Kirja-arvio: Katso minua, Sami

värit.jpg

Isyyspakkauksen Tommi kysyi, että luetaanko teillä. No totta maar meillä luetaan. Laadukasta korkeakirjallisuutta. Uudestaan ja uudestaan.

Vanhana kirjallisuuden ystävänä ajattelin aloittaa syväluotaavat kirja-arviot täällä blogissa. Koen, että mulla on paljon annettavaa kirjallisuuskritiikin parissa. Ja niin on toki 1-vuotiaalla pojallanikin.

Aloitan tämän sarjan Apun lempikirjalla: Värit. Katso minua (Tactic Publishing 2013.)

värit4.jpg

Katso minua on kirja nähdyksi tulemisesta, elämän monimuotoisuudesta ja luokkaerojen noususta yhteiskunnassamme. Se laittaa lukijansa heti ensimmäisiltä sivuilta pohtimaan perustavanlaatuisia kysymyksiä. Missä kukka? Missä rusetti? Missä tukka? se kysyy, muttei anna valmiita vastauksia.

Kirja pakottaa katsomaan. Vereslihalla. Alastomana (tai no toki milloin minkäkin värinen paita päällä, mutta noin kuvainnollisesti). Aitona. Ihminen ihmistä.

Juonellisesti teos on hieman toisteinen. Samat teemat tuntuvat junnaavaan paikallaan. Vaikka toisto on hieno tehokeino, on se myös kaksiteräinen miekka, johon kirjailija ikävä kyllä tässä teoksessa hukkuu. Missä kukka? Missä kukka?! kirjoittaja huutaa pimeään yöhön, tällainen eksistentialismi alleviivautuu liikaksi älykkäälle lukijalle. Kirjailija ikään kuin kompastuu omaan nokkeluuteensa.

värit2.jpg

Kirjassa on kuitenkin omat mysteerinsä, siksi se kestää monta lukukertaa ja ajan (sekä vauvan) hammasta. Esimerkiksi ensimmäisellä sivulla lukijaa kehotetaan katsomaan minua, Sami. Kuka on tämä Sami? Puhutteleeko kirjailija lukijaa Samina? Haluaako hän, että minä olen hänelle Sami? Vai onko ihminen ihmiselle aina Sami? Tämä on nerokas tapa koukuttaa lukija. Loppu jää kuitenkin avoimeksi. Samin eksistenssi jää epäselväksi. Kuka tässä oli Sami, vai oliko Samia ollenkaan?

Myös värit ovat tärkeä osa kirjan tematiikkaa. Missä rusetti? Punainen rusetti. Vaihtoehtoja ei anneta: punainen on punainen, eikä siitä muuksi muutu.

Teos myös kritisoi riviensä välissä eriarvoistumisen nousua ja luokkayhteiskuntaa: yhdellä on rusetti, toisella ei. Yhdellä on tukka, toinen on kalju. 

värit3.jpg

Kaiken kaikkiaan Katso minua on hieno teos, jopa tietynlainen sukupolvikokomus. Nimittäin aika monella Alpun kaverilla on myös tämä klassikkoteos kokoelmissaan. Se on myös viihdyttänyt Alppua miltei pakkomielteisen paljon viimeisen kuuden (!?) kuukauden ajan. Esimerkiksi Thaimaassa lomaillessa tätä luettiin kannesta kanteen uudestaan ja uudestaan. Jokaisella lukukerralla kirjasta paljastui jotain uutta. (Esimerkiksi pahviset sivut alkoivat luultavasti maistua erilaiselta sitä mukaa, missä kaikessa moskassa kirja oli pyörinyt.)

Olen kuitenkin sanonut Alpulle, ettei kannata fakkiintua liikaa vain yhteen teokseen. Kirjakaanonin on kasvettava. Siksi olenkin esitellyt hänelle uuden teoksen: Panda leipoo. Siitä lisää seuraavassa kirjakritiikissä.

 

Onko kukaan muu täällä lukenut Katso minua -teosta? Mitä piditte?

 

 

Lue myös:

Äiti taidenäyttelyssä

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa

 

 

Kommentit (14)
  1. Vai onko ihminen ihmiselle aina Sami?”  En kestä! Ihan huippu kirja-arvostelu! Kiitos päivän parhaista nauruista 😀

    Meillä on myös tämä ollut lainassa kirjastosta, ja viihdytti pientä ihmistä monta lukukertaa. Samanlaiseen syväluotaavaan analyysiin kuin sinä, en kyllä tämän kirjan osalta pysty 😀

    1. Kiitos! <3 Veikkaan, että syväluotaava analyysi onnistuu vasta silloin, kun kirjaa on lukenut uudestaan ja uudestaan puolen vuoden ajan. Pelkkä lyhyt kirjastolaina ei vielä avaa tämän teoksen kaikkia sävyjä.

      Käytännössä katsoen tunnen itseni eksegetiikan tutkijaksi, ainoa vain etten tutki Raamattua vaan Katso minua -kirjaa.

  2. Todella puhuttelevia noi ruusuasetelmakuvat. 

    1. Kiitos, toivonkin että joku huomaisi tämän. Olen paitsi kirjallisuuskriitikko, myös oman elämäni taidevalokuvaaja.

      Ruusut kuvissa pyrkivät kuvastamaan Katso minua -teoksen dualistisuutta: se on toisaalta kaunista ja lempeää luettavaa, mutta lukija joutuu olemaan varuillaan pistävien piikkien pelossa.

      1. Mä näen noissa kuihtuneissa lehdissä myös memento mori -tematiikkaa, mutta nivoutuuko se sitten itse teokseen vai jääkö vain kuvien komposition tasolle? 

        1. Erinomainen huomio, jonka vain tarkkasilmäisin taiteentuntija pystyisi tekemään. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

Instagram did not return a 200.