Kultalusikka vs köyhä koti – erilaiset rahataustat hiertävät suhteessa

parisuhde.jpg

Suomalaisten parien viisi yleintä riidan aihetta ovat: kotityöt, lasten kasvattaminen, ajan käyttö, rahan käyttö ja seksi. 

Mä ja Tiki riidellään enimmäkseen kotitöistä ja kinastellaan pikkasen lapsen kasvattamisesta (mä olen lepsumpi kuin Tiki). Pahimmat matsit meillä käydään ajankäytöstä (molemmat haluaisi paljon enemmän omaa aikaa). Rahasta ja seksistä ei riidellä koskaan.

Seksistä ei sen enempää, mutta siitä olen iloinen, että ollaan hiottu huipppuunsa rahahommat niin hyvin, ettei niistä tule koskaan mitään sanomista. Asiat eivät kuitenkaan aina ole olleet näin. Toisin kuin aiemmassa parisuhde ja raha -postauksessani väitin, kyllä raha on aikoinaan hangannut suhteessa. Olin vain tyystin unohtanut sen.

Aiemmin meidän perusriita oli se, että mun mielestä Tiki käytti rahaa liihan lepsusti. Todellisuudessa hän ei ollut mitenkään hullu tuhluri, mutta kun minä halusin säästää joka pennin, niin ärsyynnyin, kun Tiki osteli holtittomasti xylitol-pastilleja ja cockista. (Nykyään meillä riidellään vain tyhjistä xylitol-pastillipakkauksista, jotka liihottelevät ympäri asuntoamme.)

Nämä kinat kuitenkin ratkesivat lopulta aika klassiesti: puhumalla ja luomalla systeemin. Tiki sanoi, että hän saa käyttää omat rahansa mihin huvittaa, ja yhteiset rahat (aiemmin mainitsemani kauppatili, asuntotili) käytetään yhteisiin juttuihin. Molemmat säästäköön omista rahoistaan sen, minkä haluaa.

 

parisuhde2.jpg

No, meillä on se etu puolellamme, että tulotasomme ja kulutustottumuksemme ovat suht samanlaisia. Meillä on myös suurinpiirtein samanlaiset perhetaustat. Keskustellessani parisuhteessa elävien tai eläneiden ihmisten kanssa aiheesta olen tajunnut, että jotkut tilanteet ovat tosi kinkkisiä. Uskon, että nekin voi kyllä ratkaista, mutta niissä pitää sitten puhua, luoda systeemeitä ja tulla vastaan vähän enemmän. 

Kävin äsken esimerkiksi Instagramissa tosi kiinnostavan keskustelun yhden mimmin kanssa siitä, miten eri lähtökohdat vaikuttavat suhteeseen. Hän kertoi olevansa parisuhteessa niin sanotun duunariperheen lapsen kanssa, ja itse hän on ennemminkin ns pappa betalar -tyyppiä. ”Ei ole aina yksinkertaista, kun mä syön kolmatta kertaa sushia samalla viikolla, kun toinen mussuttaa jauhelihaa”, hän kommentoi. Hän analysoi, että suurin ongelma on se, että siitä tulee helposti kateelliseksi, kun toinen on saanut paremmat kortit heti maailmaan syntyessään. 

”Tämä on tosi piiloteltu asia suomalaisessa yhteiskunnassa, kun halutaan uskoa siihen, että kaikilla on samat mahdollisuudet. En yhtään ihmettele, miksi kultalusikka suussa syntyneet pariutuvat samanlaisten kanssa”, hän jatkoi.

Tämä on todella hyvä pointti. Se ei ole oikeasti helppoa, jos toisella on tosi erilainen tulotaso tai ihanne siitä, mihin rahan pitäisi riittää. Yksi nainen analysoi, miten jos pariskunnasta toinen on perheestä, jossa on riittänyt aina kaikkea ja toinen tosi pienituloisesta, niin maailmankatsomukset voivat poiketa vahvasti toisistaan: Pienituloisen perheen lapsi ajattelee, että on pakko säästää, kun ei sitä voi tietää, että tuleeko rahaa vielä huomenna. Varakkaan perheen lapsi on tottunut turvaverkkoon ja siihen, että rahaa on aina. Kumpikaan ei ole paha tai ilkeä, tämä on vain ajatusmaailman eroavaisuus. Sitten voi olla, että varakkaan perheen lapselle tulee nihkeä fiilis toisen piheilystä. Voi tulla olo, että ”tuo ei halua panostaa meidän suhteeseen ja meihin niin, että käytettäisiin rahaa johonkin yhteiseen, matkustettaisiin tai syötäisiin hyvin”. 

En väitä, että tällaiset ristiriidat ratkeaisivat ihan yksinkertaisesti ensimmäisessä keskustelussa, mutta ajattelen, että ainakin se, että avaa toiselle, miten ajattelee rahasta ja miksi ajattelee näin, voi helpottaa tilannetta. Mistä omat raha-ajatukset kumpuavat? Miten rahaan suhtauduttiin lapsuudenkodissa?

On myös muita juttuja, jotka aiheuttavat paljon ongelmia suhteessa: Jos toinen on epäluotettava rahankäyttäjä tai hirveä huithapeli niin, että laskut menee helposti perintään, vaikka rahaa olisi tilillä.

Suosittelen kuuntelemaan tänään ilmestyneen Melkein kaikki rahasta -podcastin uuden parisuhde-jakson, jossa juttelen Lean life -blogin (suuri suositus!) Sonja Rajalan kanssa siitä, miten voi päästä parisuhteessa tilanteeseen, jossa rahasta ei riidellä koskaan.  

Se on mahdollista nimittäin!

 

Onko nykyisen tai entisen seurustelukumppanisi taloudellinen tausta samanlainen vai erilainen kuin oamsi? Miten tämä on näkynyt suhteessa?

 

Kuuntele Melkein kaikki rahasta -podcastin parisuhdejakso ja lue juttu avioehdosta.

 

 

Kuvat: Nämä kuvat otettiin 10.10., jolloin muistettiin vasta iltapäivällä, että olemme seurustelleet tasan kymmenen (!) vuotta.

 

Lue myös:

Parisuhteen raha-asiat käytännössä: ainakin kaksi yhteistä tiliä 

Melkein kaikki rahasta -podcastini ensimmäinen jakso on ulkona: kuuntele palkasta

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit (47)
  1. Voi mennä toisinkin päin tuo erilaisista taustoista tuleminen – ihan hyvin toimeentulevan perheen lapsena minulla on aina ollut rahaa ostella mitä huvittaa (ja niin olen tehnytkin) ja nuukuuteen ’heräsin’ vasta pari vuotta sitten (olen 25). Kumppanini on taas perheestä, jossa jokainen penni on laskettu, ja esimerkiksi lelujen/pelien/laitteiden sijaan joululahja on aina ollut vaikka perheen yhteinen lomamatka.

    Nyt kun olemme molemmat työmaailmassa, minä olen ’kokenut’ (yli)kuluttamisen ja ostelun sijaan olen koko kokopäiväduunin ajan säästänyt asuntoon ja rahastoihin. Toki silti ostan mitä tarvitsen, mutta hienot merkkitavarat eivät juuri kiinnosta. Kumppani taas on tilanteessa, jossa hänellä ensimmäistä kertaa on oikeasti rahaa käytössä ja mielestäni (en ole tätä hänelle sanonut) hän käyttää sitä tuhlaavasti- ostellen hienoja puhelimia ja kenkiä ja vaatteita. Hankala tilanne, koska toivoisin meidän säästävän yhdessä tulevaisuutta varten. Toisaalta ymmärrän hyvin että hän ei ole aiemmin ollut samassa tilanteessa, ja mikäs minä olen tuomitsemaan- minulla on jo joskus ollut kivoja ja kalliita juttuja, ja silloin ne tuntuivat tosi tärkeiltä. Kinkkinen juttu!

    1. Tuo on muuten ihan totta. Lapsuudesta voi tulla myös vähän sellainen vastareaktio, että kun nyt minulla on varaa, niin haluan käyttää. Ja ehkä sitä pitääkin voida hetken aikaa elämässä elää sillee huolettomasti kuluttaen ja kokeilla, millaista elämää se on. Sitten ehkä muutamassa vuodessa homma voi tasaantua. Itsellenikin joskus 20-vuotiaana shoppailu tuntui jotenkin tosi hienolta, nykyään ei enää juurikaan kiinnosta.

      (Oma vastareaktioni lapsuuteeni on ollut se, että kun saan kerrankin syödä niin paljon vanukasta kuin haluan, niin syön sitä joka päivä.)

      1. Kysyin just puolisoltani (joka on duunariperheestä), että mikäs homma, kun mulla (kultalusikkatapauksella) jää jatkuvasti rahaa säästöön ja hänellä palaa kaikki. Palkat meillä on melko samaa tasoa, mulla vähän pienempi. Puolison mukaan mä olen tottunut siihen, että rahaa on aina, ja siksi pelkään sitä, ettei sitä jonain päivänä enää olekaan. Duunariperheen lapsi taas on huomannut, että elämä voi olla hauskaa silloinkin, kun tili on tyhjä (ja purjevene ostettu). 

        Että joo, teorioita on monenmoisia. Onneks on yhteinen taloustili ja molemmilla omat pätäkät.

    2. Voisiko tähän liittyä myös se, että varakkaiden perheiden lapset osaavat sijoittaa rahaa paremmin, koska tieto kulkee perheessä vanhemmilta lapsille ja toisaalta saattaa olla, että vanhemmat painostavat (hyvällä tavalla) enemmän menestymään ja laittamaan rahan poikimaan? Olen itse duunariperheestä, jossa raha-asioissa ollaan aika lepsuja johtuen osittain siitä, että sijoittaminen tuntuu vaikealta eikä rahaa toisaalta olekaan laittaa kovin paljon pidemmän ajanjakson rahastoihin. Toisaalta se (ja kalliit koulut, jonne ne viimeisetkin pennoset ovat menneet) on motivoinut myös pärjäämään paremmin ja oppimaan sijoittamisesta muualta.

      Kiitos Julia mielenkiintoisesta blogista nyt samalla kun kommentoin! 🙂

  2. Asia, joka on hämmästyttänyt tässä oman elintason noustessa (toistaiseksi täysin puolison siivellä), että varakkailla on enemmän mahdollisuuksia ”luksukseen”. Kaverit lainaavat helpommin mökkejä tai jopa ulkomailla olevia taloja, jolloin pääsee pienemmillä kustannuksilla. Aiemmin, kun liikuin toisenlaisissa piireissä, ei tällaisia mahdollisuuksia ollut, enkä osannut kuvitella millaista se voisi olla. Tuntuu siis, että ilmaisedut kasvavat tulojenkin kasvaessa, kun kenenkään ei tarvitse kitkuttaa jokaista euroa, vaikka esim. lapsiperheissä tiukemmalla ollaankin.

    Meillä on onneksi molemmilla suht samanlainen tausta ja suhtaudumme tähän nykyiseen elintasoomme epäuskoisen suopeasti. Toisaalta moni toimintatapa noilta köyhemmiltä vuosilta mahdollistaa sen, että elämme rahoillamme omasta näkökulmastamme ihan mukavaa elämää. Joillekin taas omakotitalo ja kaksi autoa voisivat olla välttämättömyys, ja sellaiset ovat pois meidän ulottuviltamme.

    Tiedän eroon päättyneen parisuhteen, jossa toinen oli hyväksynyt nykyiset olosuhteensa ammatin ja tulotasojen suhteen ja toinen taas eleli ”tulevaisuudessa”, yli varojensa. Yhteistä luottamusta ei löytynyt siihen, että esimerkiksi asuntolaina tulisi maksetuksi sovitusti, joten suhde päättyi.

    1. Nuo on oikeasti mun mielestä järjettömän isoja juttuja. Ihan vain jo se, että aletaan puhua yhteisen kodin ostamisesta, ja jos molemmilla on suht sama tulotaso, niin olisi kivaa, jos molemmat saisi jotain säästöön. 

      Tällöin nimittäin se, että onko toinen saanut säästettyä asuntoon pesämunaa näkyy aivan suoraan siinä, millaiseen asuntoon parilla on varaa. Siinä mielessä aiheesta keskustelu on tosi tärkeää. Meillä meni niin, että alettuamme seurustella Tiki rupesi säästämään (pakotin sen perustamaan ASP-tilin). Se oli hyvä homma, sillä en olisi mitenkään yksin kyennyt ostamaan kämppää Helsingistä kantakaupungista vain omilla säästöilläni.

      Mun mielestä yhteiset haaveet ja tulevaisuuden suunnitelmat on tärkeä osa suhdetta, ja vaikkei suhde pelkkään rahaan kaatuisi, niin siihen se voi kaatua, että on erilaiset ajatukset hyvästä elämästä ja odotuksista elämältä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *