Lista asioista, joita osaan nykyään arvostaa

Juliaihminen

Junamatkailu ilman 2-vuotiasta. (Kolme yhdyssanaa: Pikkulasten leikkivaunu ruuhka-aikaan.)

Vaatekaupassa käyminen ilman 2-vuotiasta. (Toki 2-vuotias tuo hommaan tehokkuutta, kun on pakko sovittaa vaatteita kolmessa sekunnissa.)

Imuroiminen ilman 2-vuotiasta. (Siivoaminen 2-vuotiaan kanssa on kuin kuivaisi vedellä lattiaa.)

Vessassa käyminen ilman 2-vuotiasta. (Vaikka on toki kivaa, kun yksi "kannustaa" siinä vieressä ähisten: "Äh äh äh!" Mistä lie oppinut moisen kannustuksen?)

Nukkuminen ilman 2-vuotiasta. (Etenkin kun 2-vuotias on tullut siihen tulokseen, että hänen äitinsä kaula on erinomainen tyyny.)

Elokuvan katsominen ilman 2-vuotiasta. (2-vuotiaan kanssa leffa saa usein oman ääniraitansa, joka koostuu pädiltä tulevasta Pipsa Possun jumalattoman ärsyttävästä ihihihihi-naurusta.)

Ruuan laittaminen ilman 2-vuotiasta. (Onhan se toki ihanaa, kun 2-vuotias auttaa levittämällä keittiön joka ikisen kattilan ja kupon lattialle, jos vaikka äiti tarvitsisi niitä ruuanlaiton seuraavassa vaiheessa.)

Ravintolassa syöminen ilman 2-vuotiasta. (Ihailen, miten luontevasti 2-vuotias ottaa sukkansa pois ja asettaa sen lautaselleni.)

Herääminen ilman 2-vuotiasta. (Tietenkin päivään tuo oman hauskan lisäyksen se, että 2-vuotias herättää piirtämällä viikset kuulakärkikynällä naamaani.)

Varpaan oveen lyöminen ilman 2-vuotiasta. ("Ittu! Ittu!" Good times.)

Kadulla käveleminen ilman 2-vuotiasta. (Vaikka onkin ihan vitsikästä, kun 2-vuotias pysähtyy vilkuttamaan milloin koiralle, milloin autolle: "Moi moi auto!") 

Kirjan lukeminen ilman 2-vuotiasta. (2-vuotiaan lapsen ruho kirjan päällä on hienoinen näköeste.)

Saunominen ilman 2-vuotiasta. (Kukapa sitä nyt haluaisi löylyssä istua, kun voi kolmen sekunnin välein kavuta lauteilta ulos ja sitten taas tulla sisälle saunaan ja sitten taas rynnätä ulos?)

Ja toisaalta kuitenkin, arvostan myös enemmän kuin mitään:

Elämä 2-vuotiaan kanssa. Maailman parasta! <3

 

Mitä te olette viime aikoina arvostaneet?

 

Lue myös:

Odotapa vain, pian se on vielä ihanampi

Lord is testing me (and the lord's name is Alppu)

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla on keväällä edessä lentomatka ilman 2-vuotiasta. Ei varmaan tarvitse perustella.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ei todella tarvitse ei!

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Me ollaan ratkaistu tuo saunaongelma sillä, että varattiin toinekin saunavuoro. Perjantaina saunotaan siis miehen kanssa vuorotellen silloin, kun lapset ovat jo nukkumassa ja niin, että saunassa saa istua ihan rauhassa, jopa siideri kädessä, ja lauantaina nautitaan sitten tuosta saunan ja pesuhuoneen välillä ravaamisesta.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ai ai ai, kuulostaa ihanalta! <3

Xaxa (Ei varmistettu)

Tää tiivistää hyvin sen, miksi lapsettomien on usein h-i-e-m-a-n rankkaa hengailla lapsiperheiden kanssa! :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Ymmärrän täysin, lapsiperheissä sekoilun määrä on vakio.

Ankkurinappis (Ei varmistettu) Http://Hyrsky.blogspot.fi

Suurin kaipuuni liittyy perjantai-iltoihin: karkin syöminen sohvalla telkkua katsellen ilman melkein 2-vuotiasta... lapsen kanssa karkkia käydään syömässä salaa keittiössä ja sitten vedetään kamalat ähkyt kamalan myöhään, kun lapsonen on nukkumassa :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä. Meillä on reilun viikon päähän varattu taas lapsen yö isovanhemmillaan, ja irtokarkit kuuluvat tähän suunnitelmaan vahvasti!

Pitäisi hitto vie vain vielä enemmän muistaa tumppaa sitä skidiä hoitoon, se olisi kaikkien etu.

Sopa (Ei varmistettu)

Lapsissa on se(kin) hyvä puoli, että vanhemmaksi tultuaan voi saada valtavat kiksit todella pienistä asioista. Esim. just toi yksin työmatkalle -&gt; SAAN lukea lentokentällä koneeseen pääsyä odotellessa ilman keskeytyksiä, ah!

Kommentoi