Lapselle sijoittaminen: näin teen sen käytännössä

Juliaihminen

Edellisessä postauksessa pohdin eri näkökulmia siihen, onko lapselle säästäminen ja sijoittaminen järkevää ja lisääkö se lapsen onnea loppujen lopuksi. Ikävä kyllä en tullut täydelliseen lopputulemaan, vaan ennemminkin johtopäätökseni oli, että asia on hankala.

Me sijoitamme Tikin kanssa lapsellemme. Tarmonsa puuskassa Tiki perusti lapsoselle arvo-osuustilin tämän ollessa ehkä kuukauden ikäinen. Ensin avasimme lapselle tavan pankkitilin meidän omaan pankkiimme, sitä varten pankkiin piti lähettää lapsen sosiaaliturvatunnus, meidän passikopiot ja allekirjoitukset. Lapsen tili on kuluton, eli siinä ei ole palvelumaksuja. Tämän jälkeen pystyimme perustamaan lapselle arvo-osuustilin, jonka vastintili hänen oma pankkitilinsä on. (Vastintili tarkoittaa sitä, että jos haluamme lunastaa arvo-osuustilin varoja, rahat siirretään vastintilille.)

Kaikki tämä onnistui nopeasti ja helposti verkkopankkitunnusten avulla. Tiki perusti molemmat tilit, ja minä hyväksyin ne oman verkkopankkini kautta. Tämän jälkeen meillä molemmilla on oikeus hallinnoida lapsen sijoituksia aina siihen saakka, kun hän täyttää 18 vuotta.

Tämän jälkeen olemme ohjanneet lapsen arvo-osuustilille menemmään 40 euroa kuukaudessa meidän omalta asuntotililtä. Teknisesti nämä eivät ole pahamaineisia lapsilisärahoja, vaan lapsilisä (95 e) menee meillä ruokatilille. No, en tiedä onko sillä käytännössä merkitystä, mitä rahoja nuo ovat, mutta joka tapauksessa me maksetaan puokkiin Tikin kanssa lapselle sijoitettava summa.

Miksi juuri 40 euroa? Siksi, että jos me jonain päivänä saadaan toinen lapsi, meillä pitäisi olla varaa säästää hänelle sama summa kuussa. Uskon, että pystymme säästämään 80 euroa joka kuukausi lapsien nimiin niin kauan, kun meillä on molemmilla työ.

Rahat eivät tietenkään jää lojumaan arvo-osuustilille, vaan ne on automatisoitu menemään kuukausisäästösopimuksella suoraan kustannustehokkaaseen indeksirahastoon. Kustannustehokkaalla tarkoitan sitä, että rahaston hallinnointikulut ovat alle 0,5 prosenttia. Indeksirahastot ovat siis osakerahastoja, eli ne sisältävät erilaisten yritysten osakkeita. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden kurssit voivat ajan saatossa heilahdella, mutta pitkällä aikavälillä niistä voi tulla hyvä tuotto. Lapselle me sijoitetaan todellakin "osta ja pidä" -taktiikalla, enkä ole käynyt muuta kuin kerran katsomassa lapsen arvo-osuustilillä, millä lailla sijoitukset ovat kehittyneet.

No, itse asiassa kävin nyt tätä postausta varten katsomassa tiliä uudestaan, ja huomasin, että rahasto oli tuottanut hyvin, yksittäiset osakkeet sen sijaan olivat tappiolla.

Sen lisäksi, että kuukausisäästetään indeksirahastoon automaattisesti, olemme myös ostaneet vähän hasardosti lapsen nimissä osakkeita pikkusummilla (alle sadalla eurolla silloin, kun on ollut jotain kampanjoita, että osakkeiden merkintäkulut ovat nollassa, muutenhan osakkeita ei kannata juuri alle 500 eurolla ostaa). Nämä ovat oikeastaan sellaista lottoamista, että jos nyt joku kiinnostava firma yhtäkkiä sattuisikin moninkertaistamaan arvonsa, niin se olisi mukava yllätys. Summat ovat kuitenkin niin pieniä, että vaikka kyseinen firma menisi konkurssiin, se ei paljoa meitä hetkauttaisi.

Lapsen rahoja ei muuten saa sijoittaa ihan miten sattuu, vaan lain mukaan niiden säilymisestä pitäisi olla riittävä varmuus ja sijoituksille pitäisi saada kohtuullinen tuotto. Tässä Ylen jutussa listataan hyvin, millaisista sijoitusostoksista joutuu ilmoittamaan erikseen maistraatille. (Esimerkiksi jos ostaa lapsen nimissä asunnon tai jos lapsen sijoitusten arvo nousee yli 20 000 euroon. Lisää aiheesta Maistraatin sivulla.)

Tällä hetkellä ihminen voi lahjoittaa verovapaasti Suomessa toiselle kolmen vuoden välein 4999 euroa, eli käytännössä me voitaisiin sijoittaa lapsen nimiin yhdessä kymppitonni kolmessa vuodessa. Niin paljon me ei kyllä todellakaan sijoiteta, omat sijoitukset pitää hoitaa ensin!

Koska lapselle sijoitellessa sijoitusaika on valtavan pitkä (minun mielestäni siis 70 vuotta, voi toki olla, että lapsi on eri mieltä), niin riskiä voi ottaa reilusti. Riski ja tuotto nimittäin menevät käsi kädessä: jos on pieni riski, niin on luultavasti myös pieni tuotto. Pitkällä sijoitushorisontilla ei ole väliä, vaikka suhdanteet nousevat tai laskevat: Sijoituksia ei tarvitse myydä juuri silloin, kun niiden arvo on alhaisimmillaan, vaan on aikaa odottaa, että ne nousevat. Tästä syystä olemme valinneet indeksirahastot sijoituskohteeksi. Mahdollisimman vähän vaivaa, vähän kuluja ja potentiaalisesti hyvä tuotto.

Kun rahastoa ostaa joka kuukausi, sijoitus on mukavasti ajallisesti hajautettu: emme siis osta sitä pelkästään kun rahasto on kalleimmillaan – joskaan emme myöskään silloin, kun se on halvimmillaan.

Jos siis mietit lapselle sijoittamista, niin taloudellisesti se on todella kannattavaa. Tässä pari inspiraatioesimerkkiä, jotka on tehty korkoa korolle -laskurilla:

Jos säästämme lapselle 40 euroa kuussa 18 vuotta ja tuotto on noin 7 prosenttia, lapsella on noin 18 000 euroa täysi-ikäistyttyään.

Jos lopetamme säästämisen, kun lapsi on 18, mutta tämä ei koske rahoihin, hänellä on 30-vuotispäivänään noin 40 000 euroa. (Hyvä pesämuna asunnolle!)

Jos hän ei koske näihinkään rahoihin kolmekymppisenä, hänellä on 70-vuotispäivänään noin 600 000 euroa.

Joku kommentoi mun aiemmssa postauksessa, miten "sinä se rakastat korkoa korolle -ilmiötä". No niin rakastankin! Pointtina on siis se, että osakerahaston arvo noussee ja rahaston sisältämien osakkeiden maksetut osingot sijoitetaan myös rahastoihin, jolloin myös tuotoille tulee lisää tuottoa.  

Mutta joo, ilman muuta on mahdollista, että sijoitusten arvo ei nouse 7 prosentin tahdilla (voi nousta vähemmän tai enemmän) ja voi olla, että kaikenlaista tapahtuu. Eli eivät nämä arviot ole mitään lupauksia, vaan ennusteita. Mun omistamat rahastot ovat esimerkiksi tällä hetkellä tuottaneet 20 prosenttia, mutta voi olla, että ne droppaavat jossain vaiheessa. (Tai siis aivan varmasti droppaavat, kun aikaperspektiivini on niin pitkä.)

Ja kuten alussa sanoin, mielestäni ei ole ollenkaan yksiselitteistä, että lapselle sijoittaminen on vain hyvä asia lapsen hyvinvoinnin kannalta. Aiheesta kannattaa lukea hyvää keskustelua edellisestä postauksestani. Ja kun kerran tällä lailla lapselle sijoittaa, on hyvin tärkeää antaa hänelle kunnollista talouskasvatusta aikanaan. Täytyy ylipäänsä tolkuttaa hänen päähänsä mukavalla tavalla, että hän ei ole itse omalla erinomaisuudellaan ansainnut rahojaan, vaan hän nyt on sattunut syntymään perheeseen, jossa vanhemmilla on mahdollisuus säästää hänelle. Toisin sanoen, hän on etuoikeutettu, muttei millään tavalla muita ihmisiä parempi tai huonompi.

 

Jos säästätte tai sijoitatte lapsellenne, niin millaisilla summilla ja mihin?

 

Lue myös:



Onko lapselle sijoittaminen järkevää lapsen kannalta? 

Sijoitusstrategiani on laiskuus

Miksei lapsilisää saisi sijoittaa?

Korkoa korolle -efekti kerryttää minulle ennen eläkettä puoli miljoonaa euroa

Lapsena huolehdin rahasta paljon

6 hyvää syytä puhua rahasta ääneen

Näin säästin 10 k vuodessa

 

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit

Diudau (Ei varmistettu)

Säästän lapselleni (juurikin tuon pahamaineisen lapsilisän verran kuukaudessa), mutta ihan eri näkökulmasta. Säästötili ei ole lapsen nimissä, vaan minun, enkä ainakaan toistaiseksi suunnittele antavani lapselle aikanaan täyttä hallintaoikeutta niihin rahoihin. Ennemminkin säästän itselleni mahdollisuutta tukea lasta tulevaisuudessakin tarpeen mukaan ja siitä huolimatta, jos vaikka tulotasoni laskisi huomattavasti. Säästän, koska se on minulle tällä hetkellä helppoa ja mahdollista, mutta tulevaisuudesta en voi tietää mitään. Ajatus lapselle tämän eläkeikää varten säästämisestä on lähinnä hassu ajatusleikki ja naurettavaa lapsen elämän kontrollointia, enkä samasta syystä halua myöskään ladata lapselleni paineita täysi-ikäisenä odottavasta isosta rahasummasta, koska en tiedä vielä esim. millainen rahankäyttäjäpersoona lapseni tulee olemaan. Toki minua itseänikin voi sanoa kontrolloijaksi, kun tällä tavalla haluan pitää ohjat itselläni, mutta koska rahat ovat minun, toistaiseksi minä määrään. :) Voihan olla, että aikuistuttuaan lapseni on niin hyvässä työssä tai muuten itsenäinen, ettei edes halua mitään taloudellista tukea vanhemmiltaan. Rahasummalle löytynee siinä tapauksessa jotain muuta käyttöä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo siis lähinnä tuo eläkesäästäminen on vitsi, totta kai lapsi saa käyttää rahat mihin hän haluaa - siksi mä ne hänen nimiinsä sijoitankin, enkä omiini. Kuten edellisessä postauksessa sanoinkin, niin en halua kontrolloida lasta asian suhteen, sillä se ei mielestäni edistä hänen itsenäistymistään.

Talouskasvattaja (Ei varmistettu)

Itsekin säästän lapselleni 100 euroa kuussa rahastoon, saakoon käyttää rahat mihin huvittaa, kun täyttää 18.

Talouskasvatuksen lisäksi opetan lapselleni hyviä käytöstapoja, jossa kenenkään toisen vanhemman päätöksiä ei tuomita ”naurettavaksi kontrolloinniksi”, vaan toivon mukaan hän osaa argumentoida asiansa asiallisesti. Siinä vasta kilpailuvaltti nyky-yhteiskunnassa :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä! Muiden kasvatuspäätöksiä tuomitaan vasta kun kyseessä on henkinen tai fyysinen väkivalta lasta kohtaan. Muuten ihmiset saavat tehdä mitä huvittaa. 

Diudau (Ei varmistettu)

Tuli mieleeni vielä tällainen kauhuskenaario, että lapsi kuolee. Olet säästänyt hänen nimiinsä sievoisen summan. Sitten perit hänet ja maksat verot tavallaan omista rahoistasi. Auts. (Ja tämän ei nyt ole tarkoitus olla mitään ilkeämielistä arvostelua - anteeksi edellinen heittoni - vaan ihan vaan ajatus. Meneekö perintövero tuskin todella noin?

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiinnostava skenaario! Taitaa se vissiin mennä noin. Mutta toisaalta, vasta 20 000 euron jälkeen menee perintöveroa, joten pitää säästää aika kiukulla lapsen nimiin, että summaa verotettaisiin.

Diudau (Ei varmistettu)

Totta. Minulla tosin on "lapsen tilillä" melkein kymppitonni jo (on siinä summassa kyllä muualtakin tulleita lahjarahoja mukana), eikä lapsi ole vielä edes koulussa, joten täysi-ikäisyyteen mennessä ehtii parhaimmillaan hyvinkin ylittyä 20t.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä kävi suvussa juurikin tämän tapainen skenaario, (tosin lapsi oli jo 50v) Vanhemmat siis ostivat aikuiselle tyttärelleen asunnon, ja maksoivat lahjaveronkin hänen puolestaan. Muutaman vuoden päästä lapseton ja yksin elävä tytär kuoli. Vanhemmat perivät asunnon ja maksoivat perintöveron.

(Muutaman vuoden päästä kumpikin näistä vanhemmista kuoli, heidän toinen tyttärensä peri asunnon ja maksoi siitä perintöveron. Sitten hän lahjoitti sen omalle tyttärelleen, joka maksoi siitä taas lahjaveron. Tämän asunnon osalta on ainakin tuettu valtiota, toivottavasti asunto saa nyt pysyä omistajallaan.)

Vauvantaisin (Ei varmistettu) http://vauvantaisin.wordpress.com

Olen kokenut tunnontuskia siitä, että pystyn säästämään lapsilleni. Elän "kahden tulen välissä": sen kokemuksen, kun lapsena 80-luvulla oli taloudellisesti niukahko liikkumavara ja sen nykyisyyden, jossa rahaa on paljon.

Kun luin aikaisemman kirjoituksesi lapselle säästämisestä, arvojen ristikkäisyys tuntui taas palana kurkussa. Tuntuu pahalta säästää omalle lapselle, kun tietää että moni muu ei siihen pysty. Toisaalta se tuntuu myös raadolliselta: ajan nimenomaan oman lapseni parasta. Tavallaan yhteiskunta odottaakin että huolehdin lapsestani, mutta toisaalta siihen sisältyy kirjoittamaton kilpailu: haluan OMAN lapseni selviytyvän, ja olen valmis hautaamaan monta periaatetta sen tähden. Se on vanhemmuudessa kaikkein inhottavinta.

Aiemman rahakirjoituksen kommenttiosiossa oli kuitenkin lohdullinen lukijakommentti. Siinä joku huomautti, ettei säästäminen ole sen kummempi vanhemmuuden väline kuin vaikka lapselle lukeminen. Molemmat ovat satsaus lapsen parhaaksi. Ja tajusin, että näin se on. Raha EI ratkaise kaikkea. Köyhäkin vanhempi voi tarjota arvokkaita asioita lapselle. Esimerkiksi joku faija osaa viedä lasta paljon metsään, jossa muksu möyrii sammalmättäällä vauvasta asti ja saa suolistoon täydellisen bakteerikannan. Sen avulla se Suomen köyhimmänkin perheen muksu saattaa olla ainoa, joka selviää seuraavasta tappavasta pandemiasta, samalla kun rikkaan perheen lapsi ei rahallakaan saa samaa terveyttä.

Tämä oli ehkä jonkinlaista oman mielen rauhoittelua, koska musta tuntuu välillä infernaalisen pahalta se, kuinka raadollista elämä mahdollisuuksineen on. Helpottaa kun tietää, ettei yksi vahvuus ratkaise kaikkea ja aina voi löytyä vahvuus muilta aloilta, tietyssä tilanteessa.

Ehkä en koe niin huonoa omaatuntoa lapselle säästämisestä. Se on yksi keino muiden joukossa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä. Usein myös kulttuurinen + taloudellinen + sosiaalinen pääoma kertyy samoille ihmisille. Jos vaikka ihminen, joka ei ole oppinut yhtään käyttämään rahaa saa lottovoiton, voi olla että massit on nopeasti käytetty. Voi toki olla, että ei, ja ihminen ns tekee luokkanousun taloudellisen nousun myötä.

Taloudellinen pääoma on ikään kuin vain yksi näistä, mitä voi periyttää lapselle, ja yksistään se ei onneksi vielä määrittele lapsen tulevaisuutta. Omasta mielestä kulttuurinen pääoma on kaikkein tärkein. Ja sellainen itseluottamus ja luottamus muihin ihmisiin. Ne tekevät ihmisen huomattavasti onnellisemmaksi kuin raha. (Sanon minä, jonka lapsuudenkoti oli hyvin pienituloinen, mutta jonka molemmat vanhemmat taas ovat akateemisesti kouluttuja ja no, yleisesti ottaen tosi mukavia ihmisiä.)

Mutta just tämän takia eriarvoistumista vastaan pitää taistella eikä tukea veroleikkauksia mieluummin kuin leikkauksia.

Kaa (Ei varmistettu)

Mulla ei ole lapsia, mutta olen silti miettinyt lapselle säästämistä ja potenut jo etukäteen huonoa omatuntoa siitä, että jos minulla joskus on lapsia, niin voisin todennäköisesti ihan hyvin sijoittaa heidän lapsilisänsä heitä varten. Huonoa omatuntoa koen, koska joku muu perhe voisi kaivata minun sijastani isommat lapsilisät, eikä lapsilisää kai ole varsinaisesti tarkoitettu tekemään ihmisistä miljonäärejä eläkeikään mennessä.

Olen ratkaissut omatunnon kolkuttelut päättämällä, että sijoittaisin omalle lapselle vaikka vain puolet lapsilisästä ja loput lahjoittaisin eri järjestöjen kautta. Kun lapsi olisi tarpeeksi vanha ymmärtämään, hän voisi itse valita lahjoituskohteet.

Leijona (Ei varmistettu)

Pojan mummi halusi perustaa tilin, johon hän laittaa 50e kuukaudessa. Hän perusti tilin, kun poika oli vauva ja nyt hän on 11v. Rahat menevät sijoitusrahastoon. Mummin tarkoitus oli tehdä tilistä yhteinen ja nosto-oikeus olisi minulla. Hän halusi, että voisimme käyttää rahoja esim. harrastuksiin tai johonkin muuhun. Nyt kuitenkin edunvalvonta onkin hyvin tarkka siitä mihin niitä käytetään, vaikka pojalle on siirtynyt muutakin omaisuutta. Kaikesta tehdään vuosittain tilinpäätös ja jos hankitaan jotain, niin varmuudenvuoksi soitetaan edunvalvontaan ja he päättävät vastaako se pojan tarpeita.

Lisäksi olen miettinyt, että pitäisikö tämmöisestä hajautetustarahastosta luopua ja ostaa osakkeita yrityksiltä, jotka tarjoavat hyvät osingot, joita poika voisi käyttää tarvittaessa. Itse olen tyytyväinen esim, Elisan antiin. Ajattelen myös eetistä puolta, ja haluaisin tietää mihin sijoitetut rahat menevät ja vastaavatko ne yritykset omia arvojani.

Diudau (Ei varmistettu)

Miten tuo edunvalvontakuvio oikein menee? Tuleeko lapselle edunvalvoja automaattisesti lapselle nimetyn tilin myötä vai mitä kummaa?

Anumaaria78
Mis(s)Fit

Tässä puhutaan varmasti mummon edunvalvonnasta.

Leijona (Ei varmistettu)

Ei mummon edunvalvonnasta vaan lapsen. Kun lapsen omaisuuden arvo nousee yli 20000e, niin lapsen vanhemmat ovat edunvalvojia ja tilivelvollisia maistraatille, koska alle 18-vuotias ei voi päättää omasta omaisuudesta. Tähän kuuluvat myös sijoitusrahastot sekä ostot, jotka tehdään lapsen nimissä. Lapsen osakesalkun hallinnassa kannatta olla tarkka. Julia voisi hieman tarkentaa tätä asiaa, etteivät nämä tulisi yllätyksenä muille.

Diudau (Ei varmistettu)

Kiitos Leijona selvennyksestä, tämä olikin minulle (ja varmaan monelle muullekin) uutta tietoa.

Meillä on lapsien nimissä sijoitustilit ja 23-vuotiaana napsahtaa sitten osuudet jokaiselle. Ollaan säästetty aina tilanteen mukaan. Välillä lapsilisät kokonaan ja esimerkiksi mun hoitovapaiden aikana maltillisemmin. Tuotto-odotus on aika kiva ja keskimäärin jokaisen tulisi saada noin 45 000 € kun ovat sen 23-vuotta. Sijoitukset ovat matalanriskin sijoituskohteita. Kyllä itse ainakin koen että lapsille on hyvä laittaa jotain säästöön niin on sitten esimerkiksi asunnon käsiraha valmiina aikuisuuden kynnyksellä.

Kommentoi