Lööbaaminen vaatii taitoa ja harjoittelua

jäällä sofian kanssa.jpg

Käyskentelin jäällä toissaviikonloppuna peräti kahdesti. Ensin Sofian kanssa perjantaina, sitten Mannen kanssa sunnuntaina.

Jäällä käveleminen tuntui jotenkin erityisen merkittävältä, sillä olen ollut koko alkuvuoden niin kiireessä, että mulla ei ole ollut oikein aikaa tällaiseen hengailuun. Ajoin monta kertaa ratikalla Töölönlahden ohi katsellen kaihoistasti jäällä vaeltavia ihmisiä ja ajattelin, että minun kuuluisi olla yksi noista onnekkaista.

Tämä ei kuitenkaan ole mikään ”sitten ymmärsin priorisoida elämäni työni edelle” -julistus, vaan olen sitä mieltä, että minun elämässäni pitää olla nimenomaan välillä intensiivisiä työjaksoja, jolloin painetaan niin, että tulee nenäverenvuoto. (Mulla on oikeasti nenäverenvuoto-indeksi! Kun stressaan tarpeeksi pitkään, se tulee sieltä! Ja tulihan se tälläkin kertaa, kesken veronmaksajien keskusliiton juristin haastattelun. Onneksi kyse oli puhelinhaastattelusta.)

Nenäverenvuotoa lukuunottamatta nautin näistä työntekokausista. Sillä sitten voi olla taa sellaisia aikoja, jolloin ihan vain ollaan. Minä olen kehittynyt tosi hyväksi molemmissa, ja tästä olen tosi ylpeä.

jäällä sofian kanssa3.jpg

jäällä sofian kanssa9.jpg

Työtä nyt kuka tahansa osaa tehdä, mutta todellinen lööbaaminen vaatii taitoa. Semmonen, että kykenee oikeasti olemaan ajattelematta työasioita, ei tee mieli katsella työsähköpostia ja ei stressaa mistään tulevasta tekemättömästä. Tätä taitoa pitää myös pitää yllä, jottei se unohdu.

Ensinnäkin itselle pitää antaa jumalainen lupa: Nyt minun ei tarvitse ajatella töitä hetkeäkään. Tätä varten itseensä pitää kyetä luottamaan: Kun aika tulee, pystyn aivan varmasti hoitamaan hommani taas hyvin ja ihan ajallaan. Ja sitten pitää keksiä kaikkea kivaa: Antautua täydellisesti nautinnoille ja vaeltaa nautinnosta toiseen. Tällanen jos joku on hyvää elämää!

jäällä sofian kanssa6.jpg

jäällä sofian kanssa11.jpg

jäällä sofian kanssa7.jpg

Lööbaus ei tietenkään vaadi mitään suurta tai pitkää lomaa, vaan sitä voi tehdä koska vain. Yhden illan tai vielä parinkin päivän lööbaus saattaa kuitenkin olla pajon haastavampaa kuin vaikka kesälomalla rokulin viettäminen, sillä kun töihin paluu on koko ajan niin hollilla, duunihommia tekee mieli ajatella. Tästä syystä nämä hetket vaativatkin tiukkaa treeniä, jota pyrin koko ajan harjoittamaan.

En ole kokeillut koskaan mindfullnessia, mutta tällaista lööbausfullnessia tulee kyllä kokeiltua joka viikko: Keskity nautintoon. Mieti, miten voisit nauttia vielä vähän lisää.

 

 

Oletteko harjaantuneita lööbaajia vai onko parantamisen varaa?

 

Lue myös:

Nihilistin matkaopas

Kahvilasta toiseen ja sitten ravintolan kautta jätskille

Olen vain itselleni liian hyvä

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit (11)
  1. Vitsit, tämä oli hyvä postaus. Mulla on tässä kuukausi valmistumisen jälkeen, ennen kuin alkaa työt. Ja ei mitään tekemistä! Mulla on ollut tosi vaikea hahmottaa ittelleni sitä, että lööbailu on ok, silloinkin kuin ei ole työ tuomassa sitä vastapainoa. Koen hirveetä tuskaa, että tässä pitää nyt vain kuukausi vain OLLA.

    1. Sulla on maailman ihanin tilanne!!!!!! Between jobs! Se on parasta, mitä ihmisen elämään VOI tulla. Toinen ihana hetki on se, kun jää töistä äikkärille kuukautta ennen laskettua aikaa, ja vauvelo tulee vasta kuukauden päässä. Mutta siinä on se ikävä, että vauva potkii koko ajan virtsarakkoa. Eli sulla on VIELÄ parempi tilanne: Olet saanut uskomattoman suoritteen aikaiseksi (valmistuminen!) ja töitä on luvassa edessäpäin. Eikä kukaan potki virtsarakkoa!

      Mutta siis, kuten sanoin, lööbailu vaatii harjoittelua ja taitoa, eli ei se mitään helppoa puuhaa ole. Toivotan siis paljon onnea valmistumisesta ja tsemppiä lööbausharjoitteisiin!

  2. Asiaa! Täällä ilmoittautuu toinen hulluna töitä tekevä, joka vapaa-ajallaan vetelehtii (huom! Ei palaudu ja lataa akkuja vaan vetelehtii, täysin eri asiat). Se on parasta. Lomamatkat suunnitellaan myös niin, että optimaaliset olosuhteet päämäärättömälle vetelehtimiselle ja inspiraation seurauksena suunnitelman muuttamiselle.

    Edellyttää tosiaan kykyä jättää työasiat mielestä, siinä auttaa itseä stressaamattoman työnkuvan valinta (ja erityisesti työyhteisön valinta, koska itse ainakin stressaan lähinnä työyhteisön sisäisiä konflikteja) ja oman työkuormituksen siedon realistinen arvioiminen.

    1. Kyllä! Aina optimointi, ei koskaan maksimointi!!!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *