä ja uraa ehtii tehdä. Nyt nautin tosi paljon siitä, mitä teen, mutta olen varma, että jossain vaiheessa haluan jotain muuta.

trivial perseet 6.jpg

Alan vaihtaminen ja etenkin se, miten uudelleen opiskelemaan menemisen voi rahoittaa, on tosi kiinnostavia aiheita. Kun perehdyin asiaan, löysin nopeasti ainakin kuusi eri tapaa, joilla Suomessa pystyy rahoittamaan uuden alan opiskelun. Eli mahdollisuuksia on!

Innostuin myös, kun kyselin ihmisiltä insta storyssä, mitä ne olivat opiskelleet kakkostutkintona. Sieltä löytyi vaikka mitä! Ruotisnope, joka opiskeli sairaanhoitajaksi, kulttuurialan tuottaja joka opiskeli koodariksi, englannin filologian maisteri, joka opiskeli kätilöksi. Näitähän löytyy. Koostin aiheesta jakson, johon haastattelin instasta bongaamaani Laura Ikosta, joka on perustanut ihanan Liia-nimisen koruliikkeen. (On muuten älyttömän kauniita koruja ja yrityksellä on mahtava filosofia.) Laura on ekalta koulutukseltaan restonomi, ja 29-vuotiaana hän päätti seurata unelmaansa ja meni opiskelemaan kultaseppä-artesaaniksi. Ihana tyyppi!

Kuuntele Melkein kaikki rahasta -podcastin uusin jakso alan vaihtamisesta aikuisiällä.*

Lue myös juttuni suurtalouskokista, joka opiskelee unelmiensa alalle eli lähihoitajaksi ja VTT:n elintarviketutkijasta, joka kävikin elokuvakoulun maisteriohjelman ja on nykyään tuotantoyhtiössä töissä. Lupaan, että tuosta jutusta tulee hyvä mieli.

Se löytyy Ylen sivuilta.

Ja tule myös illalla juttelemaan instaan kanssani:

Tänä iltana kello 21 aion myös taas tuttuun tapaan pitää Instagramissa livelähetyksen, jossa sekoilen Alpun kanssa. 

Aiheena on tällä kertaa opiskelu ja se, mitä tekisin nyt toisin ja mitä samoin, jos voisin hypätä aikakoneella vuoteen 2006. Kerron myös, mitä kaikkea opiskelin ja siitä, mistä on ollut omalla uralalni eniten hyötyä. Opiskelin nimittäin yliopistossa yhdeksän(!) vuotta, joten kerrottavaa riittää. 

 

Ja nyt kiinnostaa tietää:

Jos nyt opiskelisit toisen tutkinnon, mitä opiskelisit? Miksi?

 

*HUOM! Ystäväni Ville bongasi jaksosta nolon virheen: katsoin tuon aikuiskoulutustuen määrän väärin tästä laskurista. 3000 bruttotuloilla saisi 1600 euron tuen, ei 2800 euron tuen kuten nopeasti katsoin. Keskityin niin kovasti katkeroitumaan siitä, että yrittäjänä saisin vain tuen perusosuuden, eli reilusti alle tonnin, vaikka maksan aika isoa YEL:iä, etten sitten tsekannut tuota kunnolla. 

 

Kuvat: Vuodelta 2011 Turun yliopiston P-klubin järjestämästä Trivial Perseet -tapahtumasta, jossa suunnistetaan eri rasteilla ja juodaan aina rastin mukaan elintarvikevärillä värjättyjä shotteja. Veikkaan, että jos tekisin toisen tutkinnon, niin se menisi vähän nopeammin, kun aikaa ei ehkä menisi tällaiseen virkistystoimintaan yhtä paljon kuin ykköstutkinnossa.

 

Kuuntele Melkein kaikki rahasta -podcastin aiemmat jaksot:

Paljonko lapsi oikeasti maksaa?

Näin raha hiertää ystävyyssuhteisssa

Vastuullinen sijoittaminen trenaa nyt

Sijoittamisen ABC

Näin säästät vuodessa 3000 euroa ja 1500 kiloa kasvihuonepäästöjä

Näin et jää tappiolle parisuhteessa

Haluaisitko olla tyytyväisempi palkkaasi?

 

 

Lue myös:

Nelikenttä, jonka pohtiminen vie uralla eteenpäin

Kolmenkympin kriisi on täyttä totta

Listataan työmme plussat ja miinukset

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Kommentit (40)
  1. Trivial Perseet! Ai että!

    1. Parhaat saavutukseni yliopistosta: maisterin tutkinto ja se, että sain koko Trivial perseet -haalarimerkin ympyrän täyteen eli osallistuin ko tapahtumaan kuusi vuotta putkeen. 

    2. Mäkään en halua kommentoida muuta kuin sen, että sen yhden kerran kun olin TP:ssä kiertäjänä enkä järjestäjänä niin olin VOITTAJAJOUKKUEESSA!! Ja että tuli nostalginen olo ja samalla kylmä hiki siitä miten joku puhuu näistä karkeloista julkisesti (suomen alkoholilaki ja tp eivät oli täysin yhteensopivat)

    3. Eikä! Tämä saavutus Julian täydestä tp-rinkulasta olisi pitänyt TUODA ESIIN AIEMMIN. Vaikka mitä turhanpäiväisiä postauksia ja tätä on pimitetty!!

  2. Antti Asplundin ristikoru paljasti vuoden, ennen kuin ehti lukemaan kuvatekstiä lopusta 😀 <3

    1. Arvostan tätä syvästi.

      Tuntuu pahalta, että mun Antti Asplund -koru on hävinnyt!!!! Antti Asplund FOREVER!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *