Kohtaus yössä

joulukuun valo7.jpg

Talven pimeinä iltoina kotiin kävellessä mulle nousi mieleen hassu tarina kymmenen vuoden takaa. Asuin Turun ylioppilaskylässä ja olin matkalla Dynamosta kotiin pilkun jälkeen. Kävelin yksin Hämeentietä pitkin ja yhtäkkiä kuulin takaani juoksuaskeleita. Askeleet lähestyivät uhkaavan tuntuisesti. Kun takaa tulija saavutti mut, hän pysähtyi. Pelästyin. Sitten katsoin viereeni ja tajusin, että siinä oli luultavasti minua nuorempi tyyppi.

Poika sanoi: ”Hei onko ok, että kävelen sun rinnalla, kun mua jotenkin pelottaa kävellä yksin täällä?”

Niin me sitten käveltiin rinnakkain koteihimme, juteltiin ihan jotain niitä näitä. Mua oikein nauratti tämä jälkeenpäin, sillä loppujen lopuksi me oltiin ihan samassa tilanteessa, kaksi loppuillan kulkijaa, jotka kaipasivat hetkellistä selustan turvaamista tuntemattomalta ihmiseltä.

 

 

Lue myös:

Äijäs kävi mua painamassa

Ole minulle Topi-poika

 

JULIAIHMINEN FACEBOOK

 

Kommentit (2)
  1. Hei! Miten nyt vasta löysin blogiisi? 😀 Sulla on kyllä ihana tapa kirjoittaa. Jotenkin tosi helppo lukea ja onnistut pitämään mielenkiintoisena jutut alusta loppuun! Mukavaa viikkoa 🙂

    1. Ihanasti sanottu, kiitos! Kivaa viikkoa sinne myös! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

Instagram did not return a 200.