Liikkuuko lapso tarpeeksi?

reima oranssi.jpg

Helsingin Sanomat kirjoitti, että suomalaisista pojista 30 prosenttia on ylipainoisia (HS 12.10.). Lääkärilehti taas uutisoi, että 2–16-vuotiaista pojista joka neljäs on ylipainoinen. Tähän ei ole vain yhtä yhtä, mutta ilmiön takana on ilmeisesti se, että lapset napostelevat nykyään melko paljon mutta eivät liiku tarpeeksi.

Tuo ruoka-asia on myös yhteiskunnallinen ongelma: tutkijoiden mielestä sosiaalinen eriarvoisuus kasvaa, kun pienituloisilla ei ole varaa ostaa terveellistä ruokaa, kuten hedelmiä ja vihanneksia. Tähän päälle vielä Suomessa luovuttiin vuoden alussa makeisverosta, minkä tiedetään kasvattavan esimerkiksi karkin ja muiden sokerituotteiden myymistä. Mä itse uskon vahvasti, että verotuksella on isoja vaikutuksia siihen, millaisia juttuja ihmiset ostavat. (No ei tämä mikään mun oma uskomukseni ole, vaan ihan tutkitusti todistettu asia.)

reima oranssi8.jpg

Meillä ei ole vielä lapsen kanssa mitään naposteluongelmaa, kun se ei muutenkaan oikein suostu syömään. Tämä ei kuitenkaa tarkoita, etteikö tulevaisuudessa voisi olla. Toisaalta mun lapsuudessa oli tarjolla tosi vähän mitään makeita välipaloja hedelmiä lukuunottamatta, joten tässä mielessä on aika opittu tapa, ettei ruokein välissä vedetä mitään namuja. Iltaisin lapsen mentyä nukkumaan toki syön jätskiä tai vanukasta, mutta se ei ole mitään napostelua vaan rutiininomaista ateriointia!

(Lol! Just Mariannan kanssa puhuttiin, että me laman lapset aina koulun jälkeen viipaloitiin lautaselle Emmental-juustoa, sulatettiin sitä mikrossa ja syötiin. Se oli sitä herkkua parhaimmillaan.)

reima oranssi2.jpg

Myös tuo liikunta-asia on hankala homma. Uusimpien tutkimusten mukaan alle 8-vuotiaiden lasten pitäisi liikkua kolmisen tuntia päivässä. Mä vanhana suorittajana aloin heti laskeskella, toteutuuko tämä oman lapsoseni kohdalla. Päiväkodissa ollaan ulkona kello 9–11 ulkona ja sitten taas 14–16, jolloin siellä liikutaan varmaankin aika paljon. Lisäksi niillä on sisällä jumppahetki ainakin kerran viikossa, ja ilmeisesti touhuilevat muutenkin monenmoista liikunnallista.

Elo–syyskuussa me mentiin melkein joka ilta puistoon riekkumaan päivällisen jälkeen. Nyt on kuitenkin ollut niin karseat säät, ettei ole kamalasti tehnyt mieli käydä tuolla kaatumassa tuulessa. Sen sijaan me ollaan Raisan kanssa nyt pari kertaa otettu lapset ja lähdetty Mäkelänrinteen uimahalliin illalla. Se on yllättävän hauskaa hommaa tuollaisen vajaa kaksi vuotiaan ukkelin kanssa. Alppu rakastaa veteen menemistä, se kirkuu ja nauraa koko altaassaoloajan. Se on älyttömän hellyyttävää!

Olen tässä pohdiskellut, minkä ikäisenä sitä alotuttaisi jonkun lapsen liikuntaharrastuksen. Ei ole vielä jaksanut, mutta kenties keväällä jo voisi alkaa käydä taaperotanssissa tai -sirkuksessa. Kysehän on täysin minun ja Tikin jaksamisesta, lapsi varmasti liikkuu juuri niin paljon kuin vain me järjestetään sille mahdollisuuksia. (Urheiluharrastusten kalleus on sitten taas ihan oma iso keskustelunsa.)

Vielä en kuitenkaan ole huolissani siitä, että lapsi ei liikkuisi tarpeeksi.

reima oranssi3.jpg

reima oranssi4.jpg

Näistä lasten liikkumisista on puhuttu nyt syksyllä aika paljon. Esimerkiksi Reima lanseerasi äsken Kidventure-kamppiksen, jonka idea on kannustaa lapsia liikkumaan.

Tällaiset yritysten yhteiskuntavastuulliset kampanjat ovat kiinnostavia: Niissä kaupallinen brändi pyrkii nostamaan omaa arvoaan kuluttajien silmissä (joka välillisesti näkyy tuotteen myynnissä), mutta samalla suurella brändillä on mahdollisuus nostaa julkiseen keskusteluun joku tärkeänä pitämänsä aihe. Mun mielestä on siistiä, että Suomessakin yhä useammin brändit kelailevat tällaisia juttuja, kuten vaikka kun Finlayson nosti esiin naisten ja miesten välisen palkkojen epätasa-arvon.

Tämä Reiman Kidventure on onnistunut keskustelunavaus, ja innostuin itsekin osallistumaan siihen, eli kävin kliksuttelemassa tuolla saitilla, paljonko oma lapseni on liikkunut viikon aikana. (Tämän tehdessään voi myös voittaa loman Rukalla, mikä tietenkin motivoi myös.) Reiman tavoitteena on saada kerättyä syksyn aikana ”miljoona tuntia liikuntaa”. 

Mikäli vanhemmat alkavat kiinnittää huomiota lastensa liikkumiseen tämän ansiosta, kampanja on myös yhteiskunnallisesti onnistunut. 

reima oranssi5.jpg

reima oranssi7.jpg

Nämä liikkumiset ja napostelut ovat myös siitä hankalia juttuja, että hirveän herkästi homma kääntyy siihen, että ylipainoisten lasten vanhempia aletaan syyllistää. Mä en oikein usko, että sillä saadaan hirveän hyviä tai kestäviä lopputuloksia aikaiseksi. Sen sijaan kaikenlainen myönteinen kannustaminen saattaa innostaa ihmisiä harrastamaan lisää liikuntaa lastensa kanssa.

Toki ymmärrän, että ennen kaikkea tällaiseen kannattaa puuttua tyyliin neuvolassa asiallisesti ja hyvää tietoa antaen (mitä ei mun mielestä lasketa syyllistämiseksi). Sillä kuten sanottu, lasten ylipaino alkaa olla ihan yhteiskunnallinen ongelma, ei pelkästään perheen sisäinen asia. Mutta älyttömän herkkiä ja sensitiivisiä hommia näissä täytyy olla.

 

Millä lailla teidän lapset liikkuvat?

 

Kuvissa: Kuten aiemmin mainitsin, sain Reimalta tämän talven vaatteet lapselle, ja ne päällä Alppunen tässä tutkailee Seurasaaren ruskaa. 

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOK

 

Kommentit (22)
  1. Sulatetusta emmentalista tuli mieleen: meillä syötiin koulun jälkeen kolmen ala-asteikäisen avainlapsen kesken ”munamössöä”, joka sisälsi raakoja kananmunia ja sokeria sähkövatkaimen avulla vaahdotettuna (tää oli mun ”resepti” ja pojille maistui). 😀 (No, ainakin sai protskuu hei!)

    1. M m mm! Munamössö kuulostaa kulinaristiselta nautinnolta.

      Itse tein lapsena myös välillä ihan semmosen perus sokerikakkutaikinan, jonka söin raakana. Ehkäpä noista ajoista on lähtenyt mun yletön taikinafetissi (no, todellisuudessa en sekoita näitä puuroja ja vellejä, eli taikinoita ja seksejä keskenään) ja nykyään mun mielestä parasta, mitä ihminen voi laittaa suuhunsa, on taikina. Mikä tahansa taikina, pitsataikina, piparkakkutaikina, sämpylätaikina, suklaakakkutaikina. Taikina kuin taikina.

      1. Joo, olen tehnyt samaa lapsena ja vähän vanhempanakin.. Välillä edelleenkin makeanhimon iskiessä teen pienen annoksen murotaikinaa. Myös suklaakakkutaikina on ihanaa!

  2. Päiväkotilasten liikkumista tutkitaan tällä hetkellä ja ekoista tuloksista on kaipa huomattu että pihallaolo on eri asia kuin liikkuminen, tai siis että voi vaihdella hyvinkin paljon että kuinka paljon lapsi liikkuu ulkona (hiekkalaatikkoleikki vs. hippa / sähly / kiipeily jne). Meidän lapsen pk:ssa lapsia aktivoidaan pihalla (vanhat pihaleikit on pop, hyppynarun hyppely, sähly, majojen rakentelu isoista muovipalikoista, haravointi, pulkat, polkuautot jne) ja koitetaan saada eniten hiekkalaatikkoleikeistä tykkääviä myös välillä riekkumaan. Sit on tietty vielä viikko-ohjelmaan kuuluvat retket metsään jonne noi taapertaa jo ihan pienimpien (1-2v.ryhmän kanssa) ja jumpat sisällä ja ulkona. Päiväkodin tavoitteissa on aktiivinen liikuntaan kannustaminen.

    Meillä (normaalipainoinen aktiivinen lapsi) syö herkkuja päivittäin 😀 Ollaan nimittäin sitä koulukuntaa että pieni jälkkäri aterian päätteksi ei ole ollenkaan paha (jälkkäri on sit oikeasti pieni tyyliin pala tummaa suklaata, Lidlin minijädetuutti, hedelmäsalaattia tms). Mun mielestä tämä on parempi tapa kuin joku karkkipäivä (ja muutenhan meillä syödään hyvinkin terveellisesti, oon bongannut itseni sanomasta lapselle hotelliaamiaiselle ”kulta, sun on pakko syödä muitakin kuin kasviksia” lapsoselle ;D). Ylipäänsä koitetaan pitää lapsen suhtautuminen herkkuihin sellaisena että ne kuuluu arkeen ja (tietty) juhlaan ja että kohtuus on ”hyve”. Kyllähän tuo itsekin sit on jo huomannut kun tulee kaverisynttäreiltä ja kertoo ”äiti, mä söin liikaa karkkia kun mulle tuli paha olo”.

    Arkipäivän liikkuminen on iso juttu. Sitähän tulee, kun ei oo autoa ja kuljetaan pääosin lihasvoimalla (fillarilla tai kävellen). Meidän 5v. on pyöräillyt/potkupyöräillyt jo alle 3v. iästä päiväkotimatkat silloin kun ei oo lunta/jäätä, eli suuren osan vuodesta. Loppuosa vuodesta on kävelyä (ja kävellä lapsi jaksaakin, oltiin just matkalla ja mun askelmittari näytti semmoista 20 000 askeleen päiväsaldoa mulle, joten skidille sit vielä enempi). Liikuntaharrastus tuli mukaan vajaa 4v. iässä (silloin lapsi oli tarpeeksi rohkaistunut ilman aikuista ryhmiin). On harrastettu temppujumppaa ja nyt tanssia. Vaikea sanoa mitä kokonaissaldoksi tulee liikkumisen suhteen, mutta veikkaan että ihan tarpeeksi (ja jos liikkuminen on jonain päivänä jäänyt vähiin, niin kyllähän sen huomaa, silloin nimittäin illalla kotona lapsi temppuilee ja vetää tanssi tai jumppashowta, kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja ja tekee temppuratoja :D).

    1. Tuohon päiväkotilasten liikkumiseen tuli mieleen se, että vaikka ulkona olo ei automaattisesti takaa liikkumista (juuri vaikkapa hiekkalaatikolla istuminen tai taaperon istuminen vauvakeinussa), niin jostain tutkimuksesta muistan lukeneeni, että ulkona lapset ovat verrattain motorisesti aktiivisempia kuin sisällä. Jos en ihan väärin muista, niin ero oli aika suuri. Joten Suomessa pitäisi ainakin olla hyvät lähtökohdat liikuntasuositusten täyttöön päiväkotilasten osalta, koska täällähän nyt ulkoillaan säällä kuin säällä. 🙂

      Teidän lapsen päiväkodin käytännöt kuulostaa tosi kivoilta ja tehokkailta! Ja myös siltä, että siellä on varmaan iso piha, jossa touhuta. Itse olen miettinyt ympäristön merkitystä ja sitä, miten usein sisätilat eivät ainakaan tue lasten liikkumista (liukkaat lattiat, kiikkerät kaapit/pöydät jne.), päiväkotien ja koulujen pihoilta poistetaan hyvää tahtia kaikkea ”vaarallista” (=puita ja suuria kiviä, joissa kiipeillä jne.) ja tilat käyvät ahtaiksi (liikkumatila vähenee) lapsiryhmien kasvaessa yli alkuperäisen tilojen mitoituksen. Varmaan sisälläkin meno on aktiivista, kun siihen on asiaankuuluvat välineet ja matskut, mutta usein päiväkotijumppailut rajoittuu/rajoitetaan jumppapäiviin ja salivuoroon, joka saattaa olla kerran viikossa. Nämä asiat pitäisi ottaa huomioon jo uusia yksiköitä rakentaessa tilojen suunnitelun kannalta.

      1. Meidän lapsen päiväkotirakennus on tosi uusi, valmistui muistaakseni 2015 ja se on aika kivasti suunniteltu. Ekaksi sisätilat ovat niin paljon kivemmat kuin vanhan sokkeloisen rakennuksen (valoisat, avarat ja silti melutasot pysyy matalina, toki muutamia suunnittelumokiakin on, mutta pääosin tosi kivat tilat). Uuden päiväkodin pihan pienuutta surtiin aluksi (verrattuna vanhaan, jossa oli tilavan aidatun pihan vieressä vielä iso puisto ja hiekkakenttä jota pk hyödynsi aktiivisesti), mutta se on saatu suunniteltua tosi kivaksi, pk:n henkilökunta oli pihasuunnittelussa aktiivisesti mukana ja lasten aktivointi on ollut juurikin mielessä.

        1. Kuulostaa ihan optimaaliselta! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *