Kolmestaan tuntuu hyvältä

julia soutuveneessä6.jpg

Minun neljän viikon loma loppuu huomenna, ja vaikka työt kuinka kiinnostavat, niin nyt on jotenkin erityisen haikea olo loman päättymisen suhteen. Ennen lomaa kirjoitin siitä, miten kaipasin kunnon taukoa omasta lapsestani. Oli erinomainen päätös olla hetken aikaa yksikseen ennen varsinaista lomaa, sillä vaikka olin tuon itsekseen vietetyn viikon vielä töissä, sen jälkeen lapsen kanssa oleminen ei ärsyttänyt enää ollenkaan. Nautin myös minun ja lapsen kahdenkeskeisestä viikosta meidän mökillä, kun Tiki oli töissä Suomi Areenassa (vain yhtenä iltana lähettelin Tikille viestejä, jossa kirosin elämääni, kun Alppu ei suostunut nukahtamaan). 

Ennen kaikkea tällä lomalla olen ollut iloinen siitä, että ollaan vietetty aikaa kolmestaan Tikin ja Alpun kanssa. Meillä lipsuu arki tosi herkästi sellaiseksi, että silloin kun toinen on lapsen kanssa, toinen ei ole. Sitten ehkä välillä käydään kahdestaan treffeillä, mutta sellainen kolmestaan vietetty aika on melko harvinaista, jopa viikonloppuisin. 

julia soutuveneessä7.jpg

Tällä lomalla olen taas huomannut, että dynamiikka muuttuu rennommksi ja helpommaksi, kun porukassa on kaksi aikuista ja lapsi. Se on myös siitä erilaista kuin kavereiden kanssa hengailu, että kun molemmat aikuiset ovat tasapuolisesti vastuussa lapsesta, ei tule sellaista oloa, että toinen tekisi jonkun palveluksen, jos se katsoo hetken lapsen perään. Olo on paljon lupsakampi, kun itse ei ole täysin lapsesta vastuussa. 

Vuosi sitten kirjoitin, että olin tyytyväinen, kun loma puolitoistavuotiaan kanssa päättyi. Mua vähän naurattaa, että ei tämä meininki kyllä ihan kamalasti ole muuttunut: lapsi ryntäilee ihan yhtä lailla paikasta toiseen, (joskin nyt sillä on inan verran jo itsesuojeluvaistoa), se ei ole edelleenkään erityisen ääniohjautuva ja nyt sillä on oikeastaan jopa enemmän tahtoa kuin aiemmin.

Toisaalta se, että voi aina kysyä, mistä on kyse ja mitä haluat, ja saa suomen kielellä vastauksen, on kyllä tehnyt elämästä tosi paljon helpompaa. Lisäksi vaipan vaihtuminen pottaan, kyky keskittyä Ryhmä Hauhun jopa tunti kerrallaan ja taito kertoa, millainen fiilis on, ovat tehneet lapsen kanssa olemisesta helpompaa. Ehkä sen takia en sitten ole tänä vuonna yhtä uupunut kuin viime vuonna samaan aikaan. Tai sitten se johtuu yksinkertaisesti siitä, että olemme olleet Suomessa ja mökillä, tehneet melko lapsiystävällisiä hommia, jolloin lasta ei ole tarvinnutkaan kieltää juoksemasta vilkkaasti liikennöidylle autotielle tai roudata sitä hikisenä lentokentällä.

julia soutuveneessä5.jpg

On myös ollut suloista nähdä, miten paljon Alppunen tykkää viettää aikaa kolmestaan. Aina kun Tiki on lähtenyt hetkesikin vaikka sytyttämään grilliä, Alppu on alkanut kysellä: ”Missä iti on? Minne iti meni?” Ymmärrän sitä hyvin. Iti on hyvää seuraa ja lisäksi on kivaa saada kahden ihmisen huomio tekemisilleen.

Alppu viihtyy myös itsekseen kuunnellessaan mun ja Tikin hyväntuulista jutustelua, vaikkei hän juuri sillä hetkellä osallistuisikaan keskusteluun siitä, ovatko Bourdieun opit vanhentuneet tai voiko ihminen kakata litran päivässä. 

Meille on loman aikana vahvistuneet sellaiset imelä ryhmähali-perinne (”alii”) tai ryhmäpusu (”putu!”), jossa koko perhe pakkaantuu yhteen halaamaan tai pusuttelemaan Alpun poskia. Uiminen kolmestaan on ollut palkitsevaa: syötellään renkaassa lilluvaa lasta toiselle ja kuunnellaan, kun se hihkuu. Kolmestaan souturetkillä käyminen (ollaan ravustettu monena iltana ja aamuna) on ollut helppoa ja hauskaa, kun toinen voi soutaa ja toinen pitää tarvittaessa pelastusliivin kahvasta kiinni samalla, kun lapsi kurkottelee katsomaan kaloja.

julia soutuveneessä9.jpg

Tästä kaikesta tulee sellainen olo, että pitäisi saada kolmestaan hengailua enemmän arkeen. Kai me sitten ollaan aika työkeskeisiä, kun ollaan yleensä jaettu viikot vain niin, että silloin kun toinen hakee lapsen päiväkodista, toinen saa tehdä pitkän työpäivän tai menee harrastamaan liikuntaa tai näkemään kavereita. Olisi kiva saada viikkoon sellaisia päiviä, jolloin molemmat lopettavat hommat neljältä ja sitten rillutellaan yhdessä, kolmestaan. Mielellään sellaista, että tehdään yhdessä jotain, ei vain että satutaan olemaan yhtä aikaa kotona ja toinen leikkii lapsen kanssa samalla kun toinen lueskelee toisessa huoneessa.

Tämä on tietenkin tosi hankala yhtälö, kun sitä kuitenkin haluaisi harrastaa liikuntaa ja sen semmoista. Mutta pitää vähän tutkailla nyt omaa kalenteria, elämää ja tehdä konkreettisia juttuja, jotta kolmenkeskeistä aikaa saisi enemmän arkeen ja viikonloppuihin. 

 

Jos perheessäsi on kaksi aikuista, niin kuinka paljon yleensä vietätte aikaa kahden aikuisen ja laps(i)en voimin?

 

Lue myös:

Onneksi lomatkin loppuvat

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit (15)
  1. Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina
    5.8.2018, 14:34

    Me taas hengataan oikeastaan kaikki vapaa-aika neljästään. Välillä mietin, että pitäisi varmaan käydä enemmän omilla menoilla, mutta toisaalta en halua sellaista läpsystä vaihtoon ja omiin harrastuksiin -tyyliä, mitä monella ystäväperheellä tuntuu olevan. Mutta puolensa ja puolensa, ja joku kultainen keskitie olisi varmaan paras.

  2. Me vietetään nimenomaan paljon aikaa kolmistaan. Päätös, joka on tarkoittanut, että iltaharrastuksia on molemmilla vain 1/vk ja sitten urheillaan aamuisin.  Meille on tosi tärkeää viettää aikaa yhdessä, koen myös että mies ja lapsi on ihan parasta seuraa! Uskon, että meidän (eri ihmisillä eri tilanteet!) parisuhteen salaisuus on tässä: viihdytään yhdessä ja tehdään päätöksiä sen mukaan.  Kaikkea kun ei vain voi saada, vaikka olisi mahtavaa harrastaa enemmän ja nähdä enemmän ystäviä (toki nekin on yhtä kiireisiä kuin me).

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *