Joululoma tunsin itseni hyväksi vanhemmaksi (vihdoin!)

Juliaihminen

Joululoma on ollut ihana. Joka aamu Alppu on herännyt ja kysynyt: "Minne tänään mennään?"

Ja joka aamu olen pystynyt vastaamaan jotain aika mukavaa, kuten: Uimahalliin Einon kanssa. Uuteen keskustakirjastoon tapaamaan Fatimaa ja Adelea. Junalla Turkuun Fridan ja Eilan kanssa. Pomppulinnamaahan Pihlan, Lillin ja Ruusun kanssa. Katsomaan valoshowta. Lounaalle. Talvipuutarhaan Mirjan synttäribrunssille. Einon luo. Parturiin Lulun luo. Pulkkailemaan. Isin kanssa elokuvateatteriin katsomaan Myyrää. Puistoon ja Mäkkärille Fridan ja Raisan kanssa. Emil tulee tänään meille. Lassin, Vilman ja Ellin luo leikkimään paloautolla.

Ja voitte kuvitella, miten uskomattomia omahyväisyyden hyrskäyksiä olen äitinä tuntenut viimeisen kahden viikon aikana. Olen tarjonnut kaikenlaista kulttuurista ja liikunnallista aktiviteettia, ja herra mun vereni, itse nauttinut kaikesta syvästi. 

Puhuttiin uudenvuodenkävelyllä Raisan kanssa myös siitä, että nyt lapset alkavat olla sen ikäisiä, että on jo jotain järkeä tehdä asioita niiden ehdoilla ja niiden vuoksi. Kaikki kunnia vanhemmille, jotka roudaavat puolivuotiaansa vauvojen värileikkiin (eli siis minulle, koska minähän vein Alpun sellaiseen ja tunsin alemmuutta, kun lapseni teos näytti niin paskalta), mutta let's face it, vauvalle koko maailma on yksi iso vauvojen värileikki. Ei sellainen pötkäle ole niin kiinnostunut siitä, ottaako se osaa saatananpalvojien hautakivenkaatorituaaliin vai katseleeko se, kun Ti-ti Nalle lauleskelee omiaan.

Toista on nyt! Siinä saa jo ihan rahalleen vastuuta, kun käy Hoplopissa, uimahallissa polskuttelemassa tai Mutaveijareiden keikalla (Alpun lempibändi). 

Vanhempana on niin palkitsevaa, kun lapsi oikeasti tajuaa, mitä tässä nyt tehdään ja mistä on kyse. Ja se nauttii kahvilassa käymisestä, pyytää erikseen, että mennään pullalle ja museoon ja jopa muistelee jälkikäteen, miltä tuntui liukua Pomppulinnamaan korkeaa liukumäkeä vauhdilla alas. (Ties vaikka sille syntyisi pysyvä muisto. Olisi ihanaa jos lapsen ensimmäiset pysyvät muistot liittyisivät pomppulinnamaahan eikä esimerkiksi siihen, kun huudan aamulla: "Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän?")

Ainoa, mikä tässä joululomassa on ollut ryydyttävää ja pirullista ja mistä maksaisin aika paljon, että siitä pääsisi eroon: pukeminen. (Jos olisi esimerkiksi sellainen kauneuskirurgiapalvelu, jossa plastiikkakirurgi istuttaa lapselle turkin tämän ensimmäiseksi neljäksi elivuodeksi, kunnes turkki sitten tipahtaisi pois ja tämän jälkeen lasta alettaisiin pukea ulkovaatteisiin, voisin harkita tällaista palvelua.)

Jo itsessään pukeminen on täysin peräpeilistä, mutta yhdistettynä siihen, kun lapsi ei haluaisi lähteä hauskuuden pyörteistä ja saa aivan saatanallisia raivokohtauksia (saatanallisilla tarkoitan sitä, että jokainen lihas vispaa vimmatusti ja sekä nenästä että silmistä valuu nestettä, ääniefekti mukaan luettuna), niin se ei tunnu erityisen palkitsevalta. Niinä hetkinä tekee mieli ilmoittaa, että huomenna aamulla kun kysyt, että mihin tänäänmennään, niin vastaus on: SYVÄLLE MORDORIN LIESKOIHIN! NE SINÄ ANSAITSET TUTA, SENKIN KIITTÄMÄTÖN MULQISTI!!!!!!!!!!!!!

Mutta! Jos pelaa korttinsa oikein (niin kuin joskus pelaa), ja on itse hilannut verensokerinsa ylös ennen pukemishetkeä ja onnistuu hallitsemaan oman tulisen luontonsa tuon kyseisen kymmenen minuutin kaikki sielun ja ruumiin voimat vaativan operaation aikana, niin sitten vasta tunteekin omahyväisyyttä, kun ei flipannut täydellisesti lapselle

Ikävä kyllä tämä ei aina onnistu.

Olen saanut mahdutettua kivoja juttuja lomalla myös itselleni, ja vain itselleni. Olen kysynyt itseltäni, Julia, mihin tänään mennään? Ja vastauksena on ollut: hierontaan, kahville yksin, Idan kanssa lounaalle, vesijuoksemaan Marian kanssa, boulderoimaan Katariinan kanssa, Kaisan ja Saaran juhliin, Liisan ja Kallen juhliin. 

Ilman näitä hetkiä tämä loma ei olisi ollut ihan niin lomaa. Olen pikkuhiljaa alkanut luopua siitä kolmen vuoden takaisesta ajatuksesta, että joululoma tarkoittaa Lord of the Rings -maratonia, 17 romaanin lukemista ja estotonta löllymistä. Miltei 3-vuotiaan ukkelin kanssa se ei tarkoita sitä, ja se on ihan ok.
 

Tänään alkaa päiväkoti, mikä tarkoittaa vähemmän ulkovaatteiden pukemista, vähemmän hulluttelua lapsen kanssa ja näin ollen arjesta lähtee pois vaivaa mutta samalla myös hauskuutta. 

On sellainen olo, että töihin paluu tuntuu kivalta, ja on sellainen olo, että meillä on ollut Alpun kanssa tosi hauskaa. On sellainen olo, että olen saanut levättyä ja hiottua elämäni prioriteettijärjestystä sellaiseen suuntaan, että tulen onnellisemmaksi. Hyvä olo! 

 

Mitkäolivat lomanne kohokohdat ja aallonpohjat?

 

Lue myös:

Joululoma lusittu

Onneksi lomatkin loppuvat

Vauvojen värileikki pureutui äidin traumoihin

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kohokohtia lomassa olivat kaikki aamut. Kun heräsin hyvin nukutun yön jälkeen siihen, kun 2,5-v kapuaa viereen ja sitten koko perheellä pötkötellään ja jutellaan tunti-pari ja sitten kiireettä aamiaiselle. Tämän rentoilun vaihtuminen lapsen ylös pakottamiseen, vastahakoisesti päiväkotiin raahaamiseen ja hirveän kiireeseen, jotta on töissä about työajan puitteissa oikein itkettää. Miksi elämä ei ole useammin tällaista?! :( (Joo, toki voisi yrittää järjestää elämäänsä eri tavalla, mutta juuri nyt siihen ei ole mahdollisuutta ja se surettaa, eniten lapsen takia)

Juliaihminen
Juliaihminen

Mä niin ymmärrän! Tuntui raastavalta herätellä tänään pikku uniukkelia syvältä horroksesta. Se vain itki, miten "äiti älä häiritse, äiti anna minun olla rauhassa". Kerroin hänelle, että mä todella ymmärrän sua! 

Onneksi sentään päiväkotiin meneminen oli tuntunut kivalta :)

Maira__ (Ei varmistettu)

Meillä niin tämä sama!!! Ja lapsikin just saman ikäinen. Ollaan nukuttu pitkään, herätty aikaisintaan 8:30 ja myöhäisimpään 10, nautittu aamupalaa, lukemista ja piirrettyjä toista tuntia. Miten ihanaaaaaa. Ja maanantaina kylmä totuus pärähti soimaan klo 7

K_ (Ei varmistettu)

Aallonpohja oli vatsatauti, joka kiersi 3/4 perheestä (mutta pienin säästyi!). Kivointa taisi olla uudenvuoden yökylä kavereiden luona: aikuiset sai istua iltaa, kun lapsoset nukkui ja aamullakin ehti kivasti leikkimään ennen kotiinlähtöä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ouuugh! Teihin iski vatsataudin perkele! Ilmeisesti siitäkin lopulta selvisitte, huh!

Vierailija (Ei varmistettu)

Nämä ovat niitä hetkiä kun voi olla onnellinen aamuvirkusta lapsesta, ylös tänään(kin) klo 6.20 ("äiti en saa unta, saanko lukea"). En nimittäin tiedä mitään kurjempaa kuin herättää onnellisesti nukkuvaa lasta (toisaalta on ihan syvältä kun lomalla lapsen kello vaan vääntyy aikaisempaan ja aikaisempaan "kello ei ole edes kuusi, nyt on yö, nukutaan" on meillä ihan tuttua kauraa...että se siitä pitkään nukkumisesta). No, toki lapsi 6v. ottaa ilon irti aamuista, ne on hänelle ilmeisesti kivaa omaa rauhallista aikaa. Ennen katsoi pikkukakkosta, nykyään lukee sängyssään ja odottelee milloin äiti jaksaa nousta laittamaan aamupalaa (kohtahan se hoitaa senkin itse :D).

Mun muistikuvissa juurikin se kun lapsi lähestyi kolmea ikävuotta näyttäytyi käänteentekevänä aikana. Taaperosta tuli pieni ihminen (ei rattaita, ei vaippoja, ei erikoisruokia, kykenee ilmaisemaan tahtonsa ja halunsa ja ymmärtää ainakin välillä ohjeita). Yhdessä tekeminen muuttui ihan älyttömän kivaksi. Tämä jatkuu edelleen, erittäin mielelläni teen juttuja pienen 6v. taidekriitikkoni kanssa (eilen Lux Helsingissä käytiin vaikuttumassa). Sanoinkin monesti, että jos mulle töihin paluu silloin kuin lapsi oli 9kk oli henkireikä, niin kolmivuotiaan kanssa oisin ollut ihan mielelläni kotona. Mutta mä en olekaan missään nimessä vauvaihminen :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Ai ai ai, ollaan juuri saavuttamassa tätä pistettä! Ei ole vaippoja, rattaat kyllä on, mutta ehkä niistäkin vielä päästään. Ja on ihan hullua, miten tuon ukkelin puhekin jotenkin kehittyi huimasti joululomalla. 

Teidän 6-vuotias kuulostaa ihanalta tapaukselta. <3

Ajatusleikki

Hahhahhahhaa..!!! Turkki! Kannatetaan! Nimimerkillä tänäänkin yhden lapsistaan sisävaatteissa päiväkodista kotiin raahannut äiti. Oltiin kyllä autolla, mutta silti. Eikä ollut eka kerta. Mä kieltäydyn tappelemasta loputtomasti tosta pukemisesta. Yhtenä päivänä oltiin kävellen tulossa päikystä ja päikyn naulakkoon oli unohtunut takki (autolla kulkiessa otan mukaan myös takin, koska sen suostuu helpommin pukemaan kuin haalarin), eikä herra tietenkään suostunut pukemaan muuta kuin takin. Piposta väännettiin, mutta myöntyi lopulta. Hanskatkin suostui pihassa pukemaan. Istutin pulkkaan ja kysyin viiden metrin välein, joko puetaan haalari. Ei. Ei. Ei. Kilometrin ajan nökötti pelkissä collareissa, sitten putosi kyydistä ja alkoi megalomaaninen kiukkukohtaus, jonka seurauksena puin väkisin lapselle haalarin ja kompromissina silloin siihen päälle vielä sen perkeleen takin.

Ai meidän loma? Muutettiin koko hiton kaksi viikkoa (vieläkin jatkuu...). Ihan helvetin rentouttavaa. Lapsetkin viihtyi. Not. Odotan kesälomaa. Tai hiihtolomaa. Kaikki lomat käy.

Juliaihminen
Juliaihminen

Dear god! Muuttaminen lasten kanssa, mikä olisikaan ihanampaa! Kyllä ne lomat sieltä taas tulevat, olkoon voima kanssanne!

OutiKS (Ei varmistettu)

Moi Julia!

Oot niin mahtava ja sun blogi on niin mahtava! Jos kirjoittaa julkisesti, että haluaisi viedä lapsensa tuntemaan Mordorin lieskat niin ei voi olla muuta. Arvostan sun rehellisyyttä! Jos joku sanoo, että some on pelkkää oman kuvan kiillotusta eikä oikeeta elämää niin sille pitää näyttää sun blogi ja insta. Quottaan sua usein kavereille, että "se mun lempibloggari just kirjoitti fiksusti, että..." ja oon ollut sun fani jo monta vuotta! Älä ikinä muutu.

Ihanaa uutta vuotta!

Minnn (Ei varmistettu)

Tää kommentti vois olla mun suusta! Mun mies on varmaan ihan kypsä, kun jatkuvasti selitän "sen mun lempparibloggaajan" hulvattomasta instastorysta yms. Oot paras!

Juliaihminen
Juliaihminen

Ah, en kestä, olette ihania!!!!!!!!! <3

Äiti tytöille (Ei varmistettu)

Ooh, mitä tekstiä! Oot hauska ja tällaista tekstiä lukee mielellään. Turhat hutut pois ja raakaa aikuisen elämän rehellisyyttä! Hyvin sait muistot palaamaan, kun omat mukelot oli puettavia... Mun ei oo tarvinnut pitkään aikaan enää pukea, ja tajuan että oon unohtanut olla siitä kiitollinen! Kiitos muistutuksesta :-) Ja on ihan älymahtavaa tehdä lasten kanssa juttuja ja nyt kun ovat jo yli 7 v., saan jo lukeakin joululomalla. Että sekin aika taas tulee!

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahaa! Toisaalta mä olen kiitollinen, ettei mun tartte syöttää... ainakaan seuraavaan neljään kuukauteen ennen seuraavan epelin ilmestyistä :D

Onneksi on aina kiitollisuuden aiheita!

Ja kiitos myös ihanasta kommentista!

Noora / Villakoiria ja kissankarvaa (Ei varmistettu) http://villakoiriajakissankarvaa.blogspot.fi

Mulle kohokohtia oli sukuloiminen lapsen kanssa, oltiin lapsen kummassakin mummolassa, sekä omassa mummolassani. Kolme päivää kussakin. Nautin niin paljon, kun muut viihdyttivät lasta ja itse sain vain neuloa ja lukea. Lisäksi me katsottiin Star Wars -leffat joulun alla (lapsen nukkuessa) ja Lord of the Ringsit ennen uutta vuotta. Ihan mahtavaa! Kotiin paluu ja miehen töihin palaaminen oli mulle se aallonpohja, kun yhtäkkiä lapsen viihdyttäminen oli täysin mun harteilla, ja se tuntui jo parin kolmen päivän jälkeen siltä, että pää räjähtää. Sitten kuitenkin keksin alkaa leipoa lapsen kanssa päivittäin (laiska kun olen, enkä jaksanut lähteä kodin ulkopuolelle hummailemaan), ja sepä onkin toiminut erittäin kätevästi. Ei viitsi uhmiskaan kiukutella, kun saa rikkoa kananmunia, kaataa jauhoja kulhoon, sekoittaa ja ennen kaikkea - maistaa! Kyllä arkeen paluu tuntuu silti ihanalta, joskin lapsen unirytmin kanssa on vielä säätämistä (omasta puhumattakaan), mikä aiheuttaa kaikenlaista kivaa...

Kommentoi