Koulutustaso periytyy, ja se on huono juttu

Juliaihminen

Kaupallinen yhteistyö: Yhteisvastuu 2019

Välillä minua risoo se, kun ihmiset heittävät melko kevyesti, miten "kyllä tästä asiasta pitäisi puhua enemmän lapsille koulussa". Oli kyse sitten käytöstavoista, sijoittamistaidoista tai kyvystä koodata, kansa on aina valmis laittamaan vastuun opin siirtymisestä lapsukaisille vain opettajien harteille. Usein näiden kommenttien heittelijät eivät ole pitkiin aikoihin edes vilkaisseet opetussuunnitelmaa (on nimittäin muuttunut sitten 2000-luvun alun!) saati tunne juurikaan tämän päivän koulumaailmaa.

Mutta sitten taas välillä suorastaan liikutun näistä kommenteista, koska ne osoittavat, että me täällä Suomessa ihan oikeasti uskomme koulutuksen voimaan ja siihen, että esimerkiksi peruskoulu tasaa hyvin paljon mahdollisuuksia köyhimpien ja rikkaimpien, matalasti koulutettujen ja korkeasti koulutettujen vanhempien lasten välillä. Ja näinhän se onkin. Koulutus tosiaan on yksi kaikkein parhaista keinoista purkaa yhteiskunnan eriarvoisuutta. Miettikää minkälainen menestystarina esimerkiksi Suomen peruskoulu on ollut: Kun vielä 1918 kansa jakautui totaalisesti kahtia ja tappoi toisiaan julmasti, jo vuonna 1921 säädettiin oppivelvollisuuslaki, mikä tarkoitti sitä, että ihan kaikki lapset käyvät kuusi vuotta koulua. Tämän jälkeen ihmisten kokemusmaailmat eivät ole päässeet enää eriytymään niin vahvasti, että eri tulotasoisest ihmiset tuntuisivat niin täydellisen "toisilta", että voisi edes kuvitella aloittavansa sodan heitä vastaan.

Nyt olen kuitenkin taas vähän lukenut huolestuneena uutisia viime päivinä. Vuoden alussa uutisoitiin, että viimeisen parinkymmenen vuoden aikana pieni ja suurituloisten määrä on kasvanut, mikä tarkoittaa sitä että keskiluokka on kaventunut. Samalla on nostettu esiin, että joka kymmenes lapsi on Suomessa köyhä, mikä tarkoittaa 120 000 lasta. Tällaista kierrettä ei pitäisi päästää käyntiin.

Tutkimukset kertovat, että koulutustaso ja usein tätä kautta myös elintaso periytyy: tällä hetkellä akateemisten vanhempien lapsi päätyy Suomessa yliopistoon lähes seitsemän kertaa useammin kuin ei-akateemisen vanhemman lapsi. Esimerkiksi arkkitehdiksi tai lääkäriksi päädytään yli kymmenen kertaa useammin akateemisista kuin ei akateemisista perheistä. Miksi näin? No suureksi syyski siksi, että tavat, arvostukset ja kulttuuri periytyvät. Toisaalta peruskoulu voi hyvin puuttua tähän: siellä ihminen saa uusia vaikutteita ja hänelle voi tulla sellainen olo, että ahaa, tuollainen voisi olla mahdollista minulle! 

Yksi iso ja nihkeä syy on myös se, että jo toisen asteen koulutus saattaa maksaa niin paljon, ettei perheellä ole varaa siihen. Opetushallitus laski, että esimerkiksi lukion välittömät kustannukset ovat noin 2500 euroa. 29 prosentilla lukiolaisista tai heidän perheistään on oman arvionsa mukaan taloudellisia vaikeuksia. Ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa opiskelevien rahojen riittävyydessä taas on koulutusalakohtaisia eroja. Amiksen opiskelijoista 7 prosenttia koki, että raha-asiat tuottavat heille jatkuvasti hankaluuksia. 

Tällaiset pelkät luvut jäävät tietenkin melko etäisiksi, tästä syystä suosittelen lukemaan Natan postauksen siitä, millaista on käydä lukiota, kun kirjoihin, laskimeen tai edes omiin silmälaseihin ei ole perheessä varaa. Moni saattaisi luovuttaa - ja luovuttaakin tuossa vaiheessa.

Tämä on yksilötasolla valtava tragedia. Jokainen meistä on varmasti sitä mieltä, että on epäreilua, jos ihmisen koulutus katkeaa rahan takia. Mutta on tämä myös yhteiskunnallisesti ongelmallista, sillä mikäli vain varakkaiden ihmisten lapset kouluttautuvat ja menevät hyviin ammatteihin, yhteiskunta ei saa niin sanotusti "parhaita voimiaan" käyttöön. Toisin sanoen, meiltä saattaa jäädä vaikka joku nerokas keksintö tekemättä siksi, että tämä matikassa, kielissä tai jossain muussa asiassa lahjakas ihminen ei ole saanut mahdollisuutta.

Ja jos Suomessa koulutuksen pituus riippuu siitä, onko vanhemmilla toisen asteen koulutuksen pakollisiin menoihin varaa, niin voi miettiä, miten paljon raha merkitsee kehitysmaissa ja katastrofialueilla - paikoissa joissa todella pitäisi saada nuo "parhaat voimat" valjastettua koko yhteiskunnan pavelukseen.

Paljon.

Tämä on syy, miksi osallistun myös tänä vuonna Yhteisvastuukeräykseen. Tänä vuonna sillä tuetaan vähävaraisten lasten ja nuorten opiskelua esimerkiksi juuri avustamalla maksullisten opiskeluvälineiden hankinnassa. Taloudellinen apu tässä vaiheessa elämää voi oikeasti muuttaa ihmisen elämän suunnan, kuten vaikka tässä Ylen jutussa kiinnostavasti esitetään. 

Suomen lisksi yhteisvastuuvaroilla autetaan katastrofeissa ja konflikteissä kärsineitä ihmisiä, nyt erityisesti nuoria, nimenomaan koulutuksen ja ihan perus elintarvikkeiden muodossa. 

 

Osallistu ja lahjoita Yhteisvastuukeräykseen!

Onnistuu Mobile Payllä, tekstiviestillä, soitolla ja suoralla tilisiirrolla. 

 

Lue myös: 

Miksi liityin Naisten Pankkiin seitsemän vuotta sitten?

 

Kuvat: Toivon jo ihan oman lapsen takia, ettei yhteiskunnassa eriarvoisuus kasva. Siitä ei ole hyötyä pitkässä juoksussa kenellekään. 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei nykyään korkeakoulutus tarkoita automaattisesti "hyvää" palkkaa ja varsinkaan "hyvää" ammattia eli melkoinen yleistys tuo "varakkaiden ihmisten lapset kouluttautuvat ja menevät hyviin ammatteihin". Itse en pidä pienipalkkaisia aloja ainakaan huonoina vaan kaikki työ on tärkeää ja kaikkia tehtäviä pitäisi arvostaa, vaikka se ei aina palkassa näykään.

Minä olen duunarivanhempien lapsi ja korkeakoulutettu (yliopisto eikä edes humanistinen!) ja serkkuni tienaa duunariammatissa reilusti enemmän ja hänellä on muistaakseni ammattikoulu käytynä. Monien duunariammattien palkka on ainakin lisien kanssa lähellä sitä keskivertopalkkaa mitä moni korkeakoulutettu saa ja siksi valkokaulusduunari onkin ihan relevantti nimitys nykyään kuvaamaan tätä tilannetta mitä monet eivät ilmeisesti edes tunnista. Asenneilmapiiri on kuitenkin monissa tietynlaisissa duunaripiireissä edelleen koulutusta väheksyvä (ja toisaalta korkeakoulutetuissa piireissä alhaista koulutusta väheksyvä) ja usein on oma sukuni ihmetellyt mikä järki tässä minun koulutuksessa ja työssäni on, kun palkkakin on ihan tavallinen. :) Tällainen puhe vaikuttaa myös lasten valintoihin ja siihen kannustukseen ja ymmärrykseen mitä kotoa saa esim. pääsykoeaikaan ja opiskeluvuosina.

Omaa lasta en ensisijaisesti kannusta hankkimaan korkeakoulutusta vaan miettimään mitä asioita haluaa elämässä ja mikä kiinnostaa ja yritän sitten myös olla perillä näiden asioiden vaikutuksesta hänen todennäköiseen tulotasoon ja työllistymisnäkymiin. Itse en aikoinani saanut oikeastaan mitään apua tässäkään vaan oletettiin, että korkeakoulutettu kyllä työllistyy ja saa hyvää palkkaa kunhan menee töihin. Vanhemmilleni oli yllätys kun en vain voinutkaan kävellä haluaamani työpaikkaan ja asenne oli hieman sellainen, että vika oli minusssa.

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu)

No tämä! Mä olen korkeakoulutettujen vanhempien korkeakoulutettu lapsi ja duunaritaustainen mieheni väitteli tohtoriksi viisi vuotta sitten. Tuskin tulemme siltikään ikinä tienaamaan sellaista omaisuutta kuin vaikka mieheni maanviljelijävanhemmat, vaikka kouluja onkin käyty aika paljon pidempään. Ja kaveripiirissä asunnot on jo maksettu niillä, jotka ovat ammattikoulun jälkeen menneet töihin, kun taas me yliopistolaiset vasta tuskailemme velkataakkojamme.

Juliaihminen
Juliaihminen

En tietenkään väitä, että ammattikoulusta valmistuttaisiin "huonompiin ammatteihin", vaan pointtini on juuri se, että jokaisella pitäisi olla mahdollisuus toisen asteen koulutukseen. 

Toisaalta tämä mitä sanot saattaa pitää lähipiirissäsi paikkansa, mutta isossa kaavassa aiheesta on kuitenkin ihan tilastollista tutkimusta, että korkeakoulu ja tulotaso korreloivat edelleen. Humanistisilla ja taidealoilla vähemmän kuin muilla aloilla. Kannattaa lukea Timo Suhosen ja Juho Jokisen kiinnostava artikkeli siitä, mitä tutkintotodistus tuottaa Suomessa: 

"Koulutustason noususta huolimatta kouluttautuminen näyttää pysyneen yksilöiden kannalta keskimärin erittäin tuottoisana investointina."

"Melkein kaikilta pienituloisiltakin yliopistoaloilta valmistuneet ansaitsevat keskimäärin yli 40 prosenttia enemmän kuin pelkän peruskoulun varaan jääneet."

Vierailija (Ei varmistettu)

Toisaalta alasta riippuen (KTM, OTM, DI jne.) korkeakoulutettujen palkkakehitys on usein pitkässä juoksussa duunariammattilaisia parempaa, sillä palkat pääsääntöisesti neuvotellaan itse. Eipä omakaan palkkani ensimmäisessä työpaikassa maisterina ollut kuin 2000 euroa, ja ehdin moneen kertaan kirota yliopistotutkinnon "turhuutta" rahallisessa mielessä. Näistä ajoista on kuitenkin tultu eteenpäin, ja nyt voin alani asiantuntijana itse määritellä hintani, joka on aika paljon enemmän kuin 2000€ ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Muistan kun yläasteella kaverit keulivat sillä, että "kun kolmen vuoden pääst valmistun amiksesta, minä saan heti palkkaa ja sinä vasta monen vuoden päästä". Näin kävikin, mutta kyllä näin kolmekymppisenä olen kirinnyt asiantuntijahommissa niin paljon palkassa edelle, ettei paljon haittaa tuo parin vuoden gäppi ja opintolainat päälle.

Enkä sano, että raha olisi tärkeintä, sillä monet tuon ajan kaverit käsittääkseni tykkäävät työstään ja elämästään ja ovat ihan tyytyväisiä myös tulotasoonsa. Mutta argumenttina tuo, että duunari tienaisi paremmin koska hän aloittaa tienaamisen niin paljon aikaisemmin kuin korkeakouluun menijä on vähän ontuva.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen ollut työelämässä yliopistosta valmistuttuani vajaan 10 vuotta ja vaikka olen varmaan vielä tässä vaiheessa elämänaikaisissa kokonaisansioissa jäljessä niitä, jotka alkoivat heti amiksen jälkeen paahtaa töitä, en kadu hetkeäkään. Opiskeluaika on elämän parasta aikaa ja tuntuu, että nuoruus olisi mennyt yhdellä tavalla hukkaan, jos olisin ollut kokopäivätöissä 18-vuotiaasta vs.opiskelijaelämä. Se mahtava vapaus tulla ja mennä, etsiä itseä, kehittyä, vähän sekoillakin, onni löytää opiskelupiireistä rakas puoliso ja samanhenkinen ystäväpiiri, se kaikki olisi jäänyt kokematta.

Ehdin silti onneksi kantaa hyvinkin korteni kekoon veronmaksajana, koulutukseni vuoksi tienaan keskipalkkaa paremmin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Riippuu alasta, kannattaa katsoa niitä palkkoja oman kuplan ulkopuoleltakin. Ei duunariammatti tarkoita alle 2500e kk-palkkaa ja asiantuntijatyö +4500e kk- palkkaa.

Äbä (Ei varmistettu)

Blogissa puhuttiin toisen asteen koulutuksen kalleudesta. Lukiokirjat maksavat eikä lukio itsessään vielä johda mihinkään ammattiin. Ammattikoulut kuuluvat myös toisen asteen kategoriaan ja niissäkin on kustannuksia, jotka saattavat olla ylivoimaisia. Suomessa ilman minkäänlaista ammatillista tai akateemista koulutusta hankkineen on vaikea ylipäätään työllistyä, saati saada hyväpalkkaista työtä. Eli kyllä koulutukseen satsaaminen on oleellista, vaikka ei akateemisuutta tavoittelisikaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Yksi merkittävä syy koulutuksen peritymiseen on se, että älykkyys ja luonteenpirteet kuten tunnollisuus ovat perinnöllisiä, geneettisia piirteitä. Tästä on viimeaikoina tehty paljon mielenkiintoista tutkimusta, ks. esim. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5985927/

EJ (Ei varmistettu)

Onhan se aivan väärin, jos joku ei pysty käymään lukiota, tutkintoa tai korkeakoulua vain siksi koska taustojen takia ei ole varaa. Mutta tuo ajatus ”hyvistä” ammateista on vähän outo siksi, koska ei vaan kaikki voi yhteiskunnassa olla lääkärejä tai arkkitehtejä! Todellakin tarvitaan esim. autojen korjaajia, rakentajia, siivoojia, sähköasentajia, roskakuskeja, kampaajia, kokkeja ja hoitajia. Ei ihminen ole huonommassa tai paremmassa ammatissa, vaan erilaisessa. Ja jos omat halut ja kyvyt on ammatilliselle puolelle pikemmin kuin yliopistoon, niin ei ollenkaan huonommin. En todellakaan ajattele että yliopiston käyneet on jotenkin parempia ihmisiä kuin toisen asteen tutkinnon hankkineet. Ei tämä yhteiskunta vaan pyöri niin että kaikki on lääkärejä. Jokainen valitkoon koulutusasteensa ihan itse, muiden mielipiteistä viis.

Kriittinen Sana (Ei varmistettu)

" sillä mikäli vain varakkaiden ihmisten lapset kouluttautuvat ja menevät hyviin ammatteihin, yhteiskunta ei saa niin sanotusti "parhaita voimiaan" käyttöön."

Kyllä nauroin tuolle.

Kyseessä on katsos "punaporvari" joka uskoo samaan aikaan että a. on ihmisiä joiden potentiaali jää huomaamatta jonka vuoksi ovat "huonoissa" ammateissa b. on ihmisiä jotka ovat surkeita koska heillä on enemmän rahaa kuin hänellä jonka vuoksi ovat "hyvissä" ammateissa.

Blogisti oikeasti ei usko tasa-arvoon vaan kympin tyttönä lapselliseen näkemykseen omien kaltaistensa älyllisestä paremmuudesta suhteessa niihin ihmisiin jotka pärjäävät taloudellisesti häntä paremmin joten sen täytyy tarkoittaa että yhteiskunnassa on virhe joka täytyy korjata siten että ihmiset sijoitellaan hänen mallinsa mukaisesti hyviin ja huonoihin töihin eikä siten että yhteiskunta järjestyy itsestään.

Tällainen sosiaalisena insinöörinä toimiminen "maailmassa on virhe joka täytyy korjata" on juuri näiden punaporvarien eli keskiluokkaisten shamppanjasosialistien maailmankuva.

Aivan kuin ne "huonot" työt häviäisivät joko johonkin tai että se ei ole niin justiinsa jos se varakkaamman perheen lapsi joutuisi tekemään sitä huonoa työtä. Pääasia että hänen fantasia toteutuisi "tasa-arvosta".

Hän itse katselee alaspäin niitä jotka ovat duunareita ja kyselee varmasti että "milloin siirryt niihin parempiin töihin" koska katselee nokan vartta pitkin niitä jotka tekevät "huonoja" töitä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Pieni vinkki, "Kriittinen Sana": jos aidosti haluat keskustella ja aidosti haluat kriittisen sanasi painavaksi, lopeta tuo tympeä nimittely. Toisen haukkuminen punaporvariksi ja shamppanjasosialistiksi saa sinut vain vaikuttamaan tyypiltä, jolla ei ole alkeellisiakaan käytöstapoja. Jos argumenttisi ovat hyviä, ne puhuvat puolestaan ilman tuollaista solvaamista.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kumma juttu, minä en löytänyt tekstistä sitä kohtaa, jossa sanottaisiin, että ihmisten täytyisi kouluttautua joksikin muuksi kuin mitä he haluavat. Ehkä luin jonkun toisen tekstin kuin sinä. Itse olin lukevinani, että olisi hienoa, jos ihmisillä olisi nimenomaan mahdollisuus kouluttautua siihen ammattiin, johon he haluavat huolimatta siitä, onko vanhemmilla varaa ostaa amiksen tai lukion kirjoja ja muita oppimateriaaleja.

Vaikutuin tuosta Natalian tekstistä alkuviikosta niin paljon, että oli pakko laittaa mobile pay visertämään. Tietenkin eniten toivoisin, että yhteiskunnan isot rakenteet olisivat sellaisia, ettei yksittäisen ihmisen toisen asteen koulutus riipu siitä, haluanko minä tänään laittaa rahani hyväntekeväisyyteen vai kaljaan.

xx (Ei varmistettu)

"Tämä on yksilötasolla valtava tragedia. Jokainen meistä on varmasti sitä mieltä, että on epäreilua, jos ihmisen koulutus katkeaa rahan takia. Mutta on tämä myös yhteiskunnallisesti ongelmallista, sillä mikäli vain varakkaiden ihmisten lapset kouluttautuvat ja menevät hyviin ammatteihin, yhteiskunta ei saa niin sanotusti "parhaita voimiaan" käyttöön. Toisin sanoen, meiltä saattaa jäädä vaikka joku nerokas keksintö tekemättä siksi, että tämä matikassa, kielissä tai jossain muussa asiassa lahjakas ihminen ei ole saanut mahdollisuutta."

Kyllä tuo termi "hyviin ammatteihin" on minusta aika normittavan kuuloinen. Sen jälkeen asiaa avataan viittaammaalla nerokkaisiin keksintöihin ja lahjakkuutteen matematiikassa sekä kielissä. Minusta tässä on konnotaatiota enemmän siihen, että tragedia on, jos lahjakkaat eivät pääse akateemisille uralle jne. Mikä varmasti pitänee paikkansa, mutta jotenkin tuo ilmaisu myös hiukan vie pois asian käsittelystä yleisemmällä tasolla ja niin ettei lähdettäisi arvottamaan eri ammatteja. Myös ajatus parhaiden voimien käytöstä (vaikkakin lainausmerkeissä) yhteiskunnan käyttöön on melko poleeminen.

Minusta on tärkeää, että mahdollistetaan kaikille nuorille koulutus (ja ettei se riipu perheen taloustilanteesta).Laajemmin olen sitä mieltä, että jokaisella tulisi olla mahdollisuus kouluttautua omien kiinnostuksen kohteidensa (ja tietyssä mielessä kykyjensä*) mukaan.

Tuosta koulutuksen periytyvyydestä on myös muuta mielenkiintoista tutkimusta esim. strategisen tiedon näkökulmasta: https://uralehti.fi/blogit/strategisella-tiedolla-korkeakoulutetuksi/

Sekä työläistausteisista yliopisto-opiskelijoista ja koulutusmahdollisuuksien tasa-arvosta: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160472/okm04.pdf

* Heti kun puhutaan kyvykkyydestä, lahjakkuudesta jne. mennään myös hankalasti määriteltävälle tasolle...

Silke

Kuten aiemmat kommentoijat, myös minä yhdyn ihmettelemään käsitystäsi "hyvistä" ammateista ja siitä, että korkea koulutus olisi hyvien tulojen tae ja "huono" (eli amis?) ei.

Olen monessa asiassa samoilla linjoilla kanssasi, mutta välillä tuntuu, että elät yleissivistyksestäsi huolimatta jonkinlaisessa kuplassa.

Olen itse akateeminen, mutta tienaan kohtuullisesti vain siksi, että en tee koulutustani vastaavaa työtä, vaan hommaa, joka ei vaadi mitään erityistä tutkintoa. Vanhempani ovat käyneet vain toisen asteen koulutuksen, mutta ovat laajasti sivistyneitä ja lukeneita ja tehneet yhteiskunnalle tosi arvokasta työtä, joka ei ole huonoa, vaikka siihen onkin sisältynyt mm. ihmisten tai eläinten eritteiden siivousta ja vaikka siitä ei ole maksettu kymppitonneja kuussa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hmm, minähän nimenomaan sanon, että on ongelmallista, jos ihmiset eivät pääse toisen asteen koulutukseen (lukio, amis) rahan takia. En ole sanonut, että amis olisi millään tavalla huonompi vaihtoehto. Lääkäreitä ja arkkitehteja käytin esimerkkinä ihan vain siksi, että sillä oli niin helppo osoittaa korrelaatio, kun tutkimusta aiheesta on olemassa.

Sanot että sinun vanhempasi ovat käyneet toisen asteen koulutuksen, eli he ovat nimenomaan saaneet koulutusta Suomessa peruskoulun jälkeen. Nyky-Suomessa pelkän peruskoulun varaan jääminen taas voi olla syrjäytymisriski.

Lukutaitoa! (Ei varmistettu)

Ihan kuin kommentoijien lukutaidossa olisi vikaa. Blogissa ei lue, että lääkäri ja arkkitehti ovat parempia ammatteja. Blogissa lukee, että osa perheistä on niin köyhiä, että lukio tai ammattikoulu ovat taistelun takana.

Tutkimusten mukaan Suomessa koulutus periytyy, huono-osaisuus periytyy. Eikä huono-osaisuus tarkoita mitään ammattia vaan syrjäytymistä. Se taas tarkoittaa sitä, että ei ole töissä ollenkaan tai on niin pätkäisesti ja pienellä palkalla, että leipäjono on arjen apu.

Kun elämä on taistelua toimeentulosta, kouluttautumiseen ei ole voimia. Ja tämä yhteiskunta vaatii koulutusta. Enää ei ole juuri mitään ammattia, johon pääsisi ilman tutkintoa, koska kilpailu työpaikoista on niin ankaraa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Juuri olin tulossa samaa kommentoimaan. Ei postauksessa haukuta mitään ammatteja vaan peräänkuulutetaan sen puolesta, että kaikilla olisi tulotasosta riippumatta mahdollisuus kouluttautua lisää peruskoulun jälkeen.

Ajat, jolloin pelkkä peruskoulu riitti, ovat ikävä kyllä keskimäärin aika lailla takanapäin. Voi olla, että jos nyt on työntekoa takanapäin monta kymmentä vuotta, se vielä suojelee ihmistä, mutta nyt jos valmistuu pelkästä peruskoulusta eikä sen jälkeen mene mihinkään, syrjäytymisriski ja köyhyysloukkuun jääminen ovat aito ongelma.

Ja kyllä vain, osallistuin yhteisvastuukeräykseen, teema on ajankohtainen ja erinomainen!

Vierailija (Ei varmistettu)

Jos tarkoitus oli olla huolissaan siitä, että jotkut vanhemmat torppaavat lasten koulutusmahdollisuudet peruskoulun jälkeen rahan takia niin olisi kannattanut puhua vain siitä. Jo otsikossa sanotaan, että koulutustason periytyminen on huono juttu ja sitä perustellaan vain korkeakouluun ja hyviin ammatteihin ja palkkaluokkiin menolla niin ainakin minä ymmärsin kirjoituksen pointin väärin.
Oppivelvollisuutta halutaan kai nostaa ylemmäs ja se auttaisi osittain tähän ongelmaan. Sehän on selvä, ettei Suomessa enää pärjää peruskoulupohjalla kuin poikkeustapauksissa, mutta ammattikoulupohjalla kyllä hyvinkin. Ja jos miettii, että toisen asteen menot olisivat vaikka tonnin vuodessa niin käsittääkseni kouluruoka on kuitenkin maksuton.
Syyt siihen, että nuori tippuu peruskoulun varaan saattaa useimmissa tapauksissa oli moninaisemmat kuin vain se, että vanhempi sanoo, ettei ole mahdollisuutta kustantaa koulumenoja.

Niina Helena (Ei varmistettu)

Otan esiin tulokulman, jota ei voi ohittaa puhuttaessa lapsiperheköyhyydestä...
Me mieheni kanssa olemme yrittäneet turvata lapsiemme taloudellisen tulevaisuuden pitämällä parisuhteestamme huolta.
Olemme siinä jollakin mittarilla ehkä onnistuneetkin olemalla yhdessä yli 20 vuotta. Lapsemme ovat 12- ja 15-vuotiaat.
Paras "sijoitukseni" ammattini lisäksi oli löytää sellainen kumppani, jonka kanssa emme päätyisi eroon lasten ollessa pieniä - emmekä myöhemminkään, toivottavasti.
Yksinhuoltajaköyhyys on valtava tragedia, joka vetää surulliseksi - erityisesti lasten puolesta. Puhumattakaan siitä kaikesta henkisestä ja taloudellisesta stressistä, joka seuraa lumipalloefektin lailla. Mielestäni puolison valinnalla tai sen "onnekkaalla löytymisellä" (en puhu vaapaaehtoisesta sinkkuudesta tai yksinhuoltajuudesta) on yksi isoimpia vaikutuksia lasten tulevaisuuteen. Siihen, pystymmekö ostamaan nyt tulevana syksynä lukion läppärin ja kirjapinot lapsellemme, sinetöitiin jo itseasiassa yllättäen parisuhteemme alussa...
Me olemme tiiminä pystyneet kerryttämään vuosien aikana yhteistä omaisuutta. Olemme sijoittaneet rahamme niin, että siitä myös lapsemme tulevat hyötymään niistä tulevaisuudessa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tässä postauksessa olisi ollut ehkä hyvä mainita, että lukiokirjoihin ja muihin toiseen asteen koulutuksen opiskelumateriaaleihin saa täydentävää toimeentulotukea. Että ei tässä asiassa olla onneksi ihan vain hyväntekeväisyyden varassa. Pk-seudulla on tarjottu jopa mahdollisuus ostaa halpiskannettava, tsek. esim. tää: https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/419811-koyhat-lukiolaiset-saav...

Halusin nostaa tän esiin sen takia, että joskus tämän tyyppiset kirjoitukset voivat entisestään liotsoa paniikkia hyvinvointiyhteiskunnan hajoamisesta. Ilman mainintaa siitä, että meillä on auttavia rakenteita näitä tilanteita varten, voi tulla olo, et mistä me niitä veroja oikein maksetaan. Plus että jos tätä lukee joku, jolle tilanne on ajankohtainen, on hyvä, että hän osaa etsiä myös yhteiskunnalta apua. Käsittääkseni monet eivät tiedä, että olisivat oikeutettuja taloudelliseen apuun.

Silke

Synnyinpaikkakunnallani, keskellä ei mitään, on pieni lukio, joka antaa opiskelijoita houkutellakseen kaikille sinne tuleville ilmaiset 1. vuoden oppikirjat, ilmaisen kannettavan ja maksaa osan autokoulusta. Ammattikoulu on 50 kilsan päässä ja siellä on vain muutaman alan opintoja. Tällaisessa tilanteessa lukioon menee moni sellainen, joka oikeasti saisi onnea ja menestystä amiksen puolelta. Mutta lukion ilmaiset edut houkuttavat ja/tai ei ole kypsyyttä, uskallusta tai rahaa muuttaa 16-vuotiaana 100 kilsan päähän suorittamaan vaikka lähihoitajan opintoja, joiden aikana ei saisi samoja etuja kuin kotikunnan pienessä lukiossa.

Tietääkseni monessa muussakin kuihtuvassa kunnassa on sama tilanne.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä on kyllä hyvä muistaa. Etenkin maaseudulla välimatkat ovat kyllä ihan todellinen este toisen asteen koulutukseen hakeutumisen kannalta. Ja jos nuori olisikin kypsä muuttamaan 15-16 vuotiaana toiselle paikkakunnalle, se se vasta maksaakin. Itse en tunne ketään joka olisi joutunut keskeyttämään toisen asteen opinnot opinnoista suoraan juontuvien kustannusten takia (tämä ei siis tarkoita etteikö sellaisia voisi olla), mutta nuo muut kustannukset voivat olla osalle perheistä todellinen ongelma (nyt en ole varma, voiko sellaisiin saada jostain tukea).

Kommentoi