Liian paljon, liian aikaisin

Juliaihminen

Mun isosisko kysyi multa joskus lokakuussa, aionko käyttää kertakäyttö- vai kestorintaliivinsuojia.

Järkytyin. Tuolloin en edes tiennyt, että on olemassa jotain rintaliivinsuojia. Enkä oikeastaan olisi myöskään halunnut tietää.

Netti on pullollaan sellaisia ”miksei kukaan kertonut minulle tätä raskaudesta/synnytyksestä/vauvoista” -listauksia. Mä sen sijaan olisin ennen äitiysloman alkua voinut listata asiat, joita en olisi halunnut vielä tietää.

Tiedän kyllä, että sisko ja muut neuvojat tarkoittavat pelkkää hyvää.

Näihin raskaus- ja vauvatietoihin mulla vain on ollut sellainen suhtautuminen, että haluan saada jonkun tiedon vasta sitten, kun se on ajankohtaista. Jos multa kyselee rintaliivinsuojista neljä kuukautta ennen laskettua aikaa, ahdistun: Tulee semmonen olo, että tähän vauvan saamiseen liittyy niin paljon juttuja, joihin en ole valmistautunut tai perehtynyt, että en voi ikinä suoritutua tästä kunnialla ja kaikkien uusien asioiden opiskelu tuntuu toivottomalta. Sen sijaan, kun olen innostunut jostain, tieto uppoaa päähän kuin itsestään. Yleisesti ottaen mulle on riittänyt tieto siitä, mistä saan tiedon, sitten kun tarvitsen sitä.

Toinen on tuo vauvakaman hankkiminen. Koko asia on tuntunut musta pelkästään vaivalloiselta. Kun mun kaveri kävi meillä joulukuussa, se huudahti: ”Missä sun kaikki vauvatavarat on?!”

”Kaupassa”, vastasin.

 

Mä olen suhtautunut lapsen saamiseen samoin kuin matkalle lähtemiseen:

Nuorempana ja kokemattomampana matkaajana saatoin lukea jostain kohteesta etukäteen paljon ja tehdä tarkkoja suunnitelmia. Ja olihan siitä paljon hyötyä – mitä enemmän tiesi päämäärästä, sen helpompaa perillä oli.

No, nykyään, kun työt vie niin paljon aivokapasiteettiä, loman suunnitteluun riittää se, että varaa lennot, ensimmäisen hotelliyön ja ehkä tsekkaa etukäteen, miten kentältä pääsee hotellille. Matkaoppaaseen tartun mahdollisesti lentokoneessa, luultavasti vasta hotellilla. Ja sitten määränpäässä mä luenkin opasta ihan fiiliksissä: ”Vau! Niin siistiä että satuttiin tulemaan just tänne! Upeita juttuja luvassa!” Sitten saatan laittaa jollekin kohteessa käyneelle kaverille viestiä, että niin siis mikä se ravintola oli, jota suosittelit. Luotan siihen, että asiat ratkeaa perillä, eikä mun tarvitse ressaa lomaa etukäteen.

 

Sama tämän vauvan kanssa.

Vasta nyt olen alkanut oikeasti kiinnostua kaikesta saatavilla olevasta tiedosta, kun L.A:n lähestyessä asiat tuntuvat konkreettisemmilta. Olen alkanut lueskella juttuja synnytyksestä ja jostain imetyshommeleista. Olen pikkuhiljaa myös kerännyt bebbelle tarpeellisia esineistöä. Ja se kaikki on tuntunut tosi kivalta ja suloiselta.

Tämän kokemuksen perusteella voin vain sanoa terveisiä teille, jotka olette vaikka neljännellä tai seitsemännellä kuulla raskaana, ettekä ole jaksaneet pohtia vauvajuttuja vielä yhtään: Se on ihan normaalia. (Kai?) Innostus nousee (mitä luultavimmin) loppua kohden. Sitä paitsi kaikkien ei tarvitse hurahtaa tähän hommaan yhtä lujaa. (Mun pitää myös yrittää muistaa itse tämä tulevaisuudessa, kun alan tunkea neuvojani esikoistaan odottavien kavereideni kurkusta alas.)

Ja toisaalta, hurahtaminenkin on ihan mahtavaa. En missään nimessä ajattele, että mä olisin jotenkin siisti tyyppi sen takia, että mulla meni niin pitkään innostua vauvajutuista. Äitiysasioiden ylenkatsominen on käytännössä katsoen sovinismia, koska siinä ylenkatsotaan sellaisia kiinnostuksen kohteita, jotka enimmäkseen yhdistetään naisiin. (Sama homma naistenlehtien dissaamisessa, silkkaa idiotismia!)

Okei, tämä postaus voi kuulostaa vähän ristiriitaiselta, kun sen kirjoittaa mujer, joka on lokakuusta saakka pitänyt mamablogia. No, sitähän se onkin! (Syytän nyt ja aina hormoneja, eh.) Pointtinani on se, että jotkut ihmiset lämpenee hitaammin kuin toiset. Mä nähtävästi olen vähän hidasta sorttia. (Monellakin tapaa.)

 

Sain muuten tänään mun kaveriltani Mirjalta paketillisen rintaliivinsuojuksia. Tulin siitä erittäin onnelliseksi. <3

 

Missä vaiheessa te innostuitte kaikista preggo- ja bebejutuista? HEti plussan jälkeen vai vasta joskus myöhemmin? Vai ette ollenkaan?

 

Kuva: Mulle pidettiin viime lauantaina maaaailman kivoimmat yllätys- baby showerit, joiden seurauksena mulla on superihania vauva-asioita koti täynnä. Kirjoitan niistä ylistyspostauksen pian.

 

 

Kommentit

kookookuu (Ei varmistettu)

Sama juttu täällä, siellä ne kaupassa odottaa ihan kaikki "vauvatavarat". Ja todennäkösesti odottaa vielä suurin osa siinäkin vaiheessa kun paketti on saapunut :)
Mä oon suhtautunu tähän kaikkeen mama-touhuamiseen (siis hei kertakäyttöö vai kestoo!!! .. ja siis mimmone pitäs olla joku h***tin erityisvauvalaukku (???) johon laitetaan jotai tarvikkeita ku lähtee ulos.. - öö eiks sitä varte oo muovikassi?) jotenkin hyvin huvittuneesti. Mua ei oo kyllä kiinnostanu aihe yhtään, vaikka ilmeisesti pitäis?

Oon aatellu vaa et "kyllä ne jossai afrikassaki saa lapset hoidettua, vaikkei niillä oo sitä vauvalaukkua/pumppua/tarviketta/sälää" :) Onkohan tää joku semmone luolamies-dietin sukulaistyyli?

Mia K.
Voi taivas

Komppaan sua!! :-)

Mä aloin vasta 8-9 kk tienoilla ostella, ja innostua. Uskonkin, että jokaisella se oma vaisto toimii!! 

Mä aloin miettiä esikoisen jo saavuttua, että pitäiskö hankkia toinenkin tuttipullo. Jos vaikka toinen on pesussa. Muuten hankittuna oli pinnasänky ja vaunut, äitiyspakkauksella pärjättiin hyvin.

Kahvin parhaaksi

Mä aloitin kans itse myöhään ja muistan ärsyyntyneeni, kun multa on tivattu joskus seitsemännellä kuulla just jotain tällaisiä kesto/kertis/liina/reppu-kysymyksiä. Ja kelaa millainen mutseilija mustakin on tässä tullu! :D

Jotenkin se tieto (ja tavara) sitten kertyy kokemuksen kautta, vaikka ei alkuun tiedäkään, mikä vittu on maidonkerääjä. Tosi vähällähän sitä oikeasti selviää ja äitiyspakkauksessa on paljon. Melkein kaikki The Listan asiat voi hankkia yhdellä apteekkireissulla.

Mä lähdin hommaan sillä tavalla, että en hanki mitään turhaa, mutta yritän kuitenkin varautua mahdollisimman hyvin. Sittemmin muutin mun filosofiaa: jos jotain haluan, hankin sen. Tää vauvailu on niin lyhyt aika.

Mä yritän ees jotenkin rajoittaa tota tiedon tuputtamista ja kyselyä, kun tiedän et se on ärsyttävää. Mutta se on yllättävän vilpitöntä. Symppaa toista niin paljon ja haluu jeesaa! Mutta kuulemma nää jutut unohtuu yllättävän nopeesti, joten tämäkin vaihe on varmaan lyhyt. Kolmen vuoden päästä joku kysyy jotain neuvoa pikkuvauvakauteen ja mä sanon varmaan et ne mustat rattaat oli ihan kätevät.

Jopa mä taas jaarittelin. Kiva, että ilahduit! :) <3

Juliaihminen
Juliaihminen

Mä olen nyt päässyt siihen pisteeseen, jossa mua kiinnostaa kaikki tieto, ja oikein ihmetyttää, että miksi aiemmin niin ärsytti ystävälliset neuvot ja muut. Ehkä se johtuu siitä, että nyt kun on äitiyslomalla, aivokapasiteettia ei vie mitkään duunihommelit, vaan voi rauhassa heittäytyä tälle hommalle. Nähtävästi päähän mahtuu rajallisesti prosessoitavia asioita. (Tästä ajatuksesta taas tuli mieleen, että pitääkin olla vähän armollisempi tuota miekkosta kohtaan, jos sitä ei kaikki jutut kiinnosta, kun se kuitenkin edelleen käyttämään aivojaan siellä töissä.)

Mutta siis mun kohdalla ei ole enää riskiä tiedon tuputtamisesta tai kyselystä ärsyyntymisestä, päinvastoin (kuten ehkä on saattanut käydä ilmi), pystyn jaarittelemaan näistä hommista tuntikausia :)

I love mondays

Esikoiseen tuli varauduttua silleen asiaan kuuluvalla hartaudella kun oli ihan tuhottomasti aikaa. Tokan kanssa tilasin vaavisängyn pari päivää ennen laskettua kun kaveri mainitsi asiasta ja vielä yhdessä mietittiin et otan vasta seuraavalle viikolle toimituksen ettei pyöri jaloissa.. Kun menee kuitenkin sen 2 viikkoa yli.. 24h myöhemmin olinkin jo sillä samalla sohvalla se vauva kainalossa nopein kättärikäynnin jälkeen ;) 

mut komppaan edellistä, jos oikeesti haluut jotain niin hanki se! 

Juliaihminen
Juliaihminen

Jeskamandeer, se kakkonen tuli sieltä ilahduttavan nopealla tahdilla! :)

Tuo on muuten tosi kiva ja lohdullinen pointti, että jos jotain haluaa, sen voi hankkia. Etenkin kun olen huomannut, että näitä juttuja voi niin helposti laittaa kiertoon, ettei kyse ole edes mistään epäekologisuudesta tms. Itsekin olen saanut ihan älyttömän määrän kaikkea ihanaa siskolta ja ystäviltä.

iidami
Bambino

22. viikolla nyt ja tähän asti oon lähinnä ahdistunut kaikista ihmisten kyselyistä ja vauvaihkutteluista. Työkaverit oli ihan järkyttyneitä kun en muistanut tarkkaa laskettua aikaa tosta noin vaan, vaan "toukokuun loppu" oli mulle ihan tarpeeksi tarkka määre.

Nyt alkaa kuitenkin pikkuhiljaa pikkuihmisten vaatteet ja tarvikkeet ja muut vähän kiinnostella. Ei vielä ole mitään hankittuna mutta ehtiihän tässä. Varsinkin kun sitten ennen sitä laskettua aikaa on 7 viikkoa lomaa...

Antisankari

Mulla innostusta on vähentänyt se, kun sitä "tarvittavaa" tavaraa on niin tautisesti. Ja niihin liittyy kauheesti teknisiä ominaisuuksia (ainakin vaunuihin, turvakaukaloihin yms.). Tulee sellanen fiilis, ettei jaksa alottaa mistään, kun on loputon suo vastassa. Mut sit joskus viikolla 26 tai jotain otettiin miehen kanssa semmonen ihme ryntäys ja ostettiin tyyliin kaikki kerralla. Ja sit se olikin tosi hauskaa hypistellä niitä vermeitä kotona.

Momtobe (Ei varmistettu)

I so feel you. Ja sitä paitsi, kaikkea saa kaupasta vielä heti sen jälkeenkin kun se vauva on syntynyt jos jotain on unohtunut ostaa ja ainakaan mun mies ei oo niin älykääpiö etteikö se osaisi mennä sinne kauppaan ja ostaa sitä jotain tarvittavaa jos ite ei pysty/jaksa..Faktahan on se että 50 % noista tavaroista joita vauvoille myydään on keksittyyn tarpeeseen, ei oikeeseen / välttämättömään tarpeeseen joista kauppias vetää mukavan summan itelleen. 50-luvulla kukaan ollu kuullukkaan mistään sittereistä tai muista ja kas ihmisiä on niistäkin vauvoista tullu.

Zädäm (Ei varmistettu)

Onhan se nyt luonnollista kiinnostua vasta sitten, kun asia on konkreettinen. Eivät kaikki tarvitse mitään liivinsuojia. Riippuu ihmisestä. Itse olen jo imettänyt lähes 1,5v. enkä missään vaiheessa ole tarvinnut sellaisia. Joillakuilla on suihkivat tissit, toisilla ei, niin me ollaan erilaisia. Turhaan hankit suojia etukäteen, jos et edes tarvitse niitä. Se, mitä tarvitset oikeasti on vaippoja, vauvanvaatteita ja harsoja pukluille ja pyllynkuivaamiseen. That's it. Kaiken muun ehdit hankkia myöhemminkin, jos tarvetta ilmenee. Meillä esim. pinnasänky oli aivan turha ostos, sillä lapsi on nukkunut kainalossani koko tämän ajan.

Kommentoi