Lahjatoivelistani jouluksi

Juliaihminen

Kaupallinen yhteistyö: Plan Suomi

Myönnetään pois, joinakin jouluina aineettomien lahjojen saaminen on tuntunut vähän ärsyttävältä. Ehkä ongelma on ollut siinä, että jollain oudolla tavalla olen ajatellut, että oikeastaan lahjan antaja on tässä se lahjan saaja, en minä. Lahjan antaja saa sen omahyväisyyden hyrskäyksen, jonka hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen aiheuttaa. Lisäksi joskus lahjoista saattaa tulla sellainen olo, että lahjan antaja ei ole erityisemmin ajatellut sitä hankkiessaan juuri minua (ja sehän lahjojen antamisen koko pointti on: tunne, että antaja on uhrannut aikaa ja ajatuksiaan minulle). Että olisi voinut antaa sen cd-levyn tai kirjan, kiitos vain!

Viime vuosina ajatukseni ovat muuttuneet vahvasti. Ensinnäkään en enää edes itse keksi juuri asioita itselleni ostettavaksi (kirjat ja cd-levyt ovat kärsineet fyysisinä esineinä aika ison inflaation), saati sitten osaa enää toivoa jotain tavaraa. Ylipäänsä tavara on kokenut vahvaa inflaatiota viime vuosien aikana. (Onko kyse kolmekymppisyydestä vai ajasta, paha sanoa.)

Ja toiseksi, juuri tästä syystä ajattelen, että aineettoman lahjan antaja nimenomaan ajattelee minua, kun en saa mitään moskaa paketista. Lisäksi vaihtoehtoja on nykyään niin monia, että eri ihmisille keksii eri tyyppisiä aineettomia lahjoja. 

No, mimmosia lahjoja sitten toivoisin?

Minua kiinnostaa kaksi asiaa ylitse muiden: ympäristö ja tasa-arvo. Jos aineettomat lahjat liittyvät jompaankumpaan tai molempiin teemoihin, niiden antaja ajattelee juurikin minua. Tyttöjen koulunkäynnin edistäminen on tästä erinomainen esimerkki. Kuten olen maininnut, naisten kouluttaminen on paitsi teko köyhyyden ja epätasa-arvon poistamiseksi, mutta myös teko ympäristön puolesta.

Planin uusilla aineettomilla lahjoilla voi edistää tyttöjen oikeuksia kehittyvissä maissa. Lahjojen avulla parannetaan lasten, erityisesti tyttöjen, elämää ja suojelua Etiopiassa, Ugandassa, Mosambikissa, Laosissa, Jordaniassa ja Nigeriassa.

Jos viedään homma vielä yksityiskohtaisemmaksi, niin tässä vähän toivelistaa. Laitoin vähän eri hintaluokista, supersiemenet kiinnostelee!

Tyttöjen koulutus 40 e

"Koulutettu tyttö avioituu myöhemmin ja hankkii lapsia vasta aikuisena. Tyttöjen koulutus vaurastuttaa yhteiskuntia, koska tyttöjen osaaminen ja palkkatulot vahvistavat kansantaloutta. Tasa-arvoisesta yhteiskunnasta hyötyvät myös pojat."

Supersiemenet 5 e

"Lahjoituksellasi jaamme vihannesten, hedelmien ja viljan siemeniä perheille, joissa on vähintään yksi alle viisivuotias aliravittu lapsi tai raskaana oleva tai imettävä äiti. Valitsemme siemenlajit siten, että ne kestävät mahdollisimman hyvin kuivuutta. Jaamme myös tietoa viljelystä ja sadonhoidosta."

Omat oikeuteni oppitunti 50 e

"Lahjoituksellasi järjestämme koulutuksia, joilla lisäämme tyttöjen ja poikien tietoa omista oikeuksistaan ja haitallisista perinteistä kuten lapsiavioliitoista, sukuelinten silpomisesta sekä lapsiin kohdistuvasta väkivallasta."

Kestositeet tytöille 12 e

"Tytöt joutuvat usein keskeyttämään koulunsa kuukautisten ajaksi, koska heillä ei ole siteitä, eivätkä koulun hygienia ja wc-tilat ole riittäviä siteiden vaihtoa varten. Lahjoituksellasi tuemme kestositeiden valmistusta ja autamme tyttöjä saamaan kestositeitä edullisesti."

 

Näille lahjoille voi valita sähköpostitse lähetettävän kortin (johon voi kirjoittaa itse mielensä mukaan jotain) tai tilata sen itselleen ja tulostaa sen lahjan saajalle, jos haluaa antaa lahjan henkilökohtaisesti. 

 

Okei okei, jottei menisi ihan hurskasteluksi niin toivelistallani on myös pari ei niin hyväntekeväisyydellistä lahjaa. Toivon lapsenhoitoa. Sain esimerkiksi  äbältä synttärilahjaksi Alpun hoidon + illallislahjakortin ravintola Kuoreen Turussa, ja tämä oli aivan täydellinen lahja. Myös joku kulttuurielämys olisi kiva. Kerran Tiki hankki liput Musiikkitaloon Chaplin-elokuvakimaraan, jossa orkesteri soitti livenä elokuvan musat. Ja yhtä aineellistakin juttua toivon: pussilakanoita. Meillä on tasan yhdet parilliset pussilakanat (siis niin että mulla ja Tikillä on samanlaiset). Olisi siistiä, että olisi toisetkin. Mutta tämä on ollut vuosikausien projekti.

 

 

Ajattelin itse ostella tänä jouluna melkein pelkästään aineettomia lahjoja. Ehkä kummitytöilleni hankin myös jotain pientä pakettia (ja isovanhemmille hankin valokuvakalenterit), mutta sisarukset ja vanhemmat ajattelin hoitaa tänä vuonna vierailemalla Planin lahjakaupassa.

Jos kiinnostus heräsi, Planin lahjakaupasta voi käydä selailemassa eri hintaisia ja eri tarkoituksiin meneviä aineettomia lahjoja. 

 

Mitä teidän joululahjatoivelistalla on?

 

Lue myös:

Tyttöjen kouluttaminen on ympäristöteko

Kun kuukautiset estävät kouluun pääsyn

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Kommentit

paulahelena
ALUAP

Mä oon edelleen tolla sun alussa kuvailemalla tasolla hyväntekeväisyyslahjojen suhteen :D tai mulle on täysin fine, jos joku käyttää joululahjarahat hyväntekeväisyyteen ja jättää lahjat hankkimatta, mut mä en kaipaa tietoa siitä, kuinka monta lehmää tai kuukautissuojaa nyt on jonnekin niillä rahoilla hankittu.

Tällä hetkellä ei oo oikeestaan mitään lahjatoivetta mielessä, kun kylppäriremonttia ei ehkä kehtaa pyytää :D ravintolalahjakortti on ehkä ainoo, joka tulee 100% varmasti käyttöön. Sellanen onneks appivanhemmilta aina tuleekin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ymmärrän ja en ymmärrä näitä hyväntekeväisyyslahjoja. Voisin haluta tuollaisen lahjan, jos joku välttämättä haluaisi ostaa minulle jotain enkä ihan oikeasti tarvitse mitään, mutta minusta nuokin lahjat on ensisijaisesti sille hyväntekeväisyyslahjan kohteelle. Miksi lahja pitää ensin antaa länsimaiselle kuluttajalle, jonka nimissä se menee jollekin muulle, miksi ei anna tätä lahjaa kuten "kestositeet tytöille" suoraan niille tytöille ja omalle kaverille sitten vain toivottaa hyvää joulua. Varmaan siksi, että sitä omaa hyväntekeväisyystekoa haluaa kuitenkin tehdä niin, että muutkin näkevät.

Juliaihminen
Juliaihminen

Musta tää liittyy vahvasti ihan vain meidän lahjanantokulttuuriin (joka sinällään ei ole mikään länsimainen keksintö). Juhlia juhlitaan muun muassa niin, että annetaan läheisille jotain, jouluna, synttäreinä, hääpäivänä, isänpäivänä jne.

Aineeton lahja taas on hyvä vaihtoehto sille, ettei ole pakko välttämättä ostaa jotain kamaa, vaan saman resurssin voi käyttää johonkin muualle.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä ei ole siis vuosiin ostettu aikuisten kesken kuin joko lahjakortteja johonkin tapahtumaan tai sitten tuotu ruokaa/juomaa tms. Hyväntekeväisyyden olen sitten hoitanut itse miten olen halunnut. Minusta olisi jotenkin hassua, että toisin joulupöytään kortteja, että näin paljon laitoin hyväntekeväisyyteen ja siksi en tuonut yhtään viiniä tai leiponut.
Silloin nuo hyväntekeväisyyslahjat ovat hyviä, jos lahjansaaja itse sitä toivoo.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kirjat, nuo pahimman laatuiset paketeista paljastuvat moskat!

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä, nuo viheliäät saastaiset belsebuubin esineet :D

Piupali (Ei varmistettu)

Itselläni on 11 kummilasta, ja joululahjarumba on aina... melkoinen. Iso osa kummilapsista asuu muualla, ja täytyy vielä ottaa huomioon postittamisen aiheuttamat rajoitukset ja kulut. Budjetti ei myöskään pauku kovin kummoiseen, kun lahjoittajia on paljon. En kuitenkaan kerta kaikkiaan haluaisi ostaa yhtään ylimääräistä tavaraa.

Parina jouluna joitakin vuosia sitten ostin Kirkon ulkomaanavun toisenlaisia lahjoja, mutta kipuilen kyllä hieman tuota, että miltä se lapsista tuntuu... olen kyllä lisäksi antanut jotain pientä kivaa, tyyliin karkkia ja kirjeen. Toisaalta koen, että kummilla on kasvatusvastuuta ja kun kirkkoon kuulutaan niin tavallaan myös kristillistä kasvatusta - siinä mielessä mielestäni hyväntekeväisyyslahjat ovat oikein sopivia.

Mutta, hankalaa! Itseäni ei kyllä haittaa saada hyväntekeväisyyslahjaa, Mutta pohdin enemmän, että onko niitä kiva antaa.

norps123 (Ei varmistettu)

Tähän liittyen tuli mieleen, että sain aikoinaan kummiltani rippilahjaksi jonkun pienehkön summan rahaa (oisko ollut 20-30 euroa) ja jonkun lehtileikkeen hyväntekeväisyydestä/lahjoittamisesta. Kummini toive oli, että käyttäisin tuon rahasumman valitsemallani tavalla valitsemaani hyväntekeväisyyskohteeseen: se saattoi olla rahalahjoitus, jonkun asian ostaminen SPR:n kontista (tai vastaavasta) tai jonkun järjestön verkkokaupasta tms. Täytyy myöntää että siinä teini-ikäisen rahanahneudessa tämä saattoi hieman tympäistä (olisin luultavasti halunnut käyttää rahat 100% itseeni), mutta muistaakseni kyllä mukisematta käytin ne toivotulla tavalla ja harkitsin pitkään sopiva kohdetta. Näin jälkikäteen ajateltuna tämä oli minusta oikein hyvä lahja, kun ajattelee kummin tehtävää, ja voisin antaa itse saman aikanaan omille kummilapsilleni.

Ei nyt suoraan liittynyt joululahjoihin kyllä tämä, ehkä se sellaisenakin toimisi...

Ryyni
Kasviva kaupunki

Joo, todellakin, aineettomia lahjoja, please! Kauhee homma, kun täti ostaa häälahjaksi hullun kalliin lahjan (joka ei todellakaan ollut listalla) emmekä oikeasti tarvinneet sitä. Sama juttu jouluna. Jännittää vähän jo etukäteen mitähän sieltä tänä jouluna tulee ja mihin keräykseen niitä sitten veisi.. Häälahjalistallamme oli just mahdollista lahjoittaa WWF:lle ja tyttöjen koulun käyntiin tai sitten ostaa meille esim. Tiketin lahjakortteja. Näistä viimeksi mainituista olikin paljon iloa pitkälle häähumun jälkeen.

Varmasti lapset ilahtuvat "oikeista" lahjoista, mutta aikuisille varmaan on tärkeintä joulun tunnelma. Tosin, yhden työkaverini lapset olivat alkaneet itkeä, kun äiti ja isi eivät olleet ostaneet itselleen lahjoja ja lapset ajattelivat, että vanhemmat olivat olleet niin ilkeitä, etteivät olleet saaneet lahjoja..! Toisella työkaverilla oli mielestäni hyvä systeemi laajennetun perheen kesken: jokainen osti yhden lahjan ja sai yhden lahjan. Kuka ostaa kenellekin lahjan, arvotaan joka vuosi. Aika kiva idea mielestäni!

Itse toivon tänä jouluna, aika kliseisesti, rauhoittumista ja oleilua perheen ja sukulaisten kesken, sekä aikaa lukea vaikka kokonainen kirja yhdessä päivässä.

Kuka ken häh? (Ei varmistettu)

Mä ajattelin ostaa ihan fyysisiä lahjoja: isälle autonpesuja, äidille manikyyrejä ja hierontalahjakortin jne. Teineille ja nuorille aikuisille rahaa, omalle lapselle leluja ja kirjoja ja yökkäri.
Opet ja harrastusten aikuiset saavat kahvia ja itsetehtyä rocky road’ia.
En tiedä ketään jolle antaisin tälläisen lahjan. Kavereille en hanki lahjoja. Naapureille jaetaan joulukukat/rocky road’ia. Sille naapurille, joka aina sujauttaa Aku Ankan meidän postilaatikkoon, vien pullollisen (huokeaa) shampanjaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä hyvä kohde on olleet isovanhemmat. Meitä on neljä sukupolvea ja vanhimmalla sukupolvella siis aika paljon lahjomishaluista jälkipolvea, mutta ei tarvetta millekään tavaralle, ylenmääräiselle suklaalle, ei alkoholille ja palveluillekin niukasti. Joku on antanut jalkahoitolahjakorttia, joku toinen teatteriliput, mutta välillä myös näitä. Menevät siellä joukossa kivasti: ei roinaa, mutta osoitus muistamisesta ja lämmin ajatus hyväntekemisestä.

Ei kaikkien tarvitse tykätä, mutta on näille aika hyviäkin kohteita.

Annikacoolhuh (Ei varmistettu)

Mulla oli aikaisemmin aika skeptinen asenne hyväntekeväisyyslahjoihin aikalailla samoista syistä, joista itsekin kirjoitit.
Ajatukset on kuitenkin viime aikoina vähän muuttuneet; olen suorittanut viimeiset pari kuukautta työharjoittelua Malawissa, paikallisessa organisaatiossa, jonka tavoitteena on edistää ikäihmisten asemaa.
Malawi on maailman kolmanneksi köyhin valtio. Äärimmäinen köyhyys, koulutuksen puute, tuloerojen kasvu ja naisten heikko asema yhteiskunnassa näkyy kaikkialla. Välillä sitä miettii, onko lahjoituksilla tai järjestötoiminnalla mitään merkitystä, kun esimerkiksi tasa-arvoasiat tai ehkäisykasvatus junnaa vaan paikallaan, eikä mikään tunnu muuttuvan.
Mutta sitten onkin niitä yksittäisiä tapauksia, kun voi turvata naapuruston 8-vuotiaan tytön koulunkäynnin seuraavaksi lukuvuodeksi (juuri 40eurolla) tai saa ostettua vakkari mopokuskin nuorimmalle tyttärelle koulurepun viidellä eurolla, ettei kouluvihkoja tarvitse enää kuljettaa muovipussissa. Summat on todella pieniä (valkoiselle etuoikeutetulle ihmisille - i know) siihen nähden, miten paljon niillä saa aikaan. Koska myöhemmin, kun istuu isossa kansainvälisessä konferenssissa ja kuuntelee, kun ehkä 20-vuotias nuori nainen kertoo kaavoihin kangistuneille keski-ikäisille, miten seksin harrastaminen abortin tehneen naisen kanssa ei tosiaankaan aiheuta toiselle osapuolelle kuolemaa, tulee olo, että jokainen aineeton lahja on erittäin tarpeellinen.
Pakko vielä todeta, että on ollut myös tosi mielenkiintoista peilata kirjoituksiasi malawilaiseen arkeen!

SariannaÖ
Sarianna Ö.

Kotoa pois muuttamisen jälkeen ja erityisestitoiseen kaupunkiin muuttamisen jälkeen eniten kaipaan itse aikaa läheisten kanssa, sekä perheen että ystävien. Parina jouluna olenkin sopinut, että kukaan ei osta minulle lahjaa enkä minä heille, vaan vietetään aikaa yhdessä ja tehdään jotain kivaa. Tai juodaan glögiä ja fiilistellään. Tai sitten esimerkiksi joululahjana voi olla osallistuminen johonkin suurempaan hankintaan. Esimerkiksi vanhempani ovat osallistuneet johonkin isompaan tarpeelliseen hankintaan haluamallaan määrällä. Tällöin joululahja on ainakin oikeasti hyödyllinen, eikä turhaa materiaa. Olen joskus saanut aineettoman lahjan minusta idea oli ihana, vaikka alkuun hämmennyin. Mietin, että voisiko lahjat toisille jättää ostamatta ja sen sijaan osan siitä rahasta, jonka olisi käyttänyt lahjoihin, lahjottaisi hyvään. Tai esimerkiksi osallistuisi Hope -lahjapuun tms. keräykseen. Toki pienten lasten lahjat ovat eri juttu, mutta perheen ja ystävien kesken. :)

Kommentoi