Käänny hyvä ihminen

img_4143.jpg

Hitti vie, tämä tyyppi tulee äitiinsä mukavuudenhalussaan, sillä kuka nyt haluaisi killua monta viikkoa pää alaspäin? Raskausviikkoja on takana 35+4, ja kamu ei halua kääntyä oikeaan synnytysasentoon. Vauvan takaraivo tuntuu täysin selvästi tuossa mun navan yläpuolella ja jalat vispaa oikean kyljen perukoilla. Välillä se puskee päätään siihen malliin, että ulostuloaukko voisi sen mielestä olla tosta mahan läpi. Joskus silloin ensi potkujen kohdalla en voinut ikinä kuvitella, että tuosta voisi tulla joskus niin voimakas, että se onnistuisi satuttamaan mua, mutta kyllä se välillä tuntuu vähän siltä kuin vatsan sisällä olisi mustelma ja joku painaisi sitä huvikseen. Toisaalta, varmaankin kaikki vanhemmat kuvittelevat, ettei niiden lapset voisi satuttaa niitä koskaan, ja sitten… miten traagista. En vain tiennyt, että se tapahtuisi jo näin pian.

Ei kun vakavasti, kyllä mua harmittaa tämä tilanne. Menen reilun viikon päästä synnytystapa-arvioon, mutta tällä hetkellä fiilikset on sellaiset, että jos tuo ei tuosta käänny, niin se on sitten suunniteltu sektio, ellei ne siellä onnistu vakuuttamaan mua siitä, että tyyppi mahtuu tulemaan ns peba edellä puuhun. Ennen tätä raskautta en todellakaan tiennyt, millaisia riskejä ruossa perätilasynnytyksessä on. 

Toissa yönä viisaana naisena lueskelin netistä ”suunniteltu sektio toipuminen” -juttuja ja eikö sieltä heti tullut vastaan tarina naisesta, jolle oli tullut verenmyrkytys ja hänen kohtunsa oli pitänyt poistaa. Kannattaa aina mennä noin neljän aikaan yöllä keskustelupalstoille, uni tulee helpommin!

On tietenkin mahdollista, että kamu vielä myöhäisheränneenä kääntyy. Ajattelin, että jos se olisi perinyt myös äänineuroosit multa, niin maiskuttelisin ruokaa vain tosi äänekkäästi (ja ehkä niiskuttelisin nenääni), niin se haluaisi korvansa mahdollisimman kauas mun suuenä-alueelta ja siksi kääntyisi pää alaspäin. 

Kyllä mä tiedän, että alatiesynnytys olisi sekä lapselle että mulle lähtökohtaisesti terveellisempi homma. Se lapsi saa vissiin sieltä down underista jotain bakteereita, jolla vastustuskyky kasvaa. Eilen lounaalla mun kaveri kertoi, että jotkut plääbii sektion jälkeen vastasyntyneeseen jollain pyyhkeellä niitä äidin alapään bakteereja tästä syystä. Naurosin tälle groteskille tiedolle ehkä viisi minuuttia. Mutta jos se siihen menee, niin my body is ready, mikä vain parasta on vauvalle. (Tämä on kyllä niitä juttuja, joita en hälle sitten ikinä kertoisi. Itse en ainakaan haluaisi kuulla moisesta, kuulostaakin joltain voodoomeiningiltä.)

Tärkeintä mulle on tietenkin se, että tuolla lapsella on hyvät oltavat tuli se sitten miten hyvänsä tähän maailmaan. Mulla ei ole mitään sellaista En ole oikea nainen, jos en ole puskenut omin lantiopohjalihaksin lastani maailmaan -fiilistä. Tietenkin haluaisin ihan kiinnostuksen vuoksi kokea alatiesynnytyksen (onhan se nyt aikamoinen ticket to ride päästä tekemään jotain niin sairasta!). Lisäksi olisi kiva myöhemmin osallistua synnytysjuttuihin naisten kanssa vähän samalla lailla kuin miehet inttijuttuihin (oh god, mä siis ihan oikeasti äsken vertasin raskaana olemista varusmiespalvelukseen). Mutta jos näin ei käy, niin sitten pitää vain etsiä vähän keisarileikkausäitejä ja bondailla niiden kanssa (mikäli siis haluan bondailla tällä asialla, tai no ketä mä huijaan, tietty mä haluan!).

 

Jos jollain on tähän tilanteeseen jotain positiivista sanottavaa, niin just nyt joku hengennostatus ilahduttaisi mua. Sen sijaan Kaikki ”elämäni tuhoutui sektion takia” -jutut voi käydä kirjoittamassa jollekin keskustelufoorumille.

 

Kuva: Minä matkalla neuvolaan kuulemaan, onko se vauva kääntynyt (no ei ollut, kyllä mää sen nyt itsekin tunnen)

 

Kommentit (18)
  1. Moi!
    Mulla on takana 2 synnytystä, sektio ja alatie (tässä järjestyksessä). Molemmat menivät hyvin, joten siitäs saitte, kaikki asenteelliset idiootit ja muut vauhkot.
    En kyllä itse lähtisi perätilassa olevaa vauvaa synnyttämään alakautta. Siinä on kaikenlaista komplikaatiota tarjolla, kuten itse sanoitkin. Ja homma voi silti mennä päin vittua (ehhehe) ja yhtäkkiä päädytäänkin hätäsektioon. Oman otantani perusteella netin pahimmat ”sektio on kamala”- jutut tulevat niiltä, joiden alatiesynntys ei olekaan skulannut ja on täytynyt päätyä muihin ratkaisuihin. Silloin harvemmin on yksin sektion vika, että komplikaatioita tulee.

    Sektion jälkeen a)en ollut pöhnässä b) maito nousi ja sitä riitti c) lapsi on terve d)lapsella ei ole todettu allergioita tms e)meillä on kiintymyssuhde kohdallaan,kiitos vain. Noista asioistahan tietyissä piireissä maalaillaan uhkakuvia. Olihan se haava jonkun aikaa kipeä, en minä sitä kiellä. Mutta kyllä alatiesynnytyksenkin jälkeen oli paikat kipeinä, ehkä jopa kipeämpinä. Tai ehkä kipu oli erityyppistä.

    Alatiesynnytys taas oli kipeä ja uuvuttava kokemus, aikalailla sellainen, kuin odotinkin. Ja taas: Maito nousi, ei liene allergioita lapsella, on kiintymyssuhdetta ja sen sellaista.

    Olen onnellinen kahdesta ihanasta lapsestani, enkä ajattele esikoista ”sektiolapsena” ja kuopusta ”alatielapsena”. Tärkeintä on, että kaikki meni hyvin ja olemma kaikki yhtenä kappaleena!

    Ei tässä ole päätä eikä häntää, mutta pointtini on se, että kaikki voi mennä anyway tosi hyvin! Mutta alatiesynntykseni oli siis ihan alaspäin kääntyneen vauvan kanssa, enkä olisi kyllä itse halunnut lähteä kokeilemaan mitään uskaliaampaa. Ja sektio on myös tosi jees, älä sitä pelkää. Sektio voi mennä päin helvettiä, mutta niin voi alatieaynnytyskin. Jälkimmäisen riskejä vain lakaistaan enemmän maton alle.

    1. Oi vitsi, tulin tosi iloiseksi tästä kommentista!

      Just tällaista kannustusta kaipasinkin, koska nimenomaan nuo mainitsemasi asiat (maidonnousu jne) on ne, joista itse olen ressaillut. Vieläpä tosi kiinnostavaa, että sulla on vertailukokemusta molemmista tavoitsa. Mulle erityisen lohdullista tietoa oli se, että oot synnyttänyt ekan sektiolla ja tokan alateitse, eli jos nyt lähden sektiobisneksiin, niin mahdollinen kakkoslapsi ei ole sitten automaattisesti kanssa sektiosynnytys. Kiitos paljon tästä, tuli heti levollisempi olo! <3

  2. Veljenpoika oli tulossa itsepäisesti perse edellä maailmaan, vaikka kuinka lääkäri koitti käännellä. Ei kääntyny sitten millään ja jos vähä meinas ni samantien takasin alkuasentoon. Suunniteltu sektiokin meni lopulta vähän hätäsemmäks, kun se perse pitikin saada etuajassa ulos. Mutta nii, äidille ei tullu verenmyrkytystä, ei pitäny poistaa kohtua, maitoa riittää, vauvasta tuli oikein sulonen, ilonen ja nälkänen.

    Ei tuo sektio onneks nykyää oo enää niin jännäkakanpaikka ku ennen. Kyl se siit hei, pysyt vaan poissa keskustelupalstoilta. 🙂

    1. Todellakin, pois keskustelupalstat minusta! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *