Liian iso asuntolaina syö elämästä vapauden

Loppukesästä minut valtasi hulluus. Aloin haikailla muuttamista yhteen järjettömän ihanaan asuntoon. Olemme asuneet pian kuusi vuotta tällaisessa kivassa 1950-luvun kerrostalossa. Meillä on 78 neliötä ja neljä huonetta, eli ihan passeli asunto neljän ihmisen perheelle.

Toisen lapsen jälkeen olen kuitenkin alkanut himoita muutamia asioita kodiltani: toinen vessa (nykyisen kodin vessa on ehkä yhden neliömetrin, ja etenkin aamuisin siellä on ruuhkaa), hissi (no, nyt kun Didier ”kävelee” itse portaat, niin tämä toive on jäänyt taka-alalle) ja ennen kaikkea haaveilen aidatusta pihasta, jossa lapset voisivat leikkiä muiden lasten kanssa. Tällä hetkellä meidän on aina pakko suunnata johonkin lähipuistoon, kun lähdemme ulos.Onneksi lähellä on monia kivoja leikkipuistoja.

No, loppukesästä tuli aivan unelmien asunto myyntiin. Se olisi täyttänyt kaikki nuo kriteerit. Kävimme katsomassa sitä Tikin kanssa kaksi kertaa ja olimme jo ihan hakemassa lainalupausta pankista.

Mutta sitten aloin toden teolla ynnäillä summia lainalaskuriin.

Parhaimmillaankin meidän olisi pitänyt ottaa lisää lainaa noin 300 000 euroa, eli lainamäärämme olisi ollut joku 450 000 euroa (nyt meillä on semmoset 100 000 euroa lainaa omasta asunnosta). Tämä tarkoittaisi noin 2000 euron maksuerää kuukaudessa (tai korkojen noustessa helposti jotain 2300 euroa). Tähän päälle yhtiövastike, niin asumiskulut olisivat vajaa 3000 euroa kuussa.

Tällä hetkellä lainanlyhennyserämme on noin 600 euroa kuussa ja vastikkeet noin 500 euroa, eli asumisemme maksaa 1100 euroa kuussa. Helsingin mittapuulla tämä on tosi vähän.(Toki tähän päälle isketään vakuutus, sähkö- ja kaasumaksut.)

(Ja juu, en nyt edes ala taivastella, miten järjettömän kallista Helsingissä asuminen on. Siskollani ja äidilläni on Turussa lähellä keskustaa omakotitalot valtavilla tonteilla, ja heidän ausntonsa on maksaneet reippaasti alle meidän kerrostaloneliön. Että juuuuuuu!)

Aloin punnita vaihtokauppaa: Mitä se tarkoittaisi, että saisimme toisen vessan, lisää tilaa, ihanan pihan ja tosi kauniin asunnon, sellaisen jota voisi esitellä sisustuslehdessä? Asumisviihtyvyys kasvaisi varmasti. Toisaalta nykyinen kotimmekin on oikeasti tosi kiva, meillä on maailman ihanimmat naapurit ja Alpulla on tässä talossa paljon kavereita. Lisäksi kotimme on todella hiljainen, mikä on minulle yksi tärkeimmistä arvoista – vanhana äänineurootikkona.

Ennen kaikkea aloin miettiä, että jos asumiskustannuksemme nousisivat reilusta tonnista miltei kolmeen tonniin, niin se tekisi elämästä vähemmän vapaata ja alttiimpaa taloudellisille iskuille. Olen yrittäjä, ja tuloni vaihtelevat kuukausittain (tämän huomasin toden teolla koronakevään aikana). Taloudellista mielenrauhaani on suojellut tämä seikka: vaikka tulot tippuisivat selvästi, pärjäisimme, sillä meillä menee asumiseen niin vähän rahaa.

Elämä tuntuu vapaalta, kun suomalainen mediaanipalkka riittää pitämään yllä elintasoani, tai oikeastaan vähän vähemmänkin riittäisi. Joten lopulta päätimme, että ei sittenkään. Vaakakupissa painaa enemmän kevyemmät pakolliset menot. Niin rahaa jää säästöön, huvilan lisäremonteille, lasten hommeleihin (oletan että he tulevat jossain vaiheessa nykyistä kalliimmaksi) ja omiin hurvitteluihimme. Kaikenlaiseen kepeään. Toisaalta en myöskään sano, etteikö isompi asunto ja asuntolaina olisi voinut olla parempi vaihtoehto. Koti vaikuttaa jokapäiväiseen elämään niin vahvasti, että kodin viihtyisyys on kyllä aika korkealla vaakakupissa minulla ja varmasti monilla muillakin.

No, emme lopulta edes hakeneet lainalupausta pankista, joten en nyt ole satavarma, olisimmeko edes saaneet noin messevää lainaa.

Luultavasti kyllä olisimme. Haastattelin nimittäin Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Hanna Putkuria, joka kertoi todella näppärät kolme nyrkkisääntöä, mitä tulee asuntolainan järkevän määrän arvioimiseen: maksukykykatto, velkakatto ja lainakatto. Nämä liittyvät omiin tuloihin, säästöihin, vakuuteen ja asunnon hintaan. Yritimme selittää asian mahdollisimman yksinkertaisesti, kannattaa lukea juttu!

Itse podcastiin pyysin vieraaksi vanhan tuttuni Elina Nuotion, jonka kanssa kävimme läpi, milloin kannattaa hankkia lainalupaus, mitä lainaa hakiessa kannattaa tarkastella ja kuinka usein ausntolainaa kannattaa kilpailuttaa (nopea vastaus: ei koskaan jos ei jaksa).

Kuuntele uusin jakso Yle Areenasta tai Spotifystä!

PS. Jaksoon on jäänyt virhe, eli olen sekoittanut sanat ”kuukausi” ja ”kvartaali” toisiinsa liittyen ASP-lainaan.

ASP-lainan minimitalletusmäärä on 50 euroa kuussa tai 150 euroa kolmen kuukauden aikana, ei 150 euroa kuussa, kuten jaksossa sanotaan. (Ja lisättäköön vielä, että maksimitalletusmäärä on 1000 euroa kuussa tai 3000 euroa kolmen kuukauden aikana.)

Lue myös:

Ensiasunnon ostaminen voi tuntua inhottavalta

Kodinvalinnan ykköskriteerini ovat ystävät

2000 euron elintaso riittää hyvin

Kommentit (26)
  1. Meillä asuntolainaa lyhennettiin aikoinaan dinkku-taloudessa 1000 euroa kuussa (päälle vastike vajaa 500 euroa), tämä valikoitui lähinnä siten, että oli yhteensä hiukan enemmän kuin aiemman asunnon vuokra. Lyhennettiin alussa kyllä rivakasti vielä ekstralyhennyksin, kun rahaa jäi yli (retrospektiivisesti ei olisi ollut kyllä kiire päästä eroon about nollakorkoisesta lainasta). Vikat erät lainaa tuli maksettua joskus viitisen vuotta sitten lapsen ollessa pieni (OMG niin kauan jo) ja siitä lähtien asumiskulut on olleet semmoiset 600 euroa kuussa.

    Mikä taas on mielenkiintoista, on että on ihan hämärtynyt, että kuinka paljon sitä ihminen sitten voisi järkevästi maksaa kuussa. Lainaneuvottelut pankissa olivat jokseensakin veikeät, kun pankin puolesta lainaa tarjottaisiin paaaaljon yli meidän oman henk.koht. kipurajan (tässä siis auttaa kahden ihmisen palkkatulot, kertyneet säästöt plus velattomat 80 neliötä). Oma kipuilu lainamäärän kanssa on mielenkiintoista. Pitkän velattoman ajan jälkeen laina tuntuu tosi mjääh ajatukselta (vaikka siis taloudellisesti todellakin järkevää, kuten osoitti edellinen asuntolaina). Sitten vaakakupissa on, että mitä parempaa saa nykyiseen verrattuna. Ennen aattelin, että on se nyt kumma kun 200ke ei riitä yhteen lisähuoneeseen ja vessaan, nykyään tuntuu taas että hyvä jos 400ke nykyiseen lisää antaisi sen lisäarvon mitä nykyiseen asuntoon tarttisi, että viitsisi vaihtaa. Ja se 400ke on paljon lisää rahaa laitettavaksi asuntoon (sen verran meillä onnistuu, mutta tuntuu vaan älyttömältä). Lisäsoppana tietty se, että omalta alueelta ei tee mieli poistua liian kauas (koska lapsen koulu, kaverit) ja täällä isompia perheasuntoja on myynnissä vähän ja ostajia paljon. Eli rahallisesti suuret päätökset pitää tehdä nopeasti, yön yli nukkumismahiksia tämän hetken kuumentunut kauppatilanne meidän seudulla ei anna…

    1. Tämä on musta todella hyvä pointti. Vaikka asuntolainaa saisi jonkun verran, niin se ei tarkoita sitä, että sitä kannattaisi oikeasti nostaa tappiin. Mua ei niinkään kiinnosta se, milloin laina on maksettu poijes (20 v, 30 v, ketä kiinnostaa), vaan se, paljonko maksan lainaa kuussa. Ja okei, totta kai toivon, että laina tulee JOSKUS maksettua, jotta jossain vaiheessa rahaa jää selkeästi sitten muihinkin asioihin.

      Mekin lyhennettiin ekat vuodet aivan raivokkaasti asuntolainaa. Tuolloin ei ollut vielä lapsia ja mä elin aika säästäväistä elämää, niin sitä vain sitten makseli helposti kuukaudessa vaikka tonnin ylimääräistä. Sittemmin tajusin, että tuon samaisen säästön voisi laittaa sijoituksiin eikä pelkkään ylimääräiseen lainanlyhennykseen, joten en ole enää samalla tavalla lyhennellyt lainaa (etenkään näinä nollakorkojen aikoina ei ole tuntunut tärkeältä).

    2. It is sometimes wondering whether we should have done so anyway, but the knowledge that we would not have received the same number of square meters anyway and little sense of the ease of repaying this current loan has spared us too much. At least for now, it seems that for my own nerves, such a “smaller” mortgage (in any case, the consideration and the loan https://testmyspeed.onl/ sinks in about 700e a month) and even some sort of sense of freedom associated with it fit perfectly.

  2. Vierailija-Maria
    3.9.2020, 11:43

    Ah, ihanaa, asuntojuttuja!
    Tää asuntopähkäily on kyllä vaikeaa. Me päädyttiin ostamaan jokunen aika sitten asunto, joka maksoi reilu 100 000 euroa alle lainamäärän, jota olisimme saaneet pankista. Olisimme siis saaneet nihusen alle 500 t. lainaa nykyisillä säästöillä, ja ostimme hieman alle 400 t. asunnon (kolmio helsinkiläisestä lähiöstä 50-luvun hissittömästä kerrostalosta). Omassa lähipiirissä oli ihmisiä, joista osa kannusti vaan ottamaan näillä asuntomarkkinoilla ja tässä korkotilanteessa maksimilainan, ostamaan asunnon kantakaupungista ja odottelemaan asunnon arvon nousua. Välillä mietityttää, olisiko sittenkin pitänyt tehdä niin, mutta liialliselta pähkäilyltä on säästänyt tieto siitä, että samoja neliömääriä emme joka tapauksessa olisi saaneet ja juurikin tunne tämän nykyisen lainan maksun kepeydestä. Ainakin toistaiseksi tuntuu, että omille hermoille tällainen ”pienempi” asuntolaina (joka tapauksessa vastikkeisiin ja lainaan uppoaa kuukaudessa noin 700e) ja siihen liittyvä edes jonkinmoinen vapauden tunne sopivat mainiosti.
    (Mäkään en nyt aloita ränttiä, mutta olisipa hauska elää sellainen kansantaloudellinen kokeiluvuosi, jossa seurattaisiin, mihin uppoaisivat matalammalla asuntojen hintatasolla ne helsinkiläisten lapsiperheiden rahat, jotka eivät menisi asuntolainaan: uskon, että ainakin itselläni lohkeaisi rahnaa reippaasti enemmän kiertoon esim. ravintola- ja kulttuurimenoihin, kirjojakin ostaisin…Mutta juu, asuntojen arvon noustessa helsinkiläiset asuntomarkkinat on kyl sangen monitahoinen talouskuvio.)

    1. Mielenterveys on kaikkein tärkein yksikkö! Just tämä, että jos ja kun pienemmällä lainalla olo on kevyempi, niin musta se on ihan todella hyvä syy ottaa vähemmän lainaa.

      Joo, asuntojen hinnat nousee ja varainsiirtovero on aina tossa hidastamassa asunnon vaihtoa, mutta silti itse ajattelen, että tärkein on se tunne, ettei kurkkua kurista liian isoa laina. Eri ihmisille oikea summa on niin erilainen.

      Ja jeppp, just tämä että kolmion saa sillä 400 tonnilla Helsingistä, ei ole mitään nappikauppaa tämä!

    2. Saanko olla utelias ja kysyä minkälaisilla lainaehdoilla 400k lainan lyhennys + vastikkeet on vaan 700€/kk? Vai tarkoititko että tuo on sinun osuutesi (puolikkaasi) vai miten? Vai puuttuiko siitä 1 edestä?

      1. Vierailija-Maria
        4.9.2020, 01:38

        Totta kai saa kysyä! Nimenomaan, tuo on minun puolikkaani, enkä ole joutunut ottamaan koko omaan puolikkaaseeni lainaa perinnön ja säästöjen ansiosta.

        1. Kiva, kiitos vastauksesta, tämä selittää miksi ei onnistuisi itselle 😀

    3. Kiinnostava näkökulma tuo, että pitäisi vaan ottaa mahdollisimman iso laina ja odottaa arvonnousua. Mielenterveyden ja elämän kepeyden lisäksi olen miettinyt, että se tarkoittaa, että sijoitukset eivät hajaudu yhtään jos joka kuukausi menee se pari tonnia asumiseen vs. 1400€ ja loput säästöön vaikka rahastoihin.
      Toki Helsingissä voi saada messevän arvonnousun asunnolleen jos hyvin menee. Ehkä sitä siinä juuri ajatellaan.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *