Kerro ammattisi plussat ja miinukset!

opiskelu.jpg

Huh! Olen nyt saavuttanut mielestäni hyvän ratkaisun tähän eeppiseen urakriisiini. Haluan kuitenkin vielä piehtaroida tässä aiheessa tovin. Kuten aiemmin mainitsin, mietin viime vuonna pitkään, että vielä voisi vaikka kouluttautua uudestaan ja valita itselleen ihan uuden alan. Nyt just en aio sitä tehdä, mutta mulla kävi mielessä vaikka mitä vaihtoehtoja.

Tällaista pohdintaa jarruttaa kuitenkin se, etten tiedä, mitä muut ammatit oikeasti pitävät sisällään. Millaisia kivoja ja ärsyttäviä juttuja niissä täytyy tehdä tai millaisia asioita niihin liittyy, joita ei kouluttautuessa vielä tajua? Haastattelin viime syksynä Niina Lahtista, ja hän purki hyvin sitä, miten vääränlaisiin mielikuviin kateus muita ammatteja kohtaan perustuu: Eri ammattien eri puolista (etenkin huonoista) pitäisi puhua enemmän. Tämä antaisi perspektiiviä omaan ja muiden työhön. Lisäksi ne, jotka vasta miettivät, miksi ryhtyvät, saisivat ihan konkreettista tietoa potentiaalisista urista.

Mulla on aika stereotyyppisiä käsityksiä siitä, millaisia hyviä puolia eri ammateissa on. Ja oikeastaan en tiedä ollenkaan, mitä huonoja puolia niissä on. Otetaan pari esimerkkiä. Nämä perustuvat nyt tällaisiin lapsenomaisiin uskomuksiin siitä, millaista mun elämä olisi, jos olisin jotain muuta kuin toimittaja:

 

Opettajana mulla olisi ihanan pitkät lomat ja saisin olla paljon innostavien nuorten kanssa tekemisissä.

Arkkitehdit ovat sekä luovia että älykkäitä ja varakkaita, eli kaikin puolin siistejä tyyppejä.

Mä voisin olla vaikka lääkäri, jolloin tienaisin enemmän rahaa kuin nyt ja yhteiskunnassa mun duunia arvostettaisiin huomattavasti enemmän.

Jos olisin juristi tai ekonomi jossain mässyssä firmassa, niin sama.

Jos olisin tosi hyvä näyttelijä, mulla olisi paljon faneja ja saisin kiitosta ja ylistystä osakseni. (Okei, tämä on kyllä sitä osastoa, etten itsekään usko. Musta ei vain ikinä tulisi hyvää näyttelijää, ei vaikka mamma olisi marrsittanut mua Kansallisteattrin näyttämöllä joka viikko.)

Sähkö- tai putkimiehenä töitä ja rahaa riittäisi, lisäksi mua pidettäisiin luultavasti ihanan edistyksellisenä (koska olen nainen). 

Kampaaja on semmonen nykyajan cool käsityöläisammatti, joka saa oikeasti jotain konkreettista aikaiseksi. Heitä ei myöskään digitalisaatio tee tarpeettomaksi.

Kulttuurituottajana voisin olla perillä siisteimmistä kulttuuriskenessä tapahtuvista jutuista ja tapaisin koko ajan kiinnostavia ihmisiä ja tekisin uusia juttuja.

Koodaajana tai digitaalisena palvelumuotoilijana mua vasta ylistettäisiinkin, tällä hetkellä ylipäänsä kaikki it-alalla työskentelevät naiset ovat Suomen koko kansan messiaita.

Psykologina saisin tutkia ihmismielen olemusta ja ymmärtäisin ihmisiä niin paljon paremmin.

Sairaanhoitajalla olisi töitä melkein missä kaupungissa tahansa, ja voisi valita laajasta skaalasta, mihin haluaa erikoistua.

Valtion virkamiehenä (vaikkapa ministeriössä) olisin uskottava ja saisin vaikuttaa asioiihin. Ehkä pääsisin kiinnostaviin kansainvälisiin hommiin.

Biologina tai geologina ymmärtäisin maailmaa paremmin.

Tutkijana olisi oma vapaus, tekisi maailmasta paremman paikan ja saisi olla älykkäiden ihmisten kanssa tekemisissä (ja matkustella upeisiin konferensseihin ulkomaille!).

Näitähän kuulkaa riittää!

 

Olen miettinyt vuoden aikana, että on hassua, kun sitä joskus 19-vuotiaana aika satunnaisesti valitsi ”random humanistisyhteiskuntatieteellisen alan” miettimättä yhtään sitä, miksi mä valmistun, millä palkalla, millä statuksella tai millä työnäkymillä. Millaisella työarjella tai lomilla. Silloin olin niin nuori ja tietämätön, että miten olisin edes voinut tietää erilaisten alojen ja ammattien hyviä ja huonoja puolia.

Tosin oikeasti mä uumoilen tietäväni, miksi valitsin juuri tämän alan. Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin. Suomessa koulutus ja jopa tietyt ammatit periytyvät, koska ihmiset eivät tiedä tarpeeksi muusta: on helppo valita tuttua.

 

Mutta siksi mua nyt kiinnostaakin tosi paljon kuulla:

 

Mitkä ovat ammattisi hyvät ja huonot puolet? Ihan rehellisesti!

Lupaan kertoa kommenteissa myös toimittajana olemisen hyvät ja huonot puolet.

 

Kuvassa: Viime vappuna vielä mietin, pitäisikö mennä uudestaan opiskelemaan

 

Lue myös:

Urani pikakelauksella

Urakriisi kasvaa

Urakriisin ratkaisu (eli minäpä irtisanouduin!)

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Kommentit (121)
  1. Graafinen suunnittelija / UX-designer / konsultti

    Työ on projektiluontoista ja riippuu täysin projektista minkälaista. Hyvä projekti on sellainen, jossa tiimi on kasassa (myös frontend-/backend-koodarit) heti alusta asti ja työtä tehdään yhdessä keskustellen, tunnelma on hyvä, aikaa on riittävästi eikä tarvitse tehdä liikaa kompromisseja. Huonossa projektissa henkilökemiat ja kommunikaatio eivät toimi, budjetti ja aikataulut tekevät elämän ainoastaan hankalaksi ja projektinjohdolla on pallo hukassa. Hyvä projekti innostaa ja antaa energiaa, huono projekti karkottaa unet ja vetää stressitason kattoon. Suunnittelijana haluaa tehdä hyvän tuotteen ja siihen syntyy tietynlainen omistajuus ja vastuuntunto, joten on rankkaa kun kaikki menee ns. perseelleen eikä sille juuri voi mitään. Silloin pelastetaan se mitä voidaan ja jätetään työ pois henkilökohtaisesta portfoliosta.

    Projektit voivat olla pitkiä (jopa useampia vuosia, kuten isojen firmojen yhdistymiset, uusi ulkoasu ja nettisisältö) tai taputeltu muutamassa tunnissa (pienet kuvitustyöt). Työn plussa sekä miinus on sen vaihtelevuus ja ennalta-arvaamattomuus. Ikinä ei oikein tiedä mitä tekee seuraavaksi, vaikka pomo tietenkin yrittää hankkia sellaisia projekteja joista arvelee minun pitävän. Työ on toisaalta luovaa ja toisaalta taas hyvinkin rutiininomaista intranettien ja kuivakoiden kaavakkeiden suunnittelua. Toisissa projekteissa saa paljonkin vapautta toteuttaa itseään ja toisissa, varsinkin isoille firmoille tulevissa projekteissa, graafisen ilmeen raamit ovat niin tiukat ettei joustovaraa ole lainkaan.

    Toinen aspekti on se, että työ sisältää jatkuvaa CV:n ja portfolion päivitystä sekä toistuvia ”työhaastatteluita”. Asiakkaat usein haastattelevat muutaman konsulttivaihtoehdon ennen kuin päättävät kenet haluavat. Olet siis jatkuvasti myytävänä. Jostain syystä tämä ei ole tuntunut stressaavalta tai pahalta, ollut vain osa työtä. Mutta: tuntuu erityisen mukavalta kun entinen asiakas tarvitsee jotain uutta ja kysyy sinua nimeltä uuteen projektiinsa.

    Konsulttihommat tuntuvat olevan sellainen juttu että siitä joko tykkää tai sitten ei. Monet firmassa ovat tehneet konsultin töitä koko uransa ja osa käy kokeilemassa puoli vuotta ja toteaa, että tämä ei ole heitä varten ja suuntaa jonnekin muualle in-house-toimijaksi. Erinomainen tapa tutustua siihen miten erilaiset yritykset toimivat ja minkälainen ilmapiiri niissä on, vaikka ei haluaisikaan olla ikuisesti konsultti.

    Sidenote: Sukupuolijako on edelleen naurettavan selkeä. Designerit on se ”tyttöjengi” ja koodipuolelta sitten haetaan tiimin ”poikaosasto”. Projektijohdossa alkaa olla aikalailla 50/50.

  2. Suomi toisena kielenä -opettaja/10 – 12-vuotiaat oppilaat

    Opiskelin yliopistossa pääaineena suomea, pitkinä sivuaineina kirjallisuutta, kasvatustiedettä ja suomi toisena kielenä -opintoja. Lisäksi opiskelin virolaista filologiaa ja erityispedagogiikkaa. Valmistuttuani 2010 kerkesin olla töissä amiksen suomen opena, yläkoulun ja lukion äikän opena ja tein myös kahdessa eri koulussa nykyistä työtäni vastaavaa hommaa. Ennen valmistumista olin töissä yliopiston kielikeskuksessa suomen opettajana. Aloitin nykyisessä, vakituisessa virassani 2014. 

    Nykyisen työni hyviä ja huonoja puolia ovat ihmiset, joiden kanssa työtä teen. Työ on valtavan intensiivistä ja paikoin antoisaa ja saan olla asiantuntijaroolissa koulussani. Minulla on omasta mielestäni jonkin verran vaikutusvaltaa ja kollegani luottavat ohjaukseeni. Toki tilanteeseen vaikuttaa se, että koulumme oppilaista n. 20 % on kaksi- tai monikielisiä ja osuus kasvaa koko ajan. Työn intensiivisyys ja ylikorostunut työmoraalini aiheuttavat usein riittämättömyydentunnetta, jopa työuupumusta. Lapset kiintyvät minuun ja huomaan voivani vaikuttaa heidän elämäänsä positiivisesti. Vaikeat tilanteet menevät siis auttamatta ihon alle, yöuniin ja tunteisiin. 

    Teen töitä joka viikko suunnilleen normaalin työviikon verran, 35 – 45 h, riippuen hiukan viikosta. Siihen nähden, mistä minulle maksetaan, teen liikaa töitä. Opettajien palkkaus laahaa järkyttävällä tavalla. Toki kesäkeskeytys, jonka ajalta saa peruspalkkaa ja vuosiloman ajalta lomakorvaukset, jonkin verran kompensoi huonoa palkkakehitystä. Harva kuitenkaan tietää, että opettajien palkka 10 kuukauden työstä on jaettu koko vuodelle. Eli kesäkeskeytyksen aikainen palkka ei ole ekstraa vaan nipistys pois muista palkoista. Lisäksi minua nyppii, ettei palkkani tule koskaan nousemaan samassa mitassa, kuin yksityisellä alalla työskentelevän asiantuntiapuolisoni palkka. Sain viiden vuoden työssäolon jälkeen 3 % palkankorotuksen. Jippii! 

    Uralla etenemisen mahdollisuuksia on, mutta ne vaativat valtavasti omaa ponnistelua: kukaan ei tule tarjoamaan mahtavia tilaisuuksia, vaan niitä tulee oma-aloitteisesti etsiä ja tyrkyttää itseään joka paikkaan. Voisin päätyä tieto- tai oppikirjailijaksi, tehdä jatkotutkimuksen tai hakeutua alani asiantuntijatehtäviin virastoihin. Yksi vaihtoehto on tietenkin koulutusvienti tai se, että kouluttaisin muita erityisalallani. 

    1. …pakko vielä lisätä, että puolisoni on siis asiantuntija 🙂 aika nolo näin suomen opelta. Vetoan näppäilyvirheeseen. 

    2. Paljonko opettajan palkka on? Asia kiinnostaa, koska jos alaa vaihtaisin, opettaja ja erityisesti äidinkielenopettaja olisi varmaankin ykkösvaihtoehto. Paljon puhutaan, että opettajien palkat laahaavat jäljessä ja opetuskuukausien palkka jaetaan koko vuodelle, mutta euromäärät ovat jääneet epäselviksi.

      1. Riippuu opettajasta. Luokanopeilla on hiukan matalammat palkat kuin aineenopeilla ja erityisopeilla. Myös opetusvelvollisuus (täysimääräiseen palkkaan oikeuttava opetustuntien määrä viikossa) vaikuttaa tietty asiaan. Esimerkiksi suomen kielen ja kirjallisuuden opettajien opetusvelvollisuus on perusasteella 18. Lisäksi kaikki opet tekevät nk. yt-aikaa (taitaa olla vaatimuksena 3 h) viikottain, mutta siitä ei makseta erikseen. Ylitunneista (opetus) maksetaan. Käytännössä tämä työaika ei kuitenkaan riitä siihen, että työstä selviää kunnialla – suurin osa tuntemistani opeista tekee tosiaan töitä aika lailla normaalissa virastotyöajassa, vastailee illalla vanhempien viesteihin ja korjailee kokeita ym. Byrokraattisen paperien pyörittelyn määrä ja kuormittavuus on lisääntynyt vuosi vuodelta järkyttävällä tavalla. Mutta se palkka – peruspalkkani on ~2900 e kuussa, ehkä nyt hiukan enemmänkin, kun sain tuon ruhtinaallisen 3 % palkankorotuksen. Ylitunnit kun lasketaan, saan n. bruttona ehkä n. 3300 euroa kuussa. 

        1. Kiitos infosta! Mut yllätti, että palkka on noin korkea. Olen media-alalla, jolla vaaditaan korkeakoulututkinto, ja tuohon palkkaan olen päässyt vasta yhdessä työpaikassa, ja mun palkka on eri lehdissä työskenteleviin ystäviini verrattuna korkea. Tuolla palkalla ja lomilla voisin tosissani harkitakin alanvaihtoa. Ei ole tarkoitus väheksyä opettajan työn kuormittavuutta tai vähätellä alan palkkaharmitusta, makustelen asiaa vain suhteessa omaan palkkaani ja työhöni, joka hyvin usein tulee työpäivän jälkeen vielä mukaan kotiin ja jossa lomaa on huomattavasti vähemmän.

          1. Täällä yläkoulun äikänope, joka vietti opiskeluaikansa media-alalla. Jos olet sinut itsesi kanssa (=kestät, että välillä joku inhoaa sinua) ja empaattinen sekä itseäsi että muita kohtaan, suosittelen lämpimästi tätä työtä. Nuoret ovat lopulta useimmiten nuoruutensa kanssa aika ihania ja vaikeissa paikoissa avoimia, jos vilpittömästi kysyy, mikä nyt on. Palkka on mielestäni kohtuullinen ja tosiaan, lomia on runsaasti! Yläkoulussa lomia ei edes tarvitse käyttää tekstien korjaamiseen (toisin kuin lukiossa).

            Alkuun pääseminen on vähän hankalaa, kun joutuu sijaistamaan ja oppilaat tosiaan ovat välillä sijaisille inhottavia. Määräaikaisten sopimusten ketjutukset ovat yleisiä. Itsekin olen nyt kolmatta vuotta samassa työssä vuoden työsopimuksella, mutta saan ensi kesänä ekaa kertaa jo palkkaa! En vaihtaisi paikkaani varmaan kenenkään kanssa, vaikka en olisi ikinä uskonut tähän päätyväni.

      2. Osallistun palkkakeskusteluun, sillä työni hyvät ja huonot puolet ovat about samoja kuin ensimmäisen S2-opettajan. Toki mainittakoon vielä, että suuressa organisaatiossa byrokratian rattaat toimivat hitaasti. Olen siis aikuispuolella ja tittelini on aikuiskouluttaja. Tälloin palkkani on hieman parempi kuin peruspuolella. Brutto on noin 3700e luokkaa. Toki osuu ikävästi keskituloluokkaan ja verot syövät ison siivun tuosta. Siihe nähden, mitä minulle jää käteen intensiivisen työskentelyn jälkeen, en ole tyytyväinen palkkaani.

      3. Mä olen kaksoispätevä luokanope/aineenopettaja alakoulussa ja peruspalkka on n. 2700e/kk 24 tunnin opetusvelvollisuudella, töitä teen sen n. 38h/viikko.

    3. toinen s2-ope
      12.9.2017, 15:59

      Aikuisten S2-ope

      – työuran alku pätkätöissä tosi raskasta, koska ei tunne opetettavia ryhmiä ja monet oppilaat ei kunnioita sijaisia
      – monien oppilaiden motivaatio ihan nollissa ja tunneilla on paljon häiriköitä ja lusmuja
      – suuret ryhmäkoot joissa oppilaat hyvin eri tasoisia -> kaikki haluavat yksilöllistä ohjausta mutta opettaja ei repeä koko ajan joka paikkaan
      – opinnot eivät valmenna työhön juuri yhtään, eli kaikki pitää oppia kantapään kautta työssä niin, että aluksi tekee tosi paljon virheitä
      – työ on aika paljon ylhäältä määrättyjen ohjeiden lammasmaista noudattamista ja kriittiseen ajatteluun ja uudistusmielisyyteen suhtaudutaan nuivasti
      – valmiit opetusmateriaalit eivät ole usein kovin hyviä ja niiden tekeminen itse on sitten iso työ

      Minulla oli ammattiin opiskellessa tosi ruusuinen kuva koko hommasta. Olin aina ollut tosi hyvä opiskelija ja kouluissa, joissa kävin, vallitsi hyvä kuri ja järjestys. Oli siis iso shokki huomata, millainen kaaos monessa koulussa vallitsee. Suosittelen alaa kaikille, joista on mukava muistuttaa sata kertaa päivässä ihan peruskäytöstavoista. Haluan kylläkin uskoa, että kun pääsen sijaiskierteestä ja saan oman ryhmän, voin paremmin alkaa rakentaa hyvää opiskeluyhteisöä.

      1. Olen myös aikuisten opettajana, mutta nimikkeellä kouluttaja, sillä olen yksityisellä yrityksellä töissä. Työ on vakituista, mutta 0-sopimuksella. ”Lomat” ollaan lomautettuna ansiosidonnaisella. Työhön saa todella vähän tukea ja kaikki materiaali täytyy tehdä itse. Opiskelijat hyötyisivät eniten yksilöohjauksesta, sillä ohjaan heitä työhön ja koulutuksiin, mutta siihen ei ole oikeastaan mahdollisuutta. Alisuorittamista on kestettävä koko ajan, mutta työllä saa usein huikeita tuloksia aikaan, kun voi auttaa ihmisiä konkreettisesti. Palkka on bruttona 3200e/kk, ja se ei nouse.

    4. Olen myös kuullut opeilusta, että nykyään kunnat kusettaa juuri tuon kesäloman suhteen siten että, palkkaavat 9 kuukauden määräaikasopparille, jonka sitten laittomasti uusivat syksyn alkaessa. Ei oo niin kovin auvoiset näkymät.

      1. Noihin OAJ kyllä onneksi puuttuu, jos määräaikaisia sopimuksia ketjutetaan, vaikka työvoiman tarve on pysyvä. Monet saaneet myös korvauksia ko. tapauksista. Monilla, myös minulla, työuran alussa on työttömiä kesiä, mutta syy on se, että pestit ovat äitiysvapaansijaisuuksia. 

    5. Olen diplomi-insinööri teollisuudessa (kemiantekniikka, tutkimus ja kehitys) ja palkkani on 3150e/kk. Kuten muutenkin yksityisellä sektorilla, lomaa on 5 viikkoa vuodessa ja palkankorotus luvattiin kahden vuoden päähän. Tuloksiin sidotun palkan korotuksen jälkeen palkkani olisi 3300 e/kk. Työtunteja teen 38 h/vko. En halua millään väheksyä opettajan työn rankkuutta, mutta olen itsekin alani asiantuntija ja samoilla työtunneilla palkkani ei ole juuri parempi. Aivan täysin en siis ymmärrä sinun palkkakuopassa olemista, sillä (entisten) opiskelukavereideni kuukausipalkka on suurin piirtein samoissa lukemissa kuin omani.
      Pahoittelut keskustelun sivuraiteille viemisestä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *