Kirjajulkkareiden jälkeen olen ollut pakahtunut

julkkarit4.jpg

Voi että! Minua jännitti jostain syystä keskiviikkoillan kirjani julkkarit aivan älyttömästi. Sinällään tähän ei ollut mitään syytä, sillä paikalle oli tulossa vain mahtavia tyyppejä, mutta ehkäpä juuri tämän takia. On niin hassua, että on päkertänyt yksikseen (tai no kustannuspäällikön, kustannustoimittajan ja graafikon kanssa) kirjaa vuoden verran, ja yhtäkkiä se on kaikkien nähtävillä ja luettavissa. 

Ilta meni kuitenkin lopulta ihan mielettömän kivasti, ja olen varma, että muistan sen koko loppu elämäni. 

julkkarit6.jpg

Pyysin siskoani Sofiaa, joka on ollut muun muassa YleX:llä juontajana ja toimittajana (tällä hetkellä tuottajana) haastattelemaan minua kirjan teemoista. Viime aikoina, kun olen käynyt kirjanjulkkareissa, nämä kirjahaastattelut ovat yleistyneet, ja mielestäni se onkin oivallinen tapa esitellä kirjaa ihmisille.

Sofia oli lopulta henkinen tukeni koko päivän: Ennen juhlia menin Sofian luo, ja hän meikkasi ja laittoi hiukseni. (Sofia on käynyt ze Beauty College of Internetzin eli opetellut YouTuben avulla tekemään upeita meikkejä. Muun muassa tämä on asia, josta ihailen häntä: yhtenä päivänä haluat oppia meikkaamaan, toisena päivänä opettelet sen tutoriaalien avulla!)

Lisäksi Sofia pönkitti koko illan mun epävarmaa sialuani ja kertoi, miten uskomattoman fiksu olen ja miten hyvä kirja on. (Vaikka yleensä olen ihan itsevarma tyyppi, niin nyt iski sellainen tarve kääriytyä johonkin pimeässä komerossa olevaan paksuun mattoon ja jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi.)

Sofia loi myös juhlien soittolistan (rahabiisejä löytyy aika paljon!), juonsi tilaisuuden, piti huolta että söin ja kantoi lopulta kukkaset ja lahjat taksiin. Toisin sanoen, hän teki kaiken puolestani. 

Haastattelu meni mielestäni super rennosti, Alppu kävi välillä lavalla sekoilemassa pippis päässä, ja Sofia kysyi tosi hyviä kysymyksiä ja teki hyviä havaintoja, kuten: ”Tämä kirja olisi voinut olla nimeltänsä myös: Kaikki rahasta. Etuoikeutetun naisen tarina. (Koska hoen joka käänteessä, miten etuoikeutettua se ja tuo ja tämä asia eämässä on.)

 Laitoin haastattelun ig liveen, mutten saanut sitä tallennettua mihinkään. Ehkä livejä ei pysty tallentamaan?

julkkarit3.jpg

Ja voi että! Paikalla oli miltei sata ihmistä, kenestä pidän VALTAVAN paljon. Oli vain niiiiin ETUOIKEUTETTU tunne, kun ystävät eri elämänvaiheista olivat tulleet paikalle onnittelemaan ja juhlimaan kanssani. Olen juhlista saakka tuntenut aivan valtavaa kiitollisuutta siitä, miten mielettömän upeita ihmisiä omassa elämässä on. Olen myös yrittänyt tukahduttaa sellaista pientä ääntä sisältäni, joka kuiskii: ”Julia, et ole ansainnut näin hienoja ihmisiä ympärillesi.” Sille äänelle on vain pakko sanoa, että shut the fuckery! (Viimeksi minulla on ollut tämä sama tunne häiden jälkeen, ihmetys siitä, miten ihmiset vain voivatkin olla niin ihania!!)

Vinkiksi muuten ihmisille, jotka suunnittelevat kirjajulkkareita: Tenho oli aivan sairaan hyvä mesta tilaisuutta varten. Henkilökunta oli mielettömän mukavaa ja pätevää, kaikki sujui hirveän vaivattomasti ja tila oli tosi kiva. 

Olin varannut muutamia kymmeniä kirjoja myytäväksi julkkareihin, mutta olisi todellakin kannattanut ottaa enemmän, sillä kaikki myytiin saman tein. Vasta julkkareiden lopussa tajusin, että kirjoitin melkein kaikkien omistuskirjoitukseen väärän päivämäärän, 18.9., kun se on isosiskoni synttäripäivä, ja oli jäänyt jotenkin pyörimään päähän. Oikea päivämäärä oli 19.9. ”Sitten historiantutkijat varmasti ihmettelevät syvästi, että MISTÄ ON OLLUT KYSE”, kaverini sanoi. Ai ai ai.

Nyt olen kotona ihaillut suoranaista kukkamerta ja muita upeita lahjoja, joita ihmiset toivat (mikä oli tietenkin täysin kohtuutonta! Ihmiset!). Edes puolet kukkasista eivät mahtuneet yllä olevaan kuvaan, niitä tuli niin paljon. Oli mahtavaa, että Gummeruksen tyypit toivat minulle Monopoli-pelin sekä ”hilloa” eli rahee. Liikutuin valtavasti Susanna Messon ja Eeva Herrainsillan kauniista sanoista.

Nyt pitää jotenkin päästä tästä liikutuksesta yli! En voi muuta sanoa, kuin että kiitos kiitos kiitos kiitos!!!!!

 

Lue myös:

Näin syntyi kirja: Kaikki rahasta

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit (16)
  1. Onnittelut! Upea saavutus! 🙂 -paulina

  2. Hauska tuo hillo! Huomasin purkit heti kuvasta, mutta ei leikannut yhteys rahaan. Pitäisikö siskonpojallekin viedä vähän hilloa synttärilahjaksi, kun hän aina toivoo rahaa. 😀

    1. Hahahah, todellakin pitäisi! 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *