Jouluaattona riemullisna ain

Juliaihminen

Kymmenen aikuista ja neljä lasta mahtuivat kaikki saman pöydän ääreen isosiskoni Lotan kodissa Turussa: äiti ja Juha, neljä lasta puolisoineen sekä lasten lapset. Jouluaatto oli ihana. Aloitettiin se joulukävelyllä, eli käveltiin aurinkoisessa ilmassa meidän äidin luota Nummelta Kähäriin Lotan luo. Siellä keitettiin glögit ja katsottiin televisiosta joulurauhan julistus. (Otto ja hänen tyttöystävänsä Pao kävivät katsomassa tuon tumpputaputuksiin päättyvän seremonian paikan päältä.)

Joulusauna oli Alpun suosikki, hän eli kuin Hyvissä herroissa, makoili saunassa isossa vannassa ja joi trippiä. Hautausmaakäynti oli tunnelmallinen, kynttilämeri teki jälleen kerran vaikutuksen. Jouluruuat olivat tänä jouluna pelkkää kasvista, mikä toimi erinomaisesti, eikä kenellekään todellakaan jäänyt nälkä.

Me otettiin Tikin kanssa tehtäväksemme tehdä erilaisia hyviä jouludrinkkejä pitkin joulun aikaa. Testattiin muun muassa uutta hittiä; punaviinikaakaota. 

Kun talossa oli neljä lasta ikähaitarilla viisi kuukautta – neljä vuotta, jouluaatto oli paitsi pikku töppösten töminää, myös herttaista sekoilua. Yksi kakki kahdet juhlavaatteet pyykkikoriin (selkäkakka ei ole vain vauvavuoden juttu!), toinen ei suostunut syömään muuta kuin graavilohta ja riisipuuroa. Kolmas avasi porukan ensimmäisen lahjan ja ilmoitti: "Juuri tällaista mä en olisi halunnut." (Myöhemmin kävi ilmi, että mumman itse kutomat nukenvaatteet olivat kyllä kivat, mutta väärän väriset.)

Myös joulukuusi kaadettiin kerran ja poskeen otettiin tuolilta iso mustelma. Kaiken kaikkiaan oli ihanaa!

Saatiin ihania lahjoja! Alppu sai esimerkiksi duploja, joulukravatin ja -paidan, kivan seinäprintin ja hirviötohlvelit. Me annettiin sille kaunis kellopeli (johon meidän äiti kommentoi: "Kyllä huomaa että on ensimmäinen lapsi." Ilmeisesti kokenut vanhempi ei osta lapselleen leluja, josta kuuluu järkyttävä ääni. Sain tuta tämän sitten pitkin joulun päiviä.

Minä taas sain talvilenkkeilyvaatteet (juostiin äbän kanssa taas kymppi, me juostaan aina se, kun olen käymässä Turussa), yöpaidan, kissakasvonaamion, unisukat ja skumppaa. 

Joulupäivänä siirryttiin koko porukalla meidän äidin luo, ja sama riekkuminen jatkui. Tapaninpäivänä eli eilen kävin vähän humpuuttelemassa vanhojen opiskelukavereiden kanssa Dynamossa. Fanttastista!

Nyt istun junassa matkalla Helsinkiin. Alppunen jäi vielä vuorokaudeksi meidän äidin hoteisiin. Siskoni Lotta lupasi viedä Alpun ja sen lapset Seikkailupuistoon, niille tulee varmasti upea päivä. Mä taas saan vähän kirittyä tuota kirjaporjektia eteenpäin. Välideadline häämöttää paniikinomaisena horisontissa. Illalla mennään Tikin kanssa jonnekin syömään. Mmmmm!

Turun joulu oli taas kerran mahtava! Onneksi rento meininki jatkuu vielä tämän viikon, kun Alppunen lomailee ja minä siinä sivussa. 

 

 

Rauhaa ja rentoutta myös sinne!

 

 

Edelliset joulut on myös hyvin dokumentoitu:

2016: Alpun ensimmäinen joulu

2015: Joulu raskaana on tuskaa

 

 

Kommentit

SaaraCecilia

Ai että, Hyvät herrat! Olen miettinyt tota sarjaa viime aikoina useasti, sillä muistan sen "tunnelmat" todella hyvin. Yhtään en muista , mistä siinä oli kyse enkä sitä varmaan ole aikoinaan älynnytkään, mutta kauppaneuvos Paukku, sauna ja uima-allas kuuluivat munkin lapsuuteen.

Ihanan kuuloista joulusekoilua teillä, se on joulussa parasta! Tapsan tanssit Dynamossa jäi taas välistä, kun en ollut osannut ottaa välipäiviksi lomaa. Onneksi teikäläisen Insta Storysta selvisi kaikki oleellinen: juoma on edelleen halpaa, valaistus erittäin hämyisä ja eritteet haisevat. Ehkä vielä joku kerta (ja ainakin seuraavaksi silloin, kun 27. pvä osuu lauantaihin tai sunnuntaihin).

Juliaihminen
Juliaihminen

Jep! Tässä tiivistettynä erinomaisesti meininki Dynamossa. Ehkä kolmen vuoden jälkeen taas uudestaan! (Viimeksi olin siellä tapsana 2014.)

Annalta (Ei varmistettu)

Kirjoittaisitko joskus siitä, onko iso sisarusparvi onni vai epäonni?

Täällä 2 lasta ja itse kasvanut 2 lapsen perheessä. Pohdin kovasti sitä että miksi ihmiset ei halua yhtä isoa perhettä kuin lapsena oli. Oliko siinä myös huonoja puolia, vai mikä aiheuttaa sen että samaa meininkiä ei automaattisesti toista aikuisena? (Lapsen saamisen esteet kuten lapsettomuus tietty, mutta ennen muuta miksi se tavoite on eri)

Mietin siis että miksi se iso pesue ei ole NIIN ylivertainen että kaikki sellaisessa kasvaneet pyrkisi itse samaan. Onko esim.taloudellinen liikkumavara ihanampi juttu kuin kolme isoveljeä?

Tämä kysymys kumpuaa ihan suoraan sanoen ajoittaisesta vauvakuumeesta, ajatuksesta että onko iso sisarusparvi kuitenkin yliverto.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ihana postausaihe! Tosi mielelläni kirjoitan tästä. Mulla on superläheiset välit sisaruksiini ja lapsuus oli juuri heidän takiaan täynnä onnea. En vain kyllä ihan tajua vanhempiani, miten he ovat pärjänneet neljän lapsen kanssa, se tuntuu aika rankalta vanhemman näkökulmasta. Mutta tähän olisi kivaa syventyä enemmänkin ja kuulla myös muiden mielipiteitä.

Kiitos tosi hyvästä aiheesta!

Kommentoi