Käsi ylös: kenen mielestä #someäiti on halventava termi?

julia ärsyyntyy.gif

Kirjoitin tiistaina tuosta Helsingin kaupungin omituisesta ”korppi vie lapsen” -kampanjasta, ja niin kirjoitti moni muukin (vaikkapa skarppi Bluestockingin Minja).

Tämän jälkeen alettiin uutisoida ”someäitien raivosta”

Tuotaaaaa, silläkin uhalla, että saan nyt leiman otsaan siitä, että ”mujer loukkaantuu aina ja kaikesta”, niin on sanottava, että koen tuon someäiti-termin halventavana.

Olen itsekin toimittaja, joten tajuan, että otsikkoon pitää tiivistää mahdollisimman paljon infoa ja tähän uudet yhdyssanat ovat oiva lääke. Mutta someäiti?! Kamoon! Kuka täällä ei käytä sosiaalista mediaa? Mä olen ihan tavallinen äiti (nainen, ihminen, mitä näitä nyt on), jota ärsytti tuo huono kampanja. Tai sanotaanko mieluummin, että olen ”tuohtunut veronmaksaja”, koska se kuulostaa uskottavammalta (joskin myös siltä, että olen Seppo Ähtäristä). Mutta verorahoistaan huolta pitävä Seppo Ähtäristäkin on uskottavampi kuin hysteerinen raivoava someäiti. (Niin kamalaa kuin se onkin, musta tuntuu, että äiti on joissakin konteksteissa jotenkin halventava sana. Vähän sellainen, että siellä hormonihuuruissa naarasleijona riehuu irrationaalisesti tunteidensa vietävänä.)

HS:n kirjallisuuspalkinnon voittaja Hanna Weselius kysyi tänään Hesarissa, miksi kaikki loukkaantuvat joka asiasta koko ajan tahallaan. Olen samoilla linjoilla Weseliuksen kanssa an sich. Tunnistan tuon ilmiön: joskus ihmiset haluavat ymmärtää väärin ihan vain siksi, että loukkaantumisesta saa niin hyvät kiksit. Mutta sitten taas, kuka määrittelee, milloin loukkaantuminen on turhaa ja milloin ei? Niin kauan kuin asia ei kohdistu minuun itseeni, voin vähän naureskella, että taas siellä joku mielenseäpahoittaja loukkaantuu. Mutta sitten kun joku ulkopuolinen taho tulee määrittelemään minua (vaikkapa juuri someäidiksi), alkaakin yllättäen ärsyttää. Kokeilkaapa itse.

Jos jatketaan someäiti-sanan käyttöä, niin vaadin sitten, että puhutaan myös somepoliitikoista (kaikki ne, jotka ovat Twitterissä), sometoimittajista (kaikki ne, joiden juttuja linkataan Facebookissa) ja somekampanjansuunnittelustavastanneentyöryhmänpuheenjohtajasta, tattista vaan!

 

Lisää tämän someäidin horinaa saa elämäänsä seuraamalla Juliaihminen-FB-sivua.

 

Lue myös:

Älä sano mua mammaksi

 

 

Kommentit (15)
  1. Käsi ylhäällä hep. Koska latteäiti ei ole enää riittävän syyllistävä (kahvia ilmeisesti saa nykyään jo juoda?), on siirrytty someäitiin. Normi-ihmisen kahvinjuonti ja digitaalinen yhteydenpito/töiden hoitaminen/whatever on some-latte-mutsin lorvailua ja lapsen laiminlyöntiä.

    Ei voi voittaa.

  2. No pakkohan se nyt jotain on keksiä kun vanhat valtasanat menettää merkitystään

    ”yksinhuoltajaäiti” on nykyään arvostusta nauttiva termi. 

    ”uraäiti” on ahkera veronmaksaja

    ”lattemamma” vaan oikeasti hyggeilee ja on rento

    ”suurperheenäiti” on nykyään arvovalinta eikä uskonnon alistama siitoskone

    ”kotiäiti” on ihailtava urapolku

    Mutta some, sehän on ihan saatanasta seuraava, kaikkihan sen tietää. Lapset on hunnigolla, äijä yksinäinen ja ruoka kylmää kun kaikki pitää postata instaan HETIjustiinsa. 😀

    1. Hahaha, tämä oli ihan loistava lista!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *