Kolmestaan tuntuu hyvältä

Juliaihminen

Minun neljän viikon loma loppuu huomenna, ja vaikka työt kuinka kiinnostavat, niin nyt on jotenkin erityisen haikea olo loman päättymisen suhteen. Ennen lomaa kirjoitin siitä, miten kaipasin kunnon taukoa omasta lapsestani. Oli erinomainen päätös olla hetken aikaa yksikseen ennen varsinaista lomaa, sillä vaikka olin tuon itsekseen vietetyn viikon vielä töissä, sen jälkeen lapsen kanssa oleminen ei ärsyttänyt enää ollenkaan. Nautin myös minun ja lapsen kahdenkeskeisestä viikosta meidän mökillä, kun Tiki oli töissä Suomi Areenassa (vain yhtenä iltana lähettelin Tikille viestejä, jossa kirosin elämääni, kun Alppu ei suostunut nukahtamaan). 

Ennen kaikkea tällä lomalla olen ollut iloinen siitä, että ollaan vietetty aikaa kolmestaan Tikin ja Alpun kanssa. Meillä lipsuu arki tosi herkästi sellaiseksi, että silloin kun toinen on lapsen kanssa, toinen ei ole. Sitten ehkä välillä käydään kahdestaan treffeillä, mutta sellainen kolmestaan vietetty aika on melko harvinaista, jopa viikonloppuisin. 

Tällä lomalla olen taas huomannut, että dynamiikka muuttuu rennommksi ja helpommaksi, kun porukassa on kaksi aikuista ja lapsi. Se on myös siitä erilaista kuin kavereiden kanssa hengailu, että kun molemmat aikuiset ovat tasapuolisesti vastuussa lapsesta, ei tule sellaista oloa, että toinen tekisi jonkun palveluksen, jos se katsoo hetken lapsen perään. Olo on paljon lupsakampi, kun itse ei ole täysin lapsesta vastuussa. 

Vuosi sitten kirjoitin, että olin tyytyväinen, kun loma puolitoistavuotiaan kanssa päättyi. Mua vähän naurattaa, että ei tämä meininki kyllä ihan kamalasti ole muuttunut: lapsi ryntäilee ihan yhtä lailla paikasta toiseen, (joskin nyt sillä on inan verran jo itsesuojeluvaistoa), se ei ole edelleenkään erityisen ääniohjautuva ja nyt sillä on oikeastaan jopa enemmän tahtoa kuin aiemmin.

Toisaalta se, että voi aina kysyä, mistä on kyse ja mitä haluat, ja saa suomen kielellä vastauksen, on kyllä tehnyt elämästä tosi paljon helpompaa. Lisäksi vaipan vaihtuminen pottaan, kyky keskittyä Ryhmä Hauhun jopa tunti kerrallaan ja taito kertoa, millainen fiilis on, ovat tehneet lapsen kanssa olemisesta helpompaa. Ehkä sen takia en sitten ole tänä vuonna yhtä uupunut kuin viime vuonna samaan aikaan. Tai sitten se johtuu yksinkertaisesti siitä, että olemme olleet Suomessa ja mökillä, tehneet melko lapsiystävällisiä hommia, jolloin lasta ei ole tarvinnutkaan kieltää juoksemasta vilkkaasti liikennöidylle autotielle tai roudata sitä hikisenä lentokentällä.

On myös ollut suloista nähdä, miten paljon Alppunen tykkää viettää aikaa kolmestaan. Aina kun Tiki on lähtenyt hetkesikin vaikka sytyttämään grilliä, Alppu on alkanut kysellä: "Missä iti on? Minne iti meni?" Ymmärrän sitä hyvin. Iti on hyvää seuraa ja lisäksi on kivaa saada kahden ihmisen huomio tekemisilleen.

Alppu viihtyy myös itsekseen kuunnellessaan mun ja Tikin hyväntuulista jutustelua, vaikkei hän juuri sillä hetkellä osallistuisikaan keskusteluun siitä, ovatko Bourdieun opit vanhentuneet tai voiko ihminen kakata litran päivässä. 

Meille on loman aikana vahvistuneet sellaiset imelä ryhmähali-perinne ("alii") tai ryhmäpusu ("putu!"), jossa koko perhe pakkaantuu yhteen halaamaan tai pusuttelemaan Alpun poskia. Uiminen kolmestaan on ollut palkitsevaa: syötellään renkaassa lilluvaa lasta toiselle ja kuunnellaan, kun se hihkuu. Kolmestaan souturetkillä käyminen (ollaan ravustettu monena iltana ja aamuna) on ollut helppoa ja hauskaa, kun toinen voi soutaa ja toinen pitää tarvittaessa pelastusliivin kahvasta kiinni samalla, kun lapsi kurkottelee katsomaan kaloja.

Tästä kaikesta tulee sellainen olo, että pitäisi saada kolmestaan hengailua enemmän arkeen. Kai me sitten ollaan aika työkeskeisiä, kun ollaan yleensä jaettu viikot vain niin, että silloin kun toinen hakee lapsen päiväkodista, toinen saa tehdä pitkän työpäivän tai menee harrastamaan liikuntaa tai näkemään kavereita. Olisi kiva saada viikkoon sellaisia päiviä, jolloin molemmat lopettavat hommat neljältä ja sitten rillutellaan yhdessä, kolmestaan. Mielellään sellaista, että tehdään yhdessä jotain, ei vain että satutaan olemaan yhtä aikaa kotona ja toinen leikkii lapsen kanssa samalla kun toinen lueskelee toisessa huoneessa.

Tämä on tietenkin tosi hankala yhtälö, kun sitä kuitenkin haluaisi harrastaa liikuntaa ja sen semmoista. Mutta pitää vähän tutkailla nyt omaa kalenteria, elämää ja tehdä konkreettisia juttuja, jotta kolmenkeskeistä aikaa saisi enemmän arkeen ja viikonloppuihin. 

 

Jos perheessäsi on kaksi aikuista, niin kuinka paljon yleensä vietätte aikaa kahden aikuisen ja laps(i)en voimin?

 

Lue myös:

Onneksi lomatkin loppuvat

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Me taas hengataan oikeastaan kaikki vapaa-aika neljästään. Välillä mietin, että pitäisi varmaan käydä enemmän omilla menoilla, mutta toisaalta en halua sellaista läpsystä vaihtoon ja omiin harrastuksiin -tyyliä, mitä monella ystäväperheellä tuntuu olevan. Mutta puolensa ja puolensa, ja joku kultainen keskitie olisi varmaan paras.

FromKaren
Ihana Päivä

Me vietetään nimenomaan paljon aikaa kolmistaan. Päätös, joka on tarkoittanut, että iltaharrastuksia on molemmilla vain 1/vk ja sitten urheillaan aamuisin.  Meille on tosi tärkeää viettää aikaa yhdessä, koen myös että mies ja lapsi on ihan parasta seuraa! Uskon, että meidän (eri ihmisillä eri tilanteet!) parisuhteen salaisuus on tässä: viihdytään yhdessä ja tehdään päätöksiä sen mukaan.  Kaikkea kun ei vain voi saada, vaikka olisi mahtavaa harrastaa enemmän ja nähdä enemmän ystäviä (toki nekin on yhtä kiireisiä kuin me).

Ajatusleikki

Toi läpystä vaihto on niin tuttua. Sitten kun haluaisi ehtiä jokaisen lapsen kanssa olla ihan kahdestaankin ja siihen päälle vielä ne isompien (5v ja 7v) omat kaverimenemiset niin on välillä aika haipakkaa. Siis aina. Tää koko paletti on vaan välillä ihan too much, että nimenomaan pitäisi istua alas ja kirjoittaa kalenteriin perheslotit.

Vierailija (Ei varmistettu)

Me vietetään suuri osa vapaa-ajasta kolmistaan, jos kummallakaan ei ole töitä. Toisaalta ollaan aika paljon töissä, usein eri aikaan. Useampana päivänä viikossa kuitenkin hengataan perheen kesken. Lapsi selvästi nauttii tosi paljon perheen yhteisestä ajasta, mutta toisaalta on myös tosi paljon ”raskashoitoisempi” molempien ollessa paikalla - hän kilpailee jatkuvasti (äidin) huomiosta ja alkaa mm helposti riehua, jos yritämme keskustella kahdestaan jostain hänen läsnäollessaan. Jos ollaan kahden lapsen kanssa, hän saattaa melko pitkäksi aikaa (eli noin 10min) uppoutua omiin leikkeihinsä.

Minustakin tämän kesän loma 2,5v:n kanssa on ollut paljon helpompi kuin loma 1,5:n kanssa. Osin johtunee siitä, että olen itse tottunut tähän perhe-elämään. Toisaalta on ollut myös huippua, kun tänä kesänä myös lapsi on fiilistellyt ihan uudella tavalla lomareissuja ja ollaan voitu tehdä hänelle mieleisiä juttuja. Vuosi sitten ympäristön vaihdos tai perheen ulkopuoliset ihmiset eivät vielä lasta juuri kiinnostaneet. Tämä kesä tuntuu olleen erityisesti lapselle täynnä huippuhetkiä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Me ollaan koko nykyisen 6v:n lapsuus vietetty paljon aikaa kolmisin (etenkin illan ateriat on meille tärkeät, klo 17 ollaan hyvin suurella todennäköisyydellä koko perhe ruokapöydän ääressä ja sitten lapsen iltapuuron aikaan myös). Toki aina silloin tällöin on menoja, mutta sellainen normiarki-ilta ollaan yhdessä. Mutta toisaalta, viimeisen vuoden aikana on yhä kiihtyvään tahtiin saanut huomata, että nää ajat ei tuu kestämään loputtomiin. Nimittäin ensiksi nakerolla on harrastus. Sinne menee yksi ilta. Sit on leikkitreffit ja muut kyläilyt ja ylipäänsä kaikenmaailman kulttuuririennot (konsertit, leffat). Löydetään itsemme miehen kanssa kaksin kotona pikkukakkosen aikaan ja mietitään että miten tässä näin kävi, saatiin lapsivapaa ilta ja mitä sitä tehtäisiin :D Välillä lapsi on menossa sellaiseen tahtiin, että joudutaan määräämään, että tänään on koti-ilta ja ei tehdä mitään. Veikkaan että kaverien maailmann merkitys ei lapselle tule tästä vähenemään kun koulu alkaa, joten nautitaan lapsen seurasta sen mitä vielä keretään...

Valopäiväkirja

Me ollaan vietetty oikeestaan koko kesä neljästään (2 aikuista + 2 lasta). Toisaalta on ollut tosi ihanaa kun kerrankin on vähän olosuhteiden pakosta ollut aikaa olla perheen kesken. Mut toisaalta taas hermot alkaa savuta yhdellä jos toisellakin (eli minulla ja lapsilla, mies on jotenkin ihmeen immuuni :D).

Paljon herätti kyllä ajatuksia tää sun pohdinta, itse kun olen taas semmonen, että uhraan helposti lähes kaiken harrasteaikani koko perheen yhteisen ja parisuhdeajan edestä. Tiedän, ettei pitäis. Mies osaa kevyesti mennä ja harrastaa, ehkä munkin kannattais opetella. Vois auttaa mm. niihin savuaviin hermoihin :D Toisaalta en taas halua, et homma menee ihan läpsystä vaihdoksi. Tasapainon löytäminen tässä pikkulapsiperheen arjessa onkin varmaan se suurin haaste... 

Tatupatu (Ei varmistettu)

Pitkän kesän aikana paljonkin, mutta olen syksystä kevääseen olen viime vuosina joutunut turhan kuormittavaan iltamenotilanteeseen (harjoituksia, seuratoimintaa), että lähes joka ilta on jotain. Nyt vielä kun puoliso on aloittanut aikaa vievän harrastuksen, niin vähän jännittää miten tästä selvitään syksyllä. Mulla tuntuu että kolmisin vietetty (sopuisa) aika on sitä kaikkein palauttavina ja mukavinta vapaa-aikaa.

Eipä juuri koskaan (Ei varmistettu)

Eipä juuri vietetä aikaa yhdessä muuten kuin perjantai-iltaisin ja illallisellla. Muutoin miehellä on menoja, ja jos ei ole, vietän ns omaa aikaa.
Me emme ole yhdessä edes lomilla. Mies on jatkuvasti menossa, minä taas tykkään olla lapsen kanssa kotona. Syömme ehkä yhden aterian yhdessä/päivä, jos olen valmistanut sen.
Matkoilla vietämme yhteistä aikaa koko perhe.

Pax
Liikehdintää

Me ollaan aika paljon yhdessä. Välillä tuntuu, että vähemmänkin voisi olla. Tilanne muuttuu ens kuun alussa, kun poika menee päiväkotiin. Osin siis olen kaivannut miehen seuraa iltaisin siksi, että ollaan päivällä oltu kahdestaan ja sitten on helpompaa, kun on molemmat kotona, ja välillä olen ollut huono menemään omiani, vaikka poika ja isä hyvinkin pärjäisivät kahdestaan. 

Mutta hauskaa huomata, että on monenlaisia tapoja - eikä mikään toistaan parempia! Sun blogin perusteella pohdiskelin, että kunhan tuo uudenlainen arki alkaa sujua, voisimme kokeilla "omia iltoja", eli niitä jolloin toinen hakee lapsen päiväkodista ja on sen kanssa vaikka koko illan. En tiedä, kuinka paljon sitä hyödyntäisimme, mutta helpottaisi varmaan henkisesti, koska sekin olisi sitten valinta, jos haluaakin olla oman porukan kanssa.

Samaan aikaan mietin, että omastakin tekemisestä ja jaksamisesta tulee pitää huolta, koska kun ei nähdä päivisin, haluankin viettää vapaalla aikaa lapsen kanssa. Tosin erään nimeltä mainitsemattoman (köh!) hehkuttaman esimerkin ansiosta palaan itse vain neljäksi päiväksi viikossa töihin, ja se tuntuu hyvältä ratkaisulta.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hehehhe, näiden kommenttien perusteella tulee sellainen olo, että meidän perhe on hunningolla, kun vietetään aikaa niin harvoin yhdessä :D Pitää ehkä todella alkaa skarpata. Varasimme kalenterista taas perjantaisen pizzaperjantain, ehkä tämä taas tästä!

Pauliina / A la Helvetia (Ei varmistettu) http://www.alahelvetia.com

Minä taas olin ihan hivenen kateellinen tuosta kaikesta harraste/kaveriajasta ;) Mekin ollaan aika tiiviisti kolmestaan, ja paljon myös minä ja lapsi kaksin (miehellä pidemmät työpäivät, minulla enemmän joustoa, joten hoidan isomman osan päiväkotiin vienneistä ja hauista, ja siksi myös enemmän aikaa lapsen kanssa kaksin). Perheaika on ihanaa, mutta koska lapsi ripustautuu toooosi paljon minuun, ei vastuu jakaudu aina kauhean tasaisesti :/ Siksi siis meille voisi sopia ehkä hiukan enemmän hunningolla oloa :D

Valopäiväkirja

Ette te vaikuta olevan yhtään hunningolla :D Mulle tää oli hyvä herätys siihen, ettei toisissakaan perheissä ehditä kaikkea (vaikka aina välillä niin kuvittelen), vaan kyse on priorisoinnista. Ehkä en enää niin paljon soimaa itseäni siitä, etten osaa olla kahdessa paikkaa yhtä aikaa, vaan totean, että voisin varmaan itsekin priorisoida omaa hyvinvointiani vähän korkeammalle :) 

FromKaren
Ihana Päivä

Voi ei, ei ollut lainkaan tarkoitus. Teidän perhe tekee asioita niin kuin itselleen parhaaksi kokee. Mutta joo, yhteinen aika vaatii, että se varataan. Kiva, että olette ottaneet pizzaperjantain käyttöön :)

Kikris (Ei varmistettu)

Ei näissä mitään oikeita tai vääriä vaihtiksia ole, mutta ehdottomasti muistuttaisin että aika jolloin lapsi haluaa viettää vain ja ainoastaan vanhempiensa kanssa aikaa on kovin kovin lyhyt! Meillä ainakin 6-v on koko ajan menossa, kavereita tulee ja menee, pitää päästä kaverille tai sinne tänne ja tonne ja 3-v. tulee ja menee myös, jos vain suinkin saa luvan... että hämmästyttävän usein ihmettelen nykyään, että mitäs mä sitten niinku tekisin

Maira__ (Ei varmistettu)

Meillä on läpystä vaihto -meininkiä, 2 aikuista ja 2vee. Olen aina ollut kova harrastamaan, enkä ole halunnut uhrata lapsen takia omia juttujani, toki turhat karsin. Joten, mies golffaa, minä menen koirien kanssa, välissä vaihdetaan.

Nyt esim. Mies työreissussa koko viikon, perjantaina mä lähden Flowiin hesoihin jo päivällä, mies tulee työmatkalta ja hakee lapsen päiväkodista, nähdään sunnuntaina vasta ja näin edelleen

Kommentoi