Vinkit junamatkaan vauvan ja taaperon kanssa

Kaupallinen yhteistyö: VR

Vauvan kanssa junamatkailu on hyvin, hyvin helppoa. Siis etenkin tuollaisen vastasyntyneen, jonka tarpeet ovat melko rajoittuneet. En kuitenkaan aina ole tiennyt tätä, ja siksi haluan julistaa tämän ilosanoman niille, jotka harkitsevat kesäreissuja vauvan ja ehkä myös vähän vanhemman lapsosen kanssa. Alppu oli seitsemän viikkoa, kun ensimmäisen kerran matkustin hänen kanssaan junassa. Minua jännitti matka etukäteen valtavasti: Mihin saan vaunut? Kehtaanko imettää junassa? Entä jos sille tulee kakka? Mitä jos se karjuu? Mihin kannattaa varata paikka? Saako näin pienen vauvan kanssa edes mennä junaan, vai onko se jotenkin epäsopivaa?

Yritin tuolloin googlailla ”junamatka vauvan kanssa vinkit”, mutta löysin vain kymmenittäin postauksia, joissa kerrottiin, miten matkustetaan lentokoneessa vauvan kanssa. Ikään kuin lentokonematkaaminen olisi soveliaampaa ja pikkuvauvan kanssa mentäisiin aina vain autolla. No, olen huomannut, että etenkin tuollaisen ihan pikkuruisen vauvan kanssa juna on aivan järjettömästi kivempi kuin auto, sillä minun vauvani kaipaa maitoa parhaimmillaan 20 minuutin välein. Autolla joutuisin pysähtymään jonnekin Salon motarille, kun taas junassa voin vain tumpata buubssin vauvan suuhun ja jatkaa Instagramin selailua.

Kävimme viime viikonloppuna Turussa alle kahden viikon ikäisen vauvan ja 3-vuotiaan Alpun kanssa. Menomatkalla mukana oli vauva, Alppu, Tiki ja minä – mutta paluumatkan tein ilman Tikiä, kahden lapsen kanssa. Uskomatonta kyllä, reissu meni ihan älyttömän kivasti! (Tietenkin jännitin etukäteen kahden tunnin matkaa, mutta sitten päätin olla super-mama, joka pystyy mihin vain. Lopulta supervoimia ei juurikaan tarvittu.)

Tässä tulee nyt kolmen vuoden kokemuksella vinkkejä vauvan ja taaperon kanssa junamatkailuun. Kiitos myös mielettömästi kymmenistä viesteistä, joita laitoitte instan kautta. Opin itsekin sieltä paljon uusia hyviä niksejä junamatkoille lasten kanssa!

Pakkaa mukaan tarpeeksi evästä mutta tarpeeksi vähän tavaraa

Olen nykyään ammattimainen pakkaaja, ja kikkani on tämä: Pakkaan junaan kuin pakkaisin lentokoneeseen. Niin sanottuihin käsimatkatavaroihin pakkaan arvotavarat (lompakko, läppäri, laturi, kamera) sekä junassa mahdollisesti tarvittavat tavarat.

Niitä ovat: vesipullo (lapsille tulee aina jano, ja niin tulee aikuisillekin), pientä evästä, harsoja (aina jotain kaatuu, ja harsot ovat myös hyviä peittoja tai tyynyjä!), vaippoja tarpeeksi (vauvallani on tapana vääntää sinappia kuin viimeistä päivää junassa), isommalle lapselle vähäsen leluja (annan yleensä Alpun itse pakata lelureppunsa) ja ainakin vauvalle vaihtovaatteet (koska sinappikone). Käsimatkatavaroita roudaan yleensä mukanani.

Huom! Kirjoja ei tarvitse olla, sillä leikkivaunun kirjakaanon on todella kattava.

Huom osa 2! Jos lapsi katsoo pädiltä piirrettyjä, niin hanki kuulokkeet tai laita ääni pois tai niin hiljaiselle, etteivät muut joudu kärsimään. Meillä alkaa itse asiassa olla ajankohtaista ostaa lapselle jotkut kuulokkeet juurikin tällaisia hetkiä varten. Saa siis vinkata, jos tiedät hyvät lastenkuulokkeet.

Leikkivaunuun kannattaa pukeutua melko kevyesti, t-paita on hyvä, sillä siellä tulee helposti riehuessa hiki. Todelliset ammattilaisvanhemmat pakkaavat lapsille tossut tai jarrusukat. Itse otan yleensä aina lapselta kengät pois leikkivaunussa, niin vähennän riskiä siihen, että se kolauttaa jonkun toisen taaperon otsaa Reiman talvisaappaalla.

Kantoreppu saattaa myös olla junassa tosi kätevä, etenkin jos vauva tai taapero nukahtaa sellaiseen helposti. Junassa on nimittäin helppo tehdä pikku kävely vaikka koko junan päästä päähän.

Päällysvaatteet ja muut tavarat jätän yleensä vaunuihin tai alakertaan hattuhyllylle, niitä on turha kanniskella mukana (vähän kuin jättäisi lentokoneessa ruumaan, joskin näihin pääsee tarvittaessa kyllä käsiksi). Olen ylipäänsä hionut lapselle pakkaamisen huippuunsa: Molemmille lapsille reissuun mukaan omat kangaskassit, joihin mahtuu niin monta vaatekertaa kuin ollaan päiviä matkalla. Mitään turvaistuimia tms en ota mukaan, vaan käytän mieluummin sitten ihan vain julkista liikennettä kohteessa. Mutta jos tarvitsee turvaistuinta, niin siinä ison vessan vieressä on hyvin säilytystilaa isommille asioille.

Ja pro tip: Mannerheimin Lastensuojeluliitto vuokraa tosi halvalla turvaistuimia, lainattiin Joensuussa kympillä viikoksi istuin.

Paikkalipun ostaminen on taktikointia (vaunut ja alle 4-vuotiaat matkaavat ilmaiseksi)

Mitä aiemmin ostaa liput, sitä edullisemmin ne saa ja sitä paremmin pystyy valkkaamaan paikat. Itse ostan liput yleensä puoli tuntia ennen junaan menemistä, joten ne lähtee täydellä hinnalla ja usein paikkoja ei voi valita. Mutta tykkään spontaaniudesta! Tosin jos lähden jonnekin Joensuuhun, niin silloin yleensä tulee ostettua aikaisemmin.

Vauvan kanssa reissatessa hyviä paikkavaihtoehtoja on itse asiassa muutama, riippuen tilanteesta.

Suosin yleensä IC-junia matkustaessa, mutta Pendolinossakin on puolensa (kuten se, että niissä on aina ravintolavaunu, joskus Helsinki–Turku-välillä on pelkkä bistrokärry, ja minä rakastan ravintolavaunua!).

Molemmissa junatyypeissä on omat palveluvaununsa, joissa on iso vessa ja tilaa vaunuille.

Pendolinossa vaunujen junaan nostamiseen saa apua konnarilta tai keneltä tahansa ohikulkijalta, IC-juniin voi vain kävellä suoraan, sillä ne ovat samalla tasolla kuin junan laituri. Kaksikerroksisissa IC-junissa on yläkerrassa leikkivaunu, jota suosimme lapsen kanssa usein.

Mene palveluvaunun yläkertaan eli leikkivaunuun, jos sinulla on matkassa taapero, joka kaipaa viihdykettä. Tällöin parhaat paikat ovat ihan edessä (kuvassa paikat 93–95), sillä niistä voi tarkkailla lastaan kuin haukka, eikä tarvitse itse istua liukumäen vieressä. (Siis jos lapsi on sen ikäinen, että uskaltaa antaa hänen itsenäisesti kavuta portaat ylös liukumäkeen.) Etummaisten paikkojen eteen saa myös helposti vauvan kantokopan tai vaikka sen äitiyspakkauksen pussin, jolloin vauva voi makoilla lattialla.

Jos mukana ei ole taaperoa vaan pelkkä vauva, en suosittele yläkertaa, sillä siitä ei ole mitään hyötyä, ja yläkerrassa melu nousee helposti, etenkin jos menee ruuhkajunalla. Toisaalta, paljon reissaava isäni sanoi, että hän ottaa aina leikkivaunusta paikan siksi, että hän matkustaa niin aikaisin aamulla tai myöhään illalla, ettei siellä ole muita lapsia mutta ihmiset eivät silti uskalla varata sieltä paikkaa. Näin hän saa vaunun vain itselleen.

Toiseksi paras paikka ylhäällä takana (esim paikat 67–68), koska silloin on kaikkein kauimpana leikkialueesta, eli äänimaisema on armollisempi, hehehe.

Ja muuten: jos on mahdollista matkata vaikka iltakuuden junalla, niin usein leikkivaunu on silloin hyvin rauhallinen. Niin nytkin, kun tultiin maanantaina Turusta Helsinkiin tuohon aikaan.

Mene palveluvaunun alakertaan, jos on todennäköistä, että vauva tai lapsi nukkuu. (Parhaat paikat ovat 25–26 tai 32–31, ja huom! Älä vahingossa osta pyörätuolipaikkaa, ellet ole pyörätuolissa, been there done that.) Kuljin viime äitiyslomalla usein kello 12 junalla, jolloin Alppu nukkui päikkäreitään, ja silloin otin yleensä nämä paikat. On mahtavaa, jos voi vain lueskella omalla paikallaan ja valvoa rattaissa nukkuvan lapsen unta.

Huom! Etenkin jos oma paikka ei ole palveluvaunun alakerrassa, niin silloin ei kannata jättää vaunuja pyörätuolipaikoille (ne on maalattu lattiaan). Pyörätuolilla liikkuville on nihkeää joutua kyselemään, että kenen vaunut nämä on ja kuka voisi taittaa ne kokoon ja siirtää pois. (Taitetuille vaunuille on tilaa vessan vieressä.) Pyörätuolilla kulkevat maksavat täyden hinnan lipustaan, eikä heidän kuulu joutua taistelemaan oikeudestaan istua omalla paikallaan. (Itse asiassa lastenrattailla kulkevat eli itse vauvat ja pienet lapset eivät maksa lipustaan mitään: kaukoliikenteen junissa 4–16-vuotiaat lapset saavat 40 % alennusta peruslipusta, ja alle 4–vuotias matkustaa ilmaiseksi vanhempansa seurassa ilman omaa istumapaikkaa)

Olen kyllä välillä miettinyt, että jos matkaan oikein ruuhkaisella junalla kolmestaan lasten kanssa, niin luultavasti ostan tulevaisuudessa lastenlipun Alpulle, koska vauva + lapsi + minä yhdellä paikalla on aika hc yhdistelmä.

Mene perhehyttiin (kuvassa paikat 1–4), jos sieltä on vapaana tilaa ja matka on pidempi kuin pari tuntia. Leikkivaunun yläkerta voi olla pienen lapsen kanssa siinä mielessä rankka vaikkapa kuuden tunnin junamatkalla, että lapsi ei välttämättä saa siellä rauhoituttua. Perhehytissä taas on hiljaisempaa kuin muualla. Ylipäänsä on kiva välillä pistäytyä leikkivaunussa ja lähteä sitten takaisin omalle paikalle rauhoittumaan. Perhehytin hyvä puoli on myös siinä, että siellä saattaa tutustua muihin perheisiin ja lapset voivat puuhastella yhdessä.

Mene työskentelyhyttiin, jos saat varattua sen omalle seurueellesi kokonaan. Silloin kun ostan reilusti etukäteen junalippuja, olen saanut usein varattua esimerkiksi kahden hengen työskentelyhytin minulle ja Tikille. Alppu on pötkötellyt lattialla ja meidän syleissä. Kotoisaa!

Jos oikein haluaa taktikoida ja matkassa on kaksi aikuista, niin voi ostaa liput eri puolilta junaa ja vaihdella lapsenhoitovuoroja, niin toinen saa välillä ottaa lepiä. Usein myös ravintolavaunussa luuhaaminen ajaa saman asian.

Sitten vielä sellainen vinkki, että nykyään, jos joskus sattuu niin ilahduttava tilanne, että matkaan ilman lapsia, otan aina paikan extraluokasta. Hki-Tku-välillä se maksaa 6 euroa ylimääräistä, ja sillä saa teet ja kahvit sekä iltapäivälehdet – ja ennen kaikkea omaa rauhaa. En ole nimittäin koskaan nähnyt lasten matkaavan siellä, heh heh.

Leikkivaunuetiketti pelastaa matkan

Leikkivaunussa voi reteästi tutustua muihin matkaajiin, kaikilla on sama agenda: saada lapset viihtymään. Lapsen kanssa matkaamisen myötä olen kokenut valtavan suloisia hetkiä, kun Alppu on tutustunut leikkivaunun muihin lapsiin. Esimerkiksi pari kuukautta sitten Joensuun-matkalla Alppu tutustui erääseen joensuulaiseen poikaan, joka kysyi Alpun nimeä ja Alppu vastasi: ”Minä olen iso-A.” Nauroin tälle niin paljon. (Mistä se oli keksinyt tämän?!!) Sitten iso-A ja tämä poika leikkivät pikkuautoilla kahdestaan loppumatkan.

Myös nyt, kun tultiin Turusta maanantaina Helsinkiin, Alppu tutustui hirmu herttaiseen 2-vuotiaaseen poikaan, jonka kanssa ajettiin kilpaa paloautoilla. Päädyin sitten jubailemaan myös pojan isän kanssa, ja yhtäkkiä tunti matkasta oli kulunut. Aika menee nopeammin, kun on juttuseuraa, ja usein sitä löytyy bondattavaa muiden vanhempien kanssa.

Lisäksi sitä voi kysyä, josko joku vanhemmista katsoisi taaperon perään silloin, kun itse käy vaihtamassa vauvan vaipan alakerrassa.

Eräs instaseuraaja ehdotti, että: ”Pyydä jotakuta aikuista katsomaan lastasi ja lähde käymään ravintolavaunussa. Älä palaa koskaan.” Kuulostaa toimivalta ratkaisulta.

Junassa syöminen on ihana ohjelmanumero

On ilmiselvää, että vauvaa voi imettää aivan rauhassa junassa. Minä silti ujostelin asiaa ensimmäisellä junamatkalla, mutta nykyään ei tunnu missään, vaikka vieressä istuisi joku tuntematon. Vauvan pitää syödä kun vauvan pitää syödä.

Jos vauva syö soseita tai sormiruokaa, niin olen hoitanut homman yleensä niin, että sellaiset kunnon ateriat olemme käyneet syömässä ravintolavaunussa, jossa on hyvin pöytätilaa. Ravintolavaunun henkilökunta on lämmittänyt Alpun ruoan ja sitten olen syöttänyt sen lapsoselle helposti. Yleensä olen itsekin syönyt samalla. Nykyään Alppu syö usein lihapullat ja perunamuusin, josta se tykkää kovasti (7,50 e!).

Lapsen eväistä sellainen vinkki, että asiat, joiden syömiseen menee hetki, on hyviä. Junassa pointtina on nimittäin saada lasten aika kulumaan, joten esimerkiksi valmiiksi lohkotut hedelmät, välipalavihannekset (suuri suositus Närpiön naposteltaville), rinkelit tai rusinat ovat hyviä.

Matkan rytmittäminen auttaa sekä lasta että aikuista

Tämä vinkki tuli muutamalta kokeneelta reissaajalta. Pitkät matkat kannattaa rytmittää tyyliin niin, että ”avataan eväät Hämeenlinnassa, retki ravintolavaunuun hakemaan kahvia Riihimäen kohdalla, vessakäynti Tikkurilassa” (kuten eräs Sanna vinkkasi).

Yksi koiran kanssa matkaava vinkkasi, että leimmikkivaunuun saapuu aina silloin tällöin lapsia paijaamaan koiria, ja hänen mielestään se on ihanaa. Toki tällöin pitää kysyä omistajalta, että onko ok koska koiraan.

Vauvan vaipan vaihtaminen on helppoa palveluvaunun vessassa

Tilaa on paljon ja hoitopöytä on näppärä. Siinä ei ole omaa pehmustetta, joten itse tykkään viedä äitiyspakkauksen makuupussin ja harson mukanani (näin vaihdan vauvan vaipan miltei missä tahansa). Vauva rakastaa makoilla hoitopöydällä, kun juna tärisee mukavasti. Vedellä voi pestä vauvan pempun, mutta sitä ei voi juoda.

Vessassa on myös lasten potta, jota Alppu on käyttänyt usein antaumuksellisesti. Lisäksi siellä on lämmitin, jolla voi lämmittää tuttipullon – en ole itse koskaan käyttänyt, mutta näyttää kätevältä.

Kuten sanoin ja olen monesti sanonut, kannattaa rohkeasti vain hypätä siihen junaan lasten kanssa. Välillä ruuhkaisimpina vuoroina lastenvaunun melu saattaa alkaa ryydyttää, joku pissaa housuun ja vauvelsson itkee, mutta yleensä matkat ovat olleet mahtavia, etenkin Alpulle ne on ihan sellaisia pikku seikkailuja.

Itse ajattelin tänä kesänä käydä junalla ainakin Turussa, Tampereella, Hämeenlinnassa ja Tammisaaressa, mutta nyt on suunnitelmissa tehdä myös reissut Kokkolaan (olen ymmärtänyt, että se on up and coming kaupunki!) ja muihin kiinnostaviin kaupunkeihin. Noin pienen vauvan kanssa ei oikein ulkomaille voikaan lähteä, mutta viime kesänä huomasin, etten myöskään halua poistua kesällä Suomesta mihinkään.

Aionkin tehdä ensi viikolla postauksen, jossa kerron viisi Suomi-kohdetta ja nähtävyystärpit niihin. Kiitos vain kaikille teille 300 ihmiselle, jotka lähetitte ideoita insta storyjen kautta, Suomen-matkakuume nousi valtavatsi!

Mentiin Turkuun kahden vaunun taktiikalla, mutta Tiki otti toiset vaunut mukaansa, kun hän palasi Helsinkiin jo sunnuntaina.

Jos jollekulle tulee vielä toimivia vinkkejä mieleen vauvan, taaperon tai lapsen kanssa junamatkailuun, niin kertokaa!

Lue myös:

Junamatka lapsen silmin – junamatka aikuisen silmin

Täydellisen junamatkan anatomia

Suomi riittää, vihdoin!

Kommentit (30)
  1. Ravintolavaunussa ei ole syöttötuolia, joten oon syöttänyt soseruoat yleensä niin, että lapsi istuu rattaissa. Ennen jaksoin kantaa mukana baby whipesejä, jolloin syöminen oli siistimpää, nykyään vain vähän pyyhkäsen jollain, mitä on käsillä.

    1. Tämä on muuten hyvä pointti! Olin unohtanut kokonaan syöttötuolibisnekset, kun kukaan perheestä ei tällä hetkellä käytä. Vaunut on tuossa kieltämättä kätevät, ja jos on enemmän kuin yksi aikuinen, niin sitten voi aina istua toisen sylissä (ja toki ottaa vastaan soseet ym ruoat koristeiksi vaatteisiinsa).

  2. Moikka,

    katseeni jumittui sun housuihin. Aivan mahtavan väriset!! Minkä merkkiset/mistä mahtaa olla kyselee keltaista rakastava 🙂

    1. Voi ihanaa, kiitos kehuista!

      Mä olen surkea vaatteiden suosittelija, sillä nämä farkut ostin vuonna 2010 Belgiasta jostain random liikkeestä. Mutta suosittelen kyllä värikkäiden housujen hankkimista, niistä tulee niin kiva fiilis vaikka muuten olisi vähän läävänen olo (kuten on tässä synnytyksen jälkeen ollut 24/7) 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *