Kesän kaunein lauantai

häät1.jpg

häät2.jpg

häät4.jpg

häät5.jpg

häät6.jpg

häät7.jpg

häät8.jpg

häät9.jpg

häät10.jpg

häät12.jpg

häät11.jpg

häät13.jpg

häät14.jpg

häät15.jpg

häät16.jpg

häät17.jpg

häät18.jpg

häät19.jpg

häät20.jpg

häät21.jpg

häät22.jpg

häät23.jpg

häät26.jpg

häät24.jpg

häät25.jpg

Juhlin lauantaina ystävieni (ja sukulaisteni) Paulan ja Antin häitä Turun Ruissalossa. Parhaimmillaan häät tuntuvat siltä kuin olisi vierailemassa kauniissa sadussa. Onni säteilee kauas hääparista, juhlavieraat ovat aidosti iloisia parin puolesta, ilmassa on taikaa. Paulan ja Antin häät olivat juuri tällaiset. (Ja vaikka sanon, että häät olivat satumaiset, ne eivät todellakaan olleet Satuhäät. Morsian ei flippaillut, sulhanen ei puhutellut vaimoaan emäntänä, ketään ei kutsuttu poniksi tai aasiksi ja missään vaiheessa ei tarvinnut huokaista Viimein kaikki on hyvin.)

Villa Promenade meren rannalla ja lehtimetsikön keskellä oli upea hääpaikka. Valo siivilöityi vanhoista ikkunalaseista hymyilevän juhlakansan kasvoille. Parvekkeelta näkyi välillä, kun Ruotsinlaivat lipuivat vierestä. Tarjoilut kruunasivat nautinnon (halstrattu lohi on aina voittajan valinta!). Juhlissa oli myös hauska kilpailu: mikä tiimi ottaa instaan parhaat otokset. Voitettiin skumppaa meidän kuvilla

Häissä parasta on yleensä puheet. Niin tälläkin kertaa. Oli sydäntäsärkevän liikuttavaa kuulla, kun morsiamen paras ystävä kuvaili tärkeitä tai huvittavia hetkiä historiasta, yritti niellä kyyneleet ennen loppukaneettia ja tunnusti, miten paljon ystävyys merkitsee. 

Musta oli erityisen kivaa, että kaikki mun kolme sisarustani olivat myös vieraina. Meillä on neljästään aina niin hauskaa. Koska ympäristö oli niin upea ja oltiin kerrankin yhdessä koolla, intouduttiin ottamaan paljon poseerauskuvia. Siskojen kanssa voi aina sanoa suoraan kameran takana olevalle: ”Mikset sää sanonu, että yritä näyttää laihemmalta?!” (Sofialla on myös tapana kehottaa mua kuvatessaan: ”Try to look sexy. Like me!”)

Alppunenkin viihtyi häissä loistavasti. Olin jännittänyt humpuuttelua luonnollisesti etukäteen viikkokausia. Mitä jos se väsyy liian aikaisin? Mitä jos se känisee äänekkäästi ruokailun ajan? Mitä jos se lähtee lentoon demonin lailla, lukitsee ovet isoilla puupaaleilla, kaataa kaikki kynttilät pöytäliinoille ja korventaa juhlavieraat elävältä Red Wedding -tyyppisesti? (Tällaisesta etukäteen stressaamisesta on poikkeuksetta hyötyä.) Vauva nimittäin menee tavallisesti seiskalta nukkumaan, niin pelkäsin, ettei se jaksa olla juhlahumussa yhtään pidempään. Häissä nukutin sen pikku nokosille parvekkeelle seiskan aikoihin, minkä jälkeen se olikin iloinen aina ysiin saakka. Sen jälkeen me lähdettiin kotiin. Lähtiessäni otin autokyytiini myös mun 87-vuotiaan papan, joka väsyi samalla hetkellä kuin Alppu. Sympaattista, että häiden nuorin ja vanhin vieras jaksoivat juhlia juurikin saman ajan.

Onnea vielä rakkaat Paula ja Antti!

 

 

Kommentit (2)
  1. Voi miten ihanasti kirjoitettu, kiitos <3

    1. <3 Oli niin ihanat häät, että vieläkin oikein hehkun onnea!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *