Juhlamekko ei auta nälänhädässä

naistenpankki-01.jpg

En muista oikeastaan miten päädyin Naisten Pankin vuosipäiväiltaan 2011, mutta muistan sen, että olin illan jälkeen täynnä sellaista käsittämätöntä tarmoa. Silloinen Naisten Pankin johtaja, Ritva Ohmeroluoma, aloitti illan astumalla lavalle tyylikkäässä mustassa mekossa.

”Tämän mekon isoäitini löysi Amerikasta saapuneesta avustuspakkauksesta kuusikymmentä vuotta sitten”, hän kertoi.

Tämä konkreettinen esimerkki avasi silmäni: Kun vuonna 1947 Kirkon Ulkomaanapu perustettiin Suomeen, pointtina ei ollut auttaa ulkomaita, vaan tuoda apua nälästä ja köyhyydestä kärsivälle sodanjälkeiselle Suomelle. Ohmeroluoma kertoi, että Suomi sai esimerkiksi Namibiasta sadekangasta ja Yhdysvalloista ruoka- ja vaatepakkauksia. Hänen isoäitinsä saamassa pakkauksessa oli pelkästään juhlavaatteita, joita suomalainen maalaisemäntä ei voinut käyttää missään. Tarvittiinkin 60 vuotta, ennen kuin mekko sai käyttötarkoituksen Suomessa.

Tuolloin tajusin, että hittolainen! Siitä ei todellakaan ole kauaa, kun Suomessa on oltu köyhyysrajan alapuolella ja kärsitty nälkää. Ja nyt me olemme näin hyvinvoivia! 

Tämä tarkoittaa kahta asiaa: 1. Köyhyydestä on mahdollisuus nousta. 2. Meitä on autettu.

naistenpankki-03.jpg

On ilmiselvää, että nyt on meidän vuoro auttaa.

Klikkasin tuon illan jälkeen itseni verkkopankkiin, ja liityin Naisten Pankin kuukausilahjoittajaksi. Järjestö tukee naisten yrittäjyyttä ja toimentulon kehittämistä viidessä eri maassa. Se toimii Kirkon Ulkomaan avun alla, muttei tee minkäänlaista käännytystyötä. Minulle KUA on hyvä signaali, koska se on yksi niistä lafkoista, joissa raha menee varmimmin oikeaan kohteeseen. Esimerkiksi NP lähettää keskimäärin 84 prosenttia lahjoitetuista rahoista suoraan kohteeseen. Se on paljon.

Vanhana taloustieteilijänä (lol) tykkään NP:n toimintalogiikasta, koska se ei passivoi ihmistä (okei, älkää luulko, että minä olisin aktiivimallin kannattaja!). Pointtina on lahjoittaa rahat 15 – 30 hengen yhteisöille, joihin kuuluu keskenään tuttuja naisia. Nämä yhteisöt toimivat kyläpankkeina ja päättävät itse säännöistään. Idea on kuitenkin se, että paikalliset naiset saavat lainaa tällaisesta pankista esimerkiksi ammatin hankkimiseen, ja valmistuttuaan ja alettuaan tienata elantoaan he maksavat lainan pienellä korolla takaisin. Takaisinmaksun jälkeen koko pääoma jaetaan jälleen lainoina eteenpäin. Ulkopuoliset tahot eivät siis tee voittoa kyläpankkitoiminnalla. 

naistenpankki-12.jpg

No, tuolloin 2011 vuoden jälkeen minulle kävi sitten vähän ajan päästä niin, että asuntolainaa ottaessa vaihdoin pankkia, ja osa kuukausilahjoituksistani tipahtivat siinä samassa pois, NP mukaan lukien. Joskus minun laiskuuteni ja hajamielisyyteni on käsittämätöntä, enkä saanut aloitettua kuukausilahjoitusta uudesta pankista. Kunnes tänä keväänä, kun ystäväni Sara mainitsi Naisten Pankista, muistin taas koko homman.

Olen vähän sitä mieltä, että jos minulla on varaa laittaa 200 euroa joka kuukausi etf- ja indeksirahastoihin kerryttämään minun omaa varallisuuttani, niin minulla on myös varaa laittaa 30 euroa hyväntekeväisyyteen joka kuukausi.

Kaikille niille, joita kiinnostaa köyhyyden poistaminen, naisten oikeudet ja helppo tapa tehdä hyvää, niin suosittelen joko laittamaan tuonne jonkun könttäsumman (30 eurolla nainen saa jo ammatin!) tai liittymään kuukausilahjoittajaksi. Se onnistuu nopeasti Naisten Pankin verkkosivuilta, josta löytyy muutenkin enemmän tietoa aiheesta.

 

Oletteko kuulleet aikaisemmin Naisten Pankista?

 

Kuvat: Suosikkigraafikkoni, Saara Helkalan, käsialaa

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit (7)
  1. Todellakin! Naisten Pankki on ihan huikea systeemi. Laskin äsken että olen laittanut sinne yhteensä rahaa melkein 2000 euroa pitkän ajan kuluessa. (Laskelmasta huomaa muuten että pieni summa kk säästöön olisi aika paljon pitkällä alkavälillä ja vielä ilman KORKOA KOROLLE ilmiötä 😀 )

    Asuessani Porissa eräs työkaverini houkutteli minut tutustumaan NP:n paikallistoimintaan. Siellä oli kivoja ihmisiä ja oli hauskaa ajatella, että Naisten pankki antoi tätä kautta myös minulle hyvää elämään. Ei siis rahallisesti vaan että pääsin tapaamaan kivoja samanhenkisiä ihmisiä.

    1. Ooo! Mun käsittääkseni sun pitäisi saada Naisten Pankin osake, joka on siis sellainen kunniakirja vain. Mulle lupailtiin sellaista sitten, kun olen lahjoittanut yli 750 euroa. En tosin tiedä, onko vielä samat geimit meneillään kuin 2011.

      Mutta todellakin, erinomaista sijoittamista!!

      1. Sitä mä odotin! Mutta se lupaus oli otettu pois sieltä niiden sivuilta että sitten sellaisen saisi. Olin vähän pettyny, vaikka se olisikin vain pala paperia.

  2. Luin jostain (ehkä blogistasi), että rahoja on tärkeää laittaa sellaiseen paikkaan, mistä saa iloa. Koska itse olen siinä onnekkaassa tilanteessa että saan palkkaa enemmän kuin suomalaiset keskimäärin ja työllisyysnäkymät ovat hyvät, on riittävä rahantulo käytännössä varmaa tulevaisuudessakin. Varsinkin kun maailmanlatsomukseni on lähempänä vasempaan kuin oikeaa laitaa, olen päättänyt että käytän rahani mielummin tällaiseen toimintaan kuin sijoitan niitä osakkeisiin tai muuhunkaan mikä hyödyttäisi vain minua.
    Haluankin kiittää Julia sinua inspiraatiosta laittaa raha töihin eli tuottamaan iloa minulle ja toivottavasti myös muille tämän kaltaisten lahjoitusten muodossa ja siitä, että nostat esiin tämänkaltaisia rahankäyttökohteita sijoittamisen lisäksi. Keep up the good work!

    1. Just näin! <3

      Raha on aina vain välinearvo, itseisarvo on se, mitä sillä voi saada.

      Economistissa oli juuri kiinnostava juttu, jossa pohdiskeltiin, että miten yksilö voi aiheuttaa mahdollisimman paljon hyvää. Siinä kerrottiin ihmisistä, jotka olivat ensin harjoittaneet ammattia, jolla voi tehdä hyvää, esim terveyskeskuslääkäri tai opettaja. Sitten kun nämä tyypit olivat halunneet maksimoida hyvän tekemisen, ne olivat hakeutuneet tekemään mahdollisimman paljon rahaa. Toinen tyyliin alkoi konsultiksi, toinen kirurgiksi. Sitten olivat lahjoittaneet ison osan palkastaan kuukausittain maailmaa parantaviin kohteisiin. 

      Musta tuo on kiinnostava kela, vaikken ehkä itse tekisi noin. Mutta ylipäänsä se, että kokee saavansa iloa elämään auttamalla muita, tuntuu sekä jalolta että siltä, että henkisesti tuossa ei voi mennä vikaan.

      Summa summarum: mahtava kommentti ja ihanaa kun ajattelet noin!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *