Kirjallisuuden hahmot, joita olen alkanut inhota

Juliaihminen

Puppe

Missä Puppe piileksii? No siellä helvetin korissa. Eiköhän se tullut selväksi jo niiden ensimmäisen kolmensadan kerran jälkeen, kun tätä kirjaa olen lukenut lapselle. Mutta ilmeisesti Pupen piiloleikeissä on edelleen jotain jännitystä ja lumousta, sillä aina silloin tällöin tämä saastainen teos kaivetaan jostain esiin ja tuodaan pikku kätösin näytille: "Äiti lukee kijja." Ja sitten äiti taas lukee.

Max

Mä haaveilin lapsen saamisesta vuosia. Kun Hassut hurjat hirviöt -elokuva ilmestyi vuonna 2009, mulle lähetettiin toimitukseen tämä Maurice Sendakin kirja, jota olin lapsena niin rakastanut. Muistan silloin ajatelleeni, että säästän tämän, sillä vielä jonain päivänä minulla on lapsi, jolle tätä luen. Sain lapsen vuonna 2016, ja nyt, kun Alppu on kaksi, minulla on viimein maailman rakkain pieni ihminen kainalossa, jolle tätä voin lukea.

Ja lukea ja lukea ja lukea. Kannattaa varoa mitä toivoo, sillä nyt mun lapseni sitten rakastaa tätä kirjaa aivan silmittömästi. Joka ilta se on luettava iltasaduksi. Siinä ehtii alkaa tehdä jos jonkinlaista analyysia Maxin tilanteesta.

Pikkuhiljaa mua alkoi epäilyttää Max, tuo hieman rasavilli ja itsekeskeinen pikkupoika. Toisaalta voiko Maxia syyttää mahdollisesta luonnehäiriöstään, sillä hänen äitinsä kasvatusmetodeihin kuuluu huutaa lapselleen ensin leikkisästi: "Senkin hirviö!" ja kun Max menee leikkiin mukaan (hirviöpuku päällä) ja vastaa: "Minä syön sinut!", sadistin elkein Maxin äiti ei haluakaan enää leikkiä vaan lähettää lapsensa ilman illallista nukkumaan. 

Tällaista on tullut pohdittua, kun olen lukenut Maxin huumehoureisista unista hirviöiden maahan uudestaan ja uudestaan. En olisi koskaan kuvitellut alkavani inhota tätä maailman ihaninta kirjaa, mutta kyllä vain, nykyään sen kannenkin näkeminen kyllästyttää mut henkitoreisiin.

Vili

Pahin kaikista! McDonaldsista saatu Vilin paras ystävä -kirja saattaa jossain vaiheessa poistua kirjojen hautuumaalle. Olen lukenut sen ainakin tuhat kertaa. Kirja kertoo Vili-nimisestä hieman uusavuttomasta pojasta, joka menee päiväkotiin eikä osaa keinua ilman, että aikuiset antavat hänelle vauhtia. Onneksi hänen paras ystävänsä Laura opettaa Vilin keinumaan. Kirjassa on pari muutakin "käännettä", muun muassa liukumäessä liukumista ja kaupan leikkimistä, mutta ei kuitenkaan niin mutkikasta juonta, ettenkö osaisi tätä kirjaa ulkoa unissanikin.

Mä en enää halua nähdä Viliä. En halua katsella kerta toisensa jälkeen, kun hän hatarasti anorektisilla säärillään yrittää saada pienen kroppansa keinumaan. Mutta ei auta. Mun lapseni on täysin hullaantunut Viliin, ja niin vain Vilin päiväkotipäivän tapahtumia on kerrattava kuin nunna raamatun jakeita.

 

Mitä kirjallisuuden hahmoja te olette alkaneet inhota?

 

Lue myös:

Kirja-arvio: Mikä tämä on, Babar?

Kirja-arvio: Herra Panda leipoo ja käyttää valtaansa

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Kommentit

Kkk (Ei varmistettu)

"puppe mokoma, taaskaan se ei ole ruoka aikaan kotona. Missä ihmeessä se voisi olla....." osaan ulkoa,takaperin ja sivuttain. Lapsi haluaa lukea v a i n tuota kirjaa

Juliaihminen
Juliaihminen

KYLLÄ! Puppe mokoma... se alkaa kuulostaa joltain runonlausunnalta, kun sitä tarpeeksi toistelee.

Susaanna (Ei varmistettu)

Cars-sarjasta tehdyt lastenkirjat ovat kammottavia. Jo neljä vuotta olen lukenut.

Essiy (Ei varmistettu)

ne on :o

Juliaihminen
Juliaihminen

Ei hitto, mä niin toivon, että tuohon ei tarvitsisi lähteä. Mutta tämän hetkinen Auto! Rekka-auto! Trattori! Pakettiauto! -villitys kyllä viittaa johonkin muuhun :(

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Ehdottomasti Katto Kassinen! Mutta ei siksi, että niitä kirjoja olisi tullut luettua liikaa vaan ihan vaan siksi, että se on ihan uskomattoman ärsyttävä tyyppi, melkein kiusaaja ja rohmuaa kaikki kolakarkit itselleen.

Juliaihminen
Juliaihminen

Sitä mulkkua olen inhonnut aina!

Hemmuli (Ei varmistettu)

Eikä! Oon luullut olevani ainoa anti-Kassinen.

Vauvantaisin (Ei varmistettu) http://vauvantaisin.wordpress.com

Tatu ja Patu.

Jokainen kirja on pitkä ja vaatii äänihuulia. Ei vaan jaksaisi aina.

Ja mulle tulee tuon tuostakin tunne, että Tatu ja Patu piilokeljuilee lapsiperhe-elämästä päin aikuisen naamaa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Tatuun ja Patuun en ole vielä päässyt, mutta se päivä varmasti koittaa, mikäli aion kasvattaa lapseni Suomessa. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Hah mä just tykkään Tatuista ja Patuista koska ne on hauskoja aikuisistakin ja niissä on pieniä yksityiskohtia joille voi nauraa lukiessaan. Mutta kyllähän varsinkin toisen lapsen kohdalla melkein kaikki alkaa kyllästyttää, valitettavasti. Kun esikoiselle on luettu jo puhki, ja toinen on ihan yhtä innokas kirjafani. Onneks on kirjastot joissa voi käydä vaihtamassa aina pahimmat pois miinat ja manut on ehkä pahimpia, ja jotkut satunnaiset huonosti kirjoitetut lastenkirjat, joihin lapset jostain syystä rakastuu. Onneks on paljon myös hyviä kirjoja! (Vaikka feministinä toivoisin lisää sukupuolirooleja rikkovia ja erilaisuutta hyvin käsitteleviä kirjoja, liikaa edelleen vaan perus sukupuolirooleja pönkittäviä kirjoja! Tämä ongelma korostuu, kun esikoinen on alkanut lukea itse, enää ei voi niin vaan muokata satuja mieleisekseen )

Juliaihminen
Juliaihminen

Toi on niiiin totta, onneksi on kirjastot! <3

 

Puppe! Ne sadut on ihan kauheita ja kökösti kirjotettuja. Onneksi lapset ei enää halua että niitä luetaan.

Puuha-Pete on toinen inhokkini. En kestä!En ohjelmaa enkä kirjoja.

Mulla ei vielä toistaiseksi ole tullut kyllästymiseen perustuvaa kirjainhoa, koska taapero vaihtaa suosikkikirjaa niin tiuhaan tahtiin. Sen sijaan olen monta kertaa törmännyt tilanteeseen, jossa lapsuudesta tuttu rakas satu/elokuva/lastenlaulu on kesken kaiken herättänyt minussa "enhän minä voi tällaista roolimallia tyttärelleni tarjota" -fiiliksen. Vaikkapa esimerkiksi Saku-sammakko on alkanut epäilyttää, puhumattakaan Viisi pientä ankkaa lähti leikkimään -biisistä.

Annajanna (Ei varmistettu)

Miina ja Manu!
Ei tarvitse enää onneksi lukea lapsille ollenkaan, mutta nämä hahmot sai kyllä niskakarvat pystyyn
Juonispoileri: kirjoissa AINA Manu on urpo, joka ei oikein osaa ja AINA Miina on se nokkela ja pätevä kaikkien alojen erityisasiantuntija, joka hoitaa homman kotiin. AINA.

Nyt kun kaikkien näiden kirjojen juoni on paljastettu voit hyvin jättää ne rauhaan.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.