Kirkko auttaa arkeani (suositus iltaruoalle!)

paavalin seurakunnan iltaruoka.jpg

Olen aina ollut kirkon jäsen, ja tyytyväinen sellainen. Kirkossa tehdään älyttömän tärkeää työtä, ja tuntuu, että aina muutama spedeilijä julkisuudessa lokaa kirkon mainetta ja sitten kaikki hyvä ruohonjuuritason toiminta unohtuu.

Etenkin nykyinen kotiseurakuntani, Paavalin seurakunta, on aivan huippu. Voisi sanoa, että paras minkä jäsen olen koskaan ollut. Toisaalta on paha vertailla, koska riparin jälkeen en ole ollut megana kirkon toiminnassa mukana. Sen sijaan lapsen saatuani kirkko on tullut hyvinkin tutuksi.

Kävin nimittäin koko vauvavuoden aina tiistaisin ihanassa sylivauvakerhossa, joka oli yksi mun viikon kohokohdista: Sai mennä seurakuntasaliin juomaan kahvia, syömään keksejä, juttelemaan vanhemmuudesta humoristisella twistillä (oli siellä surullisiakin juttuja, kaikki luottamuksellisia) ja antamaan lapsen ryömiä villisti ympäriinsä muiden toukkien joukossa. Tutustuin siellä moniin tämän alueen äiteihin, mikä tekee elämästä edelleen helpompaa: On todennäköistä, että jos menen puistoon, löydän sieltä juttuseuraa itselleni. 

paavalin seurakunnan iltaruoka5.jpg

paavalin seurakunnan iltaruoka2.jpg

Mun uusin ihastuksen kohde on Paavalin seurakunnan järjestämät keskiviikkoiset iltaruuat. Maailman nerokkain keksintö! Yhdellä eurolla saa jumalaisen hyvää vegaanista keittoa, leipää ja kahvia päälle. Niin hyvää, että jopa Alppu vetää sitä koko lautasellisen. Kun bongasin tuon Facebookista alkukeväästä ajattelin, että pitää mennä. Sitten se jotenkin jäi, mutta pari viikkoa sitten vihdoin intouduin.

Jäin täysin koukkuun. Seuraavaksi kerraksi rekrytoin jo Raisan sekä meidän alakerran naapurit. Arvostin erityisesti naapurin Teemun panosta iltaruokailun kulkuun, häneltä tuli useita hienoja raamattuaiheisia vitsejä. ”Jos keitto loppuu, niin toivon mukaan keittiössä on vielä viisi leipää ja kaksi kalaa.”

Tänään iltaruoka järjestetään harmi kyllä kevään viimeisen kerran, ja minä aion todellakin mennä! Jos iltaruokailua jatketaan ensi syksynä, tästä tulee jokaviikkoinen tapa mulle. 

Kirkolta on niin hyvä veto tarjota ihmisille tällainen mahdollisuus skipata kerran viikossa ruoan laittaminen kotona ja päästä valmiiseen pöytään. Hinta on niin nimellinen, että tuolla voi kuka tahansa käydä syömässä ”ulkona”. Paikalla näkee sekä lapsiperheitä, vanhuksia ja opiskelijoita. Sekä porukoita että yksin syöviä ihmisiä.

Mä olen nyt parina viikkona hakenut Alpun suoraan päiväkodista ja suunnannut tuonne. Aina sen jälkeen, kun lapsi on syönyt, se menee leikkimään muiden lasten kanssa, ja minä saan lööbata hetken muiden aikuisten kesken. 

paavalin seurakunnan iltaruoka3.jpg

paavalin seurakunnan iltaruoka4.jpg

Tällainen matalan kynnyksen tekeminen ja ihmisten auttaminen on mielestäni juuri sellaista toimintaa, mitä kirkolta toivon ja minkälaisena instituutiona kirkon noin yleisesti ottaen näen. Fiilistelen myös meidän omaa kirkkoherraa, Kari Kanalaa, joka on tv:stä tuttu, eli se Ensitreffit alttarilla -pappi. Olin iloinen, kun hänet valittiin, kun olin ollut vähän kateellinen Kallion seurakunnalle heidän omasta julkkiskirkkoherrastaan, nimittäin Yle Leaksissa järjettömän hauskaksi paljastuneesta Teemu Laajasalosta.

 

Onko teillä tällaista käytännöllistä suhdetta kotiseurakuntaanne?

 

Lue myös:

Äitiyslomalla saa ystäviä mom dateilla

Vuosi, jolloin en kysynyt kenenkään ammattia

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit (35)
  1. Kari Kanala on ollut mulla yläasteella uskonnonopen sijaisena! Oli ihan mahtava tyyppi jo tuolloin. Oonxmä ny ainaskii puolijulkkis sitte? 😀

    1. Mun mielestä sä olet ilman Kanalaakin puolijulkkis. Siis sellainen puolijulkkis, jonka kasvoja kukaan ei ole nähnyt. 

      1. Awwww <3 (Mut sähän olet nähnyt 😉 ) 

        1. Niin olen! Koen itseni etuoikeutetuksi!

          (Ja tämä ei ollut ”taas se julia puhuu etuoikeuksistaan” -disclamer, hahahahah.)

  2. saaracecilia
    25.4.2018, 17:44

    EIkä! Mahtavaa toimintaa kirkolta.

    Erosin itse jokin vuosi sitten kirkosta, kun meni herne nenään siitä, ettei papeille meinattu suoda oikeutta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Olin siihen asti maksanut kiltisti kirkollisveroni, koska ajattelin haluavani tukea juuri tätä sun esiintuomaa toimintaa, mutta sitten siinä kohdin halusin äänestää jaloillani. Ryhdyin lahjoittamaan ”säästyneet” kirkollisverot muuhun hyväntekeväisyyteen, mutta kirkon roolia yhteiskunnassa on kyllä aika vaikea minkään muun järjestön täyttää.

    Mun pitää kyllä ehkä harkita tätä asiaa vielä, mutta on kyllä vaikea dilemma! Toimin itse aktiivisesti partiossa ja kirkko on näissä touhuissa aika aktiivisesti mukana joko suorilla tuilla tai ainakin tarjoamalla ilmaista tai puoli-ilmaista kokous- ja leiriytymistilaa. Lisäksi mun isovanhemmat käy niiden kotiseurakunnan kerhoissa eikä niillä olis muuten mitään viikottaista aktiviteettia.

    Paras ratkaisu tässä olisi varmaan sitten liittyä takaisin ja alkaa selvittää, että miten kirkkoa instituutiona voi olla itse muokkaamassa. En siis usko mihinkään itseäni suurempaan, mutta jaan ehdottomasti kristilliset arvot ja ymmärrän kirkon tärkeän roolin yhteiskunnassa.

    Apua, tulipa avautumispostaus, mutta tästä tulee harvoin puhuttua kovin avoimesti, kun varsinkin noi uskonasiat on vähän sellasia, joista harvoin eden lähimpien ystävien kanssa tulee puhuttua.

    1. Kirkolla on kieltämättä aika eeppinen rooli yhteiskunnassa. Kerran esimerkiksi haastattelin yhtä vähävaraista mimmiä, joka oli raiskattu ja joka koki tapauksen jälkeen paniikkikohtauksia eikä uskaltanut liikkua kaupungilla. Kirkko kustansi hänen terapiansa.

      Nämä on näitä! Muakin risoo kaikki suvaitsematon skeida, mutta sitten taas tiedän, että se jengi on marginaalia. Tosin marginaali on usein melko kovaäänistä. Ymmärrän kuitenkin myös sen, että kirkko ei voi potkia kaikkia ei-niin-suvaitsevaisia pois, koska ne samat tyypit ovat myös niitä, jotka juuri tekevät aktiivisesti näitä hyvishommia, toimivat vapaaehtoisina, vetävät leirejä jne, eli tietyllä tapaa äänekkäitä mutta myös hyvällä tavalla aktiivisia.

    2. Tämä kommentti oli huippu ja varmaan tiivistää monen tunteet kirkkoa kohtaan!

      Olen teologi ja toivon, että jos minusta tulisi pappi, niin saisin vihkiä kaikkia pareja. Yhtenä keinona on äänestää syksyn seurakuntavaaleissa. Vaikka se tuntuu helposti ihan turhalta, se on oikeastaan yksi tärkein keino, jolla seurakuntalaiset voivat esim. avioliittokysymykseen vaikuttaa. Seurakuntavaaleissa valitut henkilöt vaikuttavat siihen, ketkä valitaan kirkolliskokoukseen eli ev.lut. kirkon korkeimpaan päättävään elimeen. Kirkolliskokouksessa päätetään myös tuosta vihkioikeus-kysymyksestä. Seurakuntavaaleissa äänestää ihan tosi vähän äänioikeutetuista ja ääntään käyttää karkeasti sanottuna aktiivisimmin ne, jotka ns. on konservatiivisimpia, joka siis johtaa siihen, että asiat eivät muutu. Eli nyt kaikkien, jotka toivovat kirkon avioliittokannan muutosta, kannattaisi äänestää ehdokkaita, jotka on ilmoittanut hyväksyvänsä samaa sukupuolta olevien kirkollisen vihkimyksen.

      Tulipa ränttäys, mutta toivoisin vaan niin paljon, että ihmiset ymmärtäisivät, että heillä on avain kirkon muuttamiseen!

    3. #minunkirkkoni
      26.4.2018, 07:53

      Moi saaracecilia! Mietit, että miten kirkkoa instituutiona voi olla itse muokkaamassa. Nyt siihen on todellakin mainio tilaisuus, sillä seurakuntavaalit järjestetään syksyllä. Vaaleissa valitaan seurakuntiin ja yhtymiin luottamushenkilöt. Jos kirkkoa haluaa siis muuttaa, olis paljon järkevämpää yrittää tehdä sitä sisältäpäin kuin jaloilla äänestämällä (mikä tuntuu olevan valitettavan yleistä). Jos kaikki tekis niin, silloinhan kirkkoon nimenomaan jää vaan ne örmyt eikä muutosta ikinä tapahdu!

      Seurakuntavaalisivuilta: ”Viime vaaleissa valituista luottamushenkilöistä alle 30-vuotiaita oli vain 6 %. (lähde: Kirkon tutkimuskeskus)”

      Nyt siis vaan ehdolle! https://www.seurakuntavaalit.fi/ehdokkaaksi

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *