Juhannuksen kohokohdat – ikuiseen yöhön!

Juhannus Kakskerran mökillä oli täynnä säkenöiviä hetkiä aina keskiviikosta maanantaihin. Niistä suosikkejani olivat seuraavat:

Siskoni Sofia soitti kuratoidusti Britney Spearsin kappaleita vuodesta 1999 eteenpäin. Hän ei valinnut ilmeisimpiä, vaan todelliset helmet, kuten Sometimes, Born to Make You Happy ja (I Can’t Get No) Satisfaction. Levyä kuunnellessamme oli helppo alkaa analysoida sitä, miksi meidän ikäisten naisten tunne-elämä on niin sekaisin ja fucked up. Jos ihminen on 12-vuotiaasta saakka kuunnellut suurten tunteiden vallassa biisejä, joissa lauletaan: ”I don’t know how to live without your love. I was born to make you happy” ei voi olettaakaan, että tässä kasvaisi tasapainoista itsensä kanssa rauhan tehnyttä ihmistä. Oman syntymän syyn määritteleminen siihen, että joku random dude jossain olisi onnellinen, on hämmentävä päätelmä.

Ja todellakin osasin edelleen kaikkien Britneyn biisien sanat ulkona. (Huonoin Britneyn biisi on muuten Soda Pop, se on jopa huonompi kuin E-mail my heart.)

Toinen suosikkihetkeni oli se, kun yllättäen Alpun pian 4 vuotta täyttävä serkku oli ottanut Alpun kärryjen kyytiin ja karannut kohti uimarantaa.Tai siis molempien idea tämä tietenkin oli. Toki annoimme näiden sinisten epelien kuulla kunniansa, mutta olihan se nyt koominen näky, kun tämä kaksikko vaelsi kylänraittia pitkin kohti järven loisketta. Karkaaminen oli muutenkin lasten mielessä ja puheissa koko ajan, reunalla on hyvä elää.

Minua ilahdutti myös se, kun samainen tarmokas tyttö halusi auttaa perunoiden pesemisessä ja kun silmä vältti, yhtäkkiä hänen mekkonsa myös peseytyi siellä perunankuorien joukossa ja alaston tyttönen kihersi riemusta pihalla.

Vedessä lilluttiin aika paljon. Vauva kastoi varpaansa, Alppu sekä neljä serkkua kaiken muunkin. Meitä oli kaikki sisarukset koolla, joskin Otto poistui juhannusaattona purjehtimaan ystäviensä kanssa.

Serkut kutsuivat vauvaa nimellä Mansikka ja vaavi, Alppu on välillä kutsunut sitä nimellä Papu. Kaikki erinomaisia nimityksiä.

Vauva opetteli hymyilemistä, mikä oli kertakaikkisen riemukasta ja aiheutti myös sitä, että hänen ymprillään olevat aikuiset hymyilivät leveästi tytölle. Se oli monella tavalla hauskan näköistä. Enimmäkseen vauva kuitenkin nukkui. Erittäin helppo mökkiseuralainen!

Juhannusaattona Marianna ja Pauli (eli Lauli tai Paali) sekä Mirja  ja Taimi saapuivat. Taimin ja Alpun leikit olivat upeita. Taimi muun muassa kertoi, että hän ja Alppu aikovat mennä naimsiiin. Laivalla. Mutta siellä ei sitten tanssita.

Koomisin ja traagisin hetki oli, kun Taimi sai terassilta tikun jalkaansa. Mirjan poistaessa tikkua suloinen tyttönen huusi ja itki pelosta. Yhtäkkiä kuului dramaattinen kajahdus: ”Ikuiseen yöhön!” Tilanne oli niin tiukka, että Taimi otti käyttöön pahimman, My Little Ponyjen kirouksen.

Taimissa on muutenkin drraman tajua. Hän muun muassa kertoi, että aikoo jäädä mökille ”ikuisiksi ajoiksi” ja että ei aio ”ikinä koskaan” lähteä sieltä. Hän taisi viihtyä sekä viihdyttää meitä. Ihana tyyppi.

Arvostin myös Alpun ja Taimin kiinnostusta minua kohtaan:

”Missä olit?”

”Huussissa.”

”Miksi?”

”Oli vessahätä.”

”Pissa vai kakka?”

Vessahommat pyörivät muutenkin mielessä, kun Alppu pohdiskeli, miten hänellä on pippeli mutta vauvalla ei ole. Sen sijaan hän mietiskeli hetken, onko Salama McQueenilla pippeliä ja tuli siihen tulokseen, että:

”Ei ole. Koska sillä on katto.”

Lasten kanssa on ihanaa riehua ja seurata heidän edesottamuksiaan, mutta niin on sekin, kun onnelliset ja päivän meiningeistä väsyneet pikkukullat ovat nukahtaneet. Niinpä illat lasten uinahtamisen jälkeen olivat nautinnollisia ja jatkuivat puoleenyöhön. Vauvamme nukkuu edelleen erinomaisesti, herää kerran yössä, joten ei tarvitse pelätä väsymystä, vaan voi valvoa rauhassa jos tekee mieli.

Sunnuntaina päätimme Tikin kanssa jäädä vielä mökille maanantaiksi, vaikka kaikki muut lähtivät jo kaupunkiin ja töihin. Tällaisessa jäämisessä on aina pieni riski sille, että tyhjyys valtaa sielun, mutta jotenkin onnistuttiin luomaan vielä yhdessä lämmin ja hauska tunnelma (lettujen paistaminen auttaa aina). Nyt kun meitä on neljä, jo meidän perhe muodostaa tarpeeksi ison porukan niin, ettei tuntuu kuin olisi aina isommassakin porukassa.

Oli ihanaa matkata vasta seuraavana päivänä tyhjässä bussissa ja junassa kotiin, kun juhannusruuhkat olivat menneet. Turussa käytiin lounaalla jokirannassa Tintåssa, aurinko paistoi, elämä tuntui mainiolta. Tikin loma on nyt alkanut.

Tästä on ihana jatkaa kesää!

Lue myös:

Aikuisen ihmisen juhannus 2018

Upeat juhannushäät 2017

Kommentit (13)
  1. Mun on nyt tyhmänä pakko kysyä, että onko teidän mökkipaikka siis Kaskerta vai Kakskerta, kun olen nähnyt täällä molempien kirjoitusasujen vilahtelevan. Vai onko sillä kaksi eri nimitystä? t. Tietämätön helsinkiläinen, joka haluaisi mielellään mökkeilemään Turkuun!

    1. Kakskerta. Ah, typot ovat inhottava vitsaus mutta silti vahva osa elämääni.

      Sen sijaan Kakskertaa suosittelen mökkikohteena, se on siitä mainio, että sinne pääsee paikallisbussilla perille saakka (lippu keskustasta maksaa vain kolme euroa) ja pääsee myös lasten kanssa helposti ilman autoa, sillä paikallisbusseissa on iisi liikkua vaunuilla (vieläpä ilmatteeks!).

  2. Taimi+Alvar=Ms Romantic <3

    1. TOTALLY. Ja ehdottomasti se suomalainen pariskunta 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *