Kaksi ei mene siinä missä yksi, ja se on koko homman pointti

Viimeksi kun olin raskaana ja sittemmin pienen vauvan äiti, välillä törmäsin kuorolaisiin, jotka kertoivat: ”Nauti nyt vielä, kun elämä on helppoa. Pian se on helvetillistä.” Omalla kohdallani tätä helvettiä ei koskaan tullut. Tuli vähäsen uhmaikää ja omaa väsymystäni, mutta sanoisin kyllä, että kaikesta olen poikkeuksetta jäänyt vain plussalle. Se on ollut tietenkin paljon hyvää tuuria ja sitä, että omat olosuhteet ovat olleet aika helpot, mutta enpä nyt tiedä, olisiko tuollaisesta odotapa vain -uhkailusta ollut iloa, vaikka olosuhteet olisivat olleet huonommatkin.

Tällä kertaa tämän saman kuoron täyttää ”Muista että kaksi ei to-del-la-kaan mene siinä missä yksi” -virren veisaajat. Niitä on tullut aika paljon. Enää tällainen puhe ei sen suuremmin harmita tai ärsytä, koska on ymmärrettävää, että kahden tai isomman perheen vanhemmat, joilla on vaikka raskasta, haluavat vähän valittaa, ja siihen heillä on oikeus. Silti pieni piru minussa haluaisi vastata, että ”ÖÖÖ, DAA! SE TÄMÄN KOKO JUTUN POINTTI ON!”

Olen matemaattisesti ihan lahjakas mujer, ja tiedän, että 2 ≠ 1. Halusin alkaa yrittää toista lasta nimenomaan siksi, että jos tulisin uudestaan raskaaksi ja saisin toisen lapsen, niin sitten minulla olisi kaksi lasta. Olisi matemaattisesti epäloogista, jos kuvittelisin, että minulla on edelleen sen jälkeen vain yksi lapsi, joka ”menee siinä missä”.

Okei, riittää näsäviisastelu.

Olen vähän mietiskellyt sitä, että olen laumaihmisiä. Tykkään siitä, että ympärillä on paljon väkeä. Rakastan siitä, että edelleen kun käyn äbälässä ja me kaikki neljä sisarusta olemme paikalla, sitä joutuu vähän kilvoittelemaan ruokapöydässä suunvuorosta tai ainakin siitä, kenellä on kiinnostavimmat pointit keskusteluun tai hauskimmat anekdootit kerrottavana. Kun on paljon väkeä, keskustelu saa kiinnostavia käänteitä, tulee uusia näkökulmia, aina joku on lukenut jotain, mihin itse ei olisi koskaan törmännyt. Toisaalta jos on itse vähän väsynyt tai tuppisuu-tuulella, vastuu keskustelun ylläpitämisestä kasautuu niin monelle, ettei tarvitse kauheasti miettiä, että onko tämä hiljaisuuteni nyt tökeröä.

Ajattelen, että oma lapsuudenperheen jengini tulee kyllä koko elämäni olemaan koossa. Mutta ei me kuitenkaan nähdä saman pöydän ääressä joka viikko, joskus ei edes joka kuukausi. Tästä syystä ajattelin, että pyrin itse järjestämään tällaisen jengin ympärilleni. Ihan omasta takaa! (Ja kyllä kaksi lasta on jo porukka.) Kaipaan hälinää ja kaikenlaisia jänniä tilanteita elämääni, viihdyn, kun on pientä sekoilua meneillään.

On mahdollista ja odotettavaakin, että taaperon ja vauvan kombo on aluksi tosi haastava ja ”ei todellakaan mene siinä missä mikään koskaan aiemmin koettu”, mutta samalla tulevaisuudessa siintää myös jotain arvokasta: mahdollisuus saada ympärilleni lauma ihmisiä, joista pidän ja joilla on kiinnostavat jutut ruokapöydässä.

Ja onhan myös mahdollista, että elämästä tulee ihan jo vaikka heti entistä ihanampaa, sillä tähän mennessä kokemus on osoittanut, että lapsi on ollut itselleni unelmien täyttymys.

Kuvissa: Kaksi ihanaa sekoilevaa ystäväää Café Tarinan aamiaisella, Alppu ja Frida, jotka eivät todellakaan ”mene siinä missä yksi”, vaan menevät yhdessä paljon lujempaa.

Lue myös:

Lisää tätä kivaa elämään

Neljän lapsen perheessä kasvaminen oli ihanaa

Nauti nyt vielä

Odotapa vain, pian se on vielä ihanampi

Kommentit (21)
  1. Oma lauma, paras lauma ❤ Lasten myötä olen saanut elämääni niin suuria tunteita ja merkityksellisiä hetkiä, ettei ajoittaiset uhmat ja itkut paina missään! Suurin epärealistinen huolenaiheeni toisen raskauden aikana oli, että miten toista lastaan voi oppia rakastamaan yhtä paljoin kuin esikoista. Turhaksi on osoittautunut sekin huoli ❤

  2. Ymmärrän tämän kirjoituksen pointin hyvin. Silti, vähän hirvittää kun toinen lapsi on tulossa ja olen vähän altistunut tälle ”odotapa vain”-pelottelulle, useampi on ollut sitä mieltä että toisen tullessa työmäärä ei suunkaan kaksinkertaistu vaan moninkertaistuu:/ No, senkin kanssa varmaan pärjää ei pikkulapsivaihekaan kestä ikuisuutta.

    1. Ekan lapsen kanssa kaikki on uutta ja pelottavaa ja ainakin itse googlasin tosi paljon kaikkea. Toisen kanssa asiat olivat jo tuttuja ja siksi se oli henkisesti paljon helpompaa. Identiteetti ei muuttunut niin paljoa ja toinen lapsi sai tulla lapsiperheeseen, jossa oli jo rutiinit pohdittuina ja tiesin esim. mitä meinaa vihreä vaahtokakkata olin muodostanut jo käsitykseni vaikka perhepedistä. Eli tsemiä ja hienosti se menee!

      1. Kiitos tästä! <3
        Olen myös varovaisen toiveikas, että toisen kohdalla ei alkuviikot ole yhtä huuruista itkunsekaista tunnemylläkkää niin kuin esikoiselta, mutta saa nähdä.

        1. Mulla on 8- ja 4-vuotiaat lapset. Ja kyllä sitä kuopuksen kanssa kävi vaan jotenkin niin, että hän vaan solahti mukaan. 😀 Esikoisen kanssa kaikki on uutta ja sitä miettii jo pelkästään milloin ehtii suihkuun jne. Kuopuksen kanssa kaikki jatkuu suht ennallaan (toki se vauvan hoito täytyy taas lisätä arkeen) ja vauva vaan roikkuu mukana kaikessa tekemisessä. Mutta koska se on tuttua, niin ei vaadi opettelua. 🙂

      2. Hyvä pointti! Tätä mäkin olen vähän kelaillut, että eka lapsi oli omaan double income no kids -elämään oikeasti aika iso muutos, olin sitä ennen tottunut juoksemaan vaikka missä kissanristiäisissä, ja yhtäkkiä se ei enää onnistunut ja oma aika oli minimissä. Nyt toki tilanne on tasaantunut, mutta en usko, että tämä tulee omalla kohdalla olemaan enää saman kokoluokan muutos, kun on lapsiperheen rutiinit yms vakiintuneet 🙂

    2. Minäkin haluan kertoa, että koin esikoisen vauva-ajan rankempana kuin toisen kohdalla. Just siks, kun itse oli varmempi omasta vanhemmuudestaan. En esimerkiksi ottanut jokaista itkua henkilökohtaisena epäonnistumisena. Sitten jäikin enemmän tilaa fiilistellä ja nauttia. Oma porukka on todellakin paras porukka, ja vitsi miten mahtavia keskusteluja 4- ja 6-vuotiaiden kesken ja kanssa jo käydään!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *